Pommiliivit ja terrori-iskut täyttävät otsikot, mutta todellinen, pitkän aikavälin strateginen uhka eurooppalaisille kansallisvaltioille toimii täysin toisella mekanismilla. Kyseessä on Muslimiveljeskunnan (al-Ikhwan al-Muslimun) harjoittama hiljainen, rakenteellinen ja järjestelmällinen yhteiskunnallinen soluttautuminen (entrism sociétal).

Ranskan sisäministeriön tilaama, diplomaatti François Gouyet’n ja prefekti Pascal Courtaden laatima 73-sivuinen tiedustelu- ja selvitysraportti paljastaa tarkan kuvan tästä menettelystä. Raportti laittaa kovan kovaa vastaan: Länsi-Eurooppa on antanut vapauden ja monikulttuurisuuden nimissä tilaa toimijalle, jonka ainoana päämääränä on tuhota länsimainen oikeusvaltio sisältäpäin ja korvata se sharia-pohjaisella normistolla.

Ranskan virallinen raportti, EU-tason lobbaus ja Pohjoismaiden tilanne ansaitsevat perusteellisen tarkastelun.

Ranskan herätys: Kaksinaamaisuuden oppitunti

Ranskan raportti määrittelee Muslimiveljeskunnan toiminnan pahantahtoiseksi “rauhanomaiseksi separatismiksi”. Järjestö välttelee avointa väkivaltaa länsimaissa, koska väkivalta tuo poliisin ja tiedustelupalvelun ovelle. Sen sijaan se käyttää hyväkseen länsimaisen järjestelmän omia sääntöjä. Kuten vaikkapa Kehä kolmosen sisällä antamalla uskonnonopetuksen moskeijakoulussa, mieluummin kuin päästää kuffareita kaatamaan “tunnustuksetonta uskonnonopetusta” alttiisiin mieliin.

Raportin keskeiset löydökset tiivistyvät neljään kohtaan:

1. Kaksoisdiskurssi (double discourse): Julkisuudessa, mediassa ja viranomaiskohtaamisissa Veljeskunnan peitejärjestöt puhuvat sujuvasti “antirasismista”, “ihmisoikeuksista”, “kotoutumisesta” ja “islamofobian vastustamisesta”. Suljettujen ovien takana, omissa opetuskeskuksissaan ja saarnoissaan ne kuitenkin opettavat tiukkaa eristäytymistä länsimaisesta yhteiskunnasta, antisemitismä, sukupuolten alistamista ja länsimaisen lainsäädännön mitätöintiä.
2. Kunnallispolitiikan korruptoiminen (municipal Islamism): Veljeskunta tarjoaa paikallistason poliitikoille “varmoja muslimiääniä” vaaleissa. Vastineeksi se vaatii pieniä, viattomalta vaikuttavia myönnytyksiä: omia uimahallivuoroja naisille, halal-ruokailuja kouluihin, tontteja ja julkista rahoitusta “kulttuurikeskuksille”.
3. Nuoriso ja digitaalinen vaikuttaminen: Toiminta panostaa nuoriin. Sosiaalisen median vaikuttajat ja nuoriso-osastot valjastetaan ruokkimaan uhriutumista. Nuorille uskotellaan, että länsimainen yhteiskunta vihaa heitä ja että ainoa turva on tiukka islamilainen identiteetti. Tämä on niinsanottua Dawah liikehdintää, jossa yritetään käännyttää nuoria Islamiin.
4. Ulkomainen rahoitus: Toimintaa, kiinteistöjä ja moskeijoita rahoitetaan Ranskan selvityksen mukaan suoraan Persianlahdelta – erityisesti Qatarista ja Kuwaitista.

Ranskassa järjestön päähaara, Musulmans de France (entinen UOIF), hallitsee suoraan tai välillisesti yli 130 moskeijaa ja koulutuskeskusta.

