Torstain 20.7.2017 Helsingin Sanomat otti pääkirjoituksessaan kantaa Merivoimien uusien taistelualuksien, Pohjanmaa luokan, hankintaan. Jonkinnäköisenä analogiana tähän tarjotaan panssarilaiva hankintaa 1930-luvulla sekä osin panssarivaunujen ilman aseistusta ostamista Britanniasta ja kolmanneksi kenttätykistön puutteita nimenomaan talvisodan aikana kun kalustoa ei ollut 30-luvulla hommattu. Panssarilaiva hankintaahan on Suomessa totuttu pitämään jonkinnäköisenä virheenä puolustussuunnittelussa: rohkenen kuitenkin olla toista mieltä tästä asiasta: silloin, kuten 1860-luvulla ja nyt, Ahvenanmaa on Pohjois-itämeren lukko. Oli kyllä varmasti hyvin tiedossa, että jää olot talvella eivät välttämättä tule sallimaan panssarilaivojen käyttöä talvella. Kuten oli myös erittäin hyvin tiedossa että talvella kukaan ei Ahvenanmaalle maihinnousua pystyisi tekemään. Silloin, kuten nytkin, on hyvin tiedossa että Venäjä tai Neuvostoliitto ei ole tunnustanut Ahvenanmaan demilitarisointia.

On siis aivan selvää että missä tahansa sodassa Suomi joutuu varmistamaan Ahvenanmaan käytön itselleen. Koskapa 1800-luvulla tehdyt sopimukset ovat jääneet kummittelemaan tähän päivään, kun britit sanelivat Venäjälle ehtoja Ahvenanmaan sotilaallisesta käytöstä Krimin sodan jälkeen, on jostakin syystä jäänyt nykypäiviin asti elämään ajatus, että Ahvenanmaa voisi olla demilitarisoitu alue. Demilitarisoinnilla haetaan yksinomaan hyökkääjän etua. Aina ensimmäisen maailmansodan lopulle asti Iso-Britannia oli Euroopan ja koko maailman, mittapuulla supervalta: Iso-Britannia siis katsoi, että se saattaisi tarvita Ahvenanmaan saaria hyökätäkseen Venäjää, sen silloista pääkaupunkia Pietaria, tai Suomen Suuriruhtinaskuntaa vastaan ja halusin demilitarisoinnilla varmistaa itselleen mahdollisimman helpon pääsyn Suomenlahdelle ja siitä edelleen Venäjän pääkaupunkiin Pietariin.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä nämä realiteetit muuttuivat: Washingtonin laivastosopimuksen takia Iso-Britannia joutui rajoittamaan jonkin verran kuninkaallisten merivoimien kokoa vaikka ne olivatkin edelleen, Euroopan mittakaavalla, erittäin suuret. Ei ollut enää oikein korteissa, että Iso-Britannia Voisi lähteä operoimaan Suomenlahdelle ainakaan vihamielistä saksaa vastaan, vaikkakin ensimmäisen maailmansodan aikana oli näin tehty Helsingin toimiessa RN:n sukellusvenelaivueen kotisatamana.

Bolsevikkien otettua vallan Venäjällä Iso-Britannia ja USA osallistuvat sotatoimiin kommunisteja vastaan Murmanskin alueella sekä muualla Venäjän merialueilla. Kun Suomen itsenäisyydestä tuli fait accompli ja Venäjän Imperiumi hajosi vallankumouksen. Venäjän sisällissodan myllerryksessä poistui Ahvenanmaan merkitys joksikin aikaa. Venäjä ja Saksa olivat heikkoja, Baltian maat ja Puola olivat itsenäisiä ja kaikki oli maailmassa hyvin kahden lyhyen vuosikymmentä ajan.

Siirryttäessä Hitlerin valtaannoususta Saksassa eteenpäin kohti vuotta 1940 myös Venäjä oli saanut sisäiset ongelmansa hoidettua ja alkoi valmistella maailman vallankumousta tai ainakin vanhan Venäjän Imperiumin palauttamista. Ukrainassa tämä onnistuikin, mutta esimerkiksi Puolasta venäläiset joukot oli 20 luvulla ajettu verissäpäin takaisin. Venäjä ei tietenkään pitänyt Suomea ystävällisenä lähiulkomaana vaan vihamielisenä entisenä alusmaanaan. Kronstadtissa majaileva Itämeren laivasto teki luonnollisesti suunnitelmia Ahvenanmaan valloittamisesta ja operaatiosta länteenpäin.

Koskapa Venäjän ja Saksan valtaa pitäjät olivat melkein polaariset vastakohdat toisilleen, itse asiassa niin kaukana toisistaan että olivat melkein sama asia, alkoivat molemmat luonnollisesti suunnitella suursota toistaan vastaan. Venäjän Amiraliteetin kannalta tämä piti luonnollisesti sisällään Pohjois-Itämeren lukon, Ahvenanmaan, valloittamisen. Suomessakin tämä asia ymmärrettiin ja ymmärretään: Täytyi olla suhteellisen vahvoja tykistöaluksia, joilla on mahdollisuudet voitokkaasti taistella Saaristossa menestyksellisesti Itämeren laivastoa vastaan. Siihen asti kun ohjukset tulivat laajempaan käyttöön 50 luvulta eteenpäin Oli meritaistelun tärkein asia isot tykit ja hyvä tulenjohto. Suomen panssarilaivat nämä molemmat olivat melko hyvällä tolalla, vaikkakin 254mm Bofors tykit olivat pienemmät kuin Gangut luokan 305mm kanuunat Itämeren laivastossa. Saariston suojasta ne olisivat pystyneet taistelemaan tiukasti Itämeren laivastoa vastaan, varsinkin kun ne pystyisivät toimimaan kokonaan mantereelta ja Ahvenanmaalta toimivien ilmavoimien tukemana.

