Lukuisten läntisten ajatuspajojen arvelu Venäjän hyökkäyslinjaksi Pohjoisessa: Alakurtti-Kemijärvi-Rovaniemi-Tornio-Luulaja-Kiiruna-Narvik. Karttapohja Google maps, kätöstykset paintilla omia.

Venäjän strateginen ongelma pohjoisessa on tämä: Kun NATO alkaa täydentää divisiooniaan Länsi-Euroopassa, ei sillä ole asiaan juuri sanan sijaa, jos kaukotoimintakoneet joutuvat kiertämään kaukaa Norjan tutkien ulottumattomissa Jäämeren kautta  Atlantin reiteille, ja edelleen, jos samaan aikaan NATOn SuTo koneet pystyvät toimimaan Pohjoisella Jäämerellä pidäkkeettömästi. Tämän takia, yhä edelleen, niinkuin myös 80-luvulla, Punalippuisen Pohjoisen Laivaston täytyy päästä murtautumaan Norjanmerelle, ja edelleen Atlantin laivausreiteille.

Vaikka USA täydentää nopeasti lentokuljetuksin ne joukot, joille on Euroopassa varusteet valmiiksi varastoituna, täytyy jossakin vaiheessa ryhtyä laivaanmaan joukkoja kalusto mukanaan Eurooppaan. Tähän kohtaan NATOn täydennystä Venäjän laivaston täytyy pystyä iskemään. Siksi myös NATO on nostamassa taas Atlantilla sukellusveneentorjuntakykyään.

Pohjoinen laivasto on selkeästi NATOn laivastoja heikompi, joten sen täytyy päästä operoimaan riittävän lähellä rannikkoa, että sitä ei voi sulkea Pohjoiselle Jäämerelle.  Laivat voivat olla vuonojen suojissa ja maalta lauskautujen meritorjunta ja ilmatorjuntajärjestelmien suojaamana. Tämä edellyttää Norjan rannikon valtausta. Norjalaiset ja NATO valmistautuu taistelemaan, luonnollisesti, tätä vastaan, jolloin Venäjän kannalta tulee edulliseksi koukata NATO joukkojen selustaan, mahdollisesti, maihinnousuin ja, mieluummin, maan puolelta. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että Suomen Lapissa taistellaan. En ole pelannut yhtään sotapeliä, jossa tämä ei tapahtuisi. Tätä voidaan siis ajatella luonnonlakina, ainoana kysymyksenä “koska”.

Edullisin hyökkäyslinja Suomen Lapissa noudattelee Alakurtti-Kemijärvi-Rovaniemi- Tornio linjaa. Tällöin hyökkääjän vasemmalla siivellä on huomattava vesistöeste, Kemijoki, joka tekee suomalaisten vastatoimet sivustaa vastaan hyvin vaativiksi. Matkaa ei kuitenkaan ole Lapin poikki kuin noin 250 kilometria. Suurin piirtein kaksi kertaa sama matka kuin Narvasta Tallinnaan jonka RAND arveli venäläisiltä ottavan 3-7 päivää taistellen. Suomen poikki mentäisiin, toivon ja uskon, hitaampaa tahtia niin, että Tornionjoki saavutettaisiin 10-15 päivässä. Samaan aikaa Venäläiset voisivat nousta Ounasjokivartta kohti Muoniota ja Enontekiötä, josta edelleen Norjaan tukemaan taistelua Finnmarkin herruudesta. Suomessa ei ole, ellei liikekannallapanoa ole tehty, Jääkäriprikaatin lisäksi joukkoja tuolla alueella. Eristyksissä taisteleva Jääkäriprikaati ei kauan voi taistella ennekuin loppuvat paukut eksoottisemmista vehkeistä. Joten Jääkäriprikaati asettuu hyvin nopeasti Kemijokilinjalle puolustukseen.

Lapissa asuu noin 3% suomalaisista. Tästä noin 180 000 joukosta saadaan tiristettyä joukkoja noin 15-20% väestöstä, eli noin 30 000 henkilöä. Tällä väestömäärällä on selvä, että lisää joukkoja täytyy tuoda keskisestä Suomesta, lähinnä Pohjanmaalta. En usko että näillä “vahvemmilla” 280 000 miehen puolustusvoimilla kovin hyvää jälkeä tulee. Parempi olisi, jos edelleen olisi kyse näistä vanhoista 80-luvun noin 700 000 tuhannen miehen puolustusvoimista. Tosin tiedostaen että kalusto- ja varustetilanne on nyt parempi, ja m31 ja m44 konepistooleja ja kolmenlinjan kivääriä ei jouduta jakamaan kenellekään.

