Turvallisuuspolitiikka for noncombatant loved ones, eli mistä IsoT ja monet muut pitävät melua?

Kouluissa on ollut se kiireinen kuukausi, joten olen viettänyt vähän hiljaista eloa, vaikka kirjoittaakin olisi huvittanut. koetetaan nyt sitten vähän paikata asiaa.

Rakas vaimoni kertoi tässä iltana muutamana, että ei halua lukea blokiani, koska: “on tosi pelottavaa ajatella niitä asioita.” Niinpä ajattelin sitten kääntää tämän postauksen vähän kieli poskella sellaiseksi, että perusteet tulevat näkyviksi, myös vähemmän asiaa seuraaville. 

Suomi-Neito ja Karhu

Suomi neito, jatkossa Suoma, oli päässyt irti painostavasta ja henkistä väkivaltaa sisältäneestä suhteestaan Karhuun. Karhu ei ollut varsinaisesti suhteen alkuaikojen jälkeen koskaan käynt väkivaltaiseksi, mutta oli aika narsisitisesti kyttäillyt Suomaa ja sitä kenen kanssa Suoma sai pitää yhteyttä ja millaisia vaatteita ja mööpeleitä Suoman oli sopivaa ostaa. Karhulla oli kyllä ollut rahaa, ja siksi Suoma oli tyytynyt lypsämään ylihintaa kaikista kamppeista ja parsimisista ja muista palveluksista mitä hän oli Karhulle tehnyt.

Karhun narsismi oli ollut hyvin painostavaa, ja monet sukulaiset muunmuassa Svea ja Norja olivat usein pohtineet koskahan Suoman kävisi Karhunsa kanssa huonosti, niinkuin monelle muulle Karhun haaremin tytölle oli jo käynyt. Suoma oli vain tyytynyt osaansa, ja istunut niissä pöydissä ja niissä juhlissa joihin Karhu oli hänen luvannut mennä ja jutellut niidenkin kanssa joista Karhu ei tykännyt mutta aina pitänyt visusti huolen että mitään pikku flirttiä ei ollut päässyt syntymään.

Sitten Karhulla oli tulleet vaikeat ajat: Firma meni konkurssiin, ja muutenkin karhulta olisi sekä ego että rahat loppu. Narsismi jäi, mutta karhu oli niin heikoilla, että ymmärsi itsekin olla nurisematta liikaa, kun Suoma alkoi kulkea enemmän ulkona ja kävi vähän vieraissakin EUn luona. Suoma tunsi elävänsä: Hän sai tehdä mitä halusi, ja kenen kanssa halusi, ja vaikka Karhu ei enään hänen ylihintaisia kätöstyksiään ostanut, niin rahaa oli kuitenkin niinpaljon, että kun taiten eli niin pärjäsi kyllä.

Kaikki tuntui olevan hyvin Suoma eleli onnellisena, ja tapaili ketähuvitti ja touhuili kaikenlaista mukavaa uusien kavereidensa ja EUn kanssa. Myös NATO kiinnosti Suomaa. Naton komeat lihakset ja öljytty vartalo herätti Suomassa kuumia tunteita, mutta vaikka Suoma flirttailikin NATOn kanssa aika raskaasti, niin muutamaa kiihkeää suudelmaa pidemmälle suhde ei edennyt.

Sitten tapahtui ikiviä: Karhu oli saanut taas firmansa kuosiin ja alkoi haikailla kaikkien entisten Biachiensa perään. Melkein kaikki Karhun entiset Biatchit olivat jo liittyneet NATOn tyttöihin, ja heitä ei enää kiinnostanut touhuamin Karhun kanssa. Silloin Suoma huomasi, että hän oli ihan yksin jäänyt pinteeseen. Melkein kaikki kohtalontoverit olivat jo hyvissä ajoin siivonneet itsensä pois KArhun vaikutuspiiristä, mutta muutama tytönhupakko oli jäänyt hastelemaan tuulia. Suoma ei ollut herännyt edes silloin, kun NATO flirtistä suuttunut KArhu leikkasi Georgia paralta korvat. Nyt sisar Ukraina oli menettämässä koko takalistonsa EUn kanssa peuhailun takia.

Svea ja Suomi katselivat nyt vähän neuvottomina maailmaa, ja huomasivat olevansa iakalailla ainoita, joita Karhu vielä voisi rökittää Ukraina paran lisäksi. Pelotti ja oli ankeaa. Tytöt miettivät yhdessä pitäisikö mennä Juttusille NATOn kanssa maksoi mitä maksoi, mutta KArhu oli niin arvaamaton, että varsinkin Suomaa pelotti. KArhu oli jo monta kertaa tehtnyt Suomalle tiettäväksi että NATOn kanssa jos vehtaisi, niin alkaisi sellainen lätyn lätinä, että Sveakaan ei tuntisi Suomaa enään senjälkeen.

NArsisitinen karhu alkoi uhkailla molempia tyttöjä, ja alkoi tuntua entistä tukalammalta. Nyt olivat hyvät neuvot siis kallit. Mennä NATOn tyttöihin vai jäädä KArhun haaremiin? NATO oli semmoinen aika tasainen naapurinpoika, tylsä muta turvallinen, joka piti kyllä kavereistaan huolta. Karhu oli omistushaluinen ja määräilevä, ja pyrki kokoajan maksattamaan laskunsa kavereillaan.

Sen pituinen se,

Tässä siis noin ihmissuhteiksi muutettuna Suomen TurPo dilemma. Mennä väkivaltaisen narsistin kelkkaan, tai kivan naapurinpojan mopon selkään. Minusta ainakaan siihen kelkkaan ei kannata mennä. Aidalle ei voi jäädä istumaan, koska sieltä karhu kaappaa väkisin haaremiin.

Posted in henk.koht, NATO jäsenyys, NATO keskustelu | 1 Comment

MOT, “Rynnäri joka reserviläiselle”, Puolustusvoimat vastaan Kodinturva-joukot.

Odottelin pikkuisella jännityksellä MOTn eilistä ohjelmaa. YLEn linjaa miettien odotin, että ihmisistä, jotka mahdollisia kodinturvajoukkoja olisivat puuhaamassa, aletaan vähintää demonisoimaan “kylmän sodan haamuina”. Sikäli olin postiivisesti yllättynyt heidän saamastaan asiallisesta kohtelusta. Ohjelma oli, minusta, järkevästi argumentoitu puolin ja toisin. Kehotan kaikkia katsomaan MOT ohjelman täältä.

Itse en oikein usko satavuotta vanhojen suojeluskunta ja “Lapuan liike” tapahtumien(NOH Lapuan liike 70-80 vuotta sitten) olevan mitenkään relevantteja tänä päivänä. En myöskään usko että Takku.netin Anarko-Markot tulevat missään olosuhteissa luottamaan mihinkään viralliseen valtiolliseen instanssiin, joten heidän hyväksymistään tällaiselle on turha ruikuttaa. Niin, ja tietenkin vasemmisto-anarkistinen liikehdintä herättää ikävästi “punakapinan kaikuja”. Mutta ehkä vasemmistolainen väkivlata on taas parempaa väkivaltaa, kuten Li Anderson on meitä valistanut.

