Lapin läänin sairaanhoidon tukena toimivat helikopteripumput tekevät korvaamatonta työtä, ja lääkintähelikopterit ovat maamme etäisimpien alueiden ja vaikeimpien kelien pelastustoimen selkäranka. Mutta kun katsotaan Lapin karttaa, etäisyyksiä ja maamme tulevia turvallisuusuhkia, on sanottava ääneen se, mitä moni virkamies ja poliitikko pelkää sanoa: nykymallinen maantieambulansseihin tukeutuva sairaankuljetus on Lapin etäisyyksillä ja kriisiolosuhteissa hidas, haavoittuva ja auttamattomasti vanhentunut.

Miehittämättömät evakuointidroonit ja autonomiset eVTOL-alukset eivät ole enää tieteiselokuvien rekvisiittaa. Niitä ovat toiminnassa ja testissä maailmalla juuri nyt. Kysymys kuuluu: miksi me odotamme, että joku muu ottaa ne käyttöön ensin?

Pelikentän laitteet: Mitä maailmalla on tarjolla?

Kun puhutaan haavoittuneen tai vakavasti sairaan ihmisen evakuoinnista, kyseeseen ei tule mikään Verkkokaupan muovinen kuvausdrooni 49,90€. Tarvitaan laitteita, jotka nostavat potilaan, lääkinnälliset laitteet ja kestävät Pohjoisen sääolosuhteet.

Cormorant (AirMule): Raskaaseen käyttöön ja ahtaisiin paikkoihin

Cormorantin valtti on sen koteloitu roottorijärjestelmä. Koska pyörivät lavat ovat rungon sisällä, aluksella voidaan laskeutua ahtaisiin kaupunkiympäristöihin, metsäaukeille tai rakennusten väliin ilman pelkoa roottoreiden osumisesta puustoon. Potilas sijoitetaan rungon sisään suojattavaan ja lämmitettyyn kapseliin, mikä on arktisissa oloissa elinehto.

DP-14 Hawk: Pitkän matkan nopeuskone

Hawk mahtuu koottuna perävaunuun, ja sen pystyy laittamaan ilmaan parissa minuutissa. Sen kantama (aina 300 km asti) ja nopeus (230 km/h) ovat luokkansa kärkeä. Todellinen nopeus ja käyttömatka riippuu niinkuin kaikilla lentohärveleillä lopullisesta kuormasta ja lentonoprofiilista. Mikä tärkeintä: Hawk kykenee lentämään täysin autonomisesti ilman GPS-yhteyttä, mikä on ratkaisevaa elektronisen häirinnän alaisena.

EHang 216L & Volocopter VoloCity: Siviilitaajamien sähkökiitäjät

Nämä alustat edustavat siviilipuolen sähköistä kehitystä. EHang tarjoaa toimivan automaation ja Volocopter äärimmäisen matalan melutason sekä korkean redundanssin (18 roottoria). Valitettavasti niiden suorituskyky tyssää akkuteknologiaan: ne sopivat kesäiseen taajama-ajoon, eivät Lapin pakkasiin ja satojen kilometrien etäisyyksille.

Malloy Aeronautics T-600: Taktinen kenttätyöjuhta

Brittiläinen Malloy on tehty sotimaan. Se on yksinkertainen, modulaarinen ja kantaa yli 200 kilon hyötykuorman. Potilas kuljetetaan runkoon kiinnitettävässä ulkoisessa kapselissa.T-150/600 on mielenkiintoinen siksi, että britit ovat nimenomaan testanneet raskaan UAS:n käyttöä etulinjan logistiikassa. “Ulkoinen kapseli” tietenkin herättää kysymyksiä.

Kaksi skenaariota: Kesäinen Inari vs. Sotilaallinen Savukoski

Lasketaan auki, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Käytetään vertailussa Cormorant-tyyppistä turbiinikäyttöistä droonia, joka tarjoaa noin 180 km/h matkanopeuden ja suojatun tilan potilaalle.

Skenaario 1: Kesäilta – Vanhuksen pikaevakuointi Inarista LKS:aan (Rovaniemi)

• Olosuhteet: Kesäilta, rauhallinen liikenne, ei häirintää.
• Matka: Inari–Rovaniemi (LKS) lintutietä ~260 km (maanteitse VT4 ~330 km).

