Israeli Military Industries retentio muovikotelo

Posted on April 8, 2015 by epamuodikkaitaajatuksia
20150408_183026

Hroatki Samolets kotelossaan

Ostin IMIn kotelon Milgear.fi kaupasta Oulusta etsiessäni uutta SRA/IDPA/Practical koteloa kilpakoneelleni “Hroatkalle”, eli HS-2000 9mm Tacticalille. USAn markkinoilla kyseinen ase kulkee nimellä Springfield “XD”. Springfieldinkään aseita ei tehdä Illinoississa vaan täsmälleen samassa tehtaassa 50km Zagrebista, kuin Eurooppalaiset HS aseet. Mutta HS/XD pyssyistä kesemmällä.

20150408_182946

Päddlen takaosa. Aito IMI tuote

20150408_183052

Kuten näkyy, etutähtäin pysyy hyvässä suojassa kanavassaan.

IMI retentio-kotelo on aika tavallinen kovamuovinen kotelo paddle vyökiinnityksellä. Väreinä on militaryskaalan kaikki asteet, eli kojootti, oliivi ja musta. Itselleni valikoitui juurikin tuo vihreä. Retentio sana on “amerikkaa” ja tarkoittanee käytännössä samaa kuin suomenkielen sana “varmistettu” tai “lukittu” tai ehkäpä “turva”. Otso Vainion erinomainen “Käytännön ampumataito” teos taitaa käyttää muistini mukaan ilmaisua “turvakotelo”. Kuitenkin nämä kaikki tarkoittavat käytännössä sitä, että ase lukkiutuu kiinni koteloon kun ase koteloidaan. Yleensä kotelossa on kynsi, joka tarttuu aseen liipasinkaaren sisäpuolelle, ja estää aseen vedon, tai putoamisen, ellei vapautinvipua ole samalla painettu alas.

Tämä lukkiutumisominaisuus on SRAssa melko tärkeä, koskapa juurikin varmistamaton kotelo, joka oli vielä kisajäykkyyteen säädetty, päästi aseen rajun tetsauksen päätteeksi liukuman ulos kotelosta ja allekirjoittaneen diskauksen kesällä 2013. Tietenkin hieman jäykemmäksi säädetty kotelo olisi ajanut samaa asiaa, mutta silloin telakka lähtee nousemaan vedon mukana ylös, mikä ei nopeuta toimintaa. Toiminnan nopeus on SRAssa aina jakajana pistetuloksen alla eli puolet suorituksesta. Siksi jakaja kannattaa pitää pienenä.

Kotelo päällisin puolin

Kotelo on kovamuovinen valettu kokonaisuus, joka istui omaan aseeseeni heti, ilman santapaperin tai kuumailmapuhaltimen käyttöä. Sovitukset ovat hyvät ja tarkat  ja kotelo ei helise tai kilise ravistettaessa.

Kotelo on myös SRA vaatimukset täyttävä, koska se peittää sekä hylsynpoistoaukon, että etutähtäimen. Siis vaikka kyseessä on 5″ piipulla varustettu ase. Tämä oli odottamaton bonus, jonka huomasin vasta koettaessani asetta koteloon.

IMIn kotelon käyttö

IMIn kotelossa on viputyyppinen kynsiratkaisu. Vedon alkaessa etusormella painetaan keinuvipu alas, joka vapauttaa aseen kotelosta. Kun veto suoritetaan jää etu, eli liipasinsormi, luontaisesti aseen rungolle valmius asentoon.20150408_183240 Perusvaihtoehtona IMIllä koteloissaan on padlle, eli mela tyyppinen ratkaisu, jossa housuja vasten tulee se “mela”, ja vyö kiristetään vakoon padlen ja varsinaisen kotelon välissä. Kotelo on siis käytössä mukava, mutta ei ole yhtä hyvin kätkössä, kuin vastaava housunkauluksen sisälle tuleva koteloratkaisu. Jäykän, hyvän vyön kanssa kotelo istuu tiukasti paikallaan, ja on helppo säätää haluttuun paikkaan vyöllä. kuvassa kotelo ehkä liian edessä. Ainakin ns “concealed carrya” ajatellen. Yleensä suositaan aseen oloa suoliluun takana, jolloin vartalon ääriviiva peittää aseen  lantion takana.

20150408_182913

Kuusiokolo käyttöpaikallaan

20150408_182922

Kotelo alhaalta.

20150408_183421

Vyövako jossa näkyvät hammastukset.

20150408_182935

Kuusiokolo menee koko kotelon läpi.

Kotelossa on myös kantokulman säätö, joka on toteutettu ympäri pyörähtävällä hammastetulla renkaalla, joka antaa kantokulmia noin 5 asteen välein. Hammasrenkaat ovat kotelon rungon sisäpuolella ja melassa kiinni. Renkaiden välisen kiristyksen hoitaa ruuvi, jota kiristetään kuusiokoloavaimella. Kotelossa on reikä, josta kuusiokolovaimella pääsee säätämään kotelon kantokulmaa. Vyökiinnitystä kotelossa ei tullut mukana. Tarina kertoo, että MOLLE adapteri olisi, mutta ei ole vielä vastaani tullut.

Kotelosta veto on sulavaa ja kynsi pitää aseen hyvin paikallaan rajustikin käsitellessä.

Samoja koteloita on myös Glock 17 ja CZ 75 aseille. Näiden kohdalla tiedot myös luultavasti pitävät paikkaansa, vaikka yksityiskohdissa lienee eroja. 

IMI retentio holsteri on ollut minua hyvin palveleva ja hintansa väärti ostos.

Posted in Aseet ja varusteet, Kotelot | Tagged , , , , , , | Leave a comment

“Suomen kuvalehti” scenario paper number III war in Baltic States

Posted on April 7, 2015 by epamuodikkaitaajatuksia

I have been a bit busy last two weeks, so unfortunately I have not had the time to delve into murky depths of fighting in Baltic states and what might be options for Sweden and Finland to act under these circumstances.

But first things first. Here is link to a English translation of scenariopaper I was referring to. Many thanks to mr Samooja for translation. This is scenario 3. Narva Estonia.

AS this writing begins Estonia is in or at brink of war, and Russia has threatened Sweden with pre-emptive strikes if NATO troops en route to Estonia do not leave the country. Finland has to jump off the fence to one side or another. Sweden tries to clarify her position, and Finland seems to try to keep channels open to Russia.

As Russia has threatened Finland with reprisals in event of collaboration wit Estonia or other NATO countries. UtVa(foreighnpolicy&security ministers) decide to start building up military capabilities. by calling up local troops and six brigades, to disperse Air force and Navy and make a statement that nothing “threatens Finland”.

At the same time Finnish reservists start talking of helping Estonia and start to collect units of volunteers to go and fight in Estonia. This of course starts hissyfits in Russia loving left, and endless debate in Parliament. But as Russia has allowed their volunteers to go into Estonia with their weapons and equipment, no sensible person sees any harm in going to Estonia to help them in their need. Government tries to discourage this, as they fear that this would give Russia a “causus belli”. Normal Finns appalled with governments indecision and pussyfooting generally ignore Governments pleas for restraint.

As Sweden will not back down, Russia starts preemptive strikes against military command structure and bases. These strikes are largely symbolic, as Sweden has long since dispersed her assets, and on broad terms Russia only manages to give STV nice action footage of missiles raining down in Stockholm, Karlskrona, Sätenäs and Brändby. Sweden has been drawn into war. Swedes retaliate by downing a Russian intelligence plane and by sinking a submarine east of Gotland. Swedish government is pleased that crisis came so soon after they had terminated the conscript training, that they still had a large reserve to draw upon, and resources to arm and equip the lot. Hemvernet has their training recourses at the breaking point when they try to make up for the fallacies of pacifism in too short time. For example infantry weapons are very hard to procure, as every government tries to fill their needs as quickly possible.

After long and heated debate NATO decides finally that Estonia is entitled to aid under article 5. and Britain, USA and Holland start to move assets closer into Norway, Bornholm and Poland. Russia starts to make noises about “NATO aggression” and starts to move Baltic fleet and Northern fleet into sea. More “volunteers” start to appear into western Russia en route to Estonia. Russians in latvia ask Duma for protection against NATO military, and “Russian self protection force” springs out in eastern parts of Lihuania and Latvia. In Poland Anti NATO terrorist start to act against government and military targets.