PVn lakimies, jos hän todella on sanonut että “pitää olla paikka/sijoitus reservissä että on virallinen taistelija”, on puhunut vastoin kansainvälisiä sopimuksia asiassa. KV-sopimuksissa riittää yhtenäinen tunnistettava osa uniformua taistelijaksi tunnistamiseksi. Kuten siis Talvisodan “Malli Cajanderin Kokardi ja vyö”. Siis jo pelkkä tunnistettava osa riittää taistelijan tunnistukseksi. Tässä joku siis valeht.. puhuu vastoin parempaa tietoaan. Vai oliko tarkoitus teloittaa vakoilijoina kaikki “pienet vihreät miehet” sikälimikäli niitä Suomessa esiintyy?

Ajatelkaapa vaikka Krimin “pieniä vihreitä miehiä” jotka tunnistettiin kyllä “separatisteiksi/jonkin valtion asevoimiksi” Sama juttu näiden vapaaehtoispataljoonien taistelut varsinaisen Itä-Ukrainan alueella. Osin VARUSTELEKAN varustamina. Venäläiset olivat vieneet tämän hyvinkin pitkälle: Joukoilla oli kyllä venäläinen uniformu ei siinä mitään, mutta kiistettävyyden takia kaikki liput sun muut tunnukset oli otettu velkroista irti.

Sitten varsinaiseen asiaan: Ohjelma käsitteli muutaman aktiivireserviläisen kunnioitettavaa ja isänmaallista toimintaa, ja siitä aiheutuvia mahdollisia komplikaatioita. Varsinainen “KYSYMYS” ohitetaan aika nopeasti. Ajattelin tässä blokissani pohtia nimenomaan muutamaa tärkeää kysymystä tässä aiheessa.

  • Tarvitaanko niitä koditurva/suojeluskunta/miliisi/punakaarti joukkoja oikeasti?
  • Olisivatko näiden sadantuhannen reserviläisen välineet kotona jonkinsortin riski?
  • Miksi niitä koditurva/suojeluskunta/miliisi/punakaarti joukkoja ei oikeasti saisi perustaa?
  • Missä ajateltavissa olevassa tilanteessa koditurva/suojeluskunta/miliisi/punakaarti olisi oikeasti hyödyllinen

Tarvitaanko Suomessa kodinturvajoukkoja?

Silloin kun itse kävin armeijan 90-luvulla Suomen reservi oli 700 000 miestä. nyt sitä on pudotettu 500 000 kautta 350 000 ja nyt 2015 alusta 230 000:een. Tämä on ollut strateginen virhe. Suomen maantiede tai maantieteellinen asema ei ole muuttunut. Joukkojen liikkuvuus, ja suojaus ei ole muuttunut niin radikaalisti, itse asiassa se ei ole muuttunut juuri ollenkaan. Ehkä ainoa asia mikä nyt oikeasti on muuttunut on se, että kalusta riittää oikeasti paremmin noin 230 000 hemmon armeijalle. Jos koko maata edelleen väitetään puollustettavan 230 000 miehellä, pitäisi joukkojen liikkuvuus olla leikisti neljä kertaa suurempi kuin 700 000 miehellä. Se sama kaveri pitäisi saada Hangosta Inariin nopeasti, ja vielä taistelukuntoisena. Jos taas hemmoja on enemmän, se luonnollisesti vähentää joukkojen liikuttelun tarvetta.

Tärkeää tässä on erityisesti se varustelun taso. JOS puhutaan prikaati 80 pumpusta, niin se ei polkupyörä- ja traktorimarsseilla kovin joutuin Hanko-Inari marssista suoriudu, mutta uudemmat 90 prikaatit pääsevät ainakin kaksinkertaisiin marssinopeuksiin maanteillä. Puhumattakaan muusta liikkuvuudesta.

Operatiivinen liikkuvuus on ainakin OK. Tämä tarkoittaa sitä, että jos valmiusyksiköt sijoitetaan Jyväskylän seudulle valmiuteen, ne voivat siirtyä moottorimarssilla siltä Helsinkiin(hyvät tiet) noin 6 tunnissa. Turun alueelle (vähän huono suunta) 8-12 tunnissa, ja Lappiin vaikkapa Sallaan (erittäin huono suunta, huonot tiet) noin 24-36 tunnin aikana.

Kun 05-prikaatista lähdetään alapäin, niin vastaavasti siirtymisajat alkavat käydä pidemmiksi. 80-prikaati oli valmistautunut traktorin lavoilla siirtymiseen, siis HYVIN hitaasti pahimmillaan 50km jalkamarsseilla. NO näitä prikaateja ei enää ole listoilla, mutta epäilen että monet maakunta/paikallisjoukot on ajateltu toimimaan tällä tavalla.

Samaan aikaan lähistöllä on ilmakuljetteisia osasto. Alakurtin Prikaati pystyy toimimaan nopeasti noin 200-300km syvyyteen Suomessa. Eli Rajalta noin Rovaniemelle asti kertalinttuulla. Tälläista kaappauksen omaista siirtoa vastaan tarvitaan luonnollisesti syvyyttä, jota 230 000 armeija ei voi suoda. Siksi tarvitaan “suurempaa reserviä”. Tämän tuottaisi koditurva/suojeluskunta/miliisi/punakaarti halvemmalla, jos toimittaisiin vanhalla systeemillä, jossa mihet hommaavat omat varusteet kotiinsa. Olen tästä jotain kirjoitellut täällä.

Eli kiirettä pitäisi 230 000 miehellä juuri tuollaisen “separatisimin” alkamisen aikoina, siis kuten venäläiset aloittivat Ukrainan sodan näitä joukkoja tarvittaisiin paljon ja joka puolella missä “separatismiä” esiintyy. Joustavasti tämä voidaan hoitaa tietenkin vaikka juuri suojeluskunnilla. Miehet ovat paikallisia, ja teitävät paikalliset, joten “separatistit” ja separatistit on helppo erottaa toisistaan.

Sinänsä vaikka atrition sietoa tämä uusi kodinturvapumppu ei lisäisi, miehethän olisivat reservissä joka tapauksessa, mutta yleinen luottamus kotirintamalla saattaisi olla parempi.

Lyhyesti sanoisin, että SA-int on nykymuodssaan liian pieni vastaamaan KOKO maan turvallisuduesta, joten kodinturvajoukot jossain muodossa tarvitaan
kustannusten tasaamisen ja riittävän varustelu- ja joukkomäärätason turvaamiseksi.

Olisivatko näiden sadantuhannen reserviläisen välineet kotona jonkinsortin riski?

Ainakaan Virossa ja Sveitsissä ei ole ollut sanottavasti ongelmia reserviläisten aseista kotona. En siis nää mitään ongelmaa sinnä että reserviläisillä olisi aseet varusteet ja joku määrä patruunoita kotona. En ole lukenut, että suojeluskuntaaikanakaan tämä olisi ollut ongelma. Eivät aseet ole Suomessa mikään ongelma, paitsi joillekin vihervasemmiston ryhmille, joiden mielestä ne pitäisi kerätä kaikilta pois. NOH EU on samaa mieltä, ja yrittää oman eliittinsä valtaa turvatakseen riisua kansan aseista. Pikemminkin riski on se että kansalaisilta kerätään aseet pois, jolloin vain rikollisilla on aseita. Ja rikollisethan käyttävät aseitaan, noin lähtökohtaisesti, rikoksiin.