Hälytys ja aktivoituminen 00:00 Hälytys LKS:n ja Inarin alueelle. Inarin lähin ensihoitoyksikkö aktivoituu. Drooni käynnistetään tukikohdassa.

potilaan luona Inarissa 00:15 Ambulanssi saapuu vanhuksen luo. Ensihoidollinen vakautus ja valmistelu ilmakuljetukseen.

Lastaus drooniin 00:25 Drooni laskeutuu Inarin kentälle/aukiolle. Vanhus siirretään ilmastotuun ja paineistettuun kapseliin. Etämonitorointi kytketään.

Nousu ja matkalento 00:30 Drooni ottaa matkakorkeuden. Suora reitti Inari–LKS (260 km) matkanopeudella 180 km/h.

Laskeutuminen LKS:n helideckille 01:57 Lentoaika n. 1 h 27 min. Drooni laskeutuu suoraan Lapin keskussairaalan pihalle/helipadille.

Potilas hoitotilassa 02:05 Potilas siirretty päivystykseen. Kokonaisaika 2 tuntia 5 minuuttia.

Aikasäästö: Tavallisella maantieambulanssilla ajo VT4:ää pitkin kestäisi hälytyksineen ja lastauksineen vähintään 3,5–4 tuntia. Drooni puolittaa kriittisen viiveen.

Skenaario 2: Keskitalvi – Haavoittuneen taistelijan evakuointi Savukoskelta LKS:aan

• Olosuhteet: -17 °C pakkasta, pimeää, lumisadetta. GPS-häirintä päällä. Tiet tukossa prikaatien kuljetuksista molempiin suuntiin (maantienopeus maassa max 30 km/h).
• Matka: Savukoski–LKS lintutietä ~150 km.

CASEVAC-pyyntö 00:00 Taistelukentän lääkintäpaikka pyytää ilmaevakuointia Savukosken maastossa. Tiet ovat maamaastossa täysin tukossa.

Turbiinin esilämmitys ja lähtö 00:10 Lähistöllä oleva turbiinidrooni esilämmitetään nopeasti ja käynnistetään.

Lento evakuointipaikalle (LZ) 00:25 Drooni lentää matalalla maastonmuotoja seuraten, vaihtoehtoista navigointia käyttäen, esimerkiksi INS:n ja maastonvertailun yhdistelmällä.

Lastaus lumisella aukealla 00:40 Laskeutuminen Savukoskelle. Taistelupelastajat siirtävät haavoittuneen lämmitettyyn potilaskapseliin (hypotermian torjunta).

Lento LKS:aan 00:50 Matalalento kohti Rovaniemeä. Vastatuulesta ja kelistä johtuen matkanopeus ~140 km/h.

Laskeutuminen ja luovutus 01:55 Laskeutuminen LKS:n lumesta raivatulle helipadille. Haavoittunut luovutettu kirurgille klo 02:05.

Aikasäästö: Ruuhkautuneessa prikaatiliikenteessä ja lumipölyssä pyöräajoneuvoilta menisi Savukoskelta Rovaniemen LKS:aan 5–7 tuntia. Droonilla hän on ison sairaalan leikkauspöydällä kahdessa tunnissa, eikä JSP:llä tai kenttäsairaalassa.

Fysiikan tylyt tosiasiat: Sähkö vs. Nestemäinen polttoaine

Moni vihreää siirtymää hehkuttava poliitikko haaveilee akkutoimisista lentotakseista sairaankuljetuksessa. Lapissa se unelma kaatuu suoraan fysiikan ja aerodynamiikan peruslakeihin.

• Energiatiheyden valtava kuilu: Lentopetrolin tai bensiinin energiatiheys on noin 12 000 Wh/kg. Nykyaikaisten parhaiden litiumakkujen energiatiheys pyörii tasolla 250–300 Wh/kg. Polttoaine on yli 40 kertaa energiatiheämpää kuin paras akku.
• Pystynousun (VTOL) tehorosvo: Kopterin pystysuora nousu ja ilmaan jäänti kuluttavat valtavasti virtaa. Sähködrooni saattaa kuluttaa 20–30 % akkutehostaan pelkästään siihen, että se nousee ilmaan ja laskeutuu.
• Pakkasen tappava vaikutus: -17 °C pakkasessa akun sisäinen vastus kasvaa rajusti. Akkukapasiteetista sulaa paljon pois.
• Muotoseikat ja ilmanvastus: Moniroottoriset sähkömultikopterit ovat ilmanvastukseltaan epäedullisia. Niiden matkanopeus jää 100–120 km/h tasolle.

