Jokainen tekninen laite on, ainakin jossainmäärin, erilaisten välillä ristiriitaisten, vaatimusten tulos. Mitä monimutkaisemmasta kokonaisuudesta on kysymys, sitä monitahoisemmiksi myös eri vaatimukset muuttuvat. Siksi vaikkapa Ferrarilla ei ole mukavaa todella urheilullista kokoperheen 7 henkilön tila-autoa.  Sunnitteluvaatimukset olisivat vain liian ristiriitaisia. HX-hankkeen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että jokainen Horntin korvaajista on suunniteltu tärkein käyttötapa edellä. Ollaan kehitetty hävittäjä, joka sopii erittäin hyvin/täydellisesti tärkeimpään oletettuun käyttöönsä, hyvin toiseksi tärkeimpään, ja on “ihan OK” niihin, joita epätodennäköisimpinä pidetään. Tämä siis noin karkeasti. Onneksi vaatimukset eivät ole kauhean kaukana toisistaan.

Offensive Counter Air ja Defensive Counter Air, Ilmaherruus hävittäjät: HX ohjelma paras ilmaherruushävittäjä syys/lokakuussa 2016 on SAABin JAS-39 Gripen. Tällähetkellä se on ainoa kone johon Suomenkin tuleva ilmavoimien pää ilmataisteluohjus MBDA Meteor on integroitu. Tosin ennekuin itse Hornetin suraaja valitaan on kyseinen meteor integroitu jo ainakin kaikkiin Eurooppalaisiin tarjokaskoneisiin. Mutta edelleen silloinkin JAS-39 E on juuri ilmataisteluun suunniteltu hävittäjä: se on nopea (2 mach), pieni, ketterä ja hyvillä sensoreilla varustettu hävittäjä. Ainoa seikka jossa Gripen häviää ohjelman ilmaherruuskurkolle Eurofighter Typhoon II:lle on lakikorkeus: Gripenin reilu 15 km  vastaan Typhoonin noin 20km. Tällä on vaikutusta ohjusten laukaisun kannalta: Mitä korkeammalta ja kovempaa ohjus lähtee, sitä pitemmän kantaman se saa.

Dassaulta Rafale jää eurooppalaisten osalta tässä vertailussa kolmanneksi, kylläkin erittäin hyväksi kolmoseksi: Korkealla sen huippunopeus jää hieman Typhoonista ja Gripenistä, joten Rafale jää hieman laskennallisesti ohjuksen laukaisuetäisyydessä. Lakikorkeus on suurinpiirtein sama kuin Gripenillä.  Onko koneiden ero merkittävä? Ei, koska suurempi merkitys on sensoreilla ja taktisella tilanteella ilmassa. Ja olen lukenut huhuja, että Rafale olisi pärjännyt erittäin hyvin Typhooneja vastaan harjoituksissa. Amerikkalaisista F/A-18 E on nopeudeltaan ja lakikorkeudeltaan samaa tasoa Rafalen kanssa, mutta jos Meteor integraatiota ei tehdä, häviää se auttamattomasti ilmaherruusroolissa kaikille Eurooppalaisille koneille. Superhornet on suuri kohde, eli helpommin havaittava, ja vaikka sensorit olisivat samaa tasoa, tämä johtaa siihen, että kilpailijat pääsevät laskemaan ampuma-arvoja ensin. Suomeen tarjolla olevassa kehitysversiossa on pienenetty koneen tutkavastetta. Boeing on ollut kylläkin hämmästyttävän hiljainen koko hankintaprosessin alun ajan: Kuopiossakaan heillä ei ollut omaa pavilionkia, vain pieni koju ravintolateltan nurkassa.

JSF eli F-35 ei ole, kuten USAF sitä kuvaili, “suunniteltu manööveroivaksi koneeksi”. Joint Strike Fighter on heikoilla tässä seurassa, vaikka italialaiset ja englantilaiset ainakin aikovat Meteorin F-35:een integroida. Huippunopeus jää 1,6 Machiin, lakikorkeus on siinä 15km huitteilla. Vahvoilla Linghtning II on siinä, että se on lentokoneiden tutkille vaikeasti havaittava, mutta toisaalta siinä on hyvin kuuma moottori, joka helpottaa havaitsemista IRSTssä. Edelleen asekuorma, jos se kannetaan kokonaan rungon sisällä, on hyvin rajoittunut. Jos asekuormaa on ulkoisissa ripustimissa, syö se pois etua, joka tulee häiveominaisuuksista.

