Reserviläisliitto teki ansiokkaan ulostulon viime viikolla kosken reserviläisten asettamista kriisiaikoja varten valmiiksi jo kotiin.  Ehdotus on kerrassaan erinomainen ja se olisi pitänyt toteuttaa jo vuosikymmeniä sitten viimeistään silloin kun Neuvostoliitto romahti omaan mahdottomuuteensa 90-luvulla.  Mutta silloin Suomessa ja muuallakin länsi-euroopassa oli usko että historia loppuu ja alkaa se aikakausi kun lammas voi nukkua leijona vieressä pelkäämättä.  No ei käynyt nyt niin.

Vastustusta idealle on tullut tullut poliittisen spektrin vasemmalta laidalta sekä vihreistä.  syitä on ollut hyviä ja hyvin huonoja.  Huonojen joukkoon menee se että, koska reserviläisliiton toiminnanjohtaja oli “sanonut silleen tyhmästi” että on olemassa “reservin karkureita” niin tämä esitettiin perusteeksi siihen että “reserviläisille” ei voisi, reserviläisliiton tarkoittamaa, aseen kotiin sijoitusta tehdä.  

Myös “reservinkieltäytyjien” kehottaisin kasvattamaan hieman paksumpaa nahkaa, koska vaikka “on käyttänyt lain antamaa mahdollisuutta”,  Ei se tarkoita sitä, että kaikkien muitten täytyy hyväksyä sinun ratkaisusi ja jopa käydä kiittelemässä sinua siitä. Vähän niinkun Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden esitys sukurutsan rangaistavuuden poistamisesta laista: Elikkä vaikka sen jälkeen olisikin “aivan sallittua” hässiä sisarusporukalla, niin ei se siitä huolimatta tee siitä normaalia.

Edelleen, kun lykkäät yhteisiä vastuita toisten kannettavaksi, ja odotat että kukaan ei siitä huomauta/vittuile, niin et ole oikein yhteiskuntakelpoinen: Sinusta sinun oikeutesi ovat tärkeämpiä, kuin muiden oikeudet. Ajattelepa seuraavissa taloyhtiön pihatalkoissa omalle kohdalle.

Keskustelin 90-luvun lopulla erään sotaveteraanin kanssa joka oli aika tulipunainen kommunisti ja joka oli osallistunut sekä Talvisotaan, koska silloin hän oli hyvin selkeä juttu että Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomen kimppuun, mutta myös Jatkosotaan “koska ei ollut halunnut saada niitä kylän vihoja päälleen jotka olisivat päälle tulleet jos pois olisi jäänyt.” Eli edelleen tahdon alleviivata sitä, että jokainen tekee omat päätöksensä ja jokainen muu päättää miten niihin päätöksiin suhtautuu.

Noin “reserviläisistä”, siis kaikista Suomen raskaan käyneistä taistelijoista metsissä turuilla ja toreilla, puheen ollen: Suuri enemmistö “reserviläisistä” ei kuulu mihinkään reserviläisorganisaation Suomessa. Joten siitä mitä yhden liiton toiminnanjohtaja sanoo ei voida mitenkään pitää kovin kattavana mielipiteen ilmaisuna “reserviläisten” kentästä. Vaikkapa Rovaniemellä on reserviupseeri kerhossa noin 250 jäsentä, ja Reserviläisissä noin 500. Reservin taistelijoita on kaupungissa kuitenkin yli 20 000. Valitettavan alhainen järjestäytymisaste on: alle 5%. Toki järjestöt käyttävät asian harrastajien ääntä, ja sitä kannattaa suht herkällä korvalla kuunnella, mutta yhtenäiset kannailmaisut johonkin asiaan, vaikkapa tulevaan HX hävittäjään ovat vähän toista kun tässä tarkoitettu puuskahdus.

Jos nyt sitten kävisi niin ikävästi, että joku tulisieluisempi/vähän enempi epävakainen, päättäisi reservikieltäytyjiä alkaa lihoiksi pistää, ei siihen armeijan aseita tarvita: Siihen riittää vaikka papan ykspiippunen Husqvarna. Eli tämä ei ole mikään syy vastustaa kokonaismaanpuolustuksen parantamista.

Toinen erittäin huono syy vastustaa tätä ehdotusta on “Koska Stalin on pyhä, niin kaikki Stalinin ajatukset ovat pyhiä” Jos kerran suojeluskunnat on lakkautettu Stalinin päätöksellä niin niitä ei saa uudelleen perustaa ilman uutta Stalinin päätöstä”.  Tämä ei kuulu suvereenin länsimaisen kansallisvaltion argumentaation. Myös kaikki entisen NL rahoitteisten “rauhanorganisaatioiden” maailmaa syleilevän pasifismin “aseet pois” ilmaukset ovat yhtä tyhjiä: Ne haluavat vain “pahat NATOn aseet” pois, että “kiltti Venäjä” saisi muokata Itä-Eurooppaa uudelleen mieleisekseen. Tässäpä mitä rauhanpuolustajat ajattelevat NATOsta ja tässä Venäjästä. Rauhanpuolustajat eivät ole katsoneet maininnan arvoiseksi sitä, että Venäjä on hyökännyt pariin naapurimaahansa sitten 2008. Aika jännää vai mitä? Itse Reserviläisliiton ehdotukseen ei ole otettu kantaa, mutta kannanotot vaikkapa EUn asekieltoon kertovat kyllä minkä asian ja valtion eteen työtä halutaan tehdä.