As situation has escalated, USA starts to haul Marines into Estonia in preparation for support in retaking Narva area. Swedish and NATO forces have some contacts with Baltic fleet as Russians try to thwart Swedes in garrisoning the Gotland and NATO in bringing in support from the west. Both NATO and Russians (and Swedes) start to take casualties. But as action is largely submarine against shipping and submarines action, Russians deny any involvement and accuse NATO of “trying to make war with peaceful Russia.”

Finland starts to see fallacies of her foreign policy in Halonen era and withdraws from Ottawa treaty, and plans to resume AP mine manufacturing. This cannot be done overnight however, and Finland starts calling in rest of the brigades and start ordering new hardware from Patria. Finland would sorely need all kinds of missiles, but no-one is selling, so she has to hope that her 600 AA missiles will be enough to see her through this situation. General public starts to show discontent and there is talk about re-elections both in the right and left side of the political spectrum. “Pro-Estonia movement” calls for government aid for Estonia, and “Russian troll army” wants to Finland to at least neutral or helping Russia in good “Friendship-Co-operation-Assistance” agreement spirit. Government and president decide not to go into elections and start toughening up the Neutrality. AF and Navy are told to fire upon all intruders before prior warning and this is announced to Russia and NATO.

Russia, while expecting Finns to make up their minds, has send “vacationers” to Finland. Special forces troops take residence in cottages and resorts purchased in Finland during the last ten years. As decision is made public, Russian forces gear up in preparation for assaults on Air Force bases and supply depots around Finland.

Swedes and her NATO allies start large scale air operations against Kaliningrad and Russian Air Force. Most of fighting takes place over Baltic, as NATO is unable to maintain Air bases within Baltic states because of narrowness of area. Finnish Air Force maintains CAP in southern Finland and Åland, and manages to keep fighting from pushing into Finnish aerospace. Russians decide to test Finns resolve, and decide to fly over to Finland to get pincer on NATO fighters escorting troops to Estonia.

Russians are greatly surprised as Finns attack fighters after they have entered Finnish aerospace. First encounter favors Finns, who had bee flying CAP and Russians tried to fly in low, in order to avoid Swedish and NATO radar coverage. Finns are able to handily repel Russians back east and manage to down three MiG-29Ms. Russians decide to show Finns the error of their ways. SF in place in Finland and and Artillery brigade of western military district starts to fir SS-26 Iskenders with conventional warheads into Finnish Air Force bases. As Finns have already dispersed operations success is limited, but drives home the point, that war waging nations do not look kindly upon those, who are looking from the bleachers. Russian air force starts to encroach Finnish aerospace as it suits their needs. Finns try to contest this. Both lose aeroplanes, and as Finland cannot repair losses, is losing the war of attrition by default. Some patrol action and anti terrorist activities take part in Finland as Finns start to mop up SF forces in country as they try to ex-filtrate back east.

Swedish navy has numerous contacts with Baltic fleet but as Baltic fleet is enjoying a very “target rich” environment, fleet is mostly neutralized in Kaliningrad waters. Both sides achieve hits on enemy vessels, but only few hulls are lost. Swedes and Finns have problems with Kilo submarines mining approaches to harbors. Finns have added problems with special forces doing all kinds of mischief in archipelago near Naantali oil terminal.

Fighting in eastern Estonia escalates, and SF and small unit actions start to take place all over the Baltic states. Military commanders are assassinated, and infrastructure is destroyed in order to hamper NATO responses to Russian troops movements and actions. NATO troops make short work of separatists and volunteers in eastern Estonia, and advance toward Pihkova and Sumsk, where they meet “Russian troops”. Russia howls about unlawful attack and sacredness of borders, but fails to win any support, apart from Southern Africa. As no help or international show of support is not forthcoming and and Russia seems that she has underestimated cohesion of NATO allies.

Pressure shifts from Baltic sea and Sweden to Baltic states and further eastward, as Sweden and NATO start to consolidate situation in Estonia. At the same time air battles shift to Finnish aerospace as Finland cannot maintain guarded neutrality. Russians bomb Finnish harbors and NATO strikes against airfields and infrastructure in order to deny them to enemy. Finns see that neutrality without force to back it up is just an invitation for “free for all” in Finland.

Russia ask for ceasefire and threaten to use nuclear weapons, if push towards Pihkova is continued. Also Russia spins a story of a “western military district commander’s private venture into Estonia”. Nobody believes, but Kreml decides this is enough to save face and situation returns to pretty much what it was before the Baltic Crisis.

Sweden joins NATO and Finland starts to rebuild and both NATO and Russia start to gather clout in Finland to push things their way.

Posted in Buildup to war, hybridisota, hypoteesitilanne, informaatiosota, Sodanajan toiminta, sotapelit, Tilanne päällä, voimapolitiikka, War in Baltic Region | Tagged , , , , , | 1 Comment

Tilan luovuttaminen terrorismille

Posted on March 30, 2015 by epamuodikkaitaajatuksia

Saimme viime perjantaina lukea uusista puolustusvoimien pukeutumiohjeista. PV oli päätynyt ohjeistamaan sotilashenkilöt kulkemaan työmatkojaan siviilivaatteissa. Syy tähän on muutaman suomalaisen, han- ja myöhemmintulleiden,ISIS-taistelijoiden uhkaus tehdä saslikkia muutamista sotilaista noin näytösmielessä. Samanlainen suunnitelma on paljastunut myös Australiasta, tosin yleisesti ausseihin kohditettuna.

No niin, Pääesikunta päätti siis pistää pään pensaaseen ja luovuttaa julkisen tilan ISIS-SISSEILLE. Päätös perustui pyrkimykseen taata sotilashenkilöiden turvallisuus työmatkoilla.

Tästä pääsen sitten varsinaiseen asiaani:

Eli Suomi luovutti julkisen avaruuden muutamalle ISIS taistelijalle; Porilaiselle peräkammarinpojalle, joka sai sitten omat 15 minuuttiaan kuuluisuudessa. Siis Suomen valtion ylväät puolustusvoimat antoivat periksi ennen ensimäistäkään uhria, kun vaan joku keksi sanoa että “mä tapan”. Kuinka Puolustusvoimat voivat siis kuvitella, että joku kotikutoinen wannabee terroristi-Risto ottaa heitä enää mitenkään vakavasti?

Selkärangan mädäntyminen on totisesti edennyt Suomessa pitkälle! En nyt väheksy kenekään yksittäisen sotilaan kuolemaa Suomessa tai muuallakaan, mutta nyt kyllä tilanteen hallinta ja aika-avaruus annettiin vihollisen käsiin kiltisti ja ikäänkuin anteeksi pyydellen. Kuinka nyt joku voi oikein vakavissaan kuvitella, että koko Suomea, tai, noh edes Senaatintoria, puolustetaan, kun kerran epämääräisen uhkauksen takia ollaan jo valmiita luopumaan näkyvyydestä julkisilla paikoilla. Miksiköhän poliisi esimerkiksi partioi sellaisilla hassuilla sini-valkoisilla autoilla ja sellaisissa hassuissa sinisissa haalareissa joissa on kissamiekat hihoissa? NO juuri pitääkseen julkisen tilan hallussaan.

Katsokaas: OLENNAISTA on miltä asiat näyttävät olevan. Kuvailen seuraavaksi pari erilaista ajatusjatkumoa edelläkäsitellystä aiheesta: 1) Siis koska Suomen Puolustusvoimat eivät näy missään, niitä ei oikeastaan ole olemassa, eli me voidaan ihan hyvin ruveta perseilemään poliiseille, kun ne ei meille pärjää, kun niitä on liian vähän siihen. 2) Siis koska Suomen Puolustusvoimat eivät näy missään, niin ne on niinkuin KGB ja CIA ja läsnä AINA ja joka paikassa, eli me ei voida yrittää mitään poliisin kanssa, koska PV tappaa meidät heti meidän nukkuessa jos me edes ajatellaan jotain.

Kumman vaihtoehdon kuvittelet kuvaavan paremmin terroristikandidaatin ajatustenjuoksua hänen suunnitellessaan ekaa urotekoaan?

