Nyt menee NATOlla huonosti- NATO in dire straits.

Tämä teksti on alkuperäisenä War on the rocks blogissa. Tässä linkki alkuperäiseen kohteeseen. Kuten huomaatte, NATO on ISOISSA ongelmissa Itä-Euroopassa, Halusimme tai emme, me olemme osa tätä yhtälöä.

When asked two weeks ago in testimony before the Senate Armed Services Committee whether the Army was “outranged” by any adversary, U.S. Army Chief of Staff General Mark Milley said: “Yes … the ones in Europe, really Russia. We don’t like it, we don’t want it, but yes, technically [we are] outranged, outgunned on the ground.”

Given Russia’s aggression in the Ukraine, this is sobering testimony. But is it accurate? Unfortunately, yes: Nearly two years of extensive wargaming and analysis shows that if Russia were to conduct a short-warning attack against the Baltic States, Moscow’s forces could roll to the outskirts of the Estonian capital of Tallinn and the Latvian capital of Riga in 36 to 60 hours. In such a scenario, the United States and its allies would not only be outranged and outgunned, but also outnumbered.

Outnumbered? While the Russian army is a fraction of the size of its Soviet predecessor and is maintained at a level of imperfect readiness, we found that it could — in 10 days or so — generate a force of as many as 27 fully ready battalions (30–50,000 soliders in their maneuver formations, depending on precisely how they were organized) for an attack on the Baltics while maintaining its ongoing coercive campaign against Ukraine.
All these Russian units would be equipped with armored vehicles — tanks, infantry fighting vehicles (IFVs), and so forth. NATO, meanwhile, would be able to respond largely with only light, unarmored, or lightly armored forces. These would consist of the forces of the Baltic republics themselves and those that the United States and its partners could rush to the scene in the few days of warning that would likely be available.

Counting the “Very High Readiness Joint Task Force” (VJTF), NATO could optimistically deploy elements from three airborne infantry brigades, one Stryker brigade, and one U.S. armor brigade. Russia would achieve initial advantages in tanks (7:1), infantry fighting vehicles (5:1), attack helicopters (5:1), cannon artillery (4:1), long-range rocket artillery (16:1), short-range air defense (24:1), and long-range air defense (17:1).

Outranged? But the problem is not just numbers. The Russians field cannon and rocket artillery with significantly longer ranges than their U.S. counterparts. Existing Army tube artillery can generally fire at targets 14 to 24 kilometers (9 to 15 miles) away. Unfortunately, the most common Russian self-propelled howitzer NATO forces would encounter in the Baltics has a range of 29 kilometers (or 19 miles). On the battlefield, these differences matter.

Moreover, at the moment, the United States has no Multiple-Launch Rocket System units deployed in Europe, but even if it were, and the range of its primary rocket is only 40–70 kilometers (25–44 miles) depending on payload. Meanwhile, Russian forces are richly equipped with two rocket artillery systems with ranges up to 90 kilometers (56 miles).

Outgunned? Here the evidence is somewhat less clear, but the situation is certainly far less favorable to the United States than it is accustomed to. While Russia’s tanks and IFVs in some cases share the same designations as those that U.S. forces encountered in Iraq in 1991 and 2003, those weapons have little in common besides the name. They have much more advanced armor, weapons, and sensors, and in some areas — such as active protection systems to defend against anti-tank guided missiles (ATGMs) — are superior to their Western counterparts.
If a fight broke out today in the Baltics, Russian attack helicopters, IFVs, and even some tanks could employ ATGMs with an effective range that could penetrate the armor of most if not all NATO combat vehicles, including the U.S. M1 tank. The M1s might maintain a slight advantage in the close-in fight, if they survived to get there. But given the current U.S. posture, there would at best be only a few dozen on the field, compared to about 450 Russian. The Baltic states themselves have no heavy armor, and our analysis indicates that no other European heavy forces could make it to the frontlines in time to influence the outcome of a short-warning Russian assault.

Beyond the disadvantages of being outnumbered, outranged, and outgunned, a slew of other issues compounds the problem. First, NATO allies and the U.S. military would be of limited immediate help offsetting these disadvantages. European allies followed the American lead by cutting armor and optimizing their remaining forces for “out-of-area” missions like Afghanistan. Thus, Great Britain is continuing with plans to withdraw its last troops from Germany, while Germany has reduced its army from a Cold War level of 10 heavy divisions to the equivalent of two.

But it’s not just the numbers here that matter. The United States and its partners have also steadily reduced the infrastructure necessary to support any kind of substantial deterrent or defensive effort in Europe. Today, there are no U.S. division or corps headquarters forward-based on the continent, nor any Army aviation, engineer, and associated logistics brigades. Our analysis — which assumed brigades could be received, moved to the front, and then commanded, controlled, and supported once there — may have ignored significant shortfalls in all these dimensions. Deploying brigades is not enough. Without a plan, without adequate logistics, without robust command and control, a better-prepared adversary would still overwhelm NATO.

Second, airpower has long been the U.S. trump card, and the Army relies on it to deliver fire support and protect its units from enemy air attack. This reliance has reduced the amount of artillery it deploys with its maneuver forces and, for all intents and purposes, has stripped them of organic air defenses.

While these choices were entirely sound in facing the Taliban and Iraq’s air force and integrated air defenses, Russia is an entirely different story. Russia fields perhaps the most formidable array of surface-to-air missile (SAM) defenses in the world. Operating from locations within Russian territory, these SAMs far outrange existing defense-suppression weapons and present a credible threat to U.S. and allied airpower that would be costly and time-consuming to counter. Unlike recent American wars, getting air support will not be as easy as making a call and waiting. Especially in the crucial early days of any conflict, allied ground forces may find air support available only in narrow windows of time and space.

And third, the Russians possess a credible air force of their own. Our analysis shows that Moscow could commit hundreds of fighter, attack, and bomber aircraft to an assault on the Baltic states. While such forces are ultimately qualitatively and quantitatively inferior to the alliance’s airpower, when teamed with Russia’s surface-to-air defenses, such forces could present a threat to U.S. and allied ground forces moving to reinforce or counterattack. Without ground-based air defenses of their own, and with limited overhead cover from NATO air forces, U.S. Army formations could suffer serious attrition from enemy air attack for the first time since World War II.

