Kuuntelin eilen vblokia, ja koin pienen valaistumisen hetken. Tähän asti olin miettinyt droonien kohdalta lähinnä niiden torjuntaa ja drooneilta piiloutumista, mutta kyseinen puolituntinen sai minut ajattelemaan drooniyksiköitä ja niiden käyttöä taisteluteknisesti. Kirjoitan täässä havaintoja auki tuosta pläjäyksestä. Ymmärrysvirheet omiani, mutta datan virheet tulevat sieltä ohjelmasta. Olkaa hyvät.
Kun droonisodankäynnistä puhutaan mediassa, keskustelu pyörii usein huipputeknologian, tekoälyn ja yksittäisten täsmäiskujen ympärillä. kuva tulee että, sleepy sleepersiä mukaillen “Kukaan ei kuuntele enää ABBAa, drooni tulee ja drooni tappaa.” Todellisuus rintamalla on kuitenkin paljon karumpaa ja perinteisempää. Tuoreessa yhdysvaltalaisessa sotilasanalyysissa pureuduttiin nykyiseen droonitaktiikkaan ja sen vastatoimiin, ja yksi vertauskuva nousee yli muiden: FPV-droonit eivät ole taika-ase, vaan taivaan uutta viipyilemiskykyistä tykistöä.
Kuten perinteinen kenttätykistö, myös droonituki vaatii massaa, tarkkaa sijoittelua ja valtavan määrän ihmistyötä. Niin, ja puoliksi tapetulla drooniryhmällä ei tee oikein mitään.
Asemat lähellä etulinjaa
Yleinen harhaluulo on, että droonilentäjät istuvat turvassa kaukana selustassa, kymmenien kilometrien päässä taisteluista. Todellisuudessa FPV-droonien (First Person View) kantama ja radioyhteyksien kantavuus asettavat tiukat rajat.
Jotta vaikutus ulottuu riittävän syvälle vihollisen ryhmitykseen ja huoltoreiteille, drooniyksiköiden on toimittava aivan taistelualueen välittömässä läheisyydessä – käytännössä heti etulinjan takarajalla. Tämä tekee niistä yhtä alttiita vastatoimille kuin perinteiset kranaatinheitin- ja tykistöasemat. Kun toimitaan lähellä, piiloutuminen, jatkuva asemien vaihto ja elektroniselta tiedustelulta suojautuminen ovat elinehtoja. Toki DC-9:n kokoiset MQ-4 Triton tiedutelulinnut ja vaikkapa MQ-9 reperit lennettään Las Vegasin läheltä Nevasdasta, mutta silloinkin on kyllä joku joka lentää koneen näköyhteydeltä sisään ja huoltaa ja kääntää koneen ihan siellä sotatoimialueella.
Yksi drooni, ainakin kolme miestä
Toinen myytti liittyy miehistötarpeeseen. Droonitoiminta ei säästä henkilöstöä, vaan se on hyvin henkilövoimaintensiivistä. Yhden toimivan FPV-partion pyörittäminen vaatii jatkuvasti vähintään kolmen hengen tiimin:
- Lentäjä: Keskittyy pelkästään laitteen ohjaamiseen maaliin.
- Varalentäjä / tähystäjä: Seuraa tilannekuvaa, avustaa navigoinnissa ja on valmiina ottamaan ohjat tai lähettämään seuraavan laitteen välittömästi, jos ensimmäinen menetetään.
- Teknikko: Huoltaa laitteet, virittää taistelukärjet, vaihtaa akut ja huolehtii taajuuksista.
Ilman tätä kolmiota toiminta pysähtyy. Kun tähän lisätään tiedusteludroonien lennättäjät, jotka osoittavat maalit ja todentavat osumat, yhden tulenkäyttötehtävän takana on kokonainen pieni koneisto.
Kulutussotaa numeroina: Paljonko maalin tuhoaminen vaatii?
Yksittäiset videot, joissa yksi drooni tuhoaa miljoonien arvoisen panssarivaunun, vääristävät kuvaa rajusti. Elektroninen sodankäynti (ELSO), maastoesteet, sääolosuhteet ja inhimilliset virheet pudottavat onnistumisprosenttia merkittävästi. Kuten tykistökeskityksessä, myös drooneilla maaliin joudutaan ampumaan useita “laukauksia”, ennen kuin vaikutus on riittävä.