VAIKKA puolustuvoimat ei sillä lakkaa olemasta, että upseerit alkavat mennä töihin sivareissa, se näyttää siltä että Suomi kollektiivisesti pelkää ISIStä, tai jotain muuta terroristiorganisaatioita. Se näyttää, että kun Suomineitoa uhataan, niin sen munat surkastuu. Se näyttää että Suomalaiset eivät ota vakavasti poliisin väitettä julkisen rauhan turvaamisesta. Se näyttää, että suomalaiset pelkäävät, ja antavat heti periksi, kun joku uhkaa väkivallalla.

Edes pimeimmällä 1970-luvulla upseerit eivät jättäneet PVn tamineita kotiin, siksi että he pelkäävät. Nyt täytyy todella miettiä, kuka tämänkaltaisen aivopierun päästi näppäimistöltään. (tarkoitan siis pukeutumisohjetta, en omaa kyhäelmääni.)

JOS suomalaiset saa luopumaan julkisesta tilastaan jo väkivallalla uhkaamalla, niin onko sellainen kansa oman maansa arvoinen? Olisiko parempi pyytää pyhältä Wladimir-Tsaarilta varmuuden vuoksi anteeksi, ja pyytää päästä takaisin Suuriruhtinaanmaaksi?

OIKEA tapa reagoida jonkun ISISksen tapaisen organisaation uhkaukseen on nauraa räkäisesti ja todeta, että “tulkaa ottamaan”. ja jops uhka tosissaan alkaa materialisoitua, pitää niitä pyssyjä mukana työmatkoilla. Toki upseereille kuuluu oikeus suojella omaistensa ja itsensä koskemattomuutta. ja jonkinmoinen pätevyys pyssyhomistakin pitäisi löytyä.

Olennaista tällaisissa asioissa on se, miltä ne näyttävät.

Posted in ammattiarmeija, Aseet ja varusteet, Epäselvää ajatustenlentoa, henk.koht, hybridisota, Jotain aivan muuta, Kangastavara, Tilanne päällä | Tagged , , | 2 Comments

SUPOn koulutusongelmat; oliko niitä vai eikö ollut?

Posted on March 24, 2015 by epamuodikkaitaajatuksia

150px-Supo_old_badge.svgSuomen ainoa laatulehti Suomen Kuvalehti oli jälleen tehnyt loistokkaan jutun. Linkkaan sen teille TÄHÄN. Maanantain 23.3.2015 ILTALEHTI löi vielä löylyä kiukaalle vakoiluteemassa. Itsekin olen Airiston Helmen tapauksesta jotakin kirjoittanut, mutta palataanpa nyt taas itse asiaan.

Vakoilua on harrastettu aina. Joitain esimerkkejä aiheesta antaa herra nimeltä Sun Tzu kirjassaan sodankäynnin taito. Tässä pätkä vakoilijoiden käytöstä kolmannella kotimaisella. On eittämättä myös valtion velvollisuus harrastaa vakoilua, tämä seuraa siitä, että valtio, ei kukaan muu, on vastuussa kansalaistensa turvallisuudesta. Suomessa Suojelupoliisi siis vastaa sisäisestä turvallisuudesta, se ei ole varsinainen tiedustelupalvelu. Ulkomaantiedustelua tekee puolustusvoimien tiedustelulaitos, johon myös viestikoelaitos on yhdistetty(Korjattu termit oikein illalla). “Viestikoelaitos” keskittyy enemmän signaalitiedusteluun, eli koodien murtamiseen ja esimerkiksi tutkien ominaisuuksien selvittelemiseen aaltomuotoja, taajuuksia ja tehoja seuraamalla. Suomeen on tarkoitus perustaa, ilmeisesti Hollannin mallin mukainen, siviiliteidusteluorganisaatio, joka sitten vastaisi osaltaan tiedustelusta ulospäin ja turvallisuudesta sisällepäin.

No sitten itse asiaan:

Suojelupoliisi oli siis tunnistanut osaamisvajeensa 2009 palkatessaan entisten MI6 henkilöstön omistaman konsultti firman kouluttamaan ja arvioimaan SuPon koulutusta ja koulutustarpeita. Ongelma oli siis tunnistettu jo SuPossa, ja pyydettiin pitkän linjan tiedustelumaata apuun. Minusta erittäin hyvä päätös.

En epäile, etteikö Poliisiammattikorkeakoulu Hervannassa anna laadukasta POLIISI koulutusta opiskelijoilleen. Mutta nyt ongelma on vähän se että hyvä POLIISI koulutus on erilaista kuin hyvä VASTAVAKOILU koulutus. Tämähän käy ilmi jo SKn jutussakin. SVRn agenteilla on ENEMMÄN KOULUTUSTA vastavakoilutoiminnasta kuin SuPon vastavakoiluspesialisteilla. Eli siis SVRn agentit on paremmin koulutettuja suomalaisten hommiin kuin suomalaiset itse.

Suomalaiset luottivat, ja luottavat ehkä edelleen, jonkinlaiseen kisällisysteemiin koulutuksessa. Sehän on hyvä, jos se toimii, mutta muodollinen koulutus toimii varmemmin. SuPoa kritisoitiin nimenomaan päämäärättömyydestä koulutuksessa: “koulutus ei ole määrällisesti eikä laadullisesti johdonmukaista” Eli sama suomeksi: Koulutusta on, mutta sitä kohdennetaan osittain vääriin asioihin, eli siis ei harjoitella niitä ydin asioita, vaan asioita sinnepäin. Määrällisyys voisi tarkoittaa että koulutusta ei ole taropeeksi alussa, kun ura alkaa mutta sitä on liikaakin uran loppuvaiheessa. Huomatkaa että Supoon luotiin samalla oma kouluttajaresurssi. Eli toivonmukaan tuota osaamiskuoppaa ei enään ole supon operatiivisessa toiminnassa.

SK:n jutun alku todistaa samaa: Supon edellinen päällikkö, nyttemmin EUn tiedusteluanalyysikeskuksen johtaja, Ilkka Salmi TUNNISTI ilmeisen koulutusvajeen henkilökunnassaan ja KÄYNNISTI toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi SuPossa. Hän siis toimi niinkuin hyvän pomon ja isänmaan portinvartijan tulisikin. Hän alkoi parantamaan “pumppunsa” tasoa vaaditulle tasolle. Supolaiset itsehän tunnustivat että “brittien antama koulutus oli hyvää ja asianmukaista“.

Eli mikä tässä nyt oli se ongelma? Ongelma oli se että joku oli tehnyt Jonkalle valituksen siitä, että “puolueettomuus vaarantuu”, ja “annetaan briteille paljon sellaista tietoa, joka voi vahingoittaa Suomen etua”. Sinänsä molemmat ovat hyviä argumentteja. Tähän joku nimetön oikeusoppinut kritisoikin. Asetan kysymyksen toisinpäin: MISTÄ olisi saatavilla hyvää koulutusta SuPolaisile, jotka ovat jääneet housut kintuissa kiinni osaamattomuudestaan? Katsoin Oikeuskanslerinviraston antamia päätöksiä, ja en löytänyt päätöstä asiasta. Heräsin myös ajattelemaan, mikä oli valituksen tehneen SuPolaisen motiivi? Kosto? SVR käski? Sivuuttaminen ylenemisistä? Huoli Isänmaan edusta? Supo on kuuluisa siitä, että henki on ollut talon sisällä huono.

Tietenkin on ymmärrettävä että entinen MI6 mies on aina MI6:en mies. Ei pidä luulotella, että he eivät ole raportoineet toiminnastaan Vauxhall Crosiin. Sama olisi ollut tilanne jos koulutuksen olisivat antaneet entiset DGSEn hemmot. No he eivät olisi tietenkään raportoineet Vauxhall Crosiin vaan Mortierin bulevardille Pariisiin. Itse pitäisin ehkä Mossadia sellaisena yhteistyökumppanina, joka on aika vaaraton Suomessa, Heillä ei liene suuria intressejä täälläpäin, mutta ovat ainakin kovia ja asiansa osaavia toimijoita. Tosin, ehkä toimintatavat ovat jotenkin sellaisia että ne eivät tänne sovellu, en tiedä. Lisäksi FBI ja FSB olisivat pummpuja, jotka vastavakoilua harrastavat, mutta olen varma että MI6 ei huono ole. TOSIN vastavakoilua Britanniassa tekee MI5, eli Security Service, mutta kuitenkin. Jos kerran oppi koettiin hyväksi, niin lienee aika yksi ja sama kuka sen koultuksen antaa.

