Alkuperäinen iltaLehden juttu luettavissa TÄÄLLÄ.

Merkitsen omat kommettini sopiviin väleihin kursiivilla ja mustalla värillä.

Kissa- ja hiirileikki palaa yötaivaalle – Suurvallat suunnittelevat kilvan häivehävittäjiä

Maanantai 20.2.2017 klo 10.55

Suurvallat suunnittelevat kilvan häiveteknologiaan perustuvia hävittäjiä ja pommikoneita.

• Häivelentokone on nopea eikä näy tutkassa.
• Yhdysvaltain ilmavoimien kehitysohjelma osoittaa, että se haastaa nyt tosissaan sotilasteknisesti Venäjää.
• Venäjä pyrkii vastaamaan Yhdysvaltain etumatkaan omalla häivehävittäjällä.

Aika monella maalla, esimerkiksi Kiinalla ja Japanilla on omat häivehävittäjäprodukstiot meneillään.  Edelleen kukaan ei muotoile konetta mahdollisimman hyvin tutkassa näkyväksi. Muotoilun lisäksi tekniikoita on muitakin, esimerkiksi aktiivinen kumoaminen ja tutkien häirintä.

Nopeat ja tutkissa näkymättömät häivelentokoneet sopivat mitä parhaiten Itämeren, Pohjois-Atlantin, Jäämeren ja Tyynenmeren operaatioihin.

Jo nyt Yhdysvalloilla on kaksi häiveteknologiaan perustuvaa hävittäjätyyppiä ja pommittaja. Venäläiset tulevat ainakin puoli vuosikymmentä perässä. Myös Kiinalla on vastaava projekti, mutta se on venäläisiäkin enemmän jäljessä. Kylmän sodan asetelmat ja asenteet tekevät vahvaa paluuta myös aseteknisesti.

Jo nykyisillä haamukoneillaan Yhdysvallat pystyisi tunkeutumaan Venäjän ilmatilaan, vaikka Venäjän ilmatorjuntaa sanotaan maailman parhaaksi. Suomi saisi tapahtuneesta tiedon, jos amerikkalaiset niin päättäisivät.

Yhdysvallat hallitsee omia avaruuteen sijoitettuja navigointi-, viestintä- ja valvontajärjestelmiään, joista Suomen oma hävittäjäpuolustus on täysin riippuvainen.

Aivan totta, AINOA mitä tässä voi kritisoida on se, että jos jotain niin F-35 ei ole “nopea”. Vain 1,6 äänennopeutta, ja melko “lyhytjalkainen” kone, joka ei voi pitkiä tunkeutumislentoja tehdä. Mutta USAn ja NATOn tekniset edellytykset ovat juurikin nuo. Kyseenlaista on, pääsisikö ei-NATO maa kaikkeen infoon käsiksi.

Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) kehitysohjelma osoittaa, että se haastaa nyt tosissaan sotilasteknisesti Venäjää. Venäjän ilmavoimien tarve vastata amerikkalaisten etumatkaan muistuttaa yksityiskohdiltaan kylmän sodan ajan kilpavarustelua.

On mahdollista, että vastaavia selittämättömiä haamukoneiden ylilentoja Norjan Bodǿn sotilaskentältä Pohjois-Suomen poikki alkaa jossain vaiheessa tapahtua uudestaan. Koneet olivat niin korkealla, että Suomen hävittäjät eivät mahtaneet niille mitään.

Ainakin kerran, 8. toukokuuta 1954, kolme venäläistä MiG-17-hävittäjää ajoi ammuskellen takaa amerikkalaista RB-47E Stratojet-tiedustelukoneita Lapin ilmatilaan asti. Kaksi hävittäjää ampui kanuunoillaan tiedustelukonetta ja kolmas lensi rinnalla.

Tämä ei muuten ole ainoa kerta, kun Venäjän joukot ovat tunkeutuneet Suomen alueelle kylmän sodan aikana.

