Jolly Rogersien F/A-18 F juhlaväreissä Seinäjoella

Kesäkuun lentonäytöksissä Helsingissä ja Seinäjoella tuli selväksi, että KAIKKI HX kandidaatit ovat kilvassa mukana ja ajavat pitkillä valoilla. Ihmettelimme kollektiivisesti viime vuonna Kuopiossa Boeingin valitsemaa taktiikkaa HX ohjelmassa, ja muutenkin heikäläisten hiljaisuutta hankkeen ympärillä. Itselläni alkoi versoa ajatus, että Boeingille oli annettu lupa osallistua HX ohjelmaan mutta myös annettu ymmärtää että kilpailijan pitää voittaa se, että saadaan yksikköhintoja alas. Nyt alkaa näyttää enemmän siltä, että Tanskan hävittäjäohjelman kliimaksi vei organisaation mielenkiinnon. Sivumenne kertoen Boeing piti tarjouskilpailua niin epäreiluna ja F-35 hävittää suosimaan suunniteltuna että on aloittanut oikeustoimet asiassa. Saa nähdä kuinka käy.

Rhino edestä.

Viikonloppuna, muuten USN:n F-18 E ampui alas Syyrian hallituksen SU-22 (Suomeksi YLEltä) rynnäkkökoneen. SU-22 on sivulta MiG-21 konetta muistuttava kääntyväsiipinen rynnäkkökone, joka on tehnyt ensilentonsa SU-17 nimellä vuonna 1970. SU-20/22 on 1980 lentänyt modernisoitu versio koneesta. Eli ei nyt vieläkään ihan viimmeistä päälle taistelu pudotus, mutta pudotus siitä huolimatta. Eli Rhino on edelleen “taistelutestatuin” kone HX kandidaateissa ja kuroo etumatkaa edelleen.

Etuohjaamo

Takaohjaamo

Kun yhdysvaltain Merivoimat päätti ostaa lisää F/A-18 E/F/G koneita myös Suomessa usko vahvistui siihen että Rhino, tai Super Hornet, on Suomen Ilmavoimien tarvitseman käyttöiän, noin 30 vuotta, tuettu kone. Kuten muuallakin sanottu: F-35 tulee toimimaan osana ilmavoimien ja laivaston ilmavoimia, mutta se ei tule olemaan ainoa käytössä oleva konetyyppi. F-35 tulee olemaan, todennäköisesti, ikäänkuin tulenjohtaja joka ohjaa kauempana olevien koneiden tulen maaliin.

Jolly Rogers maalaus koko komeudessaan.

Tämä siksi että, optimiolosuhteita lukuunottamatta, ohjuksen kantama tulee useinkin olemaan suurempi kuin sensorien kantama. Oikeassa ilmasodassa on sitten vielä aktiivista häirintää ja runsaasti muuta säteilyä ilmassa, joka vaikeuttaa havaitsemista entisestään.

Koneena Boeingin tuotos on aika suuri, Se on kolme metriä pidempi ja siipiväli on myös noin kolme metriä suurempi kuin kilpailijoilla. (No Gripeniin ero siipivälissä on vielä suurempi, mutta noin keskiarvona). Myös runko on paksumpi. Kuitenkin muotoilulla on voitu pienentää huomattavasti koneen RCS arvoja edestäpäin ensimmäisistä versioista, ja häivekoneita ei nähdä enään ainoina tehokkaaseen ilmasotaan pystyvinä koneina tutka ja sensoritekniikan kehittymisen takia, on F/A-18 E/F/G edelleen hyvin vakavasti otettava kilpailija. Sehän tuo mukanaan myös ns “suuren talon edut”.

Siivenalustaa ja AMRAAM edestä

Runkoa ja konetta sivulta.

Esimerkiksi tuo rungon paksuus kilpailijoihin verrattuna tuo etuja: Rhinon tutkassa on vastaavasti enemmän lähetin/vastaanotin elementtejä kuin kilpailijoilla. Tämä taas tarkoittaa enemmän lähetystehoja ja jossain määrin myös paremman resoluution ja herkkyyden tutkalle. Tässä Raytheonin brösyyri AN/APG-79 tutkasta. Tosin tutkan kehittäminen ei ole ollut ohjelmistollisesti täysin ongelmatonta, mutta tutka on jo tuotannossa ja ohjelmistoja päivitetään.

Vaikka koneen hankintahinta on aika kallis, 95-98 M€ per kone, säästöjä syntyisi siitä, että noin 60% F/A-18 C/D koneen huolto ja testilaitteista käy Rhinolle. Eli varovaisestikin arvioiden noin puolet vanhoista hankinnoista voitaisiin kierrättää eteenpäin. Myös lentäjien koulutus saisi synergiaetuja: aluksi siirrytään vain koneen kehittyneempään versioon. USN mukaan siirtokoulutusta ei liiemmin C/D:stä E/F:ään tarvita. Tietenkin lentäjien ja muun henkilökunnan koulutus jatkuisi edelleen, mutta siirtyminen uuteen koneeseen olisi “helppo”

Boeing on myös ainoa valmistaja joka pystyy tarjoamaan dedikoidun ilmatorjunnan tuhoamiseen ja elektroniseen sodankyntiin tarkoitetun variantin koneestaan. Growlerissa on tämän ajan kuuminta hottia olevat häirintäominaisuudet ja podit koneessa. Tässä on selkeä doktriini ero: Eurooppalaiset tuntuvat luottavan omien tarjokkaidensa omasuojakykyihin sekä mahdollisuuteen käyttää AESA tutkaa sekä häirintälähettimenä että kumoamaan vastustajan tutkien aaltoja. USN halusi oman alustan näille toiminnoille. EN usko kenenkään olevan sen sen fiksumpi tai tyhmempi kuin kenenkään muunkaan. Epäilen vain että Elektronisten aseiden upseeri VOISI olla hyvä lisä siellä takapenkillä, että pilotti voi keskittyä ilmatilanteeseen ja koneeseen ja ELSO upseeri ilmatorjuntaan ja sen häirintään.

Toki muihinkin koneisiin on mahdollista näitä AN/ALQ-99 podeja kiinnittää, mutta F/A-18 G Growler on optimoitu tähän toimintaan. Eurooppalaiset siis suunnittelevat tekevänsä saman ns “lennosta” tietokonevoimaa ja tutkaa apuna käyttäen, mutta jenkit ovat päättäneet rakentaa optimoidun alustan. Kuten sanottu. Menepä sanomaan kumpi on viisaampaa, ennen kuin on se tosi kyseessä. Itse veikkaan, että kyllä tehokas SEAD/DEAD toiminta takapenkkiläisen vaatii.

Brief in ENG

• It is good that Boeing is full tilt in the HX-game.
• As USN started to buy more Rhinos, the future of the airframe and thus FAF can rely on spares and upgrades for the foreseeable future.
• F/A-18 offers good and proven capabilities. It has evolved greatly from block I planes.
• Plane is a bit pricey, but
  • Also pilots need minimal transition training
  • With the jump from F/A-18 C to E you get synergy as most of the equipment is intercahngable between models