Euroopan turvallisuustilanne ei kaipaa korulauseita tai DEI-propagandaa. Ukrainan pelloilla on jo vuosien ajan nähty, että nykysodankäynti vaatii, yhä edelleen, massaa, tulivoimaa ja saumatonta joukkojen yhteistoimintaa. Tähän karuun todellisuuteen kirkastetaan taas ajatusta myös Suomessa. Puolustusministeriön tuore mietintö Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitetila 2030 (PLM_2025_2) lyö pöytään pölyt pyyhkivän suunnanmuutoksen: Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:n puuhastelun aika on ohi, ja siitä tehdään virallisesti osa Puolustusvoimien sotakonetta.

Suurin ja merkittävin muutos on filosofinen ja käytännöllinen. Tähän asti MPK on keskittynyt yksittäisten reserviläisten taitojen ylläpitoon – on harjoiteltu rasteilla, ammuttu pistoolilla ja viilattu yksilön osaamista. Se on ollut hyvää ja tarpeellista toimintaa, mutta modernissa sodassa yksittäiset sankarit eivät rintamaa pitele. Sota on joukkuepeliä.

Mietinnön kolme tärkeintä kärkeä tulevat muuttamaan sekä reserviläisen arjen että Puolustusvoimien toimintatavan täydellisesti vuoteen 2030 mennessä. Luodaanpa katsaus siihen, miten tilanne muuttuu:

1. MPK saa oikeuden kouluttaa kokonaisia joukkoja ja liittolaisia

Tähän asti laki on sitonut MPK:n kädet yksilökoulutukseen, ja todellinen joukkojen muodostaminen ja ryhmäkiinteyden rakentaminen on kuulunut pelkästään Puolustusvoimien kertausharjoituksiin. Nyt tulppa irrotetaan. MPK saa jatkossa oikeuden ja velvollisuuden kouluttaa valmiita joukkokokonaisuuksia – erityisesti paikallisjoukkoja.

Miten tilanne muuttuu?

• Reserviläisen kannalta: Tämä tarkoittaa sitä, että oma paikalliskomppania tai maakuntajoukko voidaan kutsua MPK:n kurssille joukkueena tai komppaniana, harjoitella oman ryhmänjohtajansa alaisuudessa ja hioa nimenomaan sen oman porukan toimintaa. Se luo aivan uudenlaisen luottamuksen ja joukkohengen. Lisäksi päästään treenaamaan kansainvälisten liittolaisten kanssa: MPK voi jatkossa kouluttaa Naton joukkoja suomalaisiin olosuhteisiin.
• Puolustusvoimien kannalta: Puolustusvoimat saa MPK:sta suoran operatiivisen jatkeen. PV voi ikään kuin “ulkoistaa” paikallisjoukkojen nousujohteisen perustreenin luotettavalle kumppanille. Kun PV kutsuu joukon virallisiin kertausharjoituksiin, miehet ja naiset eivät aloita alusta, vaan he ovat jo harjoitelleet yhdessä MPK:n viikonloppukursseilla.

2. Isot kalustot ja sarjatuli vapaaehtoisiin harjoituksiin

Yksittäisellä rynnäkkökiväärillä ei ratkaista paikallispuolustuksen taisteluita. Paikallisjoukot tarvitsevat tulivoimaa: raskaita aseita, sinkoja, miinoja ja kranaatinheittimiä. Tähän asti MPK:n kursseilla näitä on lähinnä katseltu vierestä tai kuivaharjoiteltu. Uusi linja purkaa nämä rajoitukset.

Miten tilanne muuttuu?

• Reserviläisen kannalta: Kurssille lähteminen muuttuu kertaheitolla mielekkäämmäksi ja realistisemmaksi. Jatkossa MPK:n harjoituksissa ammutaan joukkokohtaisilla tulitukiaseilla sarjatulta, käytetään räjähteitä ja opetellaan isokaliiberisten asejärjestelmien sekä simulaattorien todellista käyttöä Puolustusvoimien alueilla ja aseilla. MPK:n omat ammunnanjohtajat saavat oikeuden johtaa kovia taisteluammuntoja. Treeni on vihdoin sitä itseään: raakaa ja rehellistä sotilaskoulutusta.
• Puolustusvoimien kannalta: PV:n ei tarvitse enää käyttää vähäisiä kertausharjoituspäiviään raskaiden aseiden mekaaniseen peruskoulutukseen. Reserviläiset osaavat jo syöttää kranaatin putkeen tai tähdätä sinkoa, koska he ovat tehneet sen MPK:n harjoituksessa vapaaehtoisesti. Kertausharjoituksissa PV voi keskittyä suoraan vaativaan taktiikkaan ja johtamiseen.

3. Varusmiesten kouluttaminen siirtyy osittain MPK:lle

Tämä on kova ja jopa historiallinen säädösmuutos suomalaisessa järjestelmässä. Julkisen vallan käyttöä ja sotilaskoulutusta on varjeltu tarkasti, mutta nyt realismi voittaa pyrokratian. Jatkossa MPK saa luvan kouluttaa myös varusmiehiä ja varusmiesjoukkoja Puolustusvoimien johdolla ja tukena.

Miten tilanne muuttuu?

• Reserviläisen (kouluttajan) kannalta: Kokeneet, MPK:hon sitoutuneet reserviläiskouluttajat pääsevät jakamaan siviilissä ja kertausharjoituksissa hankittua kovaa osaamistaan suoraan varusmiehille. Tämä nostaa vapaaehtoisten kouluttajien statusta ja antaa heille valtavan vastuun – mutta myös kunniatehtävän muovata tulevaa reserviä.
• Puolustusvoimien kannalta: Varuskuntien kantahenkilökunta on kovilla ja resurssit tiukilla, varsinkin kun Nato-velvoitteet ja kansainväliset harjoitukset vievät kantahenkilökuntaa entistä enemmän ulkomaille ja esikuntiin. Kun MPK:n kokeneet reserviläiskouluttajat tulevat varuskuntiin vetämään osan varusmiesten harjoituksista (esimerkiksi erikoistaitoja tai paikallistuntemusta vaativia osioita), kantahenkilökunnan taakka helpottaa merkittävästi ilman, että koulutuksen laadusta tingitään milliäkään.

Epämuodikas loppupäätelmä

Tämä mietintö osoittaa, että Suomessa ymmärretään edelleen realiteetit. MPK:ta ei hukuteta virastohierarkiaan, vaan se säilyy vapaaehtoispohjaisena yhdistyksenä, jotta suomalaisten korkea, terve maanpuolustustahto saadaan pidettyä elävänä ilman valtion pakkovaltaa.

Mutta vaatimustaso nousee. Kun MPK:n rahoitus säädetään pitkäjänteiseksi ja sille annetaan oikeat sota-aseet ja valmiit joukot käsiin, vapaaehtoistoiminnasta tulee kylmää ammattimaista suorituskykyä. Reserviläiseltä vaaditaan jatkossa enemmän sitoutumista, ja Puolustusvoimilta kykyä luottaa omiinsa. Se on ainoa oikea tie, jos aiomme pitää tämän maan itsenäisenä myös 2030-luvulla. Sota ei kaipaa selittelijöitä, se kaipaa tekijöitä.

Hyvää Lippujuhlan päivää kaikille!