Eli siis. Supolla oli koulutusvaje, josta johtui että SVRn kollegat veivät suomalaisia kuin laskiämpäiriä, Supolaiset saivat lisää koulutusta, tilanne tasoittui, ilmeisesti. JOS koulutusta ei olisi otettu, SVR veisi edelleen mennen tullen ja palatessa. Minusta SVRn vapaa toiminta maassa on Suomelle ja Supolle suurempi turvallisuusriski, kuin mahdollisesti brittien saama tietämys SuPon operaatioista.

Toinen kysymys sitten on onko SuPolaisia ylipäätään tarpeeksi Suomenkokoiselle alueelle? Meinaan Airiston Helmi ja monet muut tapaukset strategisten kohteiden lähellä kyllä pistävät ajattelemaan onko SuPo tehtäviensä tasalla. Toimijoita Supolla on noin 220, josta noin puolet niitä “agentteja”. Ei liene riittävä määrä kattamaan suomenkokoista maata. Teen jonkinnäköisen, täysin epätieteellisen, laskelman asiasta.

Ainakaan SuPo ei ole koskaan pitänyt tapanaan tiedottaa karkoitetuista diplomaateista ja paljastuneista tapauksista. Viime ajoilta meillä on ulkoministeriön tapaus. Siellä vieras valtiollinen toimija, todennäköisesti SVR, oli saanut “huomattavia määriä” UMn aineistoa haltuunsa. Kansalaisia rauhouiteltiin, että suurin osa materiaalista oli jonninjoutavaa kamaa. NOH entäs se pienempi osa? sehän oli sitten sitä, miksi poliittista vakoilua yleensäkin harrastetaan.

Vieläkö SVRllä on omat “kotiryssänsä”, joille nuori poliittinen broileri voi vetoapua poliittiselle uralleen toivoessaan kertoa huolensa? No ajatelkaapa vaikkapa näin eduskuntavaalien aikaan “lahjoitusta” sopivalle ehdokkaalle. Sopiva ehdokas sitten “toivotaan” sopivaan valiokuntaan puolueelta. Sitten tämä ehdokas pistää tietoa kiertämään tukijaansa kiinnostavista asioista. Tai sopiva 80-luvulla värvätty sopivassa paikassa oleva myyrä. Myyrä saa pitää huolta ja “kasvattaa” itselleen seuraajaa. Huolehtia suotuisasta urakehityksestä, ja antaa vinkkiä, miten kannattaa toimia. Aika jännä että suomesta ei ole, minun tietojeni mukaan, koskaan löytynyt yhtään myyrää mistään virastosta. En mitenkään jaksa uskoa, että sellaista ei missään olisi. Uskon vain, että resurssit tai halut eivät ole löytämiseen olleet kovin kovat. Presidentti Koivistohan antoi “Tiitisen listan” käsittelyllään ymmärtää, että 70- ja 80-luvun synnit on annettu anteeksi.

Kuinkahan usein esimerkiksi merikaapelit Suomesta Ruotsiin tarkastetaan? Eikös joku vieras valta, Venäläisten mielestä Hollanti, harrastellut sukellusvene uistelua Tukholman saaristossa mennä syksynä? Entäpä vaikkapa Ahvenanmaan syvänteessä? ONKO kaapeleita tarkistettu siellä koskaan? En teidä missä kaapelit kulkevat, mutta ne voi sopivan pohjan päältä havaita ihan perus fishfinderilläkin. Itämeri ei ole, Suomen merialuista puhumattakaan, niin syvä, etteikö niihin pääsisi käsiksi.

Niin, minusta alkaa näyttää että SuPon uudelleenjärjestely ja kasvattaminen on enemmän kuin paikallaan.

Posted in sisäinen turvallisuus | Tagged , | 1 Comment

Luftslottet som sprängdes – Skycastle that collapsed. Return ball from “Suomen Kuvalehti” scenario II

Posted on March 12, 2015 by epamuodikkaitaajatuksia

THE Finnish weekly, “Suomen kuvalehti”, ran an article concerning scenarios that might play out in the Baltic region in near future. One esteemed blogger colleague translated it into English. You can read it from HERE Courtesy of Disiplescientist. I wrote a bit of something concerning scenario 1. last week, but as I felt that scenario concerning Gotland might be of interest on both sides of Bothnian gulf, I decided to tax my mental faculties in English, again.

I think the invasion of Gotland gig has been done to death in Swedish SäkPol community, so I try to go lightly on it, and try to play the game considering Finnish and Russian interests.

So game opens as Sweden is deep in unthinkable and to be avoided: a war with Russia.

Firstly Swedish government has two fold problem: “terrorists”, but much more likely Special Forces acting within realm and possibly acting as catalyst for real or imagined grievances of Sweden’s size able Islamic community. Larger problem: a real shooting war with the Russians at the Baltic waters and Gotland. So it is time to get into war footing ASAP. Get your allies where you can, and try to find a way to get fighting into Gotland and preferably Baltic sea and Kaliningrad oblast. Also there needs to be intelligence assets on Island to make timely and informed decisions about measures taken. NATO offers use of their orbital assets for the swedes. This hepls somewhat. NATO is however, at this point, unwilling to commit danish or Norvegian special forces into the help given. Finland allows “volunteers” to take part.

Presence of S-400 systems in Gotland is not as bad as it first seems, as it is rather hard to shoot down an fighter plane with Surface to Air missile. Only about 5% hit probability on maneuvering targets. Some big transports and passenger planes qualify as “non maneuvering” and are thus in real danger of being shot down with aforementioned system. BUT it will still make Air support of invasion more problematic.

First order of things for swedes is to stop reinforcements from arriving into Gotland. So Submarines start to patrol Baltic between Kaliningrad and Gotland Baltic fleet is mainly confined into the shallow coastal waters, but hovercrafts manage to make dashes to and fro between Kaliningrad and Gotland.

In mainland Sweden SäPö and authorities start vigorously hunt down ISA, and manage to cut down the terrorist incidents. Muslim communities are a bit wary, but in the end gladly sell out the ISA supporters and their handlers, who are revealed to be GRU operatives. This quiets the mainland and leaves Sweden able to start focusing on issue of Gotland.
As there is no possibility of making island-hopping campaign from mainland to Gotland, it will have to be a single bigger push. Submarines start inserting even more SF teams into the Gotland to coordinate local resistance and to supply intelligence and make sabotage on Russian troops and installations. This leads to strict reprisals from the local Russian commander, and He has the civilians transported to concentration camps in islands middle.

This makes SF teams work a bit harder, but does not prohibit it. It also leaves area open to raids done by SF elemets against patrolling Russian forces. This forces Russians to patrol less frequently and in larger teams.

Finland decides to act according EU Lissbon treaty and give thanks for assistance given in 1939, and offers help to Sweden. Forces as such are not offered, but special forces and Air force mechanic reservists and regulars are encouraged to volunteer to work in Sweden. Also Guard companies are offered to help guarding the port and Airport facilities, and thus freeing Swedish troops into more pressing matters. As reprisals from Russians are to be expected, Finland calls in two mechanized combat groups and two jaeger brigades. In eastern regions five batallions of Military police troops are called in and converted to counter terrorist/special forces duties. Some “terrorist activity” flares but is quickly quelled and Finland takes a guarded stance toward Russia. Some anarchist and other “lunatic fringe” leftist are making odd noises, but are detained under “defense state” legislature before any real harm is done. This also draws people from reserves to active duties in order to maintain monopoly of violence through the country. Finland made “pro forma” offer of acting as middleman for peace but understandably neither party was pursuing peace as weapons had not had their say.

Navy and Air force can give some support to Sweden, but are mostly needed to patrol south coast and aerospace against intrusion. This of course allows Swedes to concentrate their AF to southern parts of Sweden. As G-class boats a are in use both sides of Bothnian gulf, they are loaned to swedes to make their fast landing more numerous. Some Jurmo boats with NEMO mortar systems are also “volunteered” to offer Swedish marines even more fire support on landing. It is futile to try and shoot small boats on water with “real” anti-shipping missile, so Amphibious regiment got into the shore more or less unscathed. At the same time Gripes made coordinated and concentrated SEAD attack on island and managed to win aerial superiority on aerospace. This enabled of pushing more and more hemvärnet and regulars into the Gotland shores. Swedish navy and Airforce cleaned Baltic fleet from between Sweden and Gotland, and Swedish subs were still able to curtail efforts of reinforcing the island. byt mining approaches to Kaliningrad and torpedoing everything else that sailed. Russia could only launch some more Isakanders into strategic targets, mainly airport runways and port facilities in mainland Sweden.

