Sivilisaatioiden historiassa toistuu tietty kaava: kun todellisuudesta vieraannutaan riittävästi, syntyy gnostilaisia harhaoppeja. (Ei aivan tarkkaan, nythän EI ole kyse kristitystä herätysliikkeestä/kirkosta) Nämä samat kristinuskosta kitketyt harhaopit ovat ponnahtaneet nyt esiin nyky marxilaisuudesta ja erityisesti vihreydestä. Mainittava tietenkin on että Stalin, joka oli aika kovettu kommari, ei hyväksynyt homoseksuaalisuutta. Mutta hänhän olikin pappisseminaarissa opiskellut pankkirosvo. Eli tuskin olisi lähtenyt mukaan pride marsseille.

Varhaiskristillisellä ajalla gnostikot opettivat, että näkyvä maailma on pahan demiurgin luoma harha. Vain pieni valittu joukko hallitsi salaisen tiedon (gnosis), jonka avulla todellisuuden näkymätön koodi murrettiin. Nykypäivänä tämä sama vanha harhaoppi on pukenut ylleen “woketukseksi” kutsumamme akateemisen kaavun.

Pintapuolisen edistyksellisyyden alla sykkii täysin gnostilainen rakenne:

1. Salainen tieto: Yhteiskunnan näkyvät instituutiot ja terve järki ovat vain piilotettujen valtarakenteiden hämärtämistä. Vain “herännyt” näkee piilotetut sortomekanismit.
2. Biologian ja reaalimaailman kieltäminen: Fyysisillä tosiasioilla tai biologialla ei ole väliä, vain subjektiivinen kokemus ja mieli ratkaisevat. Aine on toissijaista.
3. Moraalinen dualismi: Maailma jakautuu jyrkästi valaistuneisiin ja pahantahtoisiin sokeisiin – sortajiin ja sorrettuihin. Kompromisseille ei ole tilaa.

Kyse on pohjimmiltaan maallisesta pelastusopista, jossa utopia saavutetaan kielellisellä ja käsitteellisellä kikkailulla ilman tarvetta henkilökohtaiselle moraaliselle itsekritiikille tai realiteettien kohtaamiselle. Tai ainakin ajatukselle kuinka moraalisäännöt (ilmastouskonto) eivät koske “valaistunutta”. VihrVasemmistolaiselle eliitillehän ei ole ongelma saarnata hallintoalamaisille hiilidioksidipäästöistä ynnä kulttuurin omimisesta ja lentää seuraavaksi Balille tuhoamaan alkuperäiskulttuuria turismilla.

Insestiläppää ja opillista tekopyhyyttä

Tämä ideologinen sumutus ei jää pelkäksi kabinettifilosofiaksi. Se näkyy konkreettisesti silloin, kun kova reaalimaailma ja sen arki törmäävät vihervasemmistolaiseen dogmiin.

Muistetaanpa helsinkiläisen vihreän valtuutetun Fatim Diarran kuuluisa heitto, jonka mukaan ainoa syy muuttaa maaseudulle on “insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua”. Kun maaseudun arki ja aluepolitiikka eivät mahtuneet oman ideologisen kuplan sisälle, vastauksena oli syrjäseudun ihmisten raaka demonisointi. Ja kun tästä nousi kohu, kansanedustaja Emma Kari siirsi katseen välittömästi uhriasemaan: kyse olikin siitä, ettei “tummaihoiselle nuorelle naiselle anneta armoa”.

Vastaisin molemmille vihaisille kimmoille Kuolemattoman “Ikurin Turpiinin” sanoin: “Maailma on täynnä kaikenlaista pahaa. Kauhua, murheita, tuskaa, kidutusta kokee jokainen valkoinen ja musta.” Rauha jouluna poisnukkuneelle Pate Mustajärvelle.