On top of all these issues, geography is a harsh mistress in this scenario. It’s about 130 miles from the Russian border to Riga, a distance that modern armored forces can traverse in a matter of hours. Even against fierce opposition from airpower, our analysis shows that there is simply not enough time to inflict sufficient damage to halt a Russian attack, absent sufficient NATO ground forces to slow their movement and force invaders to operate in ways that make them more vulnerable to air attack. This is intrinsically a joint fight, not one that can be won on the ground or from the skies alone.

Add in the fact that the Bush administration decided — and the Obama administration affirmed — that, beginning in 2019, U.S. forces will no longer use cluster weapons that leave more than one percent of their ordnance unexploded on the ground. While admirable on humanitarian grounds, this decision — for which there is no parallel on the Russian side — will significantly reduce the effectiveness of U.S. artillery and air fire against Russian artillery, air defense, and mechanized targets. Given the weakness of NATO’s overall posture, this is no trivial concession.

Today NATO is indeed outnumbered, outranged, and outgunned by Russia in Europe and beset by a number of compounding factors that make the situation worse. Having said that, it is possible to begin restoring a more robust deterrent posture and to do so at a price tag that appears affordable in the context of an alliance with an aggregate GDP of $35 trillion. The enlarged European Reassurance Initiative announced by the administration is a step in the right direction, though not a complete solution. Also, NATO’s European members must begin making the necessary investments to fulfill their commitments to the alliance’s collective defense; this is not just America’s problem.

It seems unlikely that Vladimir Putin intends to turn his guns on NATO any time soon. However, the consequences should he decide to do so are severe. Probably the best outcome — if the phrase has any meaning in this context — would be something like a new Cold War, with all the implications that bears. A war with Russia would be fraught with escalatory potential from the moment the first shot was fired; and generations born outside the shadow of nuclear Armageddon would suddenly be reintroduced to fears thought long dead and buried.

A situation 20 years in the making will not be solved overnight, nor will solving it be politically simple or non-controversial for an alliance consisting of 29 members with different priorities and perceptions. Nonetheless, the potential consequences of failing to do so are so dire that prudent investments — in improved posture and thoughtful, targeted modernization of the joint force — to stave them off are warranted to assure allies living next to a belligerent Russia and to provide an insurance policy against the risks of a potential catastrophe.

David A. Shlapak is a senior international research analyst and Michael W. Johnson is a senior defense research analyst at the nonprofit, nonpartisan RAND Corporation.

Posted in Baltic situation, NATO jäsenyys, War in Baltic Region | Tagged , , , | Leave a comment

A-studion Euroopan turvallisuudesta 20.4.2016

A-studion “Haloo Eurooppa” sarjassa oli juttua terrorismista. Linkki TÄSSÄ, Pläjäys alkaa noin 28 minuutin kohdalta. Vieraskaarti ohjelmassa oli melko onnistunut, mutta noin varttitunnin pätkässä ei tämän tason ongelmia voida kovin syvällisesti pohtia. Pyrin siis itsekin vastaamaan toimittaja Susanna Turusen asettamiin kysymyksiin. Itse ihmettelen toimittajien nostamista asiantuntija asemaan asiaohjelmissa, mutta se näyttää olevan nykyäään maan tapa, joten ei siitä sen enenpää.

Turvallisuus ei ole todelinen ongelma Euroopassa. Ainakaan tällä hetkellä. 1970-1980 luvulla kommunistiset terroristiliikkeet Euroopassa saivat paljon pahempaa tuhoa aikaan kuin nämä muutamat jihdaistit. 2015 olisi juuri ja juuri mahtunut 1970 ja 1980 luvun terrorismikuolematilastossa top 28aan, joten mistään mainittavasta ei voida Euroopan laajuisesti puhua. (Linkki kuvaan TÄÄLLÄ). Saattaa vain olla niin, että eurooppalaiset ovat pehmenneet, ja nyt kun pitäisi pistää iso pyörä pyörimään, ei Euroopasta johdu johtajuutta muuhun kuin EU-kansalaisten oikeuksien kaventamiseen.

Eli, joo. Kyllä koen olevani ihan turvassa täällä. Minä ja läheiseni olisimme paremmassa turvassa, jos EUssa olisi käytössä USAn tyyppinen “concealed carry” mahdollisuus. Toivottavasti saamme semmoisen lähitulevaisuudessa.

Koska ISISläiset kokevat käyvänsä pyhää sotaa, ja heillä on, kuten Gunnar  H. tuossa pätkässä sanoo, oma logiikkansa täytyy meidän voittaa terroristit heidän omassa logiikassaan. Jos kerran itsesi räjäyttäessäsi ostat lipun paratiisiin ja muutamia neitsyitä kaupanpäälle, niin tähän logiikkaan pitää iskeä. Ei anneta terroristien ruumita sukulaisille, vaan voidellaan ne silavalla, ja haudataan merkitsemättömään hautaan jonnekin jumalan selän taakse. Siis kuten USan erikoisjoukot toimivat Osama Bin Ladenin tapauksessa.  Mutta tehdään tästä hautaustapahtumasta niin julkinen, että typerimmällekkään taivaskandidaatille ei jää epäselväksi, että pääsy taivaaseen terroristihommissa estyy.  Näin toimitaan esimerkiksi Israelissa.

Samoin tulisi harkita lainsäädäntöä, jossa terroristin lähipiiri olisi mahdollista karkoittaa maasta ja/tai heidän omaisuuttaan takavarikoida, jos ilmiantoa terroristista tai nuoren radikalisoitumisesta ei ole tehty. Tämä lisäisi ympäristön painetta siihen, että terroristin tukeminen ei olisikaan enään anarkiteilun kaltaista hauskaa ajanvietettä, vaan siinä menisi oikeasti tulevaisuus ja omat ja lainatuta rahat. Tämä laittaisi ainakin radikalisoituvien lähipiirin miettimään omaa toimintaansa tarkasti.