Lyhyesti: Sotilasaseet eivät ole mikään ongelma reserviläisten omistukseesa. Tästä olisi saatavana vain hyötyjä, koska omia kamppeita käsitellään ja käytetään jonkinverran huolellisemmin kuin yhteisiä. Omiin varusteisiin luotetaan ja tunnetaan paremmin kuin vieraat, ja ompa silloin varmaan ammuttu treenilaukauksiakin enemmän kuin nykysysteemissä.

Miksi niitä koditurva/suojeluskunta/miliisi/punakaarti joukkoja ei oikeasti saisi perustaa?

Epäilen, että valtiojohto oli käyttänyt Hyppöseen ns “poliittista ohjausta”, ja hän lojaalina ihmisenä ja upseerina otti asian omaan piikkiinsä. Mitään oikeaa, hyvää syytä, miksi koditurva/suojeluskunta/miliisi/punakaarti joukkoja ei saisi perustaa ei ole.

MOTssa poliittinen eliitti näytti pelkäävän lähinnä oman asemansa puolesta selittäessään että näiden joukkojen täytyy olla “puolustusvoimien hallinnassa”. No niihän se yleensä länsimaissa on, niin ja myös itäisemmissä maissa. Mitään hyvää järjellistä syytä ei perustamista vastaan löytynyt. Lakeja voidaan tarvittaessa muuttaa, ja voi vain ihmetellä miksi Kokoomus ei ole tuonut valtiopäiville oman puoluekokouksensa pontta näiden kodinturvajoukkojen perustamisesta. Aika jännää politiikan tekoa. Niin, onhan heillä myös päätös maamiinojen hävittämisen perumisesta, mutta muuan ulkoministeri Tuomioja käveli pääministerin yli, kuten monessa muussakin asiasssa.

Lähinnä puoluekentän vasemmalta laidalta tulevat näkemykset joissa idea tyrmätään joko yleisestä maanpuolustusvastaisuudesta, tai siitä että “Venäjä suuttuu”. Nämä eivät ole mitenkään valideja syitä, koska juuri suurinta ulkoista uhkaa varten tätä tukea tarvitaan. Niin ja NATOon ei missään olosuhteissa tietenkään saa liittyä.

Missä ajateltavissa olevassa tilanteessa koditurva/suojeluskunta/miliisi/punakaarti olisi oikeasti hyödyllinen

Tämä kodinturva tuottaisi halvemmalla Puolustusvoimien käyttöön joukkoja, joilla olisi jo omat hyvät varusteet ja aseet. ja niitä olisi paljon. Tällöin hybridi sodan aikana vihollisen toiminta maassamme tulisi vaikeammaksi, paikallisten alueen hyvintuntevien joukkojen vastustuksen takia.

Joukot olisivat huomattavasti parempilaatuisia kuin nykyiset PVn kouluttamatta jättämät reserviläiset. Joten nöäiden joukkojen vaikuttavuus olisi aivan toista luokkaa.

Muut viranomaiset kuvittelevat saavansa edelleen käyttöön kriisiaikana PVn resursseja vaikka nämä on tietenkin mitoitettu PVn tarpeisiin. Siksi näistä koditurvajoukoista olisi saatavilla apua myös pelaastuslaitosten ja poliisin toimintaan. Poliisihan vinkuu apupoliiseja jo nyt rauhan aikana.

Eli sekä rauhan, hybridisodan että täysimittaisen sodan aikana täältä koditurva/suojeluskunta/miliisi/punakaartistä saisi nopeasti koulutettua tai ainakin käyttökelpoisia käsiä kootusti kutsuttua palvelukseen. Vai kuvitelitteko että palopäällikkö alkaa kirjoitella tekstareita kylänmiehille, kun tarvitsee nopeasti apua?

Kuten jo mainitsin Attrition sieto on Suomessa jo olemassa, senverrankuin sitä on, mutta resilienssi vaatisi laajempaa turvallisuusjoukkojen läsnäoloa kaikkina aikoina. Niiden nimi voi olla vaikka territoriaalit, jos se tuntuu turvallisemmalta.

lopuksi

Stalin ei kieltänyt Suojeluskuntia siksi, että hän ei olisi tykännyt uniformuista. Ne kiellettiin siksi, että SK järjestö edusti armeijan parhaita osia: parasta miehistö, aliupseeritoa ja reserviupseeristoa.

Kaikissa maissa joissa maanpuolustus otetaan puoliksikaan vakavasti on olemassa jonkinlainen Suojeluskunta tyyppinen organisaatio. Myös Saksassa. Suomella on nyt 50 vuoden korpivaellus turvallisuuspolitiikassa takanaan, ja olisi parempi ottaa esimerkkiä Baltian maiden kohtaloista ja ratkaisuista.

Siksi Suomi tarvitsee edelleen koditurva/suojeluskunta/miliisi/punakaarti/territoriaalinsa

Anteeksi pitkäpiimäisyyteni,

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

IsoT

Posted in Armeija 2020, puolustusvoimauudistus, Reserviläiset, Sodanajan joukot, Sodanajan toiminta, varusteet | Tagged , , , , | 1 Comment

Venäjän viisi skenaariota. Millaisen pelin Suomi valitsee?

Helsingin yliopiston Aleksanteri instituutin tutkija Hanna Smith on koonnut “Venäjän viisi skenaariota” raportin. En ole itse raporttia nähnyt, joten joudun retostelemaan aihetta YLEn jutun mukaan, jonka voi lukaista täältä.

1. Skenaario: Hyvien suhteiden palautus Lännen kanssa.

En oikein jaksa uskoa tähän mahdollisuuteen, koska silloin Putinin Venäjä joutuisi luopumaan jostain jo saavutetusta voitosta: Georgian maakunnista, Krimistä tai Itä-Ukrainasta. Se osoittaisi heikkoutta, ja siihen ei vahvalla johtajalla ole Venäjällä varaa: Se aiheuttaisi valtataistelua hallinnon huipulla, ja siten hidastaisi Putinin peliä Euroopassa.

Putin tottakai haluaa hyvät suhteet lännen kanssa, mutta niin että LÄNSI antaa periksi, ei Venäjä. Putinin Venäjä on itse rikkonut kaikki sopimukset, joiden loukkaamisesta se EUta ja USAta syyttää. Tästä vaikka esimerkkinä tavanomaisen aseistuksen rajoitussopimus, jota Venäjä ei enää katso olevansa velvoitettu noudattamaan. Mitä tämä on?

Suomen rajan taakse kerätään huomattavia voimia. Ne on tarkoitettu varmistamaan Pohjoisen laivaston toimintavapautta, ja tämä saattaa tarkoittaan vaikkapa Suomen ja Norjan alueen haltuunottamista. Käytännössä IT suojan ulottamista melko kauas tärkeimmistä tukikohdista, ja NATOn hävittäjäsuojan eväämistä NATOn merivoimilta pohjoisessa taisteluissa Jäämeren ja Norjan Meren ja GIUK-alueen herruudesta.

