Uskon, että Marja Sannikka tekee kysymyksensä vilpittömässä hengessä, ja yritän siksi vastata hänelle, parhaani mukaan, vilpittömässä hengessä. Kysymykset ovat aiheellisia, ja pyrin niihin täässä vastaamaan.

Miksi hävittäjät tarvitaan kontra miksi emme laita rahojamme ohjuspuolustukseen ja lennokeihin?

Kun seuraamme kuinka tehokkaasti Israelin Rafaelin Iron Dome ilmapuolustussysteemi poimii ilmasta palestiinalaisten ampumia raketteja ja vieläpä arvioi senkin, että ovatko raketit, luonnostaan epätarkat aseet, menossa asuinalueille vai joutomaalle. Jos ovat joutomaalle menossa saavat mennä. Yksi Rautakupu patteri pystyy suojaamaan noin 150 neliökilometrin alueen, eli huomattavan kokoisen kaupungin alueen, Kemin koko on esimerkiksi 90 neliökilometria. Osumatarkkuuden ilmoitetaan olevan 90%, ja systeemi on ajateltu lyhyen kantaman torjuntaan. Hinta yhdelle moiselle patterille on noin 50 M€ ja yhden torjunnan hinta 100 K€ luokassa. Eli ohjusten ampuminenkaan ei ole aivan halpaa hupia. Eli vaikka systeemin ilmoitetaan pystyvän torjumaan 155mm tykistöammukset sekä raketit, voisi se torjua myös muita staattisella radalla lentäviä kohteita, vaikkapa pommeja. Mutta jos vihulaiset, ne Venäjän 1500+ hävittäjää, voivat kaikessa rauhassa lentää torjuntakorkeuden yläpuolella, ja pudotella sieltä rauhalliseen tahtiin pommeja ja ampua ohjuksia valemaaleista puhumattakaan, loppuvat suomalaisilta ohjukset jossain vaiheessa, ja koska torjunta ei ole 100% tappioita alkaa tulla alusta asti.

Suomessa on käynnissä nimeomaan korkeatorjuntaan tähtäävä kehityshanke, jonka tarkoitus on täydentää hävittäjätorjunnan antamaa suojaa. Tallaisia järjestelmiä voisivat olla esimerkiksi THAAD, joka on myös ballististen ohjusten torjuntaan kykenevä järjestelmä, jo aijemmin Ruotsin valitsema Patriot tai Suomelle kovasti MBDAlta tarjottava CAMM-ER. Torjuntakorkeudet ylittävät 20km ja vaakatorjuntaetäisyyttäkin on tarjolla mojovasti, joten ainakin strategiset kohteet ja joukkokeskittymät on helppo suojata. Jos nyt sitten joku haluaa esimerkiksi Nurmon Sydänmaan peltoja pommittaa, niin antaa pommittaa.

Sodankäynti ei kuitenkaan, ainakaan jos aiotaan voittaa, voi perustua pelkkään puolustautumiseen: Puolustautuminen on passiivista, kun taas hyökkäys on aktiivista. Ei urheilussakaan ole yhtään joukkuetta, joka keskittyy vain oman maalin puolustamiseen yrittämättä edes tehdä maalia toiseen päähän. Voisimme ohjuspuolustuksella suojata monia tärkeitä kohteita ja pitää niitä suojassa, mutta esimerkiksi sodan vaativa logistiikka jäisi haavoittuvaksi. Ohjuksilla ei voi myöskään esimerkiksi tunnistaa ilmatilaa loukkaavaa lentokonetta. Ilmatilaa loukkaavan lentokoneen suora alasampuminen tunnistamista varten saattaisi olla hieman yliampuvaa.

Edelleen ilmatorjuntaohjukset eivät projisoi voimaa. Suomeen tarjolla olevista hävittäjistä mikä tahansa pystyy, esimerkiksi, hoitamaan puolueettomuuden valvontaa Ahvenanmaan yllä, ja tarvittaessa tuhoamaan puolueettomuutta loukkaavia lentokoneita tai laivoja. Edelleen, sama hävittäjä pystyy olemaan tunnin sisällä esimerkiksi Oulussa tai Enontekiöllä edelleen projisoimassa voimaa. Maavoimat suorittaisi saman siirtymän about kahteen päivään, ja merivoimat ei tietenkään Enontekiölle pääsisikään, mutta Ouluunkin menisi aikaa yön yli.

Lennokit voisivat periaatteessa tehdä valvontaa, mutta ne eivät, yleensä, kanna aseita, joten voimaa ne eivät projisoi.

Venäjällä on 1500 hävittäjää, kuudellakymmenellä ei ole jakoja taistelussa.

Todellakin “64 hävittäjää” tulee Isä Aurinkoisen ajattelusta ilmavoimista, joilla on helppo pyyhkiä sodan sattuessa pöytää. Tämä piti hyvinkin paikkaansa aina 1980-luvulle asti, mutta saattaa olla muuttunut parempaan päin viimevuosikymmeninä. Vaikka liikehtimyskyky ja erityisesti koneiden huippunopeudet ovat 1950-luvulta tähän päivään asti säilyneet melko muuttumattomina, on avioniikassa, eli koneiden elektronisessa kyvykkyydessä tapahtunut suuria muutoksia.

Päivittämätön 1980-luvun hävittäjä, vaikkapa F-16 tai MiG-29 on jo auttamattomasti vanhentunut tänä päivänä. Sen elektronisen taistelun järjestelmät eivät edes havaitsisi sitä, että konetta mitataan, tai se on joutumassa hyökkäyksen kohteeksi. Vaikkakaan Venäjällä ei ole käytössä päivittämättömiä MiG-29 tai SU-27 hävittäjiä, ovat nämä hyvin heikossa asemassa joutuessaan taistelemaan edistyneimpiä länsihävittäjiä vastaan. Olen saanut simulaatioissa jatkuvasti reippaasti yli 15:1 pudostulukuja kaikilla HX-ohjelmassa tarjolla olevilla hävittäjillä. (Tässä vaikkapa Lapin Skenaariot: Rafale, Typhoon, F-35 Lightning II, Gripen ja F/A-18 E Rhino) Tulokset skenaarioista on koottu tähän postaukseen . Kaikki nämä valitettavasti kolmannella kotimaisella.

Eli leikisti näillä 64 hävittäjällä voidaan odottaa tuhottavan 900-1280 konetta. Niillä tulisi jo aika iso lovi VVSn kykyyn käydä sotaa. Uusimpia SU-57 hävittäjiä Venäjällä on viitisen kappaletta. Edelleen Venäjänkin takana on agressiivinen Kiina, joka varmasti käyttää tilanetta hyväkseen, jos Venäjä ajautuu suurtotaan Lännen kanssa.

Minullakin olisi turvallisempi olo, jos hävittäjiä olisi enemmän kuin 96.