Ilmailutoimittajat ja PR-osastot tykkäävät piirtää kalvoja, joissa miehitön taistelukone kantaa kuusi ohjusta, väistää tutkia kuin haamu ja ratkaisee ilmasodan yksinään. Paskapuhetta.
Fysiikka ja talous tulevat vastaan heti, kun koneesta yritetään tehdä häivekone eli niin sanottu stealth-alusta. Jos koneeseen halutaan matala tutkapinta-ala (RCS), kaikki aseet on mahdutettava rungon sisäiseen aseruumaan. Kun kyseessä on yksimoottorisen kokoluokan lennokki, se aseruuma ei ole mikään ruotsinlaiva.
Otetaanpa kylmä ja rehellinen katsaus siihen, miten Saabin uusi A3-001-alusta oletettavasti oikeasti toimii, mitä tavaraa sieltä ruotsalaisten hyllystä mukaan saadaan, ja miksi koko kuvion aivot ja nyrkki pysyvät edelleen miehitetyssä Gripen E/F -hävittäjässä. Kyse on siis valistuneesta arvauksesta.
Rooli: A-pisteen raivaaja ja sensorialusta (SEAD/DEAD)
Länsimainen tapa sotia perustuu ilmaherruuteen. Nykyaikainen integroitu ilmapuolustus — kuten pitkän kantaman S-300- ja S-400-sarjat sekä niitä suojaavat lyhyen kantaman Pantsirit — tekee korkealta lentämisestä kuitenkin varman itsemurhan. Tämmöinen suoja on toki puhkaistavissa, kuten Israelin F-35 Adirit Syyrian Damaskoksessa osoittivat, mutta kyllä moinen kyky täytyy saada F-35 kalustosta huolimattakin.
Tässä A3-001 astuu peliin, sillä sen tehtävä ei ole, todennäköisesti, toimia itsenäisenä ilmaherruushävittäjänä. Kukaan ei rakenna kalliilla pienen tutkapinta-alan robottia pelkästään ampuakseen kaarretaisteluja ilmasssa.
Profiililtaan lennokki toimii ensisijaisesti keihäänkärkenä. Se lentää 50–100 kilometriä miehitetyn Gripenin edellä sensorit toiminnassa ja ottaa ensimmäisen kontaktin. Lennokki toimii uhrautuvana maalinetsijänä, joka pakottaa vihollisen käynnistämään omat tutkansa. Kun vihollisen ryhmitys reagoi ja ampuu lennokkia, sen paljastunut sijainti koordinaatteineen syötetään kytkettyyn verkkoon Saabin oman taktisen datalinkin kautta. Samaan aikaan lennokki aloittaa aktiivisen elektronisen hyökkäyksen, joka sokaisee ja häiritsee vihollisen järjestelmiä riisuen ilmatorjunnan hampaat ennen kuin ihmispilotti saapuu varsinaiselle ampuma-etäisyydelle.
Aseistus: Mitä mahtuu ruumaan?
Koska ulkoisia ripustimia ei voida käyttää stealth-muotoilun säilyttämiseksi, ollaan täysin sisäisen aseruuman tilavuuden armoilla. Saabin ja sen eurooppalaisten kumppanien valikoimasta löytyy täsmälleen SEAD/DEAD-tehtävään sopiva paletti. Ripustimet muodostava siiven ja rungon väliin sopivia 90 asteen kulmia, jota tuottavat vaikeasti hallittavia tutkasäteilyn heijastuskuvioita, jotka tekevät sitten häiveominaisuudet tyhjiksi.
Alustan pääaseeksi tulee todennäköisesti MBDA:n ja Saabin yhteistyössä kehittämä SPEAR-sarja. Tämä suihkumoottorilla varustettu pienen kokoluokan risteilyohjus yltää yli 140 kilometrin kantamaan. Lennokin ruumakokoon suhteutettuna A3-001 pystyy kantamaan arviolta neljästä kahdeksaan tällöin asejärjestelmää. Taktisesti merkittävin on tässä skenaariossa SPEAR-EW-versio, joka toimii aktiivisena häirintä lähettimenä ja tarvittaessa harhautusmaalina. Kun lennokki laukaisee neljä tällöin laitetta ilmaan, vihollisen tutkaruudulle ilmestyy neljä valheellista hävittäjämaalia, samalla kun “terävät” SPEAR 3 -versiot hoitavat maalitetu kohteet. SPEAR EW toimii käsittääkseni juurikin parhaiten häirintälähettimenä. Käytin niitä aikoinan tutkiessani HX-kandidaatteja eri skenaarioissa 2020-2021 “Command modern warfare” peliympäristössä. (Juu tiedän, että kyseessä on peliympäristö, mutta siihenaikaan se oli paras siviileille tarjolla oleva. Nyt tilanne on hieman muuttunut, kun siviilit saavat ohjelman professional versioita aika kovaan hintaan.)