2. Skenaario: Neuvostoliiton kaltainen imperiumi

Tämä on se mihin Putinin Venäjä pyrkii. Putin itse on luonnehtinut Neuvotoliiton hajoamista vuosisdan suurimmaksi strategiseksi katastrofiksi. Veikkaan että ainakin baltit rohkenevat olla eri mieltä. Koskapa voimankäyttö naapureita kohtaan vaikkapa Virossa ja Ruotsissa on samankaltaista kuin Neuvostoliitossa, voimme tehdä johtopäätöksen että samanlaista supervaltastatusta himoitaan. Tätä oletusta tukevat myös Suomen patistelut pysymään Venäjän etupiirissä, ja kauppapoliittinen sekä vaikkapa lapsiasioissa tapahtuva Suomen viranomaisten painostus. Esimerkiksi Venäjän lapsiasiamies kävi kertomassa miten hän haluaa Suomen asioita hoitavan. Edelleen KHL kunnostautuu lähinnä omistajiensa rahojen polttamiseen, mikä ei ainakaan minun kieltämättä rajoittuneeseen bisnisvaistooni sovi. Mitä siis KHLllä halutaan saavuttaa? Sovi ei myöskään unohtaa ikioman Agent-Provokateur Desantti Bäckmanin toimintaa.

Bäckmänistä täytyy huomata se, että hän on mitä suurimassa määrin suunnattu Suomea vastaan venäläisten enemmistön mielipiteiden kautta. Hän on Venäjän television päivystävä dosentti kaikissa Suomea koskevissa asioissa ja antaa Suomesta, suoraansanoen vittumaisen, ikävän kuvan venäläisille. Viimeisenä Kokoomuksen kieltämistä ajava kirjoitus blokissaan. Tämmöinenhän olisi juuri sitä puuttumista maan sisäisiin asiohin, jota Venäjän mielestä USA ja EU eivät saa tehdä. Mutta mikä on sallittua Juppiterille ei ole sallittua härälle.
Trolliarmeija tekee tietenkin työtä Suomessa luodakseen kuvan, että “kansa haluaa että Suomi ei liity NATOON” tai “kansa haluaa purkaa pakotteet”, tai mitä tahansa muuta, jonka Putini Venäjä katsoo palvelevan senhetkistä etuaan Suomessa.

Lisäksi tietenkin Nationalistisille liikkeille annettu tuki, mistä ainakin ranskalaiset nationalistit olivat jääneet kiinni, joka on tähdätty vesittämään EUn yhtenäisyyttä, ja pilkkomaan EU sopivasti Venäjän hallittavissa oleviin blokkeihin.

3. Skenaario: Venäjä keskittyy lähialueelleen.

Tämä on pääsäänöisesti sama kuin skenaario kaksi. Mutta erona on se, että Venäjä huomaa, että sen BKT on about Italian kokoa. Tästä seuraa johtopäätöksenä se, että pitää keskittyä pehmeämpään vallankäyttöön, kuin skenaariossa 2.

Suomi ja Balttia on kuitenkin edelleen samassa asemassa tässä skenaariossa. Eli painostus toimia Putinin Venäjän huorana kovenee joka tapauksessa, ja valtiosta itsestään on kiinni paljonko ja millaista resilienssiä se osoittaa uhkailua vastaan.

4. Skenaario: Sekalainen näkymä

Tässä skenaariossa Iranin sekä Kiinan tuen merkitys Venäjälle kasvaa. Toiminta Euroopassa noudattelee pitkälle 2. ja 3. skenaarion kaavaa, mutta Venäjällä saattaa olla enemmän pelimerkkejä käytössään, mutta toisaalta saattaa olla, että Kauko-Idässä ongelmat Kiinan kanssa kärjistyvät. Kiinaa kyllä edelleen kiinnostavat Siperian rikkaudet, ja kiintoisaa on nähän paljonko se on niistä valmis maksamaan.

Tämä skenaario korosti paikallisia kiistoja, myös Lännen kanssa, jotka saattavat kriisiytyä. Tavallaan tämä on EUn, ja Suomenkin kannalta, huonoin vaihtoehto, koska kenttä ei ole selkeä. Tietenkin ämä skenaario lisää myös keskinäisriippuvuuksia, jolloin vaikuttaminen kiertoteitse voi onnistua.

5. Skenaario: Venäjä eristäytyy

Tämä ei ole siinä mielessä todennäköistä, että saadakseen vaiktusvaltaa ja statusta täytyy olla yhteistoiminnassa muiden kanssa. ja kerätä poliitisia pelimerkkejä sekä rahaa. Eli Jos Putinin Venäjä eristäytyy, se ei tule koskaan saamaan SUPERVALTA statustaan takaisin, joten tämä on se mihin Putin ei halua päätyä.

Posted in NATO keskustelu, Suuri peli | Tagged , , | Leave a comment

Poliisikin heräsi alasajoonsa..

Epäilen että kysesssä poliisin heräämisessä ovat enemmän AY kuin kansalaisten turvallisuus syyt, mutta ollaan tyytyväisiä kun se nyt jostain syystä tapahtui.

Poliisin pitänee ottaa toiminnassaan huomioon ainakin kaksi peliteoreettista asiaa: ihmismäärä ja tila- ja aika-avaruus. Ihmiset siksi että tietenkin yleensä ihmisten tekemisiä poliisi setvii, ja aika-avaruus kontinuumi siksi että kaus menoon menee aikaa. Siksi harvaan asutuilla alueilla pitäisi olla, jos siis jotain yhtäläistä turvaa halutaan tarjota, enemmän “sinivuokkoja”, kuin väestömäärä sinänsä vaatisi. Koska kyllä kissalan pojilla menee aikaa siirtyä asemalta tapahtumapaikalle. ja matka saattaa Lapissa ottaa helposti tunninkin.

Esimerkiksi taannoinen puukotus Inarinssa. Poliisi oli sattumalta kyllällä. Muutoin olisi lähdetyy ajamaan Sodankylästä. Ottaisi semmoisen kolme tuntia päästä paikalle. Pitkät ajat ovat eteläsuomessakin, jos vaikkapa Tampereelta poliisi lähtee Mouhijärvelle, niin vähintään puoli tuntia matkaan menee.

Ruotsissa on noin 20000 poliisia, maa on kuitenkin about 1,67 kertaa Suomi, eli maantieteellisellä jaolla Suomessa pitäisi olla noin 12 600 väkivaltakoneiston sinipukuista edustajaa. Tanskassa on väestömäärältään yhtä suuressa maassa noin 10000 poliisia, kuten myös Suomea hieman pienemmässä, sekä alueellisesti että väestöllisesti, Norjassa on myös noin 10000 poliisia. Eli ilmeisesti tila/aika-avaruus ja ihmismäärät huomioiden Suomen poliisimäärän pitäisi asettua tuonne 11 000 poliisin huitteille.