A-studio mainitsi edelleen näihin “soft spotteihin” eli suojaamattomiin kohteisiin tehdyt iskut. Sinänsä ei ole väliä, onko tarkoitus päästä iskun jälkeen karkuun, vai meinataanko vain pistää maisema valkeaksi siinä paikalla. Helppo kohde on hyvä kohde. On aivan sama, terroristin kannalta, saako hän uhreikseen sotilaita vai nuorisoa, kunhan uhreja on vain paljon. Sissisodan kannalta väkivaltakoneisto on otollisempi kohde kuin siviilit. Mutta ISIS kokee käyvänsä sotaa koko Eurooppaa vastaan, joten sen toiminnan kannalta ei ole kriittistä saako se yleistä guudvilliä vai ei. Se haluaa vain uusia rekryyttejä, ja niitä ei valtaväestöstä, eikä edes valtaosasta muslimeja saa.

Toinen pointti oli tietojen vaihto turvallisuuspalveluiden välillä. Tieto on valtaa, ja tietenkin turvallisuus/tiedustelupalveluilla valuuttaa. EI KUKAAN anna timatteja pähkinöillä. Vaikka ne minun pähkinät olisivat sin un timantteja, minä haluan niistä timantin hinnan. Eli mitään vapaata tietojenvaihtoa ei näiden palvelujen välillä ole. Kaikki mitä annetaan yhteiseen pottiin mietitään sen mukaan vahingoittaako se ketä, kenelle siitä on hyötyä ja mitä me voimme tästä saada. Tietenkin luonnollisesti ISIS on nyt kaikkien pahis, joten sitä koskevaa tietoa vaihdetaan varmaan aika helposti, mutta kukaan ei halua vaarantaa omaa toimintaa autammalla jonkun toisen toimintaa. Kyllä ISISkselläkin on oma turvallisuuspalvelu, joka etsii ilmiantajia ja mahdollisesti katujia omista joukoista. Nämä ovat tiedustelupalveluiden hyödykkeitä, kukaan ei halua vaarantaa omia hyödykkeitään jonkun muun vuoksi, ellei hinnasta sovita.

Edelleen mietittiin pitäisikö turvallisuutta lisätä lisäämällä uniformuja kaduille, vai lisäämällä kansalaisyhteiskuntaa. Suomessa tämä opn ainakin jo päätetty antamalla jo ihan Pääesikunnan ohjeella julkinen tila terroristien haltuun kieltämällä sotilaspukujen käyttö siviilissä. Kysyisin tässäkohtaa “Kuinka kävi kahden poliisin autossa Charlie Hedbon edessä”. Ne ammuttiin. JOS lisäys ei ole huomattavan suuri, ainoa mitä voidaan toivoa lisättävän on kansalaisten, osin valheellista, turvallisuuden tunnetta. Kyllä sinua ei ryöstetä tai raiskata läheskään niin helposti, jos poliisi on huutomatkan sisällä, mutta kun pommi tai kalasnikov sanoo PUM, poliisi on vain yksi uhri lisää muiden joukossa.

Kuten Interpolin johtaja sanoi 2013. AINOA tapa lisätä turvallisuutta on antaa lainkuuliaisille kansalaisille aseenkanto-oikeus. Syrjäytymisen ehkäiseminen toki toimii monella tavalla radikalisoitumisen estäjänä, mutta se ei ole se ainoa keino, jolla ISIS voitetaan. Tällä hetkellä ISIS siirtää tasitelijoita tuvaan eurooppaan jatkamaan taistelua. Rintamalla heidät on helppo löytää ja pistää ns “käpy kylkeen”, mutta löytäminen ja tuhoaminen on PLAJON vaikeampaa Eurooppalaisessa suurkaupungissa monensorttisten tukijoiden keskeltä.

Posted in Aselait, Jotain aivan muuta, maahanmuuttajat, Mamut, sisäinen turvallisuus, terrorismi | Tagged , , , , | Leave a comment

Vielä kerran tykistöstä

Nyt kun on ollut puhetta “operatiivisesta tykistöstä” ja muutoinkin armeijan tulivoima on tapetilla, niin ajattelin vielä jatkaa kenttätykistö teemalla. 

Ennen vanhaan, kun miehet olivat rautaa ja tykit pääosin pronssia, oikeastaan ainoa tapa nostaa tykin tehoa oli kasvattaa kaliberia. Koska ruuti oli samaa, ja suuri osa paineesta puhalsi kuulan ohi joka tapauksessa, tärkein asia tykin tehossa oli kuulan paino. (Tästä johtuu briteillä vielä toisessa maailmansodassa käytössä ollut arkaainen pounder järjestelmä, ilmoitetaan kuinka paljon senväljyinen lyijykuula painaa. Periaatteessa sama systeemi käytössä haulikoissa: Kuinka monta kyseisen kokoista palloa painaa paunan, eli 450g). 1900-luvun alusta alkaen tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi nousi ampumamatkan kannalta putken pituus, ja tehon kannalta kranaatin sisältämä räjähdysaine (ja edelleen kranaatin koko, sitä enemmän ainetta mahtui murkulaan), tietenkin kranaatin sirpaloituvuudella tai panssarinläpäisyllä oli myös omilla kohdillaan merkitystä.

Tämän takia valtioiden tykkiorketereille tuli tietyt koot ominaisuuksien mukaan (näin noin “suurinpiirtein” esim brittien “20 pounder” on 84mm tykki) Saksalaisilla 75-105-150-170-210 ja anglosaksisissa maissa 75-105-155-175-208. Toisessa maailmansodassa alkoi kalibeerien “hiipiminen” esimerkiksi Saksalaiset huomasivat että 210mm kanuuna ei suunnattomasti teholtaa eronnut 170mm kanuunasta. Tämä ei tietenkään ole ihme kun 170mm kranaatti painoi 113kg ja tykin kanta oli 29,6km mutta 210mm kranaatti 120 kg 33,9 km kantamalla. 210mm Tykki painoi kuitenkin 25 tonnia ja 170mm 17,5 tonnia. Eli noin kolmen kilometrin kantaman lisäyksellä ei paljon juhlittu. Noin vertailun vuoksi samat arvot Jenkkien erinomaisesta 155mm long tom kanuunasta ovat 45kg, 23km ja painoa noin 14 tonnia kuljetuksessa.