Tiedustelukone vastasi omilla tykeillään, jolloin hävittäjät kääntyivät takaisin. Rajavartiosto totesi tapahtuneen, mutta asia salattiin ja julkisuuteen valtiojohto kiisti silminnäkijöiden havainnot “humpuukina”.

Aina siihen asti, kunnes Yhdysvallat salli 1979 Pariisin rauhansopimukseen poikkeuksen, jossa Suomi sai hankkia alueilmatorjuntaohjuksia, amerikkalaiset koneet lensivät Suomen yli kuten tahtoivat. Sen jälkeen ne ovat operoineet Itämerellä, Suomenlahdella ja Pohjanlahdella aina Perämerta myöten, millä on härnätty ja testattu Suomen ja Venäjän valvonta- ja torjuntajärjestelmiä.

EEEIIII selkeä virhe YHDYSVALLAT ei ole Suomen 1947 rauhansopimuksen allekirjoittajavaltio, ja NEUVOSTOLIITTO salli pokkeuksen ohjustekniikkapykälään PUOLUSTUKSELLISTEN OHJUSTEN osalta. Ostoihin päästiin 1979 sitten. Myymättämyys johtui siitä, että tunkeutumisreitit Muurmanskiin, Leningradiin ja Moskovaan kulkivat Suomen yli, ja Suomen ilmapuolustusta ei siksi haluttu vahvistaa.

Yhdysvaltain ilmavoimien Lockheed SR-71 Blackbird -tiedustelukoneet lensivät 3,3-kertaisella äänennopeudella 25,9 kilometrin korkeudessa. Niiden polttoaine jätti yötaivaalle vain vihreän vanan. Nämä ilmakehän yläosissa kiitäneet koneet olivat tuon ajan UFO-havaintojen luonnonmukainen selitys.

Suomen ensimmäiset MiG-15-hävittäjät pystyivät nousemaan 15,5 kilometriin ja myöhemmät MiG-21-hävittäjät 17,8 kilometriin.

Yhdysvaltain huippusalaisen ydinasepommittajan verhoa jouduttiin raottamaan lopullisesti viime kesänä, kun sen budjetointi oli käsittelyssä kongressissa. Koneen prototyyppiä ei esitelty, mutta sellainen on olemassa.

Viime vuoden helmikuun 10. ja 26. päivinä ilmavoimien esikuntapäällikkö neljän tähden kenraali Mark A. Welsh ja silloinen ilmavoima-asioiden ministeri Deborah Lee James esittelivät hankkeen vuoden 2017 budjettiin senaatin määrärahakomiteassa. Kenraalin mukaan se on ilmavoimien huippuhanke.

Esittelyn mukaan kone vastaa niitä vaatimuksia, joita korkean uhkatason ympäristön kehitys asettaa seuraavien 50 vuoden aikana. Kenraalin mukaan tämä iskukyky saavutetaan 2020-luvun puoliväliin mennessä. Kone pystyy läpäisemään Venäjän uusimman S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän.

Ministeri Jamesin mukaan kone kykenee iskemään minne tahansa maapallolla suoraan Yhdysvalloista uusien Boeing KC-46A Pegasus -ilmatankkauskoneiden varassa. Niitä tulee operatiiviseen käyttöön vuodesta 2018 lukien.

Uuden strategisen pommikoneen tarve todettiin Ukrainan kriisin vaikutuksesta. Niinpä 9. heinäkuuta 2014 Yhdysvaltain senaatin puolustusvaliokunta päätti käynnistää pitkän matkan häivepommikoneen suunnittelun, johon myönnettiin 23,5 miljardin dollarin rahoitus.

Koneita tilattiin 100 kappaletta 550 miljoonan dollarin kappalehintaan. Koneiden lopulliseksi määräksi on arveltu 175-200 kappaletta.