F/A-18 E advanced superhornet, on Superhornetin, joka on nimestään huolimatta ihan uusi kone jatkokehitelmä. Siihenkin on tullut IRST sensori ja myös muuten konetta on paranneltu erityisesti häiveominaisuuksiltaan. Tutkapoikkipinta-alaa on onnistuttu leikkaamaan noin 50%. Kaikkia elektronisia järjestelmiä on luonnollisesti myös parannettu. Lähinnä kone kärsii hieman korkeasta siipikuormituksesta ja 1,8 mach huippunopeudesta. Kone on myös fyysisesti suurin koko HX-ohjelmassa, joka haittaa hieman ilmataistelussa. Painavalla koneella on siipipinta-alaa vain 1,5m² huomattavasti kevyempää Rafaleen verrattuna.

Sivumennen sanoen, Boeing on ollut hämmästyttävän hiljaa tämän HS ohjelman ympärillä Toivottavasti tilanne muuttuu 22 päivä marraskuuta 2016 kun alustavia papereita pitää ilmavoimiin saada sisään.

1. Eurofighter Typhoon II ♠♠♠♠♠
2. SAAB Gripen ♠♠♠♠½
3. Dassault Rafale ♠♠♠♠
4. Boeing F/A-18 E ♠♠♠½
5. Lockheed-Martin F-35 ♠♠♠

Close Air Support, eli lähituki tapahtuu suhteellisen lähellä maavoimien taistelun etureunaa, mutta voidaan,, yleensä, silti suorittaa jonkin moiselta etäisyydeltä. Kyllä ihan jalkaväen päällekin saatetaan joutua pyörimään, mutta tämä alkaa olla riskaabelia olkapääohjusten ja myös ammus ilmatorjunnan takia. Siksi koneet pidetään mielellään parissa kilometrissä ja koitetaan hoidella homma kotiin täsmäpommeilla. Vaikeutena tähän lähestymiseen on maalien havaitseminen: JOS ilmatulenjohtaja on paikalla, tai maasta voidaan johtaa toimintaa tai mahdollisesti valaista maalia, ei ongelma ole suuri, mutta jos maasta nämä kyvyt puuttuvat, joutuu hävittäjä vaaralle alttiiksi. Olisi hyvä jos kone pystyy pysymään toimintalueella kauan, ja lentämään niin hitaasti, että jotain voidaan havainnoidakin. Asekuorma on tehokkaan toiminnan kannalta A ja O sekä omasuoja tärkeää.

Dassault Rafale on juurikin “strike fighteriksi” eli lähinnä kai rynnäkkökoneeksi lähtökohtaisesti suunniteltu kone. Ranskalaiset erosivat vuonna 1985 yhteisestä eurooppalaisesta yhteishankkeesta koska halusivat pienen tukialuskäyttöön sopivan koneen. Muut eurooppalaiset kehittivät sitten EF Typhoonin. Rafalella asekuormaa on kunnioitettavat 9500 kiloa, pituutta noin 15m ja kärkiväli on noin 10m. Tehoa kahdella moottorilla on “riittävästi” kiihdytyksiin ja koneen hidaslento-ominaisuudet ovat, kuulemma, vertaansa vailla, johtuen ranskalaisten ajattelusta, että kallista aselastia ei kannata dumpata mereen, vaan se kannattaa tuoda tarvittaessa kotiin ja käyttää siihen mihin se on tarkoitettu.  Sensorijärjestelmä on hyvä, ja uudistuu paremmaksi ennen kuin HX hanke on vedettynä maaliin. Käytännössä sensorijärjestelmissä ei millään länsikoneella ole suurta eroa: Osat tulevat samasta tehtaasta, ja fysiikka toimii kaikille samoin. Pieniä eroja saadaan ohjelmoijien algoritmeillä ja sillä paljonko komponentteja koneeseen kiinnitetään. Esimerkiksi IRST tärkein komponentti, infrapuna matriisi, tulee FLIRin tehtaalta USAsta. Ehkä jenkkikoneet saavat uusia komponettejä vähän aikaisemmin kuin muut, mutta siinäpä se. Itseasiassa venäjän ilmavoimat käyttävät israelilaista Litening podia (kuten F/A-18 C kin) Arvatkaapa mistä tehtaasta käytetty infrapuna anturi on kotoisin. Juu, FLIRiltä.

Dassault Rafalen SPECTRE omasuoja on kehittynyt, ja pystyy aktiivisesti häiritsemään vihollisen tutkaa.  Dassault rafale D,  on täsmälleen samoilla ominaisuuksilla oleva C mallin kaksipaikkainen versio. Erikoista on myös, että Ranskan Ilmavoimat ovat tilanneet melkein puolet ja puolet C ja D malleja. Ilmeisesti ranskalaiset  laskevat, että joka parissa kolmannesta kaverista on hyötyä, ja tietenkin se myös jakaa lentäjien työtaakkaa. Samoin 360 asteen pallossa toimivat myös Typhoonin Pretorian ja JAS Gripenin Elektronisen sodankäynnin järjestelmä.