Eli nythän herää kysymys, että JOS 155mm kranaatin kantamaa on kasvatettu ihan perus aerodynamiikan avulla 23 kilomeristä 39 kilometriin (noin 50%), niin eikö 170mm kanuunan kantamaa voisi parantaa 30 kilometristä 45-48 kilometriin samoilla keinoilla? Luultavasti voisi. Itseasiassa luulen että enemmänkin. Esimerkki tuolta kivääripuolelta: 6,5mm Grendelin käytännön amet on 800m 8,6mm Lapuan Magnumin on 1300m.(Juu, hylsyissä ja lähtönopeuksissa on eroja mutta molemmilla on huippuluokan ballistiset kertoimet) Väljyydessä ja painossa on sitten huomattavaa eroa, toinen painaa 8g ja toinen 16,2g. Karkeasti mitä painavampi luoti, sitä hitaammin se hidastuu.

Käytännössä toisen maailmansodan jälkeen tykeiksi on jääneet lännessä 105mm kevyet tykit ja 155mm raskaat tykit. Idässä ovat käyttöön jääneet122mm ja 152mm. Tätä pidemmille matkoille on ryhdytty käyttämään raketinheittimiä. Tämä siksi, että rakentinheittimen huonompaa tarkkuutta kompensoi mahdollisuus käyttää ohjautuvia a-tarvikkeita ja se, että rakentiheitin on helppo ja halpa, suhteessa tykkiin, valmistaa. Erikoisampumtarvikksset ovat paljon helpompia rakenmtaa siksi, että raketinheittimen 5 sekunnin lähtökiihdytys alistaa ammuksen, ja sen komponentit, huomattavan miedoille g-voimille, verrattuna tykin 0-950m/s 0,1 sekunnissa. Sitten jos halpaa peruskranaattia pitää ampua tarkasti, pitkän aikaa ja suhteellisen pitkälle alkaa putkitykistö päästä jälleen oikeuksiinsa.

Suomessa prikaatien kalustoon kuuluvat 122mm kanuuna-haupitsit ja 152mm haupitsit. Kantamaa molemmilla semmoiset 16 kilometriä. Tämä on prikaateille juuri oikea ase, koska prikaatien tykistön pitää tukea oman prikaatin pataljoonien taistelua. Prikaatin tiedustelun kyvyt loppuvat myös aika äkkiä oman rintaman etureunaan, niin että 60km kantamista ei ole hyötyä.

Armeijakunnassa taas, siis operatiivisella tasolla, on käytössä 155mm kanuunoja, niiden pitkällä kantamalla ja esimerkiksi rangerien tiedustelemalla tulenjohdolla päästään ampumaan kauas vihollisen syvyyteen esikuntia, tuliasemia ja huoltokohteita. Voidaan osallistua myös vaikkapa SEAD toimintaan ampumalla erikoisammuksia tai ihan poksuttelemalla tutka-asemia kranaateilla, jos niitä kantamille tulee. Vastatykistötoiminta on tärkeä osa toimintaa tällä tasolla.

Sitten tullaan strategiselle tasolle, jossa meikäläisillä on sitten käytössä 298 RsRakh 06. Eli M270 MLRS. Tälläkään perusampumatarvikkeella ei ole kuin noin 30km kantama, mutta suoeen hankituilla raketeilla on aseella noin 70 kilometrin kantama ja tykistöohjuksella noin 160km kantama. Tämä järjestelmä on tärkeä osa maavoimien iskuvoimaa, ja sen strategista komponenttia. Esimerkiksi Viipurin, ja muun Kannaksen tärkeinpien siltojen katkaisu on tälle järjestelmälle melko yksinkertainen toimepide.  Eli strateginen taistelualueen eristystehtävä klassillisimmillaan.

Mutta, kuten helppo huomata, alkaa MLRSn ja 155mm kanuunan kantama olla melko lähellä toisiaan. koskapa esimerkiksi Etelä-afrikkalaiset ovat jytkäyttäneet 155mm gps ohjatun erikoiskranaatin 60km päähän. Tykistön tarkkuus on tyypillisesti 0,3 piirua sivusuunnassa ja 0,3% kantamassa. Eli tietenkin maksimikantamilla tykistölläkin alkaa tuo gps ohjattavuus olla tärkeää. 60km kohdalla virhe on noin 180m kantamaa, ja sivusuunnassakin kymmeniä metrejä. Tietenkin sirpalepeitto on noin 200metriä, mutta isolle alalle kranaatit kuitenkin hajoaisivat.(Joilloin teho heikkenee, JOS kyseessä ei ole suojaton, laaja aluemaali, kannattaako ampua?)

Tykistön tuli on tehokkainta kun kranaatit ovat hyvin nipussa. Silloin sirpaleita viuhuu vähän eri suunnistakoko maalialueella, joten mikään yksittäinen maastokohta ei juuri tarjoa suojaa. Hyvillä sytyttimillä kranaatit saadan sitten räjähtämään sopivalla korkeudella, niin että sirpaleet eivät jää maahan, vaan leviävät kauniisti viuhkana lähelle ja kauemmaksikin. Siksi on myös tärkeää että kranaatti tulee maalialueelle mahdollisimman pystyssä, ainakin 45 asteen kulmassa. Jos kranaatti tulee ihan laakaa, vähän vajaa puolet sirpaleista leviää heti taivaalle. Jos kranaatti tulee ihan pystyssä maali-alueelle, taivaalle lentää vain paksu kranaatin peräkartio, ja sirpaleet saadaan osumaan pahiksiin.

Luonnollisesti vohollinen alkaa pyrkiä pois tulen alta heti kun ensimäiset kranaatit iskevät, joten on tärkeää saada ensiksi mahdollisimman yllättävä ja keskitetty isku. Tähän pyrittiin ennen ampumalla suurilla yksiköillä. Suomessa ampuu patteristo NATOmaissa yksittäinen 6 tykin patteri. Joten ensimäiseen laitaan osuu joko 18 tais kuusi kranaattia. NATO armeijat ovat kehittäneet vastaukseksi tähän MRSI tekniikan, jossa tykki ampuu automaattisesti esimerkiksi kolmella eri korolla ja eri panoksella kranaatit liikkeelle, niin että ne tulevat maaliin samaan aikaan. Tällöin ei tietenkään kaikkien kranaattien optimikulma ole taattu, mutta rautaa tulee kuitenkin nopeassa tahdissa maali-alueelle.