As Sweden build up overwhelming superiority in Gotland and managed to tie down Russian defenders in fluid battles on whole island situation deteorited fast for defenders. Russia offered ceasefire and withdrawal from Island quite fast and Sweden was forced to agree. Her defences had been stripped too low, and it was impossible to continue fighting and risk security for close future over Gotland.

Sweden’s Sky castle of not needing land forces and not needing to defend herself had been burst.

Posted in Buildup to war, hybridisota, hypoteesitilanne | Tagged , , | 1 Comment

Tasmanian Tiger Platecarrier mk II, se pikkusen parempi platecarrieri.

Posted on March 6, 2015 by epamuodikkaitaajatuksia

täktikalOperitöIITämä arvostelu on ensimäinen osa sarjaa, jossa tarkastelen platecarrierin, normaalin korsettiliivin sekä chestrigin soveltuvuutta SRA-ammuntaan. Toki puhun eri varustetyypeistä ja niiden ominaisuuksita muutenkin20150306_115936 kuin vain SRAn kannalta, tietenkään oikeaa suojauskäyttöä unohtamatta. Jatkan SRA-sarjaa todennäköisesti ase, optiikka ja muilla mielestäni kiinnostavilla artikkeleilla. En tietenkään kuvittele että minulla on käytössäni lopullinen tie, totuus ja elämä, mutta annanpa nyt kuitenkin kaikille lukijoille ajatukseni kustakin käsiteltävissä olevasta asiasta. Samaa mieltä ei tarvi eikä pidäkään olla, eihän tämä mikään Venäjä ole, mutta en ehkä kaikkein räiskyvämpiä ulostuloja palstalle luettavaksi päästä.

Suomen suurin ja kaunein armeijavarusteiden verkkokauppa Varusteleka.fi tuo maahan armeijaylimäärän lisäksi myös uutta tavaraa. Sain heiltä arvosteltavaksi Tasmanian Tiger  Platecarrier MARK II:en. Varustelekan Suojavarusteet osiosta löytyy kymmenisien kappaletta erilaisia konffauksia platecarrieristä: kevyempää ja raskaampaa, peittävämpää ja minimalistisempaa, ja kallimpaa ja kotimaisempaa kamaa.

Platecarrierit on suunniteltu, noin yleisellä tasolla, kahden luotisuojalevyn kantamiseen mahdollisimman kevyessä laitteessa. Edut jotka tällä saavutetaan ovat toiminnan helppous ja alhainen lämpökuorma taistelijalle. Yleensä platecarrierin pintaan sijoitetaan nykyään jotain tartuntapintaa, joka velcroa, tai MOLLE tikapuuta. Tasmanian Tiger etenee tässä kiinnitusjutussa MOLLE kylki edellä ja sekä liivin etu- että takaosa on tikapuun peitossa.20150306_115951

Kiinnitysmahdollisuutta pidetään tärkeänä että välttämättömät ammukset ja muuta tarpeet solahtavat automaattisesti päälle samalla kuin itse suojauskin. Tästä on tietysti hyviä ja huonoja puolia: hyvä puoli on tietenkin se, että pohjaan saadaan kiinni juurikin nuo tarvittavat perustarvikkeet kiinni, 2-4 pitkän aseen lipasta ja kaksi pistoolin lipasta. Samoin lippaiden päälle tikkaiden yläosaan voi laittaa admin taskun kiinni, mutta se ei ole välttämätöntä. Pikkuinen pätkä velcroa on kiinni käyttäjän20150306_115942 leuan alla niin että välttämättömät moraalipätsit ja nimi ynnä veriryhmäkyltit saadaan näkyviin. Evakuointilenkki löytyy takaosan niskasta.

Tasmanian Tiger Platecarrier ulkoisesti.

Koskapa Tasmanian Tiger on ns. Parempi merkki, odotin että työn jälki on kauttaaltaan hyvää ja ratkaisut loppuunasti mietitty. En joutunut pettymään. Tikkaat eivät repsota valmiiksi kuin erään toisen saksalaisen, hieman kustannustietoisemman valmistajan jäljiltä. Tikkaat ovat myös mittatarkat, joten niihin on helppo kiinnittää taskuja. Kun pääsen tetsaamaan SRA-karkeloihin, voin kertoa tarkemmin kuinka kestävästi kaikki pysyy kasassa. En kylläkään kampetta tutkittuani epäile, etteikö Tasmanian Tigerin työ pysy kuosissaan kevyessä, ja pikkasen sotaisemmassakin tetsauksessa.20150306_110822

Paketissa tulee cummerbundit, eli leveämpi vyö, johon voi kiinnittää normi MOLLE taskuja kiinni. Lisäksi mukana tulee tavallinen 50mm vyö, johon nyt ei aivan suoraan saa mitään kiinni. Cummerbundit ovat kevyttä tyyppiä, eli kaksi 12mm nauhaa on laitettu vastakkain, ja laitettu määrävälein toisiinsa kiinni. 20150306_110454Rakenne selviää kuvista. Tämäkin on aika ilmava rakenne, joka ei lämpökuormaa juurikaan aiheuta. Paketissa oleva 50mm vyö on siten vieläkin ilmavampi kiinnitystapa.

Molemmat sivukiinnitysvaihtoehdot tulevat takapalaan kiinni samanlaisella muovisysteemillä: Kahdessa sileässä muovihihna palasessa on noin 25mm välein rakoja, josta varsinainen kiinnitysvelkro voidaan pyöräyttää ympäri. 20150306_110509Takapala avautuu kahdella nepparilla paneelin alaosasta, josta löytyy myös neppari jolla luotisojalevyn mukanapysyminen varmistetaan. Samantapainen värmistussysteemi ja levypaikka ovat myös carrierin etupuolella. Molemmat on suunniteltu tavalliselle 300mmx250mm suojalevylle.20150306_110537

Kun nepparit on avattu, aukeaa molleläppä, joka suojaa edelläkuvattua sivukiinnikkeiden kiinnistystä, että olkahihnojen säätöä. 20150306_110623Olkahihnojen säätö on normaali muovilenkki, jonka läpi olkahihna on pujotettu ensin läpi ja sitten vielä lukkoon takaisinpäin. Kaikki säädöt ovat siis kohtuullisen hyvässä suojassa mollepaneelin takana selässä. Ne eivät myöskään tuntuneet istuessa selkään pehmusteiden läpi, joten laitos on mukava päällä. Ainakin niin mukava, kuin tämmöinen systeemi voi mukava olla.

Sovitus

Carrierin takapaneelista löytyy sekä olkahihnojen että vyötärön säädöt, kuten edellä kuvattu. Niillä pitäisi säätää paneelit niin, että paneelin yläreuna on mahdollisimman tarkkaan soliluiden päättymispoisteen ja rintalastan yläosan kohdalla. Tällöin suojalevy suojelee kehon elintärkeimpiä osia, sydäntä, aorttaa ja keuhkoja, mahdollisimman tarkasti. Edelleen miehekkääm.. mahakkaammalla taistelijalla, kuten minulla, istuttaessa pötsi ei aja koko carrieria kurkkuun asti. 20150306_121953(2)Toinen tärkeä seikka on se, että kun platecarrier on noinkin ylhäällä, vyökoteloiden tai battlebeltin käsittely onnistuu helpommin. Toki pistooli voidaan kiinnittää myös poikittain rintaan, mutta SRA säännöt eivät tämmöistä hyväksy. Myös kiväärin olkapäänvaihdot vaikeutuisivat tästä tarpeettomasti. Teleperä kannattaa myös mitoittaa tällöin lyhyemmälle, niin että ampuminen onnistuu hyvin normaalista asennosta.

Lisäksi huomioon kannattaa ottaa oman aseen sijoitus, erityisesti yksipistehihnaa käytettäessä. Yksipistehihnaa varten platecarrierin olkahihnan pehmusteeseen kannattaa laittaa karbiinihaka, niin että aseen hihna saadaan kulkemaan karbiiniha’an läpi, niin että aseen siirtely ei kärsi, mutta hihna ei myöskään pääse hankaamaan käyttäjän niskaa.

