Lisähuomioita epä(reilusta)suorasta tulesta pyhän Barbaran päivänä tienolla herran vuonna 2019. (vol II kenttätykistöstä)

Tykinjohtajan hommissa. Kuva omalta kännykältä, mutta kuka lienee otti.

Kenttätykistö oli, ja tietenkin edelleen, ensimäinen ns “Force Multiplier” mitä on kunnian kentille roudattu. Tätä kenties heijastelee Kiinan kansan”tasavallan” aikaisempi tapa nimittää strategisia ohjusjoukkoja “Toiseksi tykistöksi”. Tietenkin raketiti ja ohjukset ovat aina kuuluneet tykistön toimialaan. Kuten tuossa aikaisemma vuodatuksessa kirjoittelin, niin Suomen tykistön onglema on a) erikoisampumatarvikkeiden (ja sytyttimien) puute ja b) pienenevät putkimäärät. Sinänsä koulutettua tykäriä on paljon saatavilla, joten tykistön kokoa olisi melko nopea kasvattaa.

130 K 54 tuliasemassa keväällä 2017. Oma kuva.

Suomi tarvitsee paljon tykistöä. Mikään HX kandidaateista ei tule korvaamaan kranaatinheitin- ja tykistötulta suomalaisen jalkaväen tärkeimpänä tukiaseena. Jos ajatellaan meikäläistä prikaatia, jossa on neljä pataljoonaa, niin prikaatin tykistöryhmässä on ainakin 3 patteristoa. (Prikaati 80) Valmiusprikaati 05 on hieman kevyempi rakenne, 3 pataljoonaa, mutta johon kuuluu samoin kenttätykistörykmentti jossa on kaksi patteristoa. Mukaan liitettäneen, kuten ennekin, erillinen patteristo, jotta saavutetaan riittävä tulituen määrä (Eli noin patteristo/pataljoona).

Kalustomäärä

Minimimäärä putkia Suomessa riippuu pääasiassa varustettavien prikaatien/taisteluosastojen määrästä. Wikipedia antaa Maavoimien sodanajan joukoiksi tämmöiset pumput:

Operatiiviset joukot:

Alueelliset joukot:

Eli jos puhutaan putkimääristä, niin 2 valmiusprikaatia vaativat MOLEMMAT vielä toisen patteriston kokoonpanoon. Panssariprikaatista saadaan kaksi taisteluosastoa, jossa molemmissa on oma 122 PSH 74 patteristo (36 putkea). Suomeen on Military Balancen mukaan hankitty 90 venäläistä telatykkiä, joten määrät sopisivat hyvin annettun kokonaismäärään. 2 motorisoitua taisteluosastoa vaatiivat myös 36 122 PSH 74 putkea yhteensä. Telatykit on tässävaiheessa jaettu.

Kajaanissa kaksi vanhaa hyppyheikkiä vahtii tykistökasarmia. Nämä jäykkälavettiset tykit ovat wanhan suoraa ampuvan kenttätykistön ja nykyaikaisen epäsuoraa tulta ampuvan kenttätykistön välimailta. Oma kuva.

Tosin tässä vaiheessa siirrytään hinattavaan kalustoon. Tämä on luultavimmin 122 H 63 kalustoa jota Suomessa on yli 450 kappaletta. Kolme jalkaväkiprikaatia tarvitsee kukin 36 putkea, sekä edelleen 18 putkea yhteen patteriston tuliportaaseen, joka vahventaa prikaatin määrävahvuuteen. 14 erillista tasiteluosastoa huutaa edelleen patteriston kukin. Tässä kohtaa 122 H 63 kalustoa on otettu käyttöön aikalailla kokonaan.

  • JV prikaatit a’ 54 kpl yht. 162 putkea 122 H 63 (yht 198)
  • erilliset taisteluosastot (14kpl) a’ 18 kpl yht 288 putkea 122 H 63 (yht 450)
  • paikallispuolustusyksiköillä on siis aika vähän tykistöä.