Skandinavian mailla on hieman korkeampi terrorismiriski kuin Suomella, johtuen absoluuttisesta maahanmuuttajamäärässä sisällä olevasta potentiaalisista terroristeista, sekä mahdollisesti kantaväestön tekemistä vastaiskuista. Norjan ja Tanskan osalta NATO liittoutumisen äärivasemmistossa aiheuttamasta kuohunnasta saattaa myös materialisoitua Teroja. Nämä seikat osaltaan selittävät tarvetta suuremmalle poliisivoimalle, mutta eivät aivan 2500 poliisin verran. Tietenkin Ruotsin asukasmäärään suhteutettuna sielläkin olisi 10 000 poliisia, jos asukasluku olisi 5 miljoonan huitteilla.

Suomessa on alle 7500, ja lisää pitäisi säästää..

Korpilaki täältä tullaan!

Posted in henk.koht, sisäinen turvallisuus | Tagged , , , | 1 Comment

Beretta veti esiin kovan argumentin..

Varuste- ja aseharrastajat huomasivat varmaankin Berettan esiin vetämän hihaässän eilen YLEltä. Beretta toisi uuden rynnäkkökiväärin valmistuksen SAKOn tehtaille Riihimäelle. Tämä olisi tietenkin hiljainen pakkokin, koska Suomelle on erittäin tärkeää, että edes perusaseistuksen valmistaminen pidetään omissa käsissä. Uskon että tällä vedolla Beretta melkein jo varmisti itselleen aika mukavat muutaman sadan miljoonan kaupat. 250 000 asetta (noin) hintaan 2000€ (noin) tekee 500 000 000€. Nämä on jo sitten asevalmistajille tosiaan isoja kauppojja. NYT jos aseet tehdään riihimäellä, niin suuri osa tuosta 500 miljoonasta jää Suomeen ja Riihimäen ympäristöön. Uskon että tämä on juuri se, millä ase Suomeen myydään.

Wikipedian artikkeli aihestaa täällä ja Guns.ru täällä

Itse Berettan kivääri ARX-100 on aikalailla normaali nykyrynnäkkökivääri, mitä jo hahmottelin täällä. Se täyttää kaikki mainitut pointit, paitsi 16 tuuman piipun oslta. SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI tätä 5cm pidempää piippua, siis 18 tuumaista, koska se pidentää huomattavasti 5,56mmx45 “räjähdysmatkaa”. 5,56mm tärkein haavaballistinen ominaisuus on se, että luodin melko ohuet seinät eivät kestä osumaa lihaan yli 750m/s nopeuksilla. Kun nopeus laskee tämän kynnyksen alle, 5,56mm haavaballistiikka on hyvin aneeminen. Yli 20 tuuman piipuilla lähtönopeus ei enää nouse, joten vaikuttaisi siltä että juuri tuo 16-18 tuumaa olisi optimi piipunpituus, ja itse laittaisin sen tuonne yläpäähän. Tällöin luoti “räjähtää” vielä noin 18″ 175m ja 16″ 150m päässä, kun se 14,5 tuumaisella “räjähtää” noin 100m päässä.

ARX-100 on kaasumäntäase, joka on poikkeuksellisesti tehty suurelta osin muovista. Tämä vähentää öljyn ja huollon tarvetta. Toinen tärkeä asia on, että tärkeimmät hallintalaitteet ovat sekä vasen, että oikeakätisille käytettävissä, ja hylsynpoistosuunnan saa valita. Kysykää vasureilta, onko tämä hyvä juttu, niin he kertovat että on. Kaikki NATO standardi lippaat käyvät luonnollisesti tähän aseeseen, ja jos se toivomani siirtyminen 6,5mm Grendeliin tapahtuu, on piipun- ja patruunapesän vaihto tähän kivääriin noin 5 minuutin juttu.

Sitten tietenkin päästään siihen, että mikä optiikka pyssyyn valitaan, mutta se on toinen juttu..

Posted in armeija, Armeija 2020 | Tagged , , | 2 Comments

Suomalaiset sukellusvenekaupoilla?

Tekniikka ja talous ilmoitteli, että Suomalaiset telakat voisivat, nopeastikin, rakentaa sukellusveneitä. VArmaan niinkin, mutta itse vähintään konsultoisin aika pitkään SAAB Kockumsin insinöörejä aiheesta. Tietenkin Suomessa ON ENNENKIN rakennettu sukellusveneitä, mutta siitä on aika kauan aikaa. Silloin mukavat sakasaliset insinöörit suunnittelivat sukellusveneet Hollannissa, ja antoivat Suomalaisten rakentaa niitä, laittaen itse miehet mukaan tutkimaan kuinka yvin tai huonosti tehdyt ratkaisut toimivat. Aiheesta on julkaistu kirja joskus 80-luvulla, nimeltään muistaakseni “Sukellusvenesotaa Itämerellä”. Lukaiskaa jos aihe enepi kiinostaa.

Sinänsä sukellusveneiden rakentaminen olisi kannatettava ajatus, sekä työllisyys- että maanpuolustusmittareilla. En muutenkaan oikein ymmärrä, miksi ei kriisin alkaessa, jos kerran telakoilla meni huonosti, aikaistettu hankintoja ja tehty MTA 2020 tilalta vaikkapa MTA 2015. Näin ruukataan sivistysmaissa tehdä. Laitetaan vielä kaikenlaisia “isänmaan etu ja kansallinen turvallisuus” klausuuleja tarjoukseen, niin että ulkomaanelävät ei pääse hääräilemään ja hoidetaan taalat kotiin.

Edellisen kerran tästä sukellusvene hankinnasta keskusteltiin 90-luvulla ja todettiin, että sukellusveneet eivät ole hyviä Suomelle. NO tämä, ehkä, pitää paikkaansa, rannikon puolustamisessa, mutta jos ajatellaan tätä laivaston kauppalaivojen saattotehtävää, niin se ei tule onnistumaan ilman sukellusveneitä. TAI no onnistuu, mutta ei yhtä hyvin. Silloin tulevasta MTA 2020 sarjasta laivat pitää tehdä niin suuriksi, että SuTo hekot pystyvät operoimaan laivalta. Eli kyseessä alkaisi olla semmoiset 95-105 metriset fregatit. 70-80m korveteilläkin voi toki HeKoja olla, mutta hangaaria kopterille ei tahdo saada mahtumaan mukaan. Tämä rajoittaa luonnollisesti helikopterin käyttökelpoisuutta SuTo geimeissä.

Suomi-veneen pitäisi olla kohtuullisen pieni AIPllä, tai kotoisammin stirling moottoreilla, varustettu vene. Jos nyt halutaan suhteuttaa kokoon niin samankokoinen kuin Vesikko, 40m pitkä, leveys 4m korkeus 8m ja syväys siinä 3,5m kohdilla. Vesikko oli juuri edellämainittua hollantilaista koekantaa, ja oli esimalli saksalaisten tyyppi II veneille. Testisyvyys oli 150m. Jos ajattelemme nykyistä toimintaympäristöä, niin laittaisin toimintasyvyyden kuitenkin 250m asti, niin että Ahvenanmaan haudassakin toiminta onnistuu. Suhteena ruotsalaisten Gotland on 60m pitkä ja 6 leveä. Syväystä Gotlanneilla on 5,6m. Venäläiset karahtivat Karlskronan lähellä kiville saksalaiseen XXI veneeseen perustuvalla Whisky veneellä. Tällä oli pituuttakin jo 76m ja se oli tarkoitettu valtamerille, joten sukellusveneen saksalainen suunnittelija ihmetteli aivopierua, joka aiheutti “whisky on the rocks” tapauksen 1981 lokakuussa.