Säätöjen jälkeen varsinainen käyttökiinnitys tapahtuu avaalla platecarrierin etuosan, sen missä on ylhäällä muutama rivi velcroa, alaosasta mollepaneeli. Tämä aukeaa ihan repimällä velkro auki. Senjälkeen laitetaan cummerbundin tai vyön velkropää paneelin ja levytaskun väliin, ja painamalla mollepaneeli taas kiinni. Tiukkuuden pitäisi olla sellainen, että hengittäminen onnistu, mutta että liivi otta jokapuolelta kiinni kehoon.

Pro Tippinä voisi miettiä, miten tuonne taakse saisi jonkinmoisen kumiköysivirityksen, niin että kiinnityksen saisi todella tiukalle, eli varusteet päälläkään ja carrieri täynnä tavaraa ei kombo liikuttaessa häiritsevästi heilu ja hölsky, vaan pysyy napakasti paikoillaan. Luulisin, että jollakin 35mm solkivirityksellä, jossa kumiköysi välissä voisi päästä pitkälle.

Taskut ja lastaus

Carrierissä on tietenkin tilaa sekä edessä että takana, mutta ainakin, jos joutuu istuskelemaan, niin on parempi että liivin selkä jätetään paljaaksi. Helpompaa heittää patrolbag tyyppinen reppu selkään, ja ottaa pois, kun nousee ajoneuvoon, kuin veksalata platecarrierin kanssa. Sanomattakin selvää, että silloin jos suoja otetaan pois päältä vaikkapa ajoneuvoon noustessa, ne eivät suojaa jos sitten jotain tapahtuu. Jos toimitaan jalan, niin selänkin voi lastata vaikka vesirepulla ja leipälaukulla, mutta muu lienee liikaa.

Etuosa kannattaa varata pienelle määrällä ammustarviketta. Tuommoin max 4 kiväärin ja 2 sivuaseen lipasta pitäisi olla se “oikea määrä” platecarrierissä kannettavaksi. Tähän lisänä vain sidetarvike, niin platecarrienrin TST täyttö on tehty. Ylös rintaan voi laittaa matalan admintaskun, mutta ei mitään sellaista, joka häiritsee aseen siirtoa oikealta puolelta ampumaasentoon vasemmalle, ja päinvastoin. Edelleen taskut rinnan puolella pitäisi pitää mahdollsimman matalana, niin että mahaltaan ampuminen onnistuu kunnolla. Samoin makuu asennosta on vaikea saada lippaita suoraan ruhon alta. Siksi lipastaskut cummerbundin vasemmalla kyljellä eivät ole varsinaisesti huono asia.Vaikka paikka ei ole oikein optimi sielläkään.

Lopuksi

Varmasti laadukas saksalainen platecarrier, joka on 139€ hintansa väärti. Hyvät säädöt, tarkat ja kestävät ompeleet, kestävät materiaalit. Suosittelen platecarrieriä tarvitsevalle.

JOS vertaat tätä kilpailijan 500€ kamppeisiin, niin tottakai Tasmanian Tigerin tuotos on “huonompi” Mutta se ei ole kolmea kertaa huonompi. Tämä on hyvä peruscärrieri, Älä odota liikoja, mutta jos suhteutat nämä asiat, niin tiedät mitä saat: Et saa porshea, mutta bemarin kylläkin.

Tasmanian Tigerin pojat VOISI minusta miettiä jotakin kumiköysijuttua vyön ja cummerbundin kiinnitykseen. Sitä en tiedä kuinka “hyvä” tämmöinen olisi. Pitää itse väsätä jonkinmoinen proto, että osaa sanoa. Muuta siitä joskus toiste.

Posted in Aseet ja varusteet, Kangastavara, Reserviläiset, SRA | Tagged , , | Leave a comment

Suomen kuvalehden skenaariopaperin 1. pallonpalautus.

Posted on March 3, 2015 by epamuodikkaitaajatuksia

Suomen kuvalehdessä oli kovatasoinen joukko, Moberg, Mashiri & Salonius-Pasternak, miettinyt skenaarioita, ja sitten antoivat pallon meille tavallisille ihmisille kriisin jatkosta. JOs et ole lukenut vielä niin HETI lukemaan täältä Kyseessä on eräänlainen Crowdsourcing, kun riittävä määrä ihmisiä pohtii asiaa, saadaan löydettyä todennäköisiä oikeita vastauksia. Tiedän ainakin matematiikassa käytettävän tällaista metodia, ja mikä ällistyttävintä, tulokset ovat äärimmäisen lähellä oikeita tuloksia. Tästä crowdsourcing asiasta voi katsella pätkän BBC dokumenttia TÄÄLTÄ

Tilanne alkaa maanataina noin puoleltapäivin.

Epäilessään poliittisen johdon joutuvan päättämättömään tilaan, ovat muutamat Rannikko prikaatin ja Uudenmaan prikaatin upseerit jo ryhtyneet toimiin Suomen toimintakyvyä säilyttämiseksi. Jo sunnuntaina taistelusukeltajat on määrätty siirtymään varusteineen Ahvenanmaan alueelle, ja valmistautua toimittamaan tiedustelutietoja mannermaalle koko Ahvenanmaan alueelta. Noin 60 miestä siirtyi sunnuntaina autolautoilla varusteet siviiliautoissa mukanaan Ahvenanmaalle ja valmistautuivat hajautettuun toimintaan. Pääasiallisesti alueelle siirtyneet olivat hyvin ruotsia puhuvia tai suomenruotsalaisia, joten heitä pitäisi olla vaikeaa erottaa paikallisväestöstä kohdealueella.

Valmiusyhtymien lisäksi palvelukseen kutsuttiin kaikki rannikkopuolustukseen koulutetut joukot, sekä kaksi jääkäriprikaati-90 prikaatia Etelä-Suomeen, sekä yksi Lappiin

Suojelupoliisi ei ole onnistunut löytämään OFFää, mutta saa tiedon poikkeuksellisesta toiminnasta erään “Saaristomeren Aarre” nimisen yrityksen omistamista kiinteistöistä paikallispoliisilta. Samalla paikallispoliisilta tulee tukipyyntö sisäministeriöön. Karhu-ryhmä tukenaan Turun VaTi-ryhmä siirtyy Ahvenanmaalle ja valmistautuu tekemään rynnäkön yrityksen tontille. Maanatai illan tai alkavan yön aikana.

Katanpää palaa takaisin Turun Saaristoon, koska yhden aluksen uhraaminen ei hyödytä mitään. Merivartioston merivartioalus lähtee sensijaan etsimään miinoja Venäläistroolarin ilmoittamalta alueelta.

Maanataina UTVA kokouksessa todetaan, että Venäjän toiminta on uhka Suomen suverenetieetille ja pakottaa Suomen rikkomaan tekemiään KV sopimuksia, joten Suomella ei jää muuta mahdollisuutta kuin toimia. UTVA päättää aloittaa osittainen liikekannallepanon, turvatakseen toimintavapautensa kriisissä. Edelleen päätetään aloittaa neuvottelut, edes ajan voittamiseksi, Hangon sataman ottamisesta yhteisoperaatioiden tukikohdaksi. Merivoimat määrätään siirtymään merelle, Turun Saaristoon, ja valmistautua maihinnousun torjuntaan Ahvenanmaalla ja Suomen Etelärannikolle. Samoin Ilmavoimat määrätään hajautettavaksi maantietukikohtiin.

Koska UTVA tietää olevansa jo myöhässä, määrätään Puolustuvoimat valmistautumaan Ahvenanmaan suvereenisuuden palauttamiseen. Samalla Ahvenanmaan ympärille määrätään 50 kilometrin NO-GO alue ja lentokieltoalue. Ilmavoimat ryhtyvät valvomaan Ahvenanmaan ilmatilaa. Valitettavasti Horneteilla ei ole merimaaliohjuksia, joten Suomen on pakko pyytää Ruotsalaisilta apua NO-GO alueen valvontaan. Kun Ahvenanmaan NO-GO aluetta lähestyy neljä venäläiskonetta otetaan koneisiin heti tutkalukitus ja siten estetään koneiden pääsy Ahvenanmaan ilmatilaan. Venäläiset eivät ilmeisesti olleet valmistautuneet päättäväiseen vastatoimintaan, ja määräävät hävittäjänsä poistumaan takaisin Kaliningradiin.