On syytä korostaa, että alla olevat luvut ovat hyvin suuntaa antavia. Taistelukentän olosuhteet, maaston peitteisyys ja kaluston suojaus muuttavat tarvetta jatkuvasti, mutta suuruusluokat paljastavat toiminnan todellisen kuluttavuuden:
| Kohdetyyppi | Tarvittava droonimäärä (suuntaa antava) | Keskeiset syyt kulutukseen |
| Yksittäinen taistelija / potero | 1–3 droonia | Maastoutuminen, sirpalesuojat, liike ja puiden oksat. |
| Kevyt ajoneuvo (huolto/teknikaali) | 2–5 droonia | Liikkuva maali, ajoneuvon pysäyttäminen vaatii usein erillisen iskun tuhoamiseksi. |
| Miehistönkuljetusvaunu (APC / IFV) | 15-20 droonia | Panssarointi, lisäsuojat ja omasuoja-ELSO. Vaunu on ensin pysäytettävä (telat/moottori) ja vasta sitten tuhottava. |
| Taistelupanssarivaunu (MBT) | 20+ droonia (ennätys 79) | Raskas panssarointi, häkkisuojat, reaktiivipanssarit ja vahva ELSO. Vaatii järjestelmällistä kuluttamista heikkoihin kohtiin. |
Kun massa vyöryy päälle: Saturaatio sitoo kokonaisia yksiköitä
Numerot muuttuvat entistä pysäyttävämmiksi, kun tarkastellaan laajempaa hyökkäystä. Nykyisellä taistelukentällä hyökkääjä pyrkii ylikuormittamaan puolustajan tulenkäyttökyvyn hajautetulla massalla ja nopeudella. Ukrainalisilla ei yleensä ole yhtenäistä etulinjaa, vaan muutamia pesäkkeitä kilometrin sisällä. Nopeasti liikkuva tai taitavasti soluttautuva ryhmä pääsee siis suhteellisen helposti läpi, ja ovat sitten heti FPV droonien lennättäjien sylissä. Tämä tekee torjunnan sitten mahdottomaksi
Kuvitellaan tilanne, jossa hyökkäys lähtee liikkeelle esimerkiksi 100 moottoripyörän ja 10 teknikaalin (aseistetun avolava-auton) voimin. Vaikka yksittäisen moottoripyörän tai kevyen ajoneuvon pysäyttäminen ei vaadi kymmeniä osumia, maalien suuri määrä ja nopea liike muuttavat tilanteen täysin.
Tällaisen hyöyn torjunta ei enää hoidu yksittäisten partioiden voimin, vaan se sitoo välittömästi koko droonijoukkueen tai jopa droonikomppanian aktiiviseen torjuntataisteluun. Taivaalle on saatava kymmeniä laitteita yhtä aikaa, taajuudet on hallittava ilman että omat laitteet häiritsevät toisiaan, ja maalit on jaettava lennossa. Tässä vaiheessa toiminta muistuttaa täysin perinteisen tykistörykmentin torjunta-ammuntaa – kyse on puhtaasti tulikapasiteetista, johtamisesta ja siitä, riittävätkö akut ja taistelukärjet ennen kuin vihollinen on asemissa. Yllä olevassa esimerkissä tarvittaisiin, noin, sanokaamme kaksi sataa droonia nonnaamaan moottoripyörät ja 35 tuhomaan teknikaalit. Yhteensä siis vähän vajaa 240 lentosuoritusta nopeassa syklissä.
Johtopäätös
Droonit eivät ole korvanneet perinteistä sodankäyntiä, vaan ne ovat tuoneet taistelukentälle uuden, äärimmäisen kuluttavan kerroksen. Se osapuoli, jolla on kyky tuottaa tuhansia laitteita viikossa, kouluttaa niille kolmihenkisiä tiimejä ja johtaa komppaniatason tulenkäyttöä etulinjan tuntumassa, hallitsee ilmatilaa puiden latvojen tasalla. Kyse on lopulta samasta asiasta kuin tykistössä aina: logistiikasta, massasta ja miehistön kestävyydestä.