Tyyppi II veneillä oli torpedoputkia oli 533mm väljyisiä kolme eteen ja yksi taakse. Torpedoja kyytissä oli 5. Nykyään on myös 40cm kevyttorpedoja nimenomaan sukellusvenejahtiin, mutta isoilla putkilla voidaan tehdä muutakin jännää, muunmuassa ampua risteilyohjuksia tai laittaa sukeltajia veteen. Miinojakin mukaan sai parikymmentä. Isommat torpedot ovat tietenkin hyödyllisiä pintamaaleja vastaan, jo ihan isomman paukkunasa takia. Akkutekniikka on kehittynyt, niin että uskon, että torpedomäärää voisi vähän kasvattaa. Saksalaiset pitivät juuri torpedomäärää Tyyppe II heikkoutena. Jos Vesikko II optimoisi hävittäjäsukellusveneeksi, niin voisi laittaa enemmän 400mm putkia ja vaikka vain kaksi 533mm putkea. Miinoja voisi silti laittaa mukaan saman 20 kpl.

Nyky IT-laitteilla ja hydrodynamiikan tuntemuksella tuohon kokoluokkaan saisi rakennettua iskukykyisen veneen, ainakin jos ei ala haaveilla 90 vrkn risteilyistä. Akkutekniikka ja tosiaan tuo striling moottori tekisi näin pienestä veneestä hyvin huomaamattoman Itämeren “ruskeille-” ja “vihreillevesille”. En usko että suomalaisilla kauheita haluja olisi Atlantille upotussotaa käymään. Suhteellisen pieni syväys mahdollistaisi tukikohdasta pois hiipimisen useampaa reittiä pitkin, mikä vaikeuttaisi torjujien yhtälöä. Miehistöä oli aikoinaan parikymmentä hemmoa, mutta luulisin että automatisoinnilla päästäisiin noin kahteen kolmasosaan tästä.

Tänäpäivänä sukellusveneille on hyvin tärkeää joustavuus kun räjähdys tapahtuu “sikarin” sivulla tai päällä. Rungon pitää antaa kohtuullisen paljon joustoa, niin etteivät saumat ratkea ja johda koko veneen tuhoutumiseen. Vesikossa ei osastointia ollut, mutta sen voisi vesikko kakkoseen tietenkin rakentaa. CAD systeemillä ja ruotsalaisella konsultoinnilla se varmaan onnistuisi. Pelkkä paksu rauta ei oikein auta, vaan se kyllä painuu kasaan ja muuttaa muotoaan, jolloin joku ratkeaa.

JOS Suomeen rakennetaan näillä parametreillä sukellusvene, niin haluan itselleni konsultoinnista ilmaiseen aiheeseen sopivan T-paidan kokoa XXL.

Saahan sitä joskus fundeerata.

Posted in Epäselvää ajatustenlentoa, Laivasto, merivoimat, Sodanajan joukot, teknologia | Tagged , , | Leave a comment

Uusi kylmä sota Itämerellä, vai normaali “Suuren pelin” paluu

“Suurella pelillä” tarkoitetaan yleensä Iso-Britannian ja Venäjän keisarikunnan diplomaattis-sotilaallista toimintaa erityisesti Afganistanin ja sen lähialueilla 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sittemin samanlaista Suurvaltojen Shakkia on pelattu oikeastaan kaikilla muilla mantereilla paitsi Euroopassa. Kylmänä sotana ajatellaan yleensä supervaltojen suhteiden viilenemistä toisesta maailmansodasta aina 90 luvulle, joskin jotkut historioitsijat aloittavat kylmän sodan viimeistään vuodesta 1917, ja eräät muut jo 1600-luvulta, Venäjän noususta kohti suurvalta-asemaa Euroopassa.

Joka tapauksessa Euroopan tilanne on ollut viimeiset 70 vuotta niin staattinen, että varsinaista “pelaamista” liitolaisuuksilla ja muilla eduilla ei ole voinut harrastaa. Oli yhtä mahdoton ajatus vuonna 1968 päästää Tsekkoslovakia vapautumaan Varsovan liitosta, kuin esimerkiksi Saksan Liittotasavallan erota Natosta, vaikka jotkut vasemmistoryhmät sitäkin ajoivat. Loistavia leffoja ja TV-sarjoja aikakaudelta on tehty. Muunmuassa Tinker, tailor, soldier, spy, eli Suomeksi Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja, josta ilmestyi uusintaleffa 2011 tähtinään Benedict Cumberbatch ja Gary Oldman. BBCn “Täydellisen vakoojan” voi katsella vaikka täältä. Oikeastaan kaikki Le Carren kirjat antavat loistavan ajankuvan Euroopan tilanteesta kylmässä sodassa.

Oikeastaan tämä “suuri pelaaminen” näkyi vain Suomessa ja Ruotsissa, ne olivat puolueettomia maita, kumpikin tietenkin omaan suuntaansa kallellaan. Venäjä ja Länsi kilpailivat kaikilla tasoilla vaikutusvallasta maissa, ja siksi molemmissa oli suhteettoman suuret vastapelaajien suurlähetystöt vakoilu ja agenttitoiminnan edistämiseksi.

Lapin Kansa oli haastatellut , ilmeiseti yhdessä Väli-Suomen sanomalehtien kanssa, venäläistä sitoutumatonta sotilasasiantuntijaa, joka oli sitä mieltä että uusi kylmä sota on alkanut Itämerellä. Paha asiaa on kiistääkään, ainakin Venäjä on harrastanut monenmoista lihasten pullistelua ja pientä tönimistä pari vuotta. Suomen ilmatilanloukkaukset menevät pullisteluun, jolla katsotaan kuinka toinen reagoi, kun me tehdään näin, ja tämä viimeinen sukellusvene-episodi, ja virolaisen turvallisuusviranomaisen kaappaaminen menee tönimisen puolelle. Itse olen enemmän “suuren pelin paluun” kuin suoranaiseen “kylmän sodan paluun” kannalla, ainakin lokakuun 2014 tilanteessa vielä. Joskin jos provokaatiot lisääntyvät on kyse ehdottomasti kylmästä sodasta, ja pikkuhiljaa jo haaleasta sodasta.

Ruotsalainen bloggaajakollega Skipper on kirjoittanut ansiokkaan tekstin aiheesta. Tämä toisella kotimaisella. Tämän tekstin on Suomeen tuonut/kääntänyt militaariblogistien kapteeni James Mashiri, ja myös toimittaja Laura Halme on luonut Mashirin käännökseen pohjautuen Hesariin jonkinmoisen pastissin.