EU-tason lobbauskoneisto veronmaksajien piikkiin

Veljeskunnan taktiikka ei rajoitu kansalliseen tasoon. EU-pääkaupungissa Brysselissä se on rakentanut tehokkaan vaikuttamiskoneiston, joka kykenee lypsämään eurooppalaisten veronmaksajien rahoja omaan subversiiviseen toimintaansa.

Keskeisiä elimiä ovat:

• CEM / FIOE (Council of European Muslims, ent. FIOE): Veljeskunnan poliittinen ja aatteellinen kattojärjestö Euroopassa.
• FEMYSO (Forum of European Muslim Youth and Student Organisations): Veljeskunnan nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen kattoelilainen.

FEMYSO ja sen jäsenjärjestöt ovat vuosia esiintyneet EU-komissiolle ja EU-parlamentille “monimuotoisuuden” ja “nuorisotyön” asiantuntijoina. Tällä verukkeella ne ovat kuitanneet miljoonia euroja EU-tukia rasisminvastaisiin hankkeisiin. Ranskan raportti osoittaa tylysti, että FEMYSO toimii Veljeskunnan nuorten aktivistien koulutus- ja soluttautumiskanavana länsimaisiin rakenteisiin.

Pohjoismaat: Ruotsin katastrofi ja pehmeä suo

Ruotsi on toiminut vuosikymmeniä oppikirjaesimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun sinisilmäinen hyvinvointivaltio kohtaa tavoitteellisen islamismin.

Ruotsin valtionyhtiöiden ja julkisten avustusten myöntäjät ehtivät syytää kymmeniä miljoonia kruunuja järjestöille kuten Sveriges Muslimska Råd (SMR) ja Muslimska Studenförbundet (IBRA), ennen kuin tutkijat (kuten Magnus Ranstorp ja Sameh Egyptson) saivat äänensä kuuluviin. Egyptsonin väitöskirja Global Politisk Islam i Sverige osoitti kiistattomasti, miten Veljeskunta kappasi Ruotsin islamilaisen kentän edustuksen, perusti rinnakkaisyhteiskuntia ja soluttautui puolueisiin (erityisesti sosiaalidemokraatteihin ja vihreisiin).

Ruotsin turvallisuuspoliisi SÄPO ja tutkimuslaitokset ovat todenneet, että toiminta on rapauttanut yhteiskunnallista luottamusta ja luonut maaperää radikalisoitumiselle.

Entä Suomi? Verkostot, rahoitus ja kylmät tosiasiat

Suomessa tyypillinen reaktio islamismikeskusteluun on olankohautus: “Ei koske meitä, meillä on vain pieniä paikallisyhdistyksiä.” Tämä on vaarallista itsepetosta. Tutkimusnäyttö osoittaa, että Euroopan-laajuiset verkostot yltävät Suomeen täysin katkeamattomina.

Suomesta löytyvät samat kattojärjestöjen haarat kuin muualtakin Euroopasta:

1. CEM / FIOE -kytkös: Suomen islamilainen yhdyskunta (Rabita)

Helsingin Fredrikinkadulla päämajaansa pitävä Suomen islamilainen yhdyskunta on Suomen vanhimpia ja vaikutusvaltaisimpia sunnalaisia yhteisöjä. Se on avoimesti FIOE:n (nyk. CEM) eli Veljeskunnan Euroopan-pääelimen jäsenjärjestö. Yhdyskunnan toimintasuunnitelmiin on jopa historiallisesti kirjattu tavoitteeksi “Muslimiveljeskuntaan panostaminen”.

Samassa Fredrikinkadun kiinteistössä toimivat myös Suomen Islamic Relief (jonka kansainvälisellä emojärjestöllä on todettu olevan veljeskuntakytköksiä) sekä Suomen Moskeijoiden Säätiö.

