Maailmassa on tällähetkellä kolme standardia kiväärikaliberia. Venäjän 5,45×39 ja 7,62×39, NATOn 5,56×45, niin no kai Kiinan 5,8mm on standardikaliberi myös, mutta en ota ota nyt tarkasteluun. Tämän postin tarkoituksena on vähän vertailla näitä standardikaliberejä, ja verrata niitä tulevaisuuden länsikalibereihin eli 6,5mm Grendeliin ja 6,8mm SPChen. Jonkinlainen vertailun yläpää on NATOn pitkä 7,62 kivääripatruuna, mutta se ei nyt ole muuten mukana kuin referenssinä.

Teen arvioni patruunoista parhaan kykyni mukaan laskemalla niiden Riemann-integraalit, matkan jolla patruuna on ylisooninen, eli käytännön maksimi kantaman, ja arvioiden niiden haavaballistiikkaa. Tästä tulee sitten “LOPULLINEN TOTUUS” ™. Jos sellaista on edes olemassa.

Homman ongelma Suomen kannalta on se, että RK-62 perillisineen alkaa käydä kaliberinsa puolesta kuriositeetiksi maailmalla. Suomen nykyinen RK patruuna on meidän oloissamme hyvä 7,62 lyhyt patruuna, jota pitkän linjan veteraanit Afrikan Puskasodista pitivät parempana vaihtoehtona, kuin naton kevyttä 5,56mm patruunaa. Juurikin tuon levollisemman pehmeän esteen läpäisyn takia.

Nyt kun uutta kaliberia on alettu valkkailla, ja ensimmäiset varovaiset katseet kulmain alta on luotu NATOn pöytiin, suomalaisten täytyy pohtia mikä vaihtoehto tulevaisuudessa olisi paras, tai edes siedettävä Suomeen.

Sekä Britit että jenkit ovat todenneet 5,56mm NATOn olevan riittämätön yli 300m ampumamatkoilla. Sen haavaballistiikkakin on riittämätön yli 100m ampumamatkoilla. Tämä johtuu siitä, että 14,5 tuuman tai lyhyemmistä piipuista ammuttuna, v0 jää niin alas, että kevyt luoti kestää osuman ihmiseen, eikä pirstoudu kudoksessa. Jopa se nopeus jossa pirtoutuminen tapahtuu on laskettu, ja on noin 750-760 m/s hieman riippuen luodin seinämän paksuudesta ja tulokulmasta ja painosta. Vielä Vietnamissa 20 tuuman piipuista tuo räjähdysvaikutus toteutui noin 200m ampumamatkoille saakka, mutta on nyt noin neljännes siitä. Tätä haavaballistista aneemisuutta on yritetty parantaa kehittämällä, esimerkiksi reikäpääluoteja, mutta nämä tällaiset eivät oikein käy sovussa KV sopimusten kanssa kiväärien ampumatarvikkeista.

Toisaalta 5,56 ei läpäise yli, eli pelkkä normaali gyprok seinä yleensä riittää lähitaisteluissa pysäyttämään kevyen luodin, joka siis yleensä pirtoutuu ensimäiseen seinään, ja sirpaleet pysähtyvät toiseen seinään. Kuitenkin läpäisy panssarissa on nopeuden ja pienemmän halkaisijan takia parempi, kuin meikäläisessä patruunassa. Eli vaikka 5,56×45 patruunassa on paljon toivottavia ominaisuuksia, se ei ole vastaus kaikkiin kysynyksiin. Nimenomaan tuo riittämätön haavaballistiikka pitkillä matkoilla tekee sen, että NATOlaiset ovat hätää kärsimässä Afganistanissa. Britit ottivat käyttöönsä tätä varten kiireellisesti Amerikkalaisen Lewis Machine and Toolin AR-10 konstruktion vanhassa 7,62×51 kaliberissa. Jenkeillä oli edelleen käytössä takkuuskivääri em kaliberissa, joten siirtymä ei heillä ollut yhtä pitkä.