Yhdysvalloilla on ollut jo muutamia vuosia palvelukäytössä 5.0 sukupolven häivehävittäjät Lockheed Martin F-22 Raptor ja Lockheed Martin F-35 Lightning II, joilla saatetaan pommikoneita sen lisäksi, että ne pystyvät myös itse yksittäisiin pommi-iskuihin. Edellinen on kaksimoottorinen ja jälkimmäinen yksimoottorinen.

Vuosina 1996-2011 valmistettiin yhteensä 195 kappaletta F-22 Raptoreita, joista on operatiivisessa käytössä 187. Valmistus loppui kalliisiin kustannuksiin.

Ja koska uskottiin että tarvetta ei ole. On puhuttu linjan uudelleen avaamisesta, mutta siinä ei liene järkeä, vaan luultavimmin uuden koneen kehitysprojektia kiihdytetään.

Ulkoisesti edellistä muistuttavasta F-35 -koneesta on kolme eri versiota, joista A-versio operoi kentiltä, B-versio nousee ja laskee kääntyvillä suuttimilla pystysuoraan sekä C-versio on laivaston lentotukialuksilta operoiva.

Kone on suorituskykyisempi kuin mikään muu kaupallisessa myynnissä oleva hävittäjätyyppi ja Yhdysvaltain ilmavoimat on tilannut eri versioita yhteensä 2 457 kappaletta.

ÖÖÖÖH. MITÄHÄN tämä tarkoittaa? Nimenomaan SUORITUSKYKY on ollut F-35 koneiden akilleen kantapää. Tämä johtuu paksusta rungosta, jonne on, häivetekniikan vaatimusten takia, sijoitettu ohjukset ja pommit. Myös koneen sisäinenpolttoainemäärä on suurempi kuin kilpailijoilla. Samasta syystä. Itse asiassa WVR taistelussa F-35 koneella olisi suunnattomia vaikeuksia pystyä taistelemaan vaikkapa mainitun MiG-21 koneen kanssa. Tietenkin F-35 on suunniteltu taistelemaan BVR matkoilla, jolloin liikehtimiskyvyllä ei ole niin suurta merkitystä.

F-35 koneen vaatimukset ovat täysin erilaiset kuin Eurooppalaisilla kilpailijoilla. Eurocanardit ovat nimenomaan liikehtimiskykyisiä koneita, joilla aseet ripustetaan rungon ulkopuolelle. Häiveteknillisesti tämä on järjetöntä, mutta aerodynaamisesti hyvin järkevää. 

F-35A on varustettu 25 millimetrin automaattitykillä ja se pystyy ottamaan siipiin ripustettuna 1,8 tonnin kuorman GPS-ohjattuja täsmäpommeja ja tutkaohjattuja AIM-120-ilmataisteluohjuksia. Koneen toimintasäde on sisäpuolisilla 8,1 tonnin tankeilla 1 111 kilometriä, mutta siipiin ripustettavilla kahdella 2,3 tonnin varapolttoainesäiliöllä toimintasäde pitenee reilulla puolella. Kone on ilmatankkauskykyinen.

Ja kun kaikki tuo kama riippuu rungon ulkopuolella, ei F-35 ole enää “häivekone”. USAF ei muuten pidä F-35ttä “stealth” eli häivekoneena, vaan “low observable” koneena, eli vaikeasti havaittavana. Tämä on se syy miksi Japanilla on oma häivekone ohjelmansa. Japani olisi halunnut ostaa F-22 Raptoreita mutta niitä ei myydä edes lähimmille liittolaisille. F-35 on ratkaisuissaan sikäli heikompi, että sitä voidaan myydä. Japani nyt vaan haluaa parasta mahdollista tekniikkaa, ja laittoi Mitsubishi Heavy Industriesin tekemään oman konstruktion. 

Oman häivehävittäjän ja häivepommittajan kehittäminen osoittaa Venäjän tarvetta pysyä Yhdysvaltojen perässä. Valtio on suunnitellut uusien häivehävittäjien ja häivepommikoneiden operaatioalueiksi Jäämerta ja Itämerta. Suurvaltojen kissa- ja hiirileikki alkaa uudestaan.

