Länsimaisessa turvallisuuskeskustelussa toistuu vaarallinen illuusio: Venäjän hybridi-iskut, infrastruktuurin kartoitus ja kansanedustajien kohdistettu häirintä kehystetään edelleen erillisiksi, satunnaisiksi poikkeustilanteiksi. Todellisuudessa kyseessä on järjestelmällinen, jatkuva ja oppikirjan mukainen operatiivinen kokonaisuus, jolla on selkeä komentoketju ja strateginen päämäärä.

Kun kytketään toisiinsa informaatiovaikuttaminen, fyysinen soluttautuminen ja operatiivinen historia, muodostuu kirkas kokonaiskuva siitä, mitä Suomessa ja Pohjolassa tapahtuu juuri nyt.

1. Oppikirjan vanha luku: Suomenlinnasta Eduskuntaan

Nyt nähtävä toiminta ei syntynyt tyhjiössä. Samaa kissa ja hiiri -peliä on pelattu Suomen maaperällä jo Kaukasian sotien aikana. Tshetsheenien Kavkaz Center -sivustoa isännöinyt IT-yrittäjä sai tuta täsmälleen saman kaavan asuessaan Suomenlinnassa:

• Jälkiä jättämätön sisääntulo: Asuntoihin ja tiloihin mentiin ammattimaisesti sisään ilman perinteisiä murtojälkiä tai tiirikoinnin merkkejä.
• Psykologinen viesti: Arvoesineitä ei viety. Tavoite oli osoittaa kohteelle ja viranomaisille: “Me pääsemme minne haluamme ja milloin haluamme.”

Eduskuntaan ja kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvissa tempauksissa käytetään samaa sapluunaa. Kyseessä ei ole satunnainen pikkurikollisuus tai maksettu “pay-per-do” -teini, vaan ammattimaisesti johdettu toiminta, jossa testataan sekä kohteen henkistä sietokykyä että viranomaisten valvontakykyä.

2. Operatiivinen profiili: Kuka, mistä ja millä papereilla?

Jos ilmiötä perataan operatiivisella tasolla, palaset loksahtavat paikoilleen:

• Etsitty profiili: Tällaisia operaatioita ei johda mikään trollitehdas. Toiminnan takana ovat venäläiset everstiluutnantti ja everstitason kenttäupseerit – GRU:n (erityisesti erikoisyksiköt kuten 29155) tai SVR:n (Z-osasto) vanhemmat organisaattorit. Sellaiset noin nelikymppiset jannut jolla pokka ja mentaalipuoli kestää.
• Tuloreitit: Rajan ollessa kiinni operatiivinen reititys kulkee Schengen-alueen sisärajojen kautta. Suorin ja näkymättömin väylä on rahti- ja henkilöautoliikenteen virrassa Tallinnasta Helsinkiin tai Saksan ja Baltian poikittaisliikenteen kautta ilman kiinteitä rajatarkastuksia. Baltiassa pääsee huolellinen ja rauhallinen kaveri kyllä vieläkin ilman virallista paperisouvia EUn/ NATOn puolelle, ja rajan tällä puolella löytyy kyllä maanmiehien auttajia ihan oikeasti.
• Peiteasiakirjat syynäykseen: Salisbury-iskuissa (Skripalin myrkytys) paljastui GRU:n tapa käyttää määrättyjä venäläisiä passisarjoja ja fiktioidentiteettejä. Länsimaisten viranomaisten pitäisi syynätä poikkeuksellisella tarkkuudella sellaisia matkustusasiakirjoja, joiden henkilöhistoria on luotu tyhjästä ilman aitoa digitaalista jalanjälkeä.

3. Kolmelle yleisölle rakennettu valhe

Fyysisen häirinnän rinnalla ajaa aina informaatio-operaatio. Moskovan virallinen viestintä ei ole pelkkää Nato-kiukuttelua, vaan se on räätälöity kolmelle eri kohderyhmälle:

1. Kotimainen yleisö (Venäjä): Suomesta rakennetaan kuvaa “revansistisena” ja aggressiivisena vihollisena. Kaava on täysin sama kuin Ukrainaa vastaan vuonna 2021. Moskova joko valmistaa omaa kansaansa tulevaan konfliktiin tai suorittaa maskirovkaa vetääkseen huomion pois Baltiasta.
2. Suomen kansa ja päättäjät: Sijaisagentit, GPS-häirintä ja kansanedustajien maalituskampanjat pyrkivät syövyttämään luottamusta päätöksentekojärjestelmään ja luomaan pelon ilmapiiriä.
3. Länsiliittolaiset: Pyritään luomaan kuvaa Suomesta epävakaana reunavaltiona, jonka puolustamiseen ei kannata sitoa liikaa voimavaroja.

4. Pelotepolitiikan valuvika: Strateginen epäselvyys vastapallona

Lännen ja Suomen suurin ongelma on strateginen passiivisuus. Määritämme turvallisuuden iskujen absorbointina: reikiä paikataan, laitteistoja korjataan ja lopuksi julkaistaan syvää huolta ilmaiseva tiedote. Venäjälle tämä sopii – se laskee reaktiomme pelkäksi laskennalliseksi toimintakustannukseksi.

Aito pelote syntyy vasta silloin, kun vastustajan laskelma muuttuu:

• Lain taakse piiloutuminen on toiveajattelua: Juridiset tulkinnat (kuten kansainvälisen oikeuden Nicaragua-ratkaisu) eivät pysäytä harmaan alueen sodankäyntiä. Vastustaja ei kunnioita lakipykäliä, vaan hyödyntää meidän halvaannustamme niiden edessä.
• Ennalta-arvaamaton vastausvalikko: Venäjälle ei pidä antaa valmista luetteloa siitä, mikä teko aiheuttaa minkäkin vastatoimen. Vastatoimien (asymmetriset verkkotoimet, varjolaivaston kovat tarkastukset merilainsäädännön rajoissa, tiukemmat diplomaattikarkotukset) täytyy olla varmoja, mutta muodoltaan ja ajoitukseltaan ennalta-arvaamattomia.

Johtopäätös

Ainoastaan kilpeen nojaaminen ei ole pelotetta – se on aloitteen luovuttamista viholliselle. Venäjä lopettaa harmaan alueen häirinnän, infrastruktuurin kartoituksen ja kansanedustajien maalituksen vasta sitten, kun se tietää, että jokaisesta iskusta seuraa todellinen, tuntuva ja ennalta-arvaamaton hinta.

Päättäjien ja liittolaisten on kysyttävä itseltään: kuinka paljon epävarmuutta olemme valmiita luomaan Moskovaan siitä, missä kohtaa meidän sietokykyymme tulee raja?