Satuin kerrankin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja sain luettavakseni Suomen kuvalehden artikkelin uudesta PVn komentajasta Jarmo Lindbergistä. Mukava oli huomata, että johdossakin mietitään tekno vs reserviläisarmeijan problematiikkaa. Itsekin olen tästä jotakin hakkaillut, mutta varmaan paremmin perehtyneet jantterit miettivät asiaa työkseen. (Ja ei, en imartele itsenä kuvittelemalla, että komentaja on käynyt blokiani lukemassa.) tekno-, ja/tai ammattilasiarmeija on kinkkinen siinä mielessä, että sen on erittäin vaikea kuitenkaan saada teknologiastaan lopullista ylivoimaista etua hieman vähemmän teknoarmeijaan verrattuna. ajatellaan vaikkapa kännyköitä. Onko 500€ kännykkä tosiaankin viisikertaa parempi kuin 100€ kännykkä. Ehkä joiltain osin. Kestääkö akku viisikertaa pidempään? ei varmasti, mieluummin lyhyempään.(huoltohäntä). Kamera saattaa olla parempi, mutta puhutko sinä 500 puhelimella viisikertaa nopeammin kuin satasen puhelimella? entäpä tekstaatko? Eli, joo puhelin VOI OLLA joiltainosin parempi, mutta antaako se viisikertaa paremman outputin? Hyvin harvoin.
Ammatti ja vähemmän ammattiarmeijoista vielä: antiikin sotilasvaltio Sparta. Sprta sai hegemonia huomattavasti demokraattisemmalta, ja vähemmän ammattilaisarmeijalliselta Ateenalta. Jonkinaikaa Spartalla meni hyvin, mutta väärinkäytökset romuttivat liittosuhteet. Spartalaisten hegemonian musersi loppujenlopuksi se, että heidän ammattiarmeijansa kutistui kutistumistaan liian tiukan kansalaisuuslain takia(vain kansalaiset saivat palvella). Tämä johti siiihen, että vaikka spartalaiset olivat edelleen täysin suvereeneja taistelussa aseen käytössä ja kurissa, thebalaiset pystyivät miehistö ylivoimansa ja järkevän taktiikan turvin voittamaan kaavoihinsa kangistuneet mutta voitonvarmat spartalaiset.

Samoin joukkojen taistelukestävyyden esiintuonti oli mielestäni tervetullut ja järkevä. Suomessa on, kenties kuninkaaallisen Ruotsin armeijan, Preussin sekä Tsaarin armeijan peruja jäänyt perusjuonne, että talonpoikia(mosureita) voi/saa tappaa. Asia ei taida olla, onneksi, ihan niin yksioikoinen, mutta olen ihmetellyt pitkään armeijan nihkeyttö ottaa henkilökohtainen luotisuoja taistelijoille käyttöön.

JV puolella terävässä kärjessä tarvitaan oman tiukan MuTu analyysini perusteella NIJ III tason suojaus. Se kestää 5,56N ja 5,45S sekä 7,62×39 normaalin terävän patruunan. Panssariluotien luotisuojasta (NIJ IV taso) en niin pitäisi väliksi, PS-luotien tekemät vammat ovat helppohoitoisia, ja siistejä. Ikäänkuin sukkapuikolla tökättyjä. Luotihan on suunniteltu läpäisemään tehokkaasti. Toki PS-luotejakin NIJ III liivi hidastaa.

Takalinjan jannuilla riittää alempi suojaustaso NIJ II ihan riittävä. Kestää sirpaleet ja 9mm luodit. ja kevyemmän painon takia on mahdollista tehdä paremmin suojaavat liivit. Vaikkapa reidetkin suojaava palttoomallinen systeemi.

Varmaankin uuden komentajan tärkein tehtävä on saattaa valmius taas kasvusuuntaan, ettei toisia tällaisia episodeja joissa tunnistuslennoille lähdetään tunteja varsinaisten ilmatilanloukkausten jälkeen pääse tapahtumaan. Ei herätä luottamusta “ydinasiakaskunnassa”, eli suomalaisissa.

Edelleen kiinnittäisin huomiota siihen että jos “aktiiviset reserviläiset”, siis se osa reservistä joita homma aikalailla aikuisten oikeesti kiinnostaa, kokevat että puolustuskyky näivettyy ja alkavat suhtautua maanpuolustuksen onnistumiseen skeptisesti. on PVllä jo hel****n pahasti löysät housuissa. Tämä on se porukka joiden varaan rakentuu huomattava osa kriisinajan toiminnasta. Nämä aktiiviset kaverit on yleensä sjoitettu, ja he suorittavat myös vapaahehtoisia kertauksia, seuraavat alan lehditöä, ja ovat muutenkin kiinnostuneita aihepiiristä, joten sitä myötä taidot ja tiedot pitäisi olla asian arvioimista ajatellen kohdillaan. Jos edes aktiivireserviläisten mielestä hommassa ei ole järkeä, niin kuinka kukaan voi hommaan enää uskoa. Heidänhän se järkevyys pitäisi muulle reserville myydä.

Minusta tätä seikkaa pitäisi hyvin vakavasti pohtia PVn sisällä.