2. FEMYSO-kytkös: Nuorten Muslimien Foorumi ry (NMF)

Ranskan tiedustelun kritisoima nuorisokattojärjestö FEMYSO toimii Suomessa Nuorten Muslimien Foorumi ry:n (NMF) kautta. NMF on FEMYSO:n jäsenjärjestö. Suomessa tämä verkosto yltää virallisiin nuorisoalan rakenteisiin (kuten Allianssi ry:hyn).

Raha puhuu myös Suomessa: Valtioneuvoston kanslia (VNK) myönsi NMF:lle kymmeniä tuhansia euroja valtionavustusta “rasisminvastaiseen työhön”. Suomalainen veronmaksaja siis rahoittaa järjestöä, jonka kattojärjestön Ranskan valtiontiedustelu nimeää yhteiskuntaa murentavan islamistisen ideologian opetuskanavaksi.

Kytkökset väkivaltaan: Muslimiveljeskunta vs. ISIS / Terrorismi

Keskustelussa menevät usein sekaisin kaksi asiaa: soluttautuva ideologia (Veljeskunta) ja suora väkivaltainen jihadismi (ISIS / Al-Qaida). Näiden kahden suhde on syytä määritellä tarkasti.

1. Eri menetelmät, sama ideologinen maaperä: Muslimiveljeskunta julistautui Länsi-Euroopassa väkivallattomaksi 1970-luvulla. Se ei rakenna pommeja. Se rakentaa yhteisöjä, joissa länsimaista yhteiskuntaa pidetään vihollisena ja moraalittomana. Juuri tämä Veljeskunnan luoma “me vastaan ne” -vastakkainasettelu ja syvä länsivastaisuus toimii erinomaisena syöttöalustana ja väylänä, jota pitkin radikaaleimmat yksilöt siirtyvät suoraan ISIS:n tai Al-Qaidan riveihin.
2. Suomen ISIS-virta ja turvallisuusuhka: Suomesta lähti suhteellisesti enemmän vierastaistelijoita Syyrian ja Irakin konfliktialueelle (noin 100 henkilöä) kuin useimmista muista Länsi-Euroopan maista. Lähtijät eivät toimineet tyhjiössä, vaan he kasvoivat ja verkostoituivat nimenomaan tiettyjen suomalaisten moskeijoiden ja salafististen opintopiirien kantahenkilöiden ympärillä.
3. Terrorismin tukiverkostot: Suomessa toimii edelleen henkilöitä ja piirejä, jotka syyllistyvät terrorismin rahoittamiseen ja logistiseen tukeen. Suojelupoliisi (Supo) sekä kansainväliset viranomaiset ovat havainnoineet Suomessa toimivia soluja, jotka ovat keränneet varoja ja järjestäneet logistiikkaa ISIS:n ja ISKP:n toimijoille. Vaikka nämä verkostot ovat toiminnallisesti erillään Veljeskunnasta, ne imevät elinvoimansa samasta eristäytyvästä ja islamistisesta ilmapiiristä, jota Veljeskunta järjestelmällisesti rakentaa.

Loppupäätelmä: Sanotaan asiat niin kuin ne ovat

Poliittinen islamismin koneisto on hyödyntänyt länsimaiden sinisilmäisyyttä jo vuosikymmeniä. Se on pukenut ideologiansa “syrjinnän vastustamisen” ja “yhdenvertaisuuden” sanastoon, hakenut julkista rahaa ja perustanut rinnakkaisyhteiskuntia veronmaksajien kukkarolla.

Länsi-Eurooppa – Ranska etunenässä – on vihdoin heräämässä todellisuuteen. Kysymys kuuluu: herääkö Suomi ajoissa, vai jatketaanko meillä verovarojen jakamista järjestöille, joiden kansainväliset taustavoimat tekevät kaikkensa länsimaisen oikeusvaltion ja kansallisen yhtenäisyyden murentamiseksi?

Asioista on uskallettava puhua niiden oikeilla nimillä. Ideologinen soluttautuminen on pysäytettävä ennen kuin se muuttuu peruuttamattomaksi.