Venäjän 5.0 sukupolven häivehävittäjä eli tutkassa näkymätön Suhoi T-50 PAK FA esiteltiin julkisuudessa 2011. Koneen häiveominaisuudet riippuvat siitä, mistä suunnasta konetta yritetään keilata. Edestä tulevaa tutkasäteilyä vastaan kone on näkymätön, mutta sivulta ja takaa koneet voi hyvissä olosuhteissa havaita.

Kuten kaikkien muidenkin koneiden… Samanlaisen säkärän piirtävät kaikki koneet kun niitä mikroaalloilla tuijataan. Koneen kulma ja muotoilu sitten määräävät montako desibeliä signaali vaimenee, jos on vaimentuakseen.

Ensilentonsa T-50 teki 2010. Konetta on valmistettu 8 kappaleen koe-erä. Sen testilennot saataneen päätökseen ja kone sarjatuotantoon 2018. Koneen tuotanto-ohjelmassa on tuhannen hävittäjän valmistaminen. Niistä tulee ensivaiheessa 200 Venäjän omaan käyttöön ja 200 Intialle. Koneen piti olla operatiivisessa käytössä jo 2010, mutta sen kehitystyö on kärsinyt teknisistä vaikeuksista.

T-50 muistuttaa ulkoisesti amerikkalaista F-22 Raptoria. Kun F-22:n suurin lentoonlähtöpaino on 24 tonnia, on se T-50:llä 37 tonnia.

Tutka ja taistelunjohtojärjestelmä mahdollistavat toiminnan maa-, meri- ja ilmamaaleja vastaan kaikissa sääolosuhteissa ja kaikkiin vuorokaudenaikoihin. Kone pystyy nousemaan 300-400 metrin kiitoradoilta ja yltää 2.0-kertaiseen äänennopeuteen. Se pystyy ottamaan joko kahdeksan R-77-ilmataisteluohjusta tai kaksi 1 500 kilon ohjattavaa liitopommia merimaaleja vastaan.

Vastaavasti kone voi ottaa myös kaksi risteilyohjusta, joiden kantama on 400 kilometriä. Koneen oma toimintamatka on 5 500 kilometriä ja se on ilmatankkauskykyinen.

Strategisille ilmavoimille suunnitellaan uutta häiveteknologiaan perustuvaa strategista pommikonetta, jonka tyyppimerkintä on Tupolev PAK DA. Sen koelennot alkavat ehkä tänä vuonna. Se on tyypillinen kylmän sodan asejärjestelmä eli ensisijaisesti ydinasepommittaja.

Tupolevin projekti ei ole edennyt suunnitellulla tavalla ja nyt arvioidaan, että koneen sarjavalmistus alkaisi 2023. Nelimoottorinen pommikone muistuttaa ulkoisesti vanhempaa amerikkalaista B-2 Spirit -pommikonetta. Tupolevin toimintasäde on arvioitu 3 500 kilometriksi ja kantokyky 100-120 tonniksi.

Kiinan häivehävittäjä Chengdu J-20 teki ensilentonsa 2011, mutta sille ei ole pystytty kehittämään moottoreita, joiden lämpöjälki olisi ”näkymätön”. Kiinan strateginen häivepommittaja tunnetaan tyyppimerkillä Xian H-20, mutta se on vasta piirustuspöydällä.

Sama ongelma on F-35 koneella. Todella hyvä ja tehokas moottori on vaan kuumempi kuin pienempi moottori. Esimerkiksi Dassault Rafalen kaksi moottoria ovat hyvin kevyellä työtaakalla, jonka takia ne käyvät hyvin viileinä, ja naäkyvät huonosti IRST sensoreissa. Eräänlaista häivetekniikkaa siis tämäkin.