Lähituki pommit ja ohjukset ovat ja tulevat olemaan aivan samat kuin muissakin länsimaissa koneessa ja lisäksi vielä ranskalaisen Matran omia ohjuksia. Rafalea käytettiin Libyan 2011 ilmasodassa hyvin paljon näissä rynnäkkö tai lähituki tehtävissä ja se pärjäsi niissä erittäin hyvin.  Myös Typhoon oli mukana tekemässä tuhoja, mutta minusta enemmän Interdiktion, eli häirintä roolissa. JAS Gripen ei NATO maiden keskinäisen kattilanvalannan takia päässyt lähituki toimiin mukaan. Mutta en epäile etteivätkö ruotsalaiset olisi siinä pärjänneet.

Toinen erinomainen rynnäkkökone tässä seurassa on Boeingin  F/A-18 E superhornet Advanced versio: asekuormaa  on julmasti, polttoaine määrää lisätty. Eli aikaa pyöriä alueella ja tavaraa mitä sinne pudottaa löytyy. Käytössä tulevas olemaan myös kaikki länsimaiset aseet.

Seuraavaksi tässä vertailussa tulee eurofighter Typhoon jolla on huomattava aselasti mutta joka ei kyllä muuten ole suunniteltu rynnäkkö tai lähituki koneeksi.  sitten seuraavana JAS Gripen, jolla oikeastaan on ongelmia vain kannetun aseistuksen määrässä: sitä voisi olla enemmänkin.  

JSF eli F-35 on Kritisoitu oikeastaan vain siitä että se joutuu liikkumaan nopeasti matalallakin korkean siipi kuormituksen takia. Koneen hyvin nopea lento aiheuttaa sen että F-35den lentäjän on vaikeampi havainnoida mitä maassa tapahtuu ja sitten vaikeampi nähdä mihinkä jalkaväki tukea haluaa. Koneen IRST on sijoitettu alarunkoon, niin että sillä voi erinomaisesti havainnoida maata. Muilla kilpailijoilla tämä kyky saavutetaan mainitulla Rafaelin Litening maalinosoituspodilla.

Oikeastaan kaikki asiat jotka tähän rynnäkköintiin tai lähitukeen liittyvät pitävät paikkansa häirinnästä, tai interdiction, taistelussa erona lähinnä se, että aseet ovat ohjuksia ja liitopommeja.  Aseenkäytön tarkkuus ja kyky toimia vaikeammin havaittavia kohteita vastaan korostuvat.  Ohjukset ovat suhteellisen keveitä kokoonsa nähden,  joten asekuorman määrä menettää merkitystään ja sensorit ja kyky ampua ohjuksia ja muita aseita havaittuihin maaleihin korostuvat. Samoin alkavat korostua koneen omat stealth ominaisuudet,  samoin kun omasuoja ominaisuudet, koska  kuitenkin liikutaan suhteellisen lähellä taistelualueen reunaa.

1. Dassault Rafale ♠♠♠♠♠
2. F/A-18 E advanced super hornet ♠♠♠♠½
3. Eurofighter Typhoon ♠♠♠♠
4. SAAB JAS Gripen E ♠♠♠½
5. Lockheed-Martin F-35 ♠♠♠

“Deep Strike” syvissä iskussa, ja SEAD/DEAD, eli Ilmatorjunnan häirintä-/tuhoamis tehtävissä, korostuvat koneen häiveominaisuudet kaikilta kannoilta. Häiveominaisuuksiin vaikuttavat ihan koneen fyysinen koko sekä muut menetelmät jolla koneen antamaa signaalia koitetaan häivyttää. Tärkeimpinä luonnollisesti infrapuna jälkeen sekä tutka poikkipinta-alaan vaikuttavat keinot.

Tietenkin euro-Canardeista ei puhuta häivekoneina, on niissä kaikissa tehty asioita joilla on pyritty vähentämään tutka poikkipinta-ala ja vaikeuttamaan koneen havaitsemista. Tietenkin tähän päälle tulevat sitten temput mitä tutkalla voidaan tehdä, elikkä suoranaiset elektroniset hyökkäykset vihollisen tulenjohtotutkaa vastaan. Tietenkin polttoainemäärä on myös tärkeä, koska sehän kertoo sen kuinka pitkälle siihen hyvään iskuun voidaan lähteä, aseet ovat yleensä huomattavan kalliita ja nekin pitkän kantaman ns Stand Off ohjuksia, että se varsinainen raaka kantokyky ei ole yhtä suuressa arvossa kuin näissä rynnäköinti ja lähituki tehtävissä.