Tapaus saa kuitenkin vielä astetta irvokkaamman käänteen, kun muistetaan Vihreiden oma poliittinen linja. Samalla kun Diarra käytti insestiä halventavana syytöksenä maaseutua vastaan, Vihreät (ja heidän nuorisojärjestönsä) ovat ajaneet täysi-ikäisten sisarusten välisen insestin rangaistavuuden poistamista rikoslaista “yksilönvapauden” nimissä. Samoin suojaikärajoja ei vihreiden mielestä ole niin tarpeellista olla “yksilönvapauden” nimissä. (Todettakoon, että puolue on virallisesti nykyisen suojaikärajan kannalla. Toisaalta puolueen piirissä on esitetty seksityön laillistamista ja normalisointia korostavia näkemyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneet 18-vuotiaat – ja sugardating-ilmiön kautta jopa tätä rajaa hipovat nuoret – nähdään ennen kaikkea autonomisina toimijoina eikä “erityistä suojelua” tarvitsevina nuorina) Tämä vetoaminen “yksilönvapauteen” ei tietenkään koske autoja ja liikkumisen vapautta.

Tämä paljastaa uusgnostilaisen ideologian ytimen: perinteistä elämäntapaa ja normaaleja suomalaisia saa halventaa tabuilla, joita puolue itse on valmis purkamaan edistyksellisyyden nimissä. Logiikalla ei ole väliä – vain opillisella valtataistelulla ja perinteisen elämäntavan murentamisella. MArxilaisessa ideologiassa ydinperhe on se tärkein vihollinen, joka pitää hajoittaa.

Terrori-iskut ja kielellinen teatteri

Sama kyvyttömyys kohdata todellisuutta toistuu aina, kun Euroopassa tapahtuu jotain vakavaa. Berliinin autoiskun tai Turun puukotusten jälkeen reaalimaailmaa elävä kansalainen näki jotain ilmeistä: turvallisuusympäristön romahduksen ja epäonnistuneen maahanmuutopolitiikan seuraukset.

Mitä teki edistyksellinen eliitti? Se kieltäytyi käsittelemästä teon reaalisia syitä. Sen sijaan katse käännettiin välittömästi kielelliseen hallintaan: alettiin saarnata siitä, kuinka “pelolle ei saa antaa valtaa”, ja varoiteltiin “vihapuheesta” ja “vastakkainasettelusta”.

Dogmaatikko ei kykene korjaamaan järjestelmän valuvikoja, koska hänelle järjestelmän opillinen puhtaus on tärkeämpää kuin ihmishenget tai kansallinen turvallisuus. Suurin huoli ei ole iskun uhreista, vaan siitä, miltä oma aate näyttää tapahtuneen valossa.

Todellisuutta ei voi uudelleenkirjoittaa

Gnostilaisuuden suurin tragedia on aina ollut se, että todellisuus ei piittaa ihmisen rakentamista fiktioista. Voit julistaa sosiaalisessa mediassa kuinka paljon tahansa omaa moraalista paremmuuttasi ja uudelleenmääritellä sanojen merkityksiä, mutta reaalimaailman fysiikka, turvallisuusuhkat ja biologia toimivat silti omilla laeillaan.

Niin kauan kuin päätöksentekoa ohjaa ideologinen gnostilaisuus, jossa kieltäydytään näkemästä syy-seuraussuhteita ja suojellaan omaa opillista puhtautta todellisuuden kustannuksella, lopputuloksena on epäonnistunut politiikka ja mureneva yhteiskunta.

On aika riisua salatietoa saarnaavilta ideologeilta heidän kaapunsa ja palata nojaamaan siihen, mikä toimii: kovaan tilannekuvaan, terveeseen järkeen ja rehellisyyteen.

Vaikka ViherVasemmistossa pitäisi jo olla selvää, että islamistit pitävät heitä vain hyödyllisinä idiootteina, niin Fatim Diarra, tuo ajatusten Kemijoki, on onnistunut tekemään mentaalisen loikan:

Eli Fatim tässä loihelausuu kuinka “vihaa ei voiteta vihalla”, ja halajaa uutta vihapuhelaisäändätöä sivulauseessa. Tietenkin seksuaalivähemmistöt ovat se “dinge an sich” yhteiskunnassa. Katin kontit Diarra. Muuten Fatim Äärioikeisto, eli kansallissosialistit ovat ,ehkä, äärioikeistoa, mutta Konservatiivit ovat oikeistoa.

Mutta ONNEKSI syyllinen kuite löytyi!

Jos Diarran logiikkaa seuraa johdonmukaisesti, ongelman ytimessä eivät ole islamistin teot vaan konservatiivinen arvomaailma. Tämän logiikan mukaan myös kristitty konservatiivi, kuten minä, kuuluu ongelman juurisyihin.