21.10.2014 Ajankohtainen kakkonen oli haastatellut venäläistä sotilasasiantuntijaa, joka osallistui peliin luokittelemalla Ruotsin ja Suomen vihollismaiksi, jos ne liittyvät Natoon. Eli tähän mennessä Suomea ja Ruotsia on pidetty, vasta, potentiaalisesti vihamielisinä tai mahdollisesti vihollisen hallintaan joutuneina maina. Esimerkikki tästä tulkinnasta on esimerkiksi se että Kannaksella harjoitellaan hyökkäyksen torjuntaa pohjoisesta tulevaa vihollista vastaan. Toisaalta Alakurtin sotilaskylään on perustettu uudestaan ilmakuljetteinen rykmentti, ja nyttemmin myös, ilmeiseti FAPSIn, kuuntelu- ja tiedusteluyksikkö. FAPSI on Venäjän signaalitiedustelua tekevä pumppu, se kuuntelee Alakurtista Naton pohjoista ja Suomen ja Ruotsin tutka- ja viestiliikennettä.

Pelin alku liittynee Arktisen alueen merkityksen nousuun Venäjän ja maailman energia- ja logistiikkakaavailuissa. Ainakin kaasua on runsaasti pohjoisilla alueilla, ja logistisesti Koilisväylä on parempi tapa kuskata tavaraa Euroopan ja Aasian välillä kuin Hyväntoivonniemen reitti. Venäjä perustaa uusia arktisia prikaateja, joista ainakin yksi tulee Kuolan niemimaan alueelle.

Jos nyt sitten vielä luomme vilkaisun suuren pelin alkuasetelmiin.

Venäjällä on ongelma enklaavistaan Kaliningradista: Se on kahdesti punalippuisen Itämeren laivaston päätukikohta. Tämä tukikohta on NATOn ympäröimä, ja samoin reitti sinne kulkee NATOn hallitsemaa rannikkoa pitkin. Pohjois- ja Länsiranta Itämerellä on vielä jokseenkin neutraali, ja se halutaan säilyttää sellaisena.

Sotilaallisesti Itämeren laivasto on hyödytön, jos se pystytään, toisen maailmansodan aikojen tapaan, pullottamaan Kronstattiin. JOS myös nykyiset neuraalit rannat menetetään NATOlle, voidaan oikeastaan aloittaa joko Itämeren Laivaston alasajo, tai sitten sen vahvistaminen voimakkaasti, että Itämeren laivasto voi tarvittaessa murtautua saarroksista Itämeren pääaltaalle, ja aiheuttaa siellä tuhoa NATOn joukko ja materiaalikuljetuksille Baltiaan. Tästä johtuu pyrkimys estää Suomen ja Ruotsin jäsenyys NATOssa. Pekka Visuri stretegian oppikirjassaan, ja tietenkin Kremlin pääideologiksi tituleeratun A. Duginin johdolla euroaasialaiset katsovat Suomen kuuluvan selkeästi Venäjän eturpiiriin. Suomalaisten nyt pitäisi päättää haluammeko itse määrittää etupiirimme.

Asiaan liittyisi, todennäköisesti, kilpajuoksu Ahvenanmaalle ja laajat taistelut Baltiassa, ja jossainmäärin Suomessa. Ruotsia vastaankin jouduttaisiin, todennäköisesti, iskemään pääsiäishyökkäyksen tapaan. Ainakin ilma- ja meritaisteluja käytäisiin alueella, mutta tuskin maataisteluita Suomenlahdesta pohjoiseen, ellei tilanne äityisi todella pahaksi.

NATOn ongelma on se, että sen on pakko puolustuaa myös Baltian maita Venäjää vastaan. Juuri siksi Saksa on suhtautunut hyvin nihkeästi NATOn puolustussuunnittelun laajentamiseen myös Puolaa ja Baltiaa koskevaksi. Saksa pelkää joutuvansa jälleen tapattamaan parhaat poikansa itärintamalla Venäjää vastaan brittien ja ranskalaisten hurratessa vieressä. Suunnittelussa ei ole mainittu montako divisioonaa pitäisi Saksasta siirtyä Balttiaan taisteluihin. Siitä ei tietenkään saada varmaan koskaan tietää tarkkoja lukuja. Tietenkin Saksalla ja Venäjällä on ollut jonkinmoinen “ymmärrys”, millaiselta reaalipoliittinen Eurooppa näyttää.

Liitto ei oikein pysy kasassa, jos Itäiset liittolaiset heitetään suden, tai karhun, suuhun, ja keskitytään rakentamaan rauhaa sensijaan että pidettäisiin tiukasti kiinni siitä, mitä on luvattu. Tietenkin hollantilaisäidistä tuntuu yhtä vaikealta kuin muistakin lähettää omat pojat vieraille maille taisteluihin. Mutta yhteisen rintaman esittäminen olisi ehdoton pakko, eli vanhojen NATOmaiden pitäisi kasvattaa taas munat.

Toinen ongelma NATOlla on että sillä ei ole riittävästi lihaksia tulla Itämerelle kriisitilanteessa, AINAKAAN ennekuin Itämeren laivasto on turvallisesti pohjassa, tai Suomenlahden pohjukassa. Eli siksi Liettuan ja Puolan alueelta täytyy Kaliningrad pystyä tuhoamaan nopeasti. Tähän liittyvät alkavat taistelut koko Baltian alueella.

NATOlle on oikeastaan se ja sama liittyykö Suomi NATOon, mutta Ruotsi antaisi selkänojaa Baltian puolustukseen. Suomi toisi tietenkin paljon lisää miehiä yhteiseen pottiin, mutta tässä skenaariossa imisi huomattavasti IT ja hävittäjäresursseja. Tätä arveli jo Thomas Ries tehdessään Maanpuolustuskorkeakoulussa töitä vuosituhannen alussa. Hänen mukaansa Suomeen on PAKKO saada lisää ilmavoimaa, maavoimia ei ole Natolla antaa.Nyttemmin vanhat Nato maat ovat edelleen ajaneet alas puolustustaan, joten KUINKA paljon sitä voi saada on mielenkiintoinen kysymys. Ilmavoimaa tietenkin tulisi lisää Ruotsista, ja se antaisi myös Suomen puolustukselle selkänojaa.

Tietenkään Suomi ja Ruotsi eivät tässä pokeripelissä ole aivan kakkospari, pikemminkin kolmoisjätkä ja ässähai, mutta silti ei väheksyttävä lisä NATOon. Ruotsikaan ei ole vielä perseillyt ilmavoimiaan ja varsinkaan laivastoaan selvitystilaan. Suomella taas on edelleen suuri ja kohtuullisen laadukas armeijansa, mutta ilma- ja merivoimat ovat selkeästi riittämättömät tehtäviinsä nähden.

Joko liitytte Natoon, Suomi ja Ruotsi?

sit incipiam

Posted in NATO jäsenyys, NATO keskustelu, puolustusvoimauudistus, Suomi ja Ruotsi, teknologia, tiedustelu ja vakoilu, Tilanne päällä | Leave a comment

Välihuuto huolestuttavasta asiasta

Luin tuossa Venäjän sotilasasiohin keskittyvää kolomannella kotimaisella kirjoiteetua Blokia “russian military reform” ja törmäsin siellä tähän artikkeliin. Jutussa myönnetään ihan suoraan että erikoisjoukot harjoittelevat balttiassa, kuten Virolaiset tiesivät jo kertoa vaikkapa täällä ja virolaisen turvallisuuspalvelun miehen kaappauksesta Virosta Venäjälle kerrotaan täällä. NO varsinainen ihmetys tässä on se, että kuka kuvittelee, Annika Lapintietä, lukuunottamatta että Venäjä EI harjoittele jotain samaa Suomen rajoillakin? Tuommoinen Venäjän harrastama ihmisten rajanyli kaappaaminen ja sotatoimine valmistelu ulkomailla rauhan aikana nyt ei oikein ole “normaalia käytöstä”….. TAI onhan se Venäjältä normaalia käytöstä.