Tärkein syy miksi Suomessakin halutaan siirtyä vedettävästä kalustosta pyörä- tai tela lavetteihin on se, että tällöin päästään pois vihollisen vastatykistötoiminnan alta. Tietenkin on aika helppoa panssaroida kevyesti myös ampumatila, jolloin ei muutamasta sirpaleesta ole niin nuukaa, mutta erikois a-tarvikkeilla on paikallaan oleva patteri aika helppo tuhota. Itse tykit eivät sirpaleista kärsi, mutta miehistöille otta ohrakyrsä, jos vastatykistötoiminnan alle jäädään.

Tämän takia olenkin ihmetellyt, MIKSI Suomessa ei ole panostettu rypäleammuksiin? Niitä on saatavilla myös 155mm järjestelmiin. Edelleen niillä on helppo tuhota sekä elävää voimaa että ajoneuvoja? No kyllä minä vastauksenkin tiedän: Rypäleammuksia jää aina räjähtämättömänä maastoon joku määrä. Mutta kuten Star Wreck asian ilmoittaa:”Ainahan sodassa ihmisiä kuolee”

 

Posted in armeija, Aseet ja varusteet, Epäselvää ajatustenlentoa, Sodanajan toiminta, teknologia | Tagged , , , , , , , , | Leave a comment

Suomen turvallisuuspolittinen virhearvio

Kuten monelle muullekin Euroopan maalle myös Suomelle tuli tämä uusi “suuri pelit” tai uusi kylmä sota, kuinka nyt halutaan sanoa, pahana yllätyksenä. Onneksi Suomi ei ollut vielä ajanut puolustusta yhtä alas kun esimerkiksi Ruotsi, joka käytännössä teki omasta erittäin hyvästä puolustusvoimastaan lähinnä erilaisten siirtomaa sotiin ja rangaistus retkikuntien hotamiseen sopivan siirtomaavallan armeijan  
Kun itse pääsin 90-luvun alussa armeijasta Suomen reservin vahvuus oli noin 700000 miestä Nyt se on noin 230-40 tuhannessa miehessä. Siirtymistä ei tosiaankaan ole, vaikka meille muuta väitetään, tehty puolustus edellä vaan säästöt edellä.  Tämä sen takia että 700000 miehen varustaminen tulee luonnollisesti melko kalliiksi ja siksi on päätetty tällaiseen kevyt vaihtoehto jossa kuvitellaan kahdella sadalla tuhannella miehellä pystytävän tämän ja muihin tehtäviin mitä en oli laskettu tarvittavan 700000 miestä.

Erityisesti tämä Suomenkin housut kintuissa kiinnijääminen on nähtävillä siinä, että yhtäkkiä tykistön koulutus on tullut maanpuolustuskoulutuksen ohjelmaan voimakkaasti mukaan. Tämä tietenkin ihan sen takia että tulee jos ollaan esimerkiksi afganistaniin tai Irakin kaltaisessa tiloissa helpoin tapa saada tulitukea on paikalle on pyytää sitä ilmavoimilta, mutta sitten kun on “ihan oikea sota” niin Suomen ilmavoimilla ei riitä kykyä tukea jalkaväkiprikaatien taisteluita, jotenka sen takia on pakko panostaa jälleen kerran tähän tykistöön.

Tietenkin aikojen saatossa Suomen tykistö on ollut kirjavaa, kaliberi määrää, ja muuta  hässäkkään ollut valtavasti. Siinä mielessä siirtyminen muutamaan pääkaliberiin on totta kai ihan järkevää. Prikaateissa patteristojen kalustona 122mm kanuuna-haupitsi eli venäläiset D 30 tai 122 H 63 Suomessa ja toisessa  152 millinen haupitsi modernisoitu. Tätä prikaatin omaa kenttätykistörykmenttiä voidaan edelleen vahvistaa  erillisillä patteristoilla niin että  3-4 patteristoa tukee prikaatin neljää jalkaväkipataljoona 

No nyt sitten ollaan herätty että tämä tykistö oikein täytyy kouluttaa, mutta koska verrattuna esimerkiksi jalkaväen kiväärimiehen koulutukseen jota MPK hyvin kiitettävästi harrastaa niin tykkimiesten kouluttaminen on aika kallista.  Tykistön ammunnassa on monta komponenttia. Ensinnäkin  tuliasemassa on ns tykkijullit jotka laittavat tykin asemaan ja suuntaavat sen rakentavat viestiyhteydet, ensin patteriin, ja pattereista patteristoon ja  jälkeen alkavat ampua patteriston ohjaamina.

VAikka pattereilla ja patteristossa on periaatteessa käytössä tietokonepohjainen ammunnanhallintaohjelma AHJO, niin edelleen kaikkien täytyy pystyä ampumaan tasolla. Tietokonnethan tapaavat kaatua ikävässä paikassa, ja en oikein jaksa uskoa, että EMP pulsseja ei seuraavassa sodassa köytettäisi ihan normaalina TST toiminnan osana.

Sinänsä Tasolla, siis millimetripahvilla, ampuminen on aika helppoa, ja aika helppoa tehdä nopeasti. Sitä vain tarvitsee harjoitella Koska millimeripaperin päällä on viivoitinhässäkkä, ja pahvinpaloilla käännellään suuntia, niin että tuli saadaan maaliin kokoon.

Ensimäisenä, tai tuliasemista katsoen viimeisenä, komponenttina, jos nyt ajatellaan vähän karkein vedoin, terävässä päässä jalkaväen kanssa on tulenjohtajat. Tulenjohtajat  ohjaavat varsinaista ammuntaa.  käytännössä hän partioineen etsii maaleja ja antaa niille sitten vähän “Jumalan vihaa”, oli taistelutapa mikä tahansa. Tärkein ase kiikari ja tietenkin hyvä rytmitaju ja mielikuvitus. 