Ruotsalainen sukellusvene varjostaa edelleen kahdesti punalippuisen Itämeren laivaston maihinnousuryhmää sen seilatessa kohti pohjoista, ilmeisesti Itämeren Laivaston merijalkaväkiprikaati mukanaan.

UTVA kokoontuu uudelleen maanatai-iltana, ja joutuu pohtimaan tilanteen kehitystä ja erityisesti sitä antaako se Venäjän ottaa Ahvenanmaan haltuunsa ilman taistelutoimia. Äänestyksen jälkeen annetaan määräys puolustaa NO-GO aluetta kaikin mahdollisin keinoin. Samalla mietiään pyydetäänkö Ruotsilta apua Ahvenanmaan puolustukseen, mutta päädytään pyytämään vain tiedustelutietoja.

Tiistai aamuyö

Karhuryhmän isku Ahvenanmaalla johtaa tulitaisteluun tontilla olijoiden kanssa. Paikalta löytyneet aseet ovat sekalainen kokoelma Itä-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa valmistettuja rynnäkkökiväärejä ja konepistooleja. Myös räjähdysainetta paikalta löytyy sangen mittavia määriä. Kolme haavoittunutta saadaan vangiksi, mutta nämä kieltäytyvät puhumasta. Lisäksi paikalta löytyy englanninkielistä materiaalia. Tulitasitelun aikana poliisit olivat kuulleet venäjänkielisiä komentoja. Poliisi ehdottaa laivaston joukkojen siirtymistä saarille.

UTVAn vielä kiistellessä tilanteesta aamuyöllä Ilmavoimien Hornetit ja SU-27 käyvät Ahvenanmaan lentokieltoalueella ilmataistelua, josta ei kuitenkaan kummallekaan tule tappioita. Venäläinen alusosasto seilaa edelleen pohjoiselle Itämerelle.

Tiistaina aamupäivällä Venäläiset nousevat maihin Ahvenanmaalla, ja Suomalaiset esittävät asiasta nootin. Ahvenanmaa Saarilla olevat tiedustelijat alkavat lähettää tietoja Venäläisten sijoituksista saarilla. Ilmavoimat joutuvat väistymään saarilta, ja kuusi SU-27 hävittäjää pääsee laskeutumaan Maarianhaminan lentokentälle. Venäläiset katkaisevat tietoliikenneyhteydet saariulle, ja ilmoittavat aloittaneensa terrorisminvastaisen operaation saarilla. UtVa toteaa toimineensa liian reaktiivisesti ja joutuvansa maksamaan hitaasta toiminnastaan suomalaisella verellä.

Puolustuvoimat saavat haluamansa valtuudet, ja pääsee vihdoin aloittamaan vastatoimet:
Erikoisjoukkoja ja tiedustelijoita lähetetään saarille sabotoimaan venäläisten toimintaa ja keräämään tiedustelutietoja saaristosta. Merivoimat kahakoivat Baltian laivaston kanssa Saaristomerellä. Suomen ulkomaankauppa menee ohutta pilliä pitkin Ruotsin rannikkoa pitkin Pohjanlahden satamiin ja maanteitse Norjan kautta maailmalle, mikä nostaa Suomessa kustanuksia, mutta nälkää ei Suomessa nähdä.

Kaksi viikkoa myöhemmin Puolustuvoimat on valmiina aloittamaan saarihypähtelyn kohti Ahvenanmaan mannerta. Samaan aikaan Sallassa ja Lappeenranna alueella alkaa esiintyä levottomuuksia, joissa “tavalliset kansalaiset” ovat tyytymättömiä hallituksen toimintaan, ja haluavat Suomen luovuttavan Ahvenanmaan Venäläisten hallintaan Terrorisminvastaisen sodan ajaksi. Tämä aiheuttaa väkivaltaisia yhteenottoja alueilla. Samalla Venäjä ilmoittaa tarvittaessa suojelevansa venäjän kansalaisten omaisuutta ja turvallisuutta mellakka-alueilla.

Maavoimat aloittaa ilma- ja merivoimien tukemana saarihyppäykset kohti Ahvenanmaan mannerta, ja onnistuu puolessatoista viikossa saamaan jalansijan Ahvenanmaan mantereelta. Venäjä uhkaa Suomea ydinaseen käytöllä, ja neuvotellaan tulitauko. Ahvenamaa jää jäätyneeksi konfliktiksi.

Posted in hybridisota, hypoteesitilanne, informaatiosota, sotapelit, Suomi ja Ruotsi, Tilanne päällä | Tagged , , , , , , , | 5 Comments

New guns for the Army Special forces and caliber wars

Posted on February 24, 2015 by epamuodikkaitaajatuksia

Helsingin Sanomat reported last week that Army has bought 300-500 FN SCAR L assault rifles for the (Army) special forces in Utti. It was stressed a number of times that this was only to increase the inter operability of SF with foreign counterparts, and was not in any way an indication of what service rifle Finland will be adopting for army use in future. It may still be that army just decides to revamp the RK-62/76/95 family with new fore-ends with picatinny rails and telescoping stocks. A good measure, but does no adress the problem that rifles are beginning to show their ages and may need more thorough seeing to. Even though reservists and conscripts do not shoot thousands of rounds in their training the rounds still add up, and oldest RK-62s are over 50 years old.

Also this FN rifle will help with logistics in the field as STANAG magazines and common ammunition. Rifles are meant to be shot until they fall apart and then be discarded.

Concerning the “big army” it might be prudent to start look for replacement for RK family along the lines Beretta, Bushmaster, and FN to get modern polymer-aluminium constructed assault rifle with all the rail space you will ever need in the view of “close future NATO alliance” or maybe “NATO light Alliance” with Sweden. Of course one might even start producing AR-15 clones in Finland but this might not be smart.

In practice aforementioned assault rifles are the same, polymer lower receiver, aluminium upper receiver, quick change barrels, and with collapsible stocks and all the rails you could care to use. They all also sport quick change barrel, so future caliber swaps are much easier to do.

Problem is still the caliber, so it may still be wise to wait a few years to see where NATO turns in her new standard caliber. Both Brits and US army has been dissatisfied with 5,56X45mm performance in sandbox wars. 5,56 NATO has a lot of good qualities, but it is not end all silver bullet. It has commendable wound ballistic performance IF it has enough speed to cause bullet fragmentation, and if the speed is not there, wounding performance drops to sub par. It penetrates body armor well, and yet does not over penetrate in CQB situations, thanks to fragmentation effect. It is fast to shoot, has flat trajectory out to about 300 m, and light to carry. But if engagement ranges grow over 300 meters, 5,56 is over matched by “oldies but goldies”: 7,62 Soviet and 7,62 NATO, not to mention 7,62 Russian.

I mentioned already the unimpressive  wounding characteristics past fragmenting range. Also it does not suppress enemy at those ranges, the flight path noise of 5,56 is too small to inspire awe in enemy combatants. Also the exact ranging in long distance engagements is a must, as the bullet starts to drop rapidly. This is why 7,62N designated marksman’s rifles came into every squad in Afghanistan.

The game on replacement caliber is is still open, and until it is resolved one might do wisely and wait until decisions are made, and then swap to new caliber to get all the benefits from it. Wether the new caliber is 6,5mm Grendel or 6,8mm SPC is about the same difference, but time will tell.

 

Posted in Aseet, varusteet | Tagged , , , | Leave a comment

Kind of a reblog: They might snatch an island

Posted on February 16, 2015 by epamuodikkaitaajatuksia

This blog has to give credit for idea to mr Charly Salonius-Pasternak a researcher for Finnish parliaments international institute. in a recent interview he gave a scenario of snatching island as a possible start of escalating hostilities in northern Baltic sea. This blog is a “study” of what kind of islands Baltic fleet  and VDV might be interested in.

And this is so far my first blog in “third local language” so I wish for some leniency concerning my English and mistakes made in it.pohjoisItämeri

It would seem that leading to NATO-Russia conflict in Baltic region it might be prudent for Russia to try snatch an island in northern Baltic and to station some AS and AA missiles there. This to complicate NATO relief missions into thee Baltic states. This would pose some problems for Sweden particularly and to some extent Finnish Defense forces as well.