Tulos: Sähködroonilla saavutetaan Lapissa parhaimmillaankin turhan lyhyt kantama. Jos laite joutuu välilataukseen sanotaan 50 km välein, se on hitaampi kuin traktori maantiellä. Tällä hetkellä pitkän matkan ja raskaan hyötykuorman Lapin evakuointitehtävissä turbiini- tai polttomoottoripohjainen ratkaisu näyttää huomattavasti realistisemmalta kuin puhtaasti akkukäyttöinen VTOL.

PV ja LapHa: Aika riisua siilot ja yhdistää resurssit

Tässä tullaan suomalaiseen hallintobyrokratiaan. Lapin hyvinvointialue (LapHa) pähkäilee rahojensa ja pitkien sairaankuljetusmatkojen kanssa. Puolustusvoimat (PV) taas pähkäilee, miten haavoittuneet saadaan pois maastosta, kun maantiet ovat tykistökeskitysten, miinoitteiden tai omien joukkoryhmitysten tukkimia.

Onko mitään järkeä siinä, että molemmat organisaatiot puuhastelisivat omia erillisiä hankkeitaan? Ei mitään.

1. Yhteishankinta ja yhteiskäyttö: PV ja LapHa voisivat luoda yhteisen arktisen evakuointidrooni-laivueen. Rauhan aikana laitteisto on ensihoidon ja LapHan käytössä – valmiudessa sijoitettuna esimerkiksi Rovaniemelle, Sodankylään ja Ivaloon.
2. Kaksikäyttöteknologia (Dual-Use): Kalusto, huolto, ohjausjärjestelmät ja operaattorikoulutus pidetään samana.
3. Päivittäinen suorituskyky: Kun laitteilla lennetään rauhan aikana siviilipotilaita Inarista tai Enontekiöltä LKS:aan, järjestelmän toimintavarmuus, taktiikka ja operaattorien rutiini hioutuvat huipulleen.
4. Kriisinajan siirtymä: Poikkeusoloissa laivue alistetaan sotilaskäyttöön tai jaetaan siten, että osa laitteistosta jatkaa siviilivalmiudessa ja osa siirtyy suoraan taistelukentän CASEVAC-tehtäviin.

Kapasiteetti ja suorituskyky (Throughput): Siviili vs. Sotilaskäyttö

Montako droonia tarvitaan ja millainen kuljetuskapasiteetti (throughput) niillä saavutetaan?

Tarkkaa laivueen kokoa ei voida määritellä ennen kuin käytettävä ilma-alustyyppi, kuorma, toiminta-aika, huoltovaatimukset ja tehtäväprofiili tunnetaan. Esimerkiksi neljän aluksen järjestelmä voisi jo muodostaa käyttökelpoisen kokeilulaivueen. Niillä lennettäisiin “leikisti” 4-10 keikkaa päivässä. Tietenkin vähän riippuen viitä, kuinka laitteet toimitetaan takaisin “kustannuspaikoille”.

Aika herätä todellisuuteen

Maantieambulanssi on erinomainen peli asvaltilla ja lyhyillä matkoilla. Mutta Lappi ei ole mikään Ruuhka-Suomi. Etäisyydet mitataan kilometrit, talvi kestää puoli vuotta ja turvallisuusympäristömme on muuttunut pysyvästi.

Teknologia on jo siinä pisteessä, että raskaan miehittämättömän VTOL-evakuointijärjestelmän kehittämistä ja kokeilemista Suomessa ei enää voida perustellusti pitää science fictionina. Lapin etäisyydet ja poikkeusolojen liikenneinfrastruktuurin haavoittuvuus tekevät juuri Lapista Suomessa poikkeuksellisen järkevän paikan tällaisen dual-use-järjestelmän kokeilulle.. Kysymys LapHalle ja Puolustusvoimille kuuluu: Aletaanko hommiin yhdessä nyt, vai korjataanko pahanmakuisia hedelmiä vasta sitten, kun ensimmäinen kriisi osoittaa maantiekuljetusten mahdottomuuden?