Tarvitaan siis ainakin patteristollinen muuta kalustoa. 155 K 83-97 kalustoa on reilu 100 kpl mutta siinä on 2 patteristoa ja varatykkejä. Sama tilanne on 155 K 98 kaluston kohdalla. Eli 130 K 54 kaluston (76 kpl, 2 patteristoa) poisto syksyllä 2019 teki pahan loven tykistön putkimäärään. K9 Moukarit on varattu Suomessa operatiiviseen käyttöön “armeijakunnan tykistöksi” Moukareita on Suomessa kuitenkin vain 48 kappaletta. Määrä on tarpeeksi (A) kahteen 18 putken patteristoon, jolloin varikolla voi olla kerrallaan 12 asetta. Tai jos patteristojen kokoonpanoa organisaatosaa muutetaan, niin (B) neljään 12 tykin patteristoon. Tämä ei vaikuta toimivalta ratkaisulta. Epäilen että mahdollisuus A on oikea. On tietenkin totta että K9 Moukari tuo etuja vedettävään tykistöön verrattuna: MRSI tekniikka on hyvä, ja lisää tulen tehoa. Samoin taistelukestävyys ja taktinen liikkuvuus on parempi.

Ylijohdon aseisiin kuuluvat sitten myös MLRS ja 122 RAKH 89 kalusto. Huomattavaa on, että raketinheittimet ampuvat pattereittain, johtuen suuremmasta tulen tiheydestä, ja nopeudesta. Edelleen ajoneuvoalustaisina ja melko keveinä systeemeinä tuliasemasta päästään irti ennekuin vihollisen vastatykistötoiminnalla on mahdollisuutta vaikuttaa. MLRS alustoja Suomessa on nelisenkymmentä, eli noin kuudelle patterille. 122 RAKH 89 on 72 kappaletta, eli noin 20 patterille.

Puolustusvoimien video raketinheittimistä.

Tykistössä on päästy eroon entisestä kalustokirjavuudesta, ja on vakiinnuttu 122mm-155mm-273mm kalibereihin. Suomessakin kajottiin, 90-luvun jälkeen ikuisen rauhan koittaessa, voimakkaasti prikaatien määriin. Tällöin saatiin säästöjä, kun noin 700 000 miehen kenttäarmeijasta siirryttiin noin 200 000 miehen tynkä-armeijaan. Tällöin tulimahdolliseksi pudottaa pois vanhempaa, toisesta maailmasodasta asti periytyvää kalustoa. Nyt kun uusi kylmä sota kylmenee pohjoisessa, meidänkin olisi aika vahvistaa kenttäarmeijaa, ja sitä kautta myös tykistöä. Koska ajatus siitä että Suomea voitaisiin puolustaa pienemmällä amreijalla, olisi vaatinut huomattavaa liikkuvuuden parantamista. Sellaista ei ole tapahtunut. Liikkuvuutta tarvitaan vähemmän, jos joukkojen peitto on parempi. Samalla tietenkin taistelukestävyys hieman paranee.

Maailmalta olisi toki saatavilla sekä hinattavaa 155mm tykistöä sekä Israelista (M-68 tai M-71) että Etelä-Afrikasta (G-5). Suomessa olisi hinattavilla Soltamin putkille kouluttettu miehistö ja knowhow valmiina; se on sama ase kun 155 K 83. Kuitenkin ehkä kannattaisi harkita pyörätykistöä kuten vaikkapa Etelä-Afrikan G6 tai Soltamin ATMOS, joka toisi taistelusuojan hyvät puolet yhdistettynä pyörä-ajoneuvojen parempaan polttoaine tehokkuuteen.

Kalusto

Prikaatien/taisteluosastojen tuliportaat, jotka siis tukevat pääasiassa jalkaväen taistelua, ovat 122 H 63 aseilla hyvässä kunnossa. Prikaatin tiedustelu ei ulotu kovinkaan syvälle vihollisen selustaan, joten noin 12km ulottuvuus vihollisen syvyyteen on riittävä. Itse ase on “kevyt”, vain noin 3,5 tonnia, ja sentakia huomattavan liikkuva raskaisiin kanuunoihin verrattuna.

