F-35 on suunniteltu erilaiseen taisteluun kuin muut HX-kilpailutuksessa olevat hävittäjät: F-35 elää ja kuolee häiveominaisuuksiensa mukana. Pelasin jälleen 9 simulaatioita, mutta pian kävi selväksi, että jos tilanne lähtee samasta tilanteesta kuin muillakin HX koneilla, tekevät huomattavasti liikehtimiskykyisemmät MiGit ja Suhoit saslikkia Lightningeistä: Kolme ensimäistä simulaatiota johti väistämättä läntisen F-35 parin pudotukseen. Kun partioalueita vedettiin hieman taaemmas, tämä ongelma poistui, mutta taistelu alkaa suomalaisten päätöksellä. Edelleen tarkoitus ei ole laittaa mitään HX-kandidaattia muita huonompaan asemaan, vaan olla niin reilu kun voi olla.

Edelleen käytin parissa simulaatiossa USAF F-35 koneita heikäläisittäin raskaimmalla mahdollisella ilmatorjuntavarustuksella. Se oli vaatimaton 4 AIM-120D ohjusta ja kaksi uusinta sidewinderiä. Periaatteessa 100% osumilla ne riittäisivät, mutta harvoin niin pelissä käy. Paras osumaprosentti tuli, kun ammuttiin vain yhtä ohjusta per maali, mutta se johti siihen, että Suhoi-27 SMT pari pääsi ampumaan, ja sai lopulta saaliiksi yhden F-35Bn (Tässä skenaariossa käytin brittien Lightning B versioita, joissa on ilmataistelukuormana 6 meteoria ja 2 ASRAAMia.) Parempi vertailukelpoisuus saman ohjusmäärän ja ohjusten takia.

F-35 Barracuda omasuoja järjestelmä on todella hyvä! Barracuda poimi kaikki käynnistyvät tutkat välittömästi kun ne tulivat tutkahorisontin yli. Tähän lienee paikallaan disclaimeri, Vaikka Barracudan herkkyyttä olisi liioiteltu vaikka puolet, se havaitsi silti ensimäisenä etelästä Kaliningradista tulevat hävittäjät. Tälläkertaa isot Antonovit saatiin viimeksi näkyviin. niillä kun ei aktiivisia tutkia ollut.

Kun jonkinmoinen kaiku F-35:ista oli saatu, poimi SU-27 SMT ne ilmasta IRST sensorilla. Tämän jälkeen iso Suhoi pääsi nopeasti ampumaan ja pudotti parin. Edelleen F-35 ei ole suunniteltu samalla tavalla kuin esimerkiksi F-15 ja F-16. Se ei ole erityisen liikkuva kone. Sillä on vaikea väistää ohjuksia. Parempi siis, että niitä ei tule lähelle.

Alla lensin koneet niin lähekkäin toisiaan että tutkakaiku saatiin suoraan edestä. L-taajuudella Su-35:n PESA tutka poimi F-35 parin 61 merimailin päästä. Edelleen kun kone oli kyljittäin tutkaa kohti. Tämä mukana vain kokeena, ei simulaatiossa. F-35 putosivat nopeasti tämän jälkeen.

F-35 AN/APG-81 tutkassa on 1200T/R elementtiä, eli se on ainakin elementtien määrällä laskettuna ehkä voimakkain HX tutkista (Mahdollisesti Superhornetin tutka on yhtä voimakas tai voimakkaampi) ja sillä havaintoetäisyydet ovat hyvin kunnioitettavat. Alla myös isot antonovit saadaan esiin välkkeestä.

Kuten sanoin käytin sekä USAF f-35 A versiota sekä Brittien B versiota eri skenaarioissa. Sinänsä suorituksissa ei ollut muita eroja kuin se, että USAF ilmaherruuskuormassa oli vähemmän ohjuksia kuin briteillä. Muuten koneet suorituivat aikalailla samoin skenaariossa: AMRAAM D:llä on laajemmalta alueelta hakeva hakupää loppupelissä, ja Meteorilla on pidempi kantama. Muuten molemmat toimivat samoin.

Kuten sanottu, yritin ensin vetää yhtenäistä linjaa siitä, että vihollisuudet alkavat venäläisten havainnosta, mutta se johti kohtuuttomiin tappioihin. Tässä kuitenkin tulokset.

EDIT 10.2.2020 klo 1800 Tuossa viimeisessä kierroksessa tullut pudotus oli siinä mielessä erikoinen, että se oli samanlainen tapaus kun Typhoonilla tapahtunut. F-35 selvisi osumasta, mutta moottori hajosi, jolloin kone oli pakko jättää. Samassa tilanteessa Typhoon pystyi palaamaan yhdellä moottorilla Pirkkalaan. Tämä tapahtui kokeiluvaiheessa, joten se ei näy listoilla.