Myös “kalleutta” ja muita tämän tapaisia lähinnä asian järjestelyyn liittyviä seikkoja on pidetty tämän reserviläisliiton ehdotuksen esteenä.  Kallis tämä järjestely ei ole, se ei itse asiassa maksa mitään koskapa puolustusvoimilla on aseet jo olemassa ja se että ne siirrettäisiin PV varastoista yksityisten ihmisten asekaappeihin hinta ainoastaan vähentäisi Puolustusvoimien kuluja.  (Tai ainakin vapauttaisi varastoja muuhun käyttöön)

Suurimmalla osalla niistä reserviläisistä joillekka näitä RK:ta tulisi on jo kotona olemassa jonkinnäköinen asekaappi ja suurimmalla osalla sinne mahtuisi yksi rynnäkkökivääri sen hirvipyssyn ja haulikon lisäksi.  Mutta varustamispuolta ei kannata jättää tähän vaan myös muun taistelijan sodanajan varustus, henkilökohtainen, kannattaisi sijoittaa jokaisen reserviläisen kotiin, koska sieltä Se olisi sitten hädän tullen nopeasti saatavilla.

Se että mihinkä Porukka kokoontuu ja kuinkakyseistä pumppua johdetaan on sitten enemmän tämän asian Lillukanvarsia, jotka pystytään kyllä sitten ratkaisemaan hyvinkin nopeassa tahdissa.  Tietenkin ryhmäkohtainen varustus ja sitten jos ruvetaan puhumaan isommista organisaatioista niin joukko kohtainen varustus pitäisi edelleen hakea “jostakin muualta” mutta periaatteessa sen jälkeen kun RK ja “armeijavaatteet” on päälle vedetty niin joukkoja voitaisiin käyttää esimerkiksi juuri strategisen iskun tai pienten vihreiden miesten torjuntaan.

Siitä sitten Pitäisikö “Suojeluskunnilla” olla oma organisaatio ja oma johto vai pitäisikö se toimia Puolustusvoimien alaisuudessa olen vähän kahta mieltä: SK/Hemvernet/kodinturva/MPK VOISI hoitaa koko reservikoulutuksen, jolloin PVlle jäisi suunnittelu ja varusmiekoulutusvastuu, omana organisaationaan. Tai se voisi olla yksi puolustushaara muiden joukossa.

Aikoinaan suojeluskunnilla ja puolustusvoimilla, kun olivat “eri organisaatioita” ei juuri ollut henkilökunnan vaihtoa ollut ja kitkaa aiheutti kaikienpuolinen kilpailu organisaatioiden välillä. Tämä aiheutti katkeruutta ja pahaa verta. Siinä mielessä olisi ehkä parempi että tämä olisi Puolustusvoimien alla neljäntenä  puolustushaarana.  organisaatio pitäisi kuitenkin olla niin matala että, esimerkiksi jälleen siellä Sallassa, ei ruveta odottelemaan “Helsingistä tulevia päätöksiä” vaan paikallisyksikön päällikkö pystyy päättämään, periaatteessa ainoastaan sotilaslääniltä sitä kysyen tai vai sinne päätöksestään tiedottaen, siitä ottaako hän joukot käyttöön vai ei tilanteen niin vaatiessa.

Sotilasaseiden säilyttämisestä kotona ei ole Pohjoismaissa tai Virossa ollut mitään ongelmia.  Sotilasaseiden kotona säilyttämisestä johtuneet ongelmat ovat olleet äärimmäisen marginaalisia, jotenka ei ole mitään syytä olettaa että Suomessa niitä muodostuisi. Rikolliset määrävät kaikissa maissa aseväkivallan tason, ne muutamat teot mitä laillisilla aseilla tapahtuu ovat suurelta osalta itsemurhia. 

Suomalaisten, myös reserviläisten, pitäisi pystyä luottamaan muiden suomalaisten, myös reservikieltäytyjien ja sivareiden, antamaan tukeen. Ja toisinpäin Reservikieltäytyjien, rauhanpuolustajien ja sivareiden täytyy voida luottaa Reserviläisten, liitossa tai ilman,  suvaitsevaisuuteen tai edes sietämiseen. Jos rupeamme riitelemään keskenämme näin tärkeistä asiosita kaikuu vain Kremlistä kasakan kolkko nauru.