Paras kone näihin syviin iskuihin ja toisaalta vastustajan ilmatorjunnan tuhoamis iskuihin on Joint Strike Strike Fighter eli  F-35.  Siihenhän JSF on suunniteltu.  Kone  on optimoitu toimimaan muutaman gigahertsin taajuudella toimivia tutkija vastaan ja tehdäkseen tätä sen ei tarvitse itse säteillä itse. Eurooppalaiset pyrkivät saavuttamaan saman lähettämällä vastakkaisessa vaiheessa olevaa tutkasignaalia kohti tulenjohtotutkaa, mutta amerikkalaiset ovat ajatelleet ratkaista tilanteen sillä, että takaisin tulenjohtotutkaa kohti ei heijastu juuri mitään.  Moni asia joka, esimerkiksi ilmataistelussa, häiritsee F-35n suoritusta loksahtaa nyt paikalleen. juuri Syvissä iskuissa ja vastustajan ilmatorjunnan vastaisessa iskussa F-35 kantaa aseensa mahdollisuuksien mukaan rungon sisällä, samoin kuin polttoaineen. F-35llä on paljon suurempi niin sanottu polttoaine fraktio tai polttoaineluku kuin millään muulla näistä hävittäjistä.  Tämä johtuu siitä että koneen suunnittelussa on otettu huomioon että sisällä olevat polttoainesäiliöt aiheuttavat paljon vähemmän kaikua takaisin tutkaan kuin rungon ulkopuoliset lisäpolttoainesäiliöt. Boeingillä samaa keinoa on käytetty F/A-18 E uuden version suunnittelussa ja siinä on myös rungon päälle rakennettu omat lisäpolttoainetankit sekä koneen rungon alle on sijoitettu aselaatikko, jonka sisällä voidaan kantaa ensi iskussa käytettäviä aseita.

Tämä tietenkin antaa mahdollisuuden siihen, että kun ensimmäiset vihollisen tutkia ja syviä iskuja vastaan tehdyt hyökkäykset ovat ohi niin voidaan siirtyä käyttämään jälleen tavallisia keinoja kun vihollisen ilmatorjunnasta ei ole enää vastusta. F18 Advanced Super Hornet on onnistunut pienentämään tutka poikkipinta-alsa sanoin 50% mikä on todella huomattava pudotus.

Jälleen kaikki HX-ohjelmassa olevat koneet käyttävät periaatteessa samoja tunkeutumista tai syvään Iskun soveltuvia ohjuksia samoin kuin vastustajan tutkien tuhoamiseen soveltuvia ohjuksia, myös rypälepommit ovat kaikille täsmälleen samoja, eli aseistuksella ei näille koneille saada mitään eroa.

Tämä syvän iskun ja SEAD/DEAD toiminnan yhteen sopii oikeastaan yhtä hyvin tiedustelutoiminta.  Siinä korostuu lentomatka sekä lentokoneen omat tiedustelu järjestelmät. Eurooppalaisten tapauksessa nämä toiminnot tulevat koneeseen mukaan todennäköisesti ulkoisella podeilla, vaikkakin koneiden omat elektroniset järjestelmät pystyy kyllä jonkinnäköistä tiedustelua hoitamaan. Libyassa sekä JAS Gripen C ja Dt, että Dassault Rafale tekivät omalta osaltaan liittouman taktista ilmatiedustelua paikan päällä.  tietenkään Häive ominaisuuksista ei tiedustelussakaan ole mitään haittaa, mutta koska tarkoitus ei ole, yleensä, paljastaa itseä voimakkaasti säteilemällä tai aseita käyttämällä.

Boeing F/A-18 E/F/G sarjassa on olemassa varsinainen SEAD/DEAD kone G eli Growler versio. Se on varta vasten ilmatorjunnan tuhoamiseen suunniteltu useilla voimakkailla häirintä lähettimillä varustettu kone. Tämä toisi Suomen ilmavoimille tulevaisuudessa kriittisen toimintakyvyn.

1. Lockheed Martin JSF F-35 ♠♠♠♠♠
2. Dassault Rafale ♠♠♠♠
3. SAAB JAS-Gripen E ♠♠♠♠
4. Boeing F/A-18E ♠♠♠½
5. Eurofighter Typhoon II ♠♠♠½

Tässä siis jollain tavalla rooleissaan paremmuusjärjestykseen asetetut HX-koneet. Dassaulta Rafale toisi vielä yhden roolin lisää tähän palettiin: Sillä on ns kaveritankkaus kyky. Yksi kone voi toimia siis tankkaajana muille ilmassa oleville koneille, ja lisätä niiden kantomatkaa tuoden ainakin ilmataistelu tai EW kykyä mukanaan yhtälöön. Luonnollisesti Rafale toisi mukanaa myös ydinpommioption, mutta tuskimpa Ranska semmoista Suomelle myisi.

Kuten sanottu, olen sangen rajoitettujen lähteiden varassa, joten nämä ovat vain jonkinmoisia valistuneita arvauksia. Mukava olisi tietenkin päästä tutustumaan lähemmin HX asiakirjoihin, mutta se lienee mahdotonta.