 Tietenkin tätä kaikkea voidaan, suhteellisen helposti, harjoitella erikseenään ja se silloin niin kun kauheita maksaa. Mutta semmonen MPK koulutuksen tykki jumppa 2-3 päivää voi  olla vähän puuduttava jos ei päästä ampumaan.  Mutta tietenkin siitäkin pitäisi ensiksi treenata.

Tässä olis kyllä semmonen kehitysidea: näitä kaikenmaailman tietokonepelejä ja simulaattoreita tehdään kuten esimerkiksi “America’s army”. Rykäistäisiin Suomessa kokoon “Tulenjohtaja, Sotashakin kuningatar”. Tulenjohtajille suunniteltu  pieni simulaattori, missä saisi harjotella näitä omia tulenjohto hommia. Ja tässä voitaisiin harjoitella kaikkia perustaitoja ennekuin mennään kertaamaan metsään, että ei tarvitse jossain Rovajärvellä enää vesisateessa arpoa tulikomentoakasaan.

Posted in armeija, Jotain aivan muuta, puolustusvoimauudistus, simulaatio, Sodanajan joukot | Tagged , , | Leave a comment

Ex-ulkoministeri Tuomioja jännän äärellä

Aamun Lapin Kansassa oli pitkäaikaisen ulkomisterimme valituslaulu/huolen puheeksiotto. En usko että tämä pitää paikkaansa.  Menihän meiltä Tuomiojan aikana esimerkiksi Turvallisuusneuvoston kiertävä paikka sivu suun. Eli kovin radikaalista hommasta ei voi olla kysymys.

Toisaalla Tuomioja ottaa puheeksi, lehtiversiossa, ei valitettavasti sähköisessä, kuinka Suomi joutuu NATOn jäsenenä mukaan itämeren konflikteihin. Nou shit Erkki, JUURI näin tulee tapahtumaan, kuten todistin TÄSSÄ peliteoreettisessa lausunnossa. Koska NATOn ja Venäjän välisen sodan rintama on siirtynyt Fuldan aukosta, ja DDRn ja BDRn rajalta Peipsjärven tasalle, ei Suomi ole enään sivusuunta. Paasikivi kehottaisi edelleen katsomaan karttaa. AINOA tapa jolla voidaan vältää sotatoimien kohteeksi joutuminen on äärimmäisen aggressiivinen puolueettomuuden suojelu politiikka, johon pitää löytyä nyt rahaa, ja tilanteessa jossa tilanne Baltiassa kiristyy kovaa tahtoa tahtoa ampua ihan kaikkia joiden ampumiseen edes puoliksi hyvä syy löytyy. Eli toimia toisin kuin Norja 1940. Siis toimia niinkuin Suomi toimi 1939.

Helpompi, ja ehkä miellyttävämpi, sekä pitkällä tähtäimellä parempi vaihtoehto on liittyä NATOon ja jättää muinaisten stallareiden ja nykyisten ven. trolliarmeijan  jäsenten Kremlistä mielipiteet omaan arvoonsa.

Posted in Baltic situation, informaatiosota, NATO jäsenyys, TurPo | Tagged , , | Leave a comment

Vielä operatiivisesta tykistöstä.

Koska PV puhuu nimenomaan “operatiivisestä tykistöstä” uskon että ei ole kannattavaa ottaa käyttöön TELAlavettista tykistöasetta. Nimenomaan raskauden ja polttoaine talouden takia. Samankaltaisia systeemejä saadaan pyörälaveteillakin. Esimerkiksi vaikka Serbialainen Nora B-52Slovakialainen Zuzana 2 tai Etelä-Afrikkalainen G-6. Muitakin maailmalla on, Esimekiksi israelilaisten AMOS 2000 tai ranskalainen CAESAR. Molemmissa erikoisuutena se, että tykki lasketaan ampuma-asentoon kuotmurin lavalta, ja sitten ammunnan jälkeen nostetaan taas kulkuun.

Sinänsä kaikki aseet täyttävät samanlaiset vaatimukset: 155mm/l52 putki 25 litran panoskammiolla ja noin 40km kantama. Sirpalesuojaus sekä MRSI kyky. Sanomattakin selvää että GPS, ja tietokoneistettu tulenjohto uusimmilla herkuilla. Näillä rekka-tykki yhdistelmillä olisi se etu, että oletettavasti ne voisivat majailla myös RaSin lavalla, jolloin saataisiin lisää töitä Suomeen.

Toisaalta NATOlla on kyllä käytössään siompiakin 175mm ja 203mm aseita, mutta 155mm tykin kantama on jo hiipinyt niin lähelle niiden kantamaa, että käytännön etua ei raskaammalla kaliberilla saada, ja kun kuiten rakentinheittimet tarjoavat kevyemmin liikuteltavaa tulivoimaan tuonne 50 km+ AmEteille.

 

Posted in armeija, Aseet | Tagged | Leave a comment

Turpo päivä 12.4.2016 Lapin Yliopistolla

Osallistuin eiliseen Turpo päivään Lapin Yliopistolla. Tilaisuus oli Ulkoministeriön järjestämä ja minusta oikein informatiivinen. Minua jäi lähinnä epäilyttämään, minusta lähes lapsen usko, EUhun ja sen voimallisuuteen. Varsinkin kun tutkija itsekin sanoi “kesän Brexit äänestyksen jälkeen tulee Ranskan ja Saksan vaalit, ja sitten 2017 päästää tekemään jotain”. Eli EUn kolmipäinen kotka on päätöksentekokyvytön vuoden kun odotellaan isojen vaaleja. Tästäkin pitäisi jo ymmärtää, että EU ei tuo turvaa. (En puhu tässä sen enenpää Suomen vesittämästä Lissabonin sopimuksesta.)

Euroopan NATO-maat ovat ajaneet puolustuksensa kuntoon, jossa se kelpaa enään “pesemättömien alkuasukkaiden” kurittamiseen eri hiekkalaatikkosodissa. Ihan niinkuin “ennen wanhaan”. Nyt kuitenkin pitäisi taas rakentaa artikla 3 tarkoittamat kansalliset kyvyt vastata omasta puolustuksestaan. Se ei tule olemaan halpaa se.