Mikäli ruotsalaiset päätyvät integroimaan järjestelmään yhdysvaltalaisia täsmäpommeja, kuten GBU-39 Small Diameter Bomb -pommeja tai GBU-53/B StormBreaker -aseita, näitä mahtuu ruumaan helposti neljä kappaletta kiinteiden tutka-asemien ja komentovaunujen tuhoamiseen.
Sitä vastoin pitkän kantaman Meteor-ilmatilantietaasteilujärjestelmä on yli 3,6 metrin pituudellaan niin massiivinen, että A3 pystyy tuskin kantamaan kuin korkeintaan 1–2 ohjusta sisäisesti. Reaalitilanteessa lennokki ei kannakaan Meteoreja itsenäistä laukaisua varten, vaan se korkeintaan kantaa niitä hätävarana tai maalaa kohteita taustalla lentävän Gripenin ampumille ohjuksille.
AREXIS-omasuojajärjestelmä: Pelin todellinen ratkaisija
Tässä kohdassa julkinen analytiikka nukkuu usein onnensa ohi. SAAB ei ole pelkkä lentokonerakentaja, vaan se on maailman kärkiluokan elektronisen sodankäynnin talo. Saksa valitsi vastikään SAABin Arexis-järjestelmän omiin Eurofighter EK -elektronisen sodankäynnin koneisiinsa korvaamaan tarpeen hankkia amerikkalaista kalustoa.
Arexis-järjestelmän ydin perustuu AESA-tutkatekniikkaan ja Galliumnitridi-puolijohteisiin, mikä mahdollistaa valtavan lähetystehon suhteutettuna pienen lennokin fyysiseen kokoon ja virrankulutukseen. Järjestelmä hyödyntää kognitiivista ehkä/todennäköisesti tekoälyohjattua elektronista sodankäyntiä, eli se ei nojaa pelkästään tietokantoihin tallennettuihin tutkasignaaleihin. Arexis kykenee tunnistamaan entuudestaan tuntemattomia vihollisen signaaleja reaaliajassa, luomaan niille sopivan häirintäalgoritmin lennosta ja sokaisemaan uudetkin uhat välittömästi.
Mikä parasta A3-lennokin kannalta, Arexis-antennisto voidaan integroida suoraan lennokin siipien reunoihin ja runkorakenteisiin. Näin lennokista tulee itsessään raskas, lentävä häiriölähde ilman, että siipien alle täytyy ripustaa stealth-muotoilun tuhoavia erillisiä EW-säiliöitä.
Työnjako: Emil Gripen on edelleen se, joka vetää liipaisimesta
Puheet täysin autonomisesta tappajarobotista ovat toistaiseksi sotilaallista ja poliittista satua. Lainsäädäntö, eettiset reuna-ehdot ja ennen kaikkea nykyaikaisen sodankäynnin rankka elektroninen häirintä rajoittavat autonomisten robottien käyttöä. Jos lennokki jää taistelukentällä yksin datalinkkien pimentyessä, sen täytyy toimia tiukasti rajatun autonomian puitteissa, eikä se saa laukaista raskasta asetta ilman ihmisen varmistusta.
Siksi taktinen työnjako muodostuu selkeäksi kokonaisuudeksi:
Lennokki eli A3-001 toimii edellä lentävänä tiedustelijana ja sokaisijana, joka pysyttelee säteily- ja tutkapimeänä siihen asti, kunnes se avaa Arexis-häirinnän. Kone laukaisee SPEAR-EW-valemaalit, pakottaa vihollisen paljastamaan ryhmityksensä ja välittää tarkan AESA-tutkakuvan taaksepäin.
Miehitetty kaksipaikkainen Gripen F toimii ilmailun komento- ja hallintapaikkana. Sen takaistuimella istuva taktinen upseeri kantaa päävastuun lennokkiparven ohjaamisesta, tilannekuvan analysoinnista ja taistelukentän koordinoinnista.
Varsinaisena nyrkkinä ja ampujana toimii raskaassa asekuormassa oleva Gripen E-hävittäjä, joka lentää turvallisen sadan kilometrin päässä taustalla. Kun A3-lennokki maalaa vihollisen S-400-patterin tai ilmakohteen, ohjaamossa istuva Emil Gripen lentäjä painaa nappia ja lähettää raskaat liitopommit tai Meteor-ohjukset matkaan.
Yhteenveto
Jos Saabin visio A3-001-alustasta toteutuu 2030-luvun taitteessa, ilmasssa ei nähdä mitään tieteiselokuvien itsenäistä robottihävitintä.
Käyttöön saadaan nopea, edullisempi ja yliääninen monitoimisensori. Sen tehtävä on ottaa ensimmäinen isku vastaan, riisua vihollisen ilmapuolustus elektronisesti sekä kineettisesti täsmäaseilla, ja pitää huoli siitä, että oikea ihminen Gripenin puikoissa säilyy hengissä tekemässä lopulliset tappopäätökset. Se on pragmaattista ruotsalaista sotilasinsinööritaitoa parhaimmillaan.
Epämuodikkaita ajatuksia 