Kun Länsi siirtyi kevyeen nopeaan patruunaan 60-luvulla, alkoi siirtyminen idässä vuonna 1974, kun uusi AK malli ja sen patruuna tulivat käyttöön. 5,45 on loistavan suunnittelun tulos, ja sillä on, puutteistaan huolimatta, muutamia erittäin hyviä ominaisuuksia. Haavaballistiikaltaan tämä Idän Ihme on parempi kuin NATO kilpailijansa, koska luodin etuosaan on jätetty tyhjä tila, joka osumassa lytistyy, ja samalla tyhjän takana oleva metallikappale syöksyy eteenpäin, ja leikkaa epäsymmetrisesti kiinni luodin seinämiin. Lopputulos tästä on kudoksessa hyvin epävakaa luoti, joka pystyy tuottamaan luotettavasti ammottavan haavakanavan myös pitkille empumamatkoille. Saman rakenteen takia läpäisy ei yllä länsikilpailijan tasolle suojaliiveissä. Samat kevyen ja nopean luodin ongelmat toistuvat tässä venäjän standardi patruunassa, jopa niin että Tsetsenian sotien aikoina otettiin käyttöön vanhoja AK-47 aseita, että saatiin kaupunkitaisteluun riittävä läpäisy. (Sivumennen sanoen, Ruotsissa kaupunkialueilla toimivat Hemvernitin jampat saivat edelleen 7,62 NATO kiväärit, vaikka muut olivat jo siirtyneet FN kivääreihin 5,56mm kaliberissa)
5,45 Sovietista on sittemmin tullut myös monenlaista panssariläpäisyluotia, joten läpäisy liiviin ja muutenkin on saatu parannettua. Tosin jos saat valita luodin jolla haluat tulla ammutuksi, niin valitse se panssaria läpäisevä. Erittäin hyvät mahdollisuudet selvitä osumasta hengissä.

Artikkelissa esiteltyjen luotien haavaballistiikkaa.
Suomessa, ja muuallakin vielä laajassa käytössä oleva 7,62mm Soviet on varsinkin uudessa, ns M68 mallissan hyvä haavoittaja. Se tekee sangen hyvän haavakanavan, jos kudosta on noin 15cm. Sitä matalimmissa haavoissa luoti ei ehdi kaatua, joten se tekee melko helposti hoidettavan “sukkapuikon tökkäisyhaavan”. Läpäisy pehmeissä materiaaleissa ja Suomessa tärkeä lentorataesteiden sieto on hyvä. Oikestaan ongelmat liittyvät enemmän liivinläpäisyyn ja 690m/s olevaan lähtönopeuteen. Alhaisempi lähtönopeus tekee sen, että luodin lentorata muistuttaa enemmän paraabelia kuin suoraa. Tätä ei ainakaan auta kalibeeriinsa nähden lyhyt luoti.

Uudet kaliberit 6,8mm SPC ja 6,5mm Grendel ovat sitten yrityksiä rakentaa sotilaspatruunaa, joka olisi jossain nykyisten NATO patruunoiden välimaastossa ja toisi jotain molemmista jalkaväen kiväärimiehen kätösiin. USAlaiset erikoisjoukot kehittivät 6,8mm Special Purpose Catridgen omiin tarkoituksiinsa, kun halusivat M-16 kokoisen aseen, joka tarjoaa parempaa terminaaliballistiikkaa aina 500m päähän. Keitys lähti 6,5mm ja 7mm väliltä ja 6,8 mm väljyys antoi parhaan kompromissin keveyden, kantaman ja terminaaliballistiikan suhteen. Patruuna on erikoisjoukkojen käytössä USAn erikoisjoukoilla, mutta Merijalkaväki ja Armeija eivät ole ottaneet sitä, ainakaan vielä käyttöön. Itse asiassa 2007 tehtiin päätös että uuteen patruunaan ei siirrytä hinnan ja logistiikkaongelmien takia.