Toinen mahdollinen skenaario on Venäjän yritys hajoittaa NATO baltiassa. Tämän skenaarion psykologia luottaa siihen että vanhoissa NATOmaissa ei haluta joutua sotaan Venäjää vastaan Baltian takia. Tähän nojaa Venäjän skenaario: ensin maissa jo valmiiksi olevan venäjänkielisen vähemistön avulla luodaan tilanne, joka näyttää spontaaneilta levottomuuksilta ja siten halvaannuttaa poliittinen päätöksenteko Länsi-Euroopassa niin, että ainakaan Saksa ei halua lähteä mukaan NATOn taisteluun Baltian itsenäisyydestä. Tosin nyky-Saksan asevoimien taso on sellainen, että Bundeswehristä on NATOlle yhtä suuri hyöty kuin kalalle polkupyörästä.

Ahvenanmaan kaappaus ja Etelä-Rannikon haltuunotto. Ruotsia ja Tanskaa uhkaa samantyyppinen kaappaus Gotlannin ja Bornholmin saarien suhteen. Karttapohja Google Maps, ja photoshoppaus omaa.

Puola ja muut Itä-Euroopan maat ovat saaneet Varsovanliiton aikaan hyvän käsityksen venäläisen ylivallan ihanuudesta, joten ne ainakin ovat valmiita kollektiiviseen puolustukseen.

Tämä RANDin lanseeraama skenaario tapahtunee ajallisesti ennekuin Norjassa joudutaan taisteluihin, mutta liittyy samaan suureen konfliktiin. RAND skennarion ajatus on NATOn heikentäminen sisäisesti, ja NATOn joutuminen raskaisiin taisteluihin Itä-Euroopassa ja Baltiassa. Suomen osaksi jäisi Ahvenanmaalla taisteleminen ja saarten takaisinvaltaus, sekä laajat ilmataistelut Etelä-Suomen ja Suomenlahden taivailla.

Tässä skenaariossa kovimpiin taisteluihin joutuvat ilmavoimat, joiden täytyy vahtia hyvin aggressiivisesti Suomen ilmatilaa jos Suomi yrittää pysyä puolueettomana. JOS Suomi ei valvo ilmatilaansa hyvin aggressiivisesti, tulevat Venäjän ilmavoimat ja ohjusjoukot aloittamaan lentokenttien ja ilmavoimien tuhoamisen pitääkseen ilma ylivoimansa Baltiassa (RAND skenaariossa NATO ilmavoimat toimivat Tukholman ympäristöstä ja Gotlannista) JOS Suomi ei anna Venäläisten huseerata rauhassa Suomen ilmatilassa NATO koneista vastaan, alkavat Venäläiset toimia myös Ilmavoimia vastaan. JOS Suomalaiset antavat Venäläisille vapaat klädet NATO ilmavoimat pistävät Suomen infrastruktuurin matalaksi, että Venäläiset joutuvat toimimaan mahdollisimman kaukaa Saaristomereltä. Kunte huomaatte taisteluita toista tai toista vastaan ei voi välttää. Itse laittaisin panokset joka tapauksessa NATOlle.

Kuten huomaatte, puolueettomanakin pysyminen vaatii osallistumista taisteluihin hyvin aggressiivisesti. Silloin molemmat, ehkä, uskovat, että nukkuvaa ei kannata herättää. Tosin tämä saatetaan nähdä apuna toiselle tai toiselle osapuolelle. Jos Venäjä näkee tämän apuna NATOlle, saatetaan STAVKAssa päättää Suomen etelärannikon haltuunotosta. Ahvenanmaallahan taistellaan jo. Jos taas SHAPE kastoo että Suomi tukee Venäjää, NATO ilmavoimat tekevät saman Suomen infrastruktuurille.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Neuvostoliitto, ja sen seuraajavaltiona Venäjä, ei ole koskaan ratifionut minkäänlaista lausuntoa tai sopimusta Ahvenanmaan puolueettomuudesta ja demilitarisoinnista, mutta toimii kuitenkin tämän demilitarisoinnin valvojana. Things that make you go Hmm, niinkun C+C Music Factory aikoinaan lauloi.

Nämä kaksi skenaarioita toivon mukaan selittävät kaikille, myös piintyneimmille vasemmistopasifisteille, sen MIKSI ilmavoimat valmistautuvat toimimaan kahdessa operaatiosuunnassa. Vaikkakin liian vähäisellä konemäärällä. Ja miksi Suomen pitää pitää huolta puolustuksestaan.