Koska Ahvenanmaan valloittamisen skenaario ei loppujen lopuksi toteutunutkaan Suomen sotien aikana, on ollut tapana väittää että Merivoimat eivät tienneet mitä tekivät. Ilmeisesti kristallipallot olivat sitten olleet huonot tai niitä oli luettu väärin, mutta se skenaario, johon oltiin valmistauduttu ei toteutunut, skenaario on sinänsä hyvä, koska se oli pahin mitä Suomelle voi tapahtua, ja sitä kautta jos se pystytään hoitamaan, kaikki pienemmät uhat kyllä pitävät huolen itsestään. kuten jossain määrin kävikin.

Mutta takaisin nykypäivään. Venäjä omistaa Kronstadin lisäksi nykyään vanhan Königsbergin elikkä nykyisen Kaliningradin alueen, jolta toimii edelleen Itämeren laivasto. Baltian maat ovat tehneet järkevän päätöksen ja liittyneet Natoon hyvän sään aikana Mikä Suomessa ja Ruotsissa paineen vähentyessä meni ohi. Välttämättä missä tahansa sodassa Minkä NATO ja Venäjä kävisivät Baltian omistuksesta, Suomen Ahvenanmaa ja Etelärannikko sekä Ruotsin Gotlanti joutuisivat sotatoimialueiksi. Sitä ei voi välttää.

Nato ilmavoimat joutuisivat toimimaan Ruotsista Tukholman alueelta ja osin Tanskan Bornholmilta Venäjän ilmavoimia vastaan Baltiassa. Niiden tehtävät olisivat pääasiassa puolustuksellisia ja hyökkäyksellisiä ilma operaatioita Venäjän Maavoimia, Ilmavoimia ja Laivastoa vastaan. Venäjän kannalta olisi hyvin tärkeää että heillä olisi Gotlannissa ja Ahvenanmaalla käytössään suhteellisen pitkän kantaman ilmatorjuntakompleksi, jolla he pystyisivät kanavoimaan ja häiritsemään Naton ilmavoimien liikennettä Baltiaan ja pois. Eli mitä tahansa isompaa häppeninkiä Baltiassa ennen Itämeren laivasto ja Pihkovan maahanlaskudivisioona tulevat väistämättä iskemään Gotlantiin ja Ahvenanmaalle.

Tästä pääsemmekin uuteen Pohjanmaa luokkaan: Onko Pohjanmaa-luokka virhe hankinta yhdessä ilmavoimien HX hankkeen kanssa? Laissa säädetyt merivoimien (puolustusvoimien) tehtävät ovat kauppamerenkulun turvaamista, alueellisen integriteetin puolustamista ym “normaalia Sälää”. Ahvenanmaa on osa Suomea ja sitä täytyy puolustaa ja samaan aikaan Suomi on, kauppa yhteyksien kannalta katsottuna, saari Euroopan laidalla. Merivoimien täytyy siis pystyä turvaamaan huolto Suomeen myös kriisiaikana. Tämä tarkoittaa sitä että merivoimien täytyy valmistautua tekemään saattueita, joita sen täytyy saattaa vähintään Ruotsin rannikolle, todennäköisemmin osana saattuetta Tanskaan asti. Pienikin saattue vaatii vähintään neljän fregatin suojueen. Ja juuri tähän Merivoimat ovat valmistaneet. Tietenkin on olemassa vielä yksi ohjusvene laivue jolla voidaan, Saariston suojasta varsinkin, melko tehokkaasti uhata ohjuksilla Ahvenanmaan haltuunoton yritystä. Samaan aikaan on todettava, koska ohjusveneet ovat melko pieniä, että kovin laajaa ilmatorjuntaa, ainakaan alueellista sellaista, ei Umkhonto systeemillä niistä voidaan järjestää. Ohjus veneillä on toki omasuoja, mutta pienen koon välttämättä aiheuttama rajallinen ohjusmäärä ei tue alueen käytön estämistä vihollisen ilmavoimilta. Eli Fregatti tai pari tarvittaisiin myös Ahvenanmaan etelärannikolla. Fregatti on jo kertaluokkaa, oikeastaan kahta kertaluokkaa, suurempi alus jossa ilmatorjunta ohjusten määrä riittää jo alue puolustukseenkin.

On tietenkin aiheellinen kysymys mitä Ilmavoimat sitten tässä skenaariossa tekee jos ne eivät pysty suojelemaan Ahvenanmaan ilmatilaa. Toki ne suojelevat Ahvenanmaan ilmatilaa, mutta ainakin jos konemäärä jää hyvin rajalliseksi, noin 60 koneeseen, ilmataistelu partioita ei vain ole riittävästi ilmassa täysin kattavan ja aukottoman puolustamisen järjestämiseksi. Periaatteessa tuolla 60 koneella, ainakin Hornet aikaan, saatiin kaksi 24/7 jatkuvasti ilmassa oleva hävittäjäpartiota. Jos Suomessa hävittäjä määrä nousisi noin sataan ilmassa pystyisi olemaan 3 partiota. Luonnollisesti ohjusten kantama on jälleen hieman kasvamassa Meteorin käyttöönoton jälkeen, mutta raaka fysikaalinen totuus on se, että Suomessa on silti paljon tilaa ja avaruutta, jossa siirtyminen kuluttaa aikaa. Ja ellei Pihkovan 76. Kaart. ML Div. ole kovasti myöhässä on sen, pudotus Baltian sodan ensimmäisiä sotatoimia.

Eli ainoa virhe mitä Suomessa ollaan uusien taistelualus 2020 luokan kanssa tekemässä on se, että ostetaan liian vähän. Kahdeksalle olisi välitöntä tarvetta.