Tuohon 6,8mm SPC käyttöönottoon, tai sen puutteeseen vaikutti myös se että tuubeista oli tulossa ulos 6,5mm Grendel. 6,5mm tarjoaa parempaa tarkkuuttaa yli 500m matkoilla, ja sillä on itse asiassa 1000m kohdalla ENEMMÄN kineettistä energiaa ja läpäisyä kuin verokkipatruuna 7,62×51 NATOlla. Suomen oloissa energiat peuraan olisivat riittävät, mutta hirvi olisi liian iso. Haavaballistiikka näyttää hyvältä ainakin gelatiinitesteissä, mutta pirtoutumista ei ollut niissä havaittavissa. Haavaballistiikan osalta 6,8mm SPC näyttää olevan hieman parempi.

6,5mm Grendelissä on suomalaisille mieluinen juonne siinä, että se on alumperin Lapuan patruunatehtaan Alexander Armsille toteuttama konstruktio. Wikipedia kertoo lisää. Itselläni himoittaa ostaa/rakentaa/laittaa AR-15 6,5mm Grendel kaliberissa 18 tai 20 tuuman piipulla, mutta saapa nähdä tuleeko haaveesta joskus totta.

Ideaali rynnäkkökiväärin luodin lentorata olisi kuin lasersäde: se jatkaisi äärimmäisen nopeasti äärimmäisen suoraan äärimmäisen pitkälle. Menisi käytännössä yhtä putkea ikuisesti valonnopeudella. Tietenkään tämä ei fysiikassa meillä onnistu, koska kun lähtönopeus on A, niin se hidastuu ilmanvastuksen mukaan riippuen luodin ilmavastuskeroimesta, eli ballistisesta arvosta. Herr Rieman integraaleineen tulee tässä kuitenkin avuksemme, arvioidessa lentoradan suoruutta ilmakehässä. Käytännössä tässä lasketaan kahdenkymmenviiden metrin välein matka, jonka luoti on tähtäyslinja ylä- tai alapuolella (itseisarvona) ja lasketaan ne yhteen. Näin saadaan pinta-ala, joka kertoo meille kuinka paljon luoti on kulkenut tähtäyslinjan ylä tai alapuolella. Mainitulla lasersäteellä arvo olisi jotain hyvin lähellä nollaa, jos kuvitellaan, että aseen tähtäyslinja olisi välittömästi lasersäteen päällä.

Luodin putoaminen eri kalibereillä matkoilla

Kaavio kuvaa luotien tippumista eri matkoilla, kun ase on kohdistettu 200 jaardiin. Vaikka m80 7,62 NATO patruuna onkin pudonnut eniten, on se edelleen ylisooninen kilometrissä, eli hyvinkin tappava. 5,56 NATO taas on pudonnut alisooniseksi noin 600 jaardin kohdalla, eli ei ole enään kovin vaarallinen. 6,8mm SPC putoaa alisooniseksi noin 850 jaardin kohdalla. 6,5mm Grendel on myös edelleen ylisooninen kilometrissä. Ja huomattavaa on, että lentorata on huomattavan laaka muihin verrattuna. Eli 6,5mm Grendelillä on helppo osua. Lisäksi sillä on, kuten mainittu enemmän kineettistä menergiaa ja läpäisyä kilomerissä kuin 7,62 NATOlla. Tämä asia tosi kääntyy raskaammalle patruunalle parissasadassa metrissä.

Jos niitä mainittuja Rieman summia haluaa käyttää osviittana, niin m80 summa on 1 446 251, SS109 summa on 840 218, 6,8mm SPC summa on 811 999 ja 6,5mm Grendelin summa 607 537. Tämä kertoo vain sen mikä kuvasta jo näkyi. 6,5mm Grendel lentää lähimpänä tähtäyslinjaa.

Eli sitten Lopullinen totuus:

Koska tavallisen ampujan maksimikantama taistelukentälle sopivan optiikankin kanssa loppuu aikalailla 500 metriin, niin kumpi tahansa 6,8mm SPC tai 6,5mm Grendel sopivat loistavasti käyttöön. Toisella, SPCllä on parempi haavaballistiikka, ja Grendelillä on helpompi osua. Koska grendelkin on haavaballistiikaltaan kuitenkin aivan riittävä, ja koska Lapualla on sormensa pelissä, päätyisin suosittelemaan 6,5mm Grendeliä.