122 H 63 tuliasemassa. Oma kuva

Sirpalekranaatti on tärkein ampumatarvike, ja myös savuja ja valaisukranaatteja Suomesta löytyy. Aivan uusimmilla 1D ja 2D sytyttimillä (Tulikomentoja 1./2018 lehden sivulta 14 eteenpäin.) saadaan aseiden pituus- ja poikittaishajontaa supistettua. Perinteinen viisaus antaa pituushajonnaksi maksimikantamilla 15000m*0,03 eli 450m ja poikittaishajonnaksi 0,3v eli 5 metriä. Uusilla sytyttimillä saadaan tuli siis huomattavasti paremmin kasaan, mutta vikana on se, että laukausyhdistelmien hinnat nousevat kovasti. Koska 1D sytyttimet toimivat hidastamalla yli ammuttua kranaattia, syövät ne jonkinverran maksimikantamaa, mutta tulen kokoon saaminen lienee tärkeämpi näkökohta tälläkohtaa.

Edelleämainittujen kranaattien lisäksi 122mm tykkiin on saatavilla myös kuorma-ammuksia (mm Israel), laserohjattuja ammuksia sekä pitkän kantaman ammuksia (Serbia). Myös Kiinasta on saatavilla erikoisampumatarvikkeita. Näillä kaikilla olisi omat käyttökelpoiset kohtansa Suomalaisessa prikaatissa. Erityisesti puolustuksen tukena kuorma-ammukset tai rypäleaseet, olisivat hyödyllisiä. Pitkän kantaman ammukset luonnolisesti lisäisivät kantamaa, mahdollistaen hieman paremmin taistelemisen hajautetussa ryhmityksessä, tai tukemisen vihollisen syvyyteen.

Edelleen käytössä oleva epäsuoran tulen ammuntaohjelmisto AHJO parantaa tulen koossapysymistä huomattavasti, Tässä täytyy kuitenkin huomauttaa, että tuli voi olla liian kasassa. Tykistön maalit eivät ole pistemaaleja. Patteristo ampuu yleensä noin komppanian vahvuista vihollista. Juuri sopivasti sellaista 100mx100m hyökkäyksessä.

Suomessa on 155mm kalustoa valitettavan vähän. Sitä olisi toki saatavilla maiilmalta, ja koska NATOlla on standardi pesä- ja putkimitoitus, maailma on puolillaan sopivaa ampumatarviketta. Erikoisampumtarvikkeita Suomessa on tähän kaliberiin BOFORSIN BONUS kohteeseen hakeutuvia ammuksia. Edelleen kantama on länsikaliberissa vakiintunut noin 40km tasolle, ja ampumatarvikevalikoima pitää sisällään erilaisia kuorma-ammuksia ja sirpalekranaatteja. Kantama on jämähtäny jo 90-luvulta tuttuun 40km kantamaan. Tämä on tosin kaikkien NATO armeijoiden ongelma. Venäläisellä 152mm kalustolla on sama kantama ja samantyyppiset pitkänmatkan erikoisammukset.

Seuraavassa osassa voisi miettiä millainen olisi ultimaattinen tykistösysteemi/ vaikuttamisen järjestelmä Suomessa.

About epamuodikkaitaajatuksia

Viisikymppinen jannu, joka on huolissaan siitä miten maanpuolustus ja turvallisuus makaa Lapissa, Suomessa ja Euroopassa. Harrastuksina Amerikkalainen jalkapallo ja SRA ammunta, Defendo ja Krav Maga. A guy about 45, who has a "thang" for military current issues, defense and shooting. Not to forget American football.
This entry was posted in Aseet, Epäselvää ajatustenlentoa, Sodanajan joukot, Sodanajan toiminta, teknologia and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s