Jos jopa todellinen stateginen nuubi Donald Trump ymmärtää, että USA ei halua maksaa Euroopan turvallisuudesta, kannattaa todellakin Euroopassa ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa varustamaan omia panssariprikaateja Puolan ja Baltian suojaksi.

Niin, Suomekin pitää alkaa viimeinkin panostaa puolustukseensa.

Posted in armeija, Armeija 2020, Jotain aivan muuta, NATO jäsenyys, NATO keskustelu, TurPo | Tagged , , | Leave a comment

HX-program: The SEAD option

Some readers may have wondered why I have been ranting on and off about the SEAD capabilities of our future Finnish Air Force Fighter.PohjoismaatBalttiaS300taiS400_kantamat  This is because even though Finalnd is quite long but narrow, the Russian S-400 on S-300 missile systems Can cover most of Finland’s land mass from within Russian borders.  This will lead into problems in Air Force air combat abilities. Because whenever planes take off they will sooner or later be in radar screen.

Of course radar waves will travel line of sight ie in a straight line. (Some radar waves curve in atmosphere, but they are different wavelengths, so we do not have to discuss  them here.)

and they do not follow the curvature of Earth. S-400 systems radar is on a height of about 5m, so it’s horizon is in about 10-15km out. At extreme range of about 350 km there is about an kilometre room under the radar beam. Of course radar beam does not penetrate hills and such, so there will be radar cover available even closer the radar.  So one can still fly low, at the coast of fuel economy, and manage to penetrate the radar cover. Just like the Dambusters did in May 1943.

AS the AF will have to fly in this environment, they will need a dedicated SEAD platform, to jam and to facilitate other air missions.  This is why I feel and we’ll need to have some amount of dedicated suppression of enemy air defenses platforms. It is almost the same if the platform is Boeing EA-18 Growler or SAABs JAS Gripen G(rowlers). Both will be tailor made for what Air Force needs. Both can, or will, carry ALQ-99 pods, or equvalent for jamming, and thus accomplish broad band jamming of enemy systems.

1024px-EA-18G_Growler_VX-9_from_below_2008

EA-18 Growler. You can see nicely the ALQ-99 pods in use. Photo by USN

The situation is in real life much more complicated than just lopping HARM missiles into enemy radar installations. This can be done by almost every HX-program contender. But you have to be able to jam the enemy radar in order to punch through a and come close enough in order to shoot the HARM missiles at radars. This will require a dedicated jamming platform. Althought sales people SAY EF-2000 and Rafale can jam radars, they have very limited power and transmitters to do this. It is also question of electrical power and number of transmitters.

One has to take into account that airplane systems have to rely on quite limited electrical power and that is why a wind driven generator is put on the nose of ALQ-99 jamming pod.  It is quite easy to provide enough power to radar on the ground, but quite another to provide it in flying aeroplane. This kind of EW will quite simply depend of difference in radars power and power of the jamming device.(usually a quite formidable 6,8 kW. Normal local radio station has usually transmitting power of about 1 kW.)

Example of this kind of approach might be a EA-6 prowler which usually had one internal jamming system and that was usually equipped with 4 more in the wings so that it could provide Broadband jamming of enemy air defenses.  Also it carried 3 EW-officers so it also had the brainpower to work against enemy air defences. The sole EW officer in Growler and JAS G will have his/her hands full.

Suppression of enemy air defenses is so important that in modern air war you expect to fly 30% just suppression missions in the beginning of the war and all together during the war about 20% will be suppression of enemy air defenses missions.  Although I do not propose the making bold bombing strikes against deep threats inside Russian territory the St. petersburg area Air Force needs to have a cabability to be able to operate within our own borders so that the Army doesn’t have to fight without some kind of an aircover.

Close range air defense missiles are all fine and good but they still lack that range and threat to neutralize a high-flying targets that is not going to come within striking distance of army units on the ground.  In fact a great portion of the hitss and kills in the modern air war is now a days down with these shoulder-launched missiles and less and less by automatic anti aircraft cannons.  Still much of the fighting in this of this close and personal environment is targeted with mark I eyeball.  AA cannons are still quite viable threat in low altitudes.  There was an interesting article in the “war is boring” last week.

This is why I think one of the most important features of the HX program will be the aqusition of electronic warfare airplanes.

Posted in Aseet ja varusteet, elektroniikka, HX-ohjelma, ilmavoimat | Tagged , , , , | Leave a comment

Dangers of not coming face to face with your past.

Finland, the country that gave the “Finnlandisierung” its name, has not done much to come into the grips with the KGB enforced 1960-1990. Many politicans, who started their careers at that time are still in power and are implicated in Rozenholtz papers. This list contains 18 names. They are not necessarily spies, but may be informants for the DDR Stasi . Mitrokhin Archive has about 100 Finns in it, This is a list of KGB informants in West.  Rosenholtz archive of names is known by the name “Tiitisen lista”, because the head of security cervices in Finland Mr Tiitinen declared it secret until 2050. Mr Tiitinen was then transferred into better things. (SuPo or security police, is so called Presidents police, as it concerns itself with stability of political system and not in catching spies).

Baltic states have been active in purging KGB men from theirpolitcans, but Finland has neglected to do this. There is one group “Lustraatio Suomessa” who try to keep murky pasts of politicans’ in radar beam, but are not usually very succesful. Partly because whole finnlandisierung has been made to look as great succes in pragmatism in Finnish history. I believed it to be true for a long time as well. I’m sorry.

Unfortunately this mindset has made it simple for Siloviks of new Kreml to beg borrow and buy influence in Finland. Forexample former minister Paavo Väyrynen started a new political party with Kremls blessing in early 2016. Kremls blessing was made apparent by Mr Backman’s, a Kreml paid influence agent, Blessing of the new party:A WEEK BEFORE mr Väyrynen made his plans public in Finland. It is in record that Johan Backman works for RISI as its represententavive in Finland.