I picked three islands or sets of islands in the region that might offer reasonable staging area for a battery of anti surface, particularly anti ship missiles, to threat NATO shipping in area. Battalion of long range AA missiles and close in systems that would be needed to protect these assets from respective nation’s Air Forces. Also room would be needed for approximately a battalion of Naval Infantry to safeguard the island against SF or large scale landing operation.

Some distance from close by other islands would be preferable, but farther out islands tend to be smaller, and thus make extended stay in island impossible. There may not be fresh water and certainly there will not be shelter against storms or other foul weather in small islets.

There was two collections of islands that might fill the bill in Åland Islands, namely Båtskär, Huslandet and Östra Mörskär some distance west from Utö in Turku Archipellago sea. Utö itself, being and old Finnish island fort, offers ready fortifications to qualities mentioned before. And finally Lågskär south from Marienhamn.

These all have the disadvantage of being under 20km from sizeable other islands that Finns might use to haul artillery in and start pounding the fragile missile systems to kingdom come in days time or so. Even an artillery battalion with Naval jaegers functioning as observers from nearby islets would make short work from any such missile systems in island. No need to bother Air Force really. Then some mop up done by Army would sort out such island grabbers quite handily. at least in case that there were no support operations done in mainland to help out island and to hinder Finnish response. I have have every faith that there would be operations to destabilize Finland at the same time, as otherwise the operation would go into naught in two short days.

But Gotska Sandön It is rather large, something like 6 km x 6 km. and it is covered in pine forest. Surface is sand, so making of fortifications and quarters would be quite easy. Closest island is Gotland about 40 km to the south to make direct artillery response impossible (as Sweden to my knowledge doesn’t have a MLRS system). I guess Russians know about this island, as they have grabbed it sometime earlier as well.

Also S-400 system would be able to pick all targets that flew over the Gotland itself and be a threat to any planes that started to close. With some other, maybe Pansir system filling the gaps and doing close by work as needed. Because of the Pansir’s highly mobile nature it would nicely defend S-400 system against HARM, and other airborne threats as well. Add to this P-800 Onix as an AS missile and you have rounded the offensive capabilities of this kind of island fort.

S-400 has respectable range of 400 km, and thus can potentially close of aerospace all the way to Riga. In theory that is. In practice there will be gap underneath in extreme range and target at 10 m height would be picked up at 40 km. So it would closely guard Aerospace around Gotska Sandön  Missiles would not fare so well against maneuvering targets either. So in practice it would complicate things, but would not make it impossible for NATO to build up strength in Baltic States.

But then Sweden would still have to evict the squatters from the real estate. How would they accomplish that? They would have significantly less firepower at their call at the time of landing than their Finnish counterparts. Although their infantry would be largely professional. They would have air cover, but someone would still have to go ground and still fight creme of Baltic Fleets Naval infantry in pitched battle. Naval fire support might be a must in operations such as these. Also this would tie up significant proportion of Armen’s infantry for significant time. And thus would open up possibilities elsewhere. Exalibur raound should extend ARHUR systems range out to 65km, which would be sufficient to bombard Sandön, but Arthur is still in tubes, to my knowledge four systems delivered, and other Swedish artillery systems, well.. Currently there are none.

However Sweden, or Finland for that matter, cannot tolerate breaches of neutrality. Look what happened to Norway in 1940. They could not stop belligerents from using their waters to wage war against each other and thus got to reap whirlwind. So decisive and forceful action would be needed immediately without trying for peaceful solution. Think of Margaret Thatcher and Falklands. Nobody believed they could do it, but do they did.

Of course Åland island and Gotland itself would make maybe even more lucrative targets. But then Russia would have to commit VDV into the game as well. Thoughts anyone?

Posted in Buildup to war, hybridisota, hypoteesitilanne, Suomi ja Ruotsi, Suuri peli, Tilanne päällä, War in Baltic Region | Tagged , , , , | 6 Comments

Fireforce, Rhodesialainen tapa tasata puntteja.

Posted on February 13, 2015 by epamuodikkaitaajatuksia

Koko Rhodesian puskasodan 1965-1980 ajan Rhodesian turvallisuusjoukoilla oli paha ongelma: Miten saada pienet ammattilaisosastot riittämään taisteluihin reserviläisten tukena koko laajan maan alueella? Tärkeimmäksi vastaukseksi tähän tuli tekniikka nimeltä Fireforce. Fireforcessa havaittujen terroristien kimppuun tuotiin jatkuvassa hälytysvalmiudessa olevan Fireforce osasto, noin komppanjan verran sotilaita, sekä kaikki sellainen tulivoima jonka teollistuneen maan armeija voi paikalle tuoda.

Jalkaväki lensi paikalle pienikapasiteettisilla Aulette III helikoptereilla, johon mahtui lentäjän lisäksi ryhmänjohtaja ja kolme miestä. Osasto saatoi tulla paikalle usealla eri nostolla niin, että asemapaikalta, joltain toimintaalueen keskeiseltä lentokentältä, lähdettiin myös kuorma-auto letkassa kohti toiminta aluetta, ja helikopterit poimivat stickejä, eli lähinnä puolirymiä, mukaansa aina kun edelliset oli toiminta-alueelle saatu. (riippuen tietenkin toiminnan laajuudesta kohteessa. Paljonko väkeä loppujen lopuksi tarvittiin.) Jalkaväen toiminta tapahtui näissä stickeissä, joiden konsepti on hyvin lähellä NATO aremijoiden käyttämää fireteam kokoonpanoa. Rj, Kk, ja kaksi Rk miestä muodosti stickin. Aseina muilla oli FN-fal ja Kk-miehellä FN-MAG. Loppuaikoina, kun koko vakituinen jalkaväki oli hyppykoulutettu, tuli osa stickeistä paikalle hypäämällä DC-3 Dakotasta.

Jalkaväen lisäksi ainakin paikalla oli kaksimoottorinen potkurikone Lynx, joka konekiväreillä ja raketeilla tuki maanpäällä käytävää taistelua. Lisäksi ilmatukeen yritettiin saada hävittäjäpommittajia raketteineen ja kanuunoineen. Koko palettia ohjasi Aulettesta ilmasta kompanjanpäällikkö. KomentoHeKossa oli lisäksi 20mm kanuuna, joka oli sijoitettu poikittain hyttiin niin, että se pystyi ampumaan sisäkaarelle helikopterin kiertäessä laiskaa ympyrää noin 250m korkeudessa.
FireForce
Kun terroristi/vapaustaistelija/vihollisosasto oli paikannettu, alkoi päällikkö asettaa HeKoilla osastoja mahdollisille vihollisen poistumisreiteille.. Jokainen heko teki useita nousuja ja laskuja, niin että oikea sijoituspaikka jäi viholliselta mahdollisimman paljon hämärän peittoon. Sitten ryhmät lähtivät joko ajamaan vihollista pysäytyslinjaa kohti, tai odottamaan vihollisen pakoyritystä pussista. Tässä edettiin aivan normaalin jv partiotaktiikan mukaan: miehet näköetäisyydellä toisistaan avorivissä kohti partioalueen keskustaa. Kontakteissa Rhodesian Turvallisuusjoukkojen parempi koulutus ja suurempi tulivoima auttoi heitä hoitamaan vastarinnan hengiltä nopeasti. Ampumakoulutus ja kissapolut olivat jatkuvaa turvallisuusjoukkojen koulutusta, jossa ei aikaa ja patruunoita säästelty.

Kun tilanne olisaatu hoidettua, kerättiin vihollisen aseet ja ruumiit keskeiselle paikalle, josta ne siirettiin tunnistettaviksi ja tuhottaviksi. ja hoidettiin muutenkin jälkihoitoa tilanteessa.

Kun normaali siisryhmä oli 8-16 taistelijaa, saatiin fireforcea käyttämällä paikalle nopeasti 2-3 kertainen ylivoima. Tämä auttoi Ehodesian Security Forcesia saavuttamaan 80-1 tappiosuhteen viholliseen. JOukot olivat niin nopeasti liikuteltavissa että vaikeinpina aikoina yksi fireforce saatoi hoitaa jopa kolme kontaktia päivässä. Tämä aiheutti tietenkin nopeasti sotaväsymystä ja PTSDtä joukoille. Huumeitten ja alkoholin yltiökäyttö oli tavallista.

Posted in Afrikan sodat, Historia | Tagged , , , , , , | 1 Comment