Mr Väyrynen was eager to apply pressure from CCCP in presidential elections 1982. Väyrynen acknowledges these ties to KGB, but sees them as “normal patriotic information change with neighbour.” So Paavo has been changing info with Kreml again it seems.

Two former prime ministers seems to be firmly in cotroll of Kreml. Esko Aho who got nominated into Sperbank’s board of trustees. “My appointment is not political” says Esko Aho. Pig’s armpit. OF COURSE it is political. Mr Aho has NO applicapable skills to be of any practical use for Sperbank. SO Kreml bought him off to gain influence in his party Keskustapuolue, and his political connections by and large in Finland.

Another primus inter pares Paavo Lipponen was snatched of to Nordstream to make building gaslines through Finnish territorial waters possible. Estonia, didn’t go for it, but Finland felt it necessary to give twice red bannered Baltic fleet a reason to “secure the gasline” when the hell they ever feel like it. Mr Lipponen was also ready to badmouth a bank Nordea for his masters in daily Helsingin sanomat. It is also probable that mr Lipponen was at least informant for the KGB. This would made plain if Rosenholtz was public. HE is wery sensitive of the subject and ejected journualists from parliament when that asked him about Stasi. I wonder why?

Another interesting dude is Erkki Liikanen. Current head of Finnish Bank (not commercial but national bank). Mr Liikanen was very keen in his youth to pass really interresting legistlation. For examle criminalizing “anti-Soviet speech” in “peace laws”. To name one. But he is small fry in this gang, so I’ll let him be.

Posted in henk.koht, Jotain aivan muuta, tiedustelu ja vakoilu, TurPo, voimapolitiikka | Tagged , , , , , , | Leave a comment

Matti Vanhanen, ei presidenttiainesta

Matti Vanhanen päätti ilmoittaa ensimäisenä pyrkimyksestään Tasavalla presidentiksi. Vanhanen julkaisi mielenkiintoisen omakustanteen nimeltä “ulkopolitiikka” Voit käydä lukemassa TÄÄLTÄ . Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja oli samoilla linjoilla kirjan kanssa. En ole itse kovin vakuuttunut kaikesta Vanhasen argumentoinnista.

Nimeonomaan ajatus NATO-liittoutuessa “ensi-iskun kohteeksi asettumisesta” on jonninjoutava: Tapahtuu mitä tahansa, JOMPI KUMPI tai MOLEMMAT sodan osapuolet ovat pistämässä Suomen sotilaallista-, liikenteellistä- ja teollista infraa halki poikki ja pinoon. Se on vain järkevää. Kumpikaan, NATO tai Venäjä, ei halua ottaa riskiä siitä, että lentokenttiä, satamia ja rautateitä annetaan vihollisen käyttöön sodan tuomiseksi kohti omia sydänmaita. Kannattaa edelleen katsoa karttaa, kuten Paasikivi sanoi. Edelleen kannattaa katsoa mitä Venäjä tekee, ja pohtia syitä mitkä siihen  johtivat. Syyriasta vetäydyttiin koska rahat ja koneet alkavat olla lopussa. Venäjä ei ole Varsovan liiton aikainen Neuvostoliitto, vaan noin Ranskan plus Hollannin tai Belgian painoluokkaa oleva suurvalta. Tärkeä, mutta ei mitenkään liian ylivoimainen Euroopan kontekstissa

Epäilen,  että Matti Vanhasella ei myöskään ole riittävää paineensietokykyä presidentin tehtävään näinä vaikeina aikoina. Kun Jokelan ja Kauhajoen ampumatapaukset tapahtuivat, Vanhasen hallituksen ainoa raktio oli syöksyä paniikissa rankaisemaan joitakuita. Eli siis pääasia, että jotain tehdään, aivan sama vaikuttaako se mihinkään. Annetaan siis periksi paineelle. Miksi Vanhanen myöskin valehteli Susan Kurosen tapaamisestaan?

Minua ei myöskään vakuuta Vanhas Matin arvostelukyky. Arvostelukyvyn puute tulee minusta esiin neiti Susan Ruususen tapauksessa. Vaikka jumal eddan”Korkean runo” kieltää morkkaamasta ketään jonka “järjen vie mennessään mahtava tunne” odotan pääministeriltä, puhumattakaan presidentiltä,  parempaa ihmistuntemusta ja pelisilmää. No kyllähän Iken tekstiviestit Tuksulle kuvaavat samaa arvostelukyvyttömyyttä, mutta siksi Ike onkin nyt kakkos- tai kolmosketjun miehiä Kokoomuksessa.  Matilta joka Susaninsa “IKEAssa tapasi” syyllistyi uuniperunoineen samaan arvostelukyvyn puutteeseen. Nettideittailu on sinänsä aivan OK, sieltä minäkin olen monta fiksua mimmiä tavannut, kun ei ne baarissa käy. Mutta MIKSI piti valehdella tapaamisesta IKEAssa? Onko “hyväksyttävämpää”? Tyhmintä on yrittää väistää “luuseriutta” nettideittailusta, jos sitten jää siitä valheesta kiinni. Jolloin on sekä heikkotahtoinen/valehtelija että luuseri.

Entäpä sitten Muhammed pilapiirrosten kanssa? Matti oli heti valmis pyytämään anteeksi kaikilta, jotka suostuivat kuuntelemaan. VAIKKA Suomen valtiolla ei ollut osaa eikä arpaa asiassa, tai edes mahdollisuutta vaikuttaa julkaisuun. Ei kovin suoraselkäistä toimintaa hallituksen toimitusjohtajalta. Matti ei myöskään halua että ihmiset saisivat keskutella asioista, jotka hän osaa päättää mielestään paremmin. Tästä kiitoksena ISOVELI-palkinto.

EN myöskään purematta niele Eugen Schaumanin niputtamista terroristiksi. Ilmeisesti Matin mielestä Suomen itsenäisyys on virhe, joka olisi pitänyt korjata  liittymällä Neuvostoliittoon.

Eli lyhyesti: Matti Vanhanen ei ole presidenttiainesta.

Posted in Aselait, Jotain aivan muuta | Tagged , , , , , | Leave a comment