Kukaan ei kai ole yllättynyt siitä, että jos Kannaksella torjutaan suomalaisten fasisitien aggression torjumista ennen lenin..Pietaria, että Suomi on maalitettu ydiaseille jo about 10 vuotta sitten? Lehdistö oli herännyt aiheeseen, ja joku päivystävä dosentti kävi kertomassa kaikille kuinka maalitus on täysin luonnollista.(Niinhän se toki onkin, jos meinaa käydä ydinsotaa jossain maassa, vaikka Suomessa, pitää arvioida minne kannattaa laakaista ydinase, ja mikä hoituu esim 500kg:n pommeilla.)

Niin, Venäjän ilmavoimat kävivät jopa suoranaista ilmataistelua Suomen ilmatilassa 60-luvulla kun ajoivat pakenevia vakoilukoneita takaa. Tuntuuko teistä että Putinin Venäjä on eri asia kuin NL? Minusta ei tunnut. Jeltsinin venäjä sentään lähti pyrkimään kohti oikeaa demokratiaa ja vapautta venäläisille, nyt Putin klikkeineen on rakentanut “suvereenin demokratian” itselleen. Muualla sitä tavataan kuvailla diktatuuriksi.

Meillä on tuossa rajan takana aggressiivinen suurvalta, joten meidään täytyy todeta että jos joku näyttää ja kuulostaa ja haisee aggressiiviselta diktatuurilta, niin se todennäköisesti on sitä. Viimeisen viidentoista vuoden laiminlyöntejä nyt ei vain yksi 50 miljoonaa euroa paikkaa. Pelkästään kertausharjoituksiin pitäisi laittaa 2015 tuommoinen summa. VM:n esityksessä annetaan varusveijarin vuorokauden hinnaksi 65€ ja ressun vrkn hinnaksi 166€ Jännää että se on laskenut 2014 vuodesta noin 60€. Nopeasti laskien 50 000 000€/166€ saataisiin 301205 kertausvuorokauutta, eli suurinpiirtein koko reservi päivän kertautettua. Normi 10vrkn kertauksia sillä saisi siis 30000 kertaus kokonaisuutta. SATTUMALTA sama summa menee Suomen kriisinhallinta operaatioihin Ulkoministeriön hallinnonalan kautta. Olisiko ne eget parempi käyttää tässätilanteessa kotimaan puolustukseen. Puhumatta mitään kehitysyhteistyön 811 422 000 € panostukseen se on muuten sama summa, abouttiarallaa, kun meillä laitetaan maanpuolustukseen.

Minusta tässä on nyt joku pielessä.

Posted in armeija, henk.koht, puolustusvoimauudistus, Reserviläiset | Tagged | 1 Comment

Onko Leopard 2 vastaus Suomen tankkitarpeeseen?

Ensinnäkin vastuuvapautusklausuuli: Minulla ei ole “salattua” tai mitään muutakaan “taivaallista tietoa” tankkien panssaroinnista tai PsVkanuunoiden läpäisystä. Joudun siis toimimaan/kirjoittamaan julkisten lähteiden pohjalta, eli virheet aina jopa 20% asti ovat täysin mahdollisia.

Toisekseen: Sitä täydellistä Suomen tankkia ei ole, eikä tule olemaan, jolleivat suomalaiset itse päätä sitä tehdä. Tämä taas olisi tuotos/panos suhteessa hieman liikaa tämänkokoiselle kansantaloudelle. Eli ehkei sitä täydellistä vaunua meille tulekaan.

Vaunuissa tärkeimmät jutut ovat panssari, liikkuvuus ja tulivoima. Sitten tulevat vaikeammat asiat: tietovuo, komentojärjestelmä, tulenjohto ja optiikka muutenkin. Puhumattakaan miehistön koulutuksesta joka kuitenkin on edelleen se tärkein määräävä tekijä taistelussa.

Keräsin näitä tietoja Steel Beasts passarisimulaation Wikistä. Lähinnä siksi että ko “peli” on pohjana SA-INT panssarivaunusimulaattoriin. Eli kyseessä on erittäin hyvä luomus, joka on, ilmeisesti, huomattavan lähellä totuutta arvioidessa PsV taistelua. Mutta edelleen, tuskin tämäkään simulaatio viimeistä sanaa totuudelle pystyy sanomaan. Vaunujen panssarointiin ja tykkien läpäisyyn liittyvät seikat ovat tietenkin salaisia, mutta koskapa molemmin puolin kehitetään koko ajan paremmin ja paremmin läpäiseviä kranaatteja ja niitä vastaan  paremmin ja paremmin suojaavaa panssaria on kilpajuoksuasetelma selvä.

Käytäntönä näyttää olevan se, että vaunukanuunan täytyy saada läpäisy vastustajan etupanssarista kahden kilometrin päästä kohtuullisella luotettavuudella. Yleensä määrittely on sellainen, että puolet osumista läpäisee, jotkut maat/testaajat vaativat 75% läpäisy todennäköisyyden. Samoin mittaustavoissa on hieman eroa siinä kuinka paljon kranaatin massasta täytyy olla panssarin “oikealla” puolella läpäisyn tapahduttua. (Tämä siksi, että miehistö ja laitteet ovat varmasti riittävästi kärsineet). Mutta jälleen, julkisten lähteiden takia, arvuuttelun varaa on paljon. Aika pitkä luettelo, jota käytän tässä vertailussa löytyy täältä. Huomatkaa, että läpäisy annetaan 2km kohdalle, joten joudun harrastamaan luovaa matematiikkaa tuodessani sitä kilometrin läpäisyksi. Tuo 10% lisäys näyttää pitävän kohtuullisen hyvin paikkaansa, ainakin vanhempien nuoliammusten kanssa. Mutta pitkän ja ohuen kappaleen ballistiset ominaisuudet muuttuvat sen pituus/paksuus suhteen mukaan, joten jonkinmoinen arvailu on kyseessä.
laevaeritListasin lisäksi penetraattorin materiaalin, mikäli se oli listattu samoinkuin maan ja vähän osviittaa käyttöönottovuodesta. Kuten huomaatte, “normaali” tai siis riittävä tykin läpäisy menee noin 650-700mm RHA kohdalla. Se on ilmeisesti se “riittäväksi” katsottu taso nykykentille. Samoin tilastosta on helppo huomata, että edellisen polven 115mm ja 105mm kanuunat alkavat olla riittämättömiä näissä isojen poikien geimeissä. Arvot ovat nuoliammuksille.

Nyt jos mietitään Suomen maastoja ja tilanteita kuulostaa tuo 2km AmEt aika pitkältä. Epäilen että maksimimatka ehkä Seinäjoen seutuja lukuunottamatta jää mieluummin kilometriin kuin kahteen.

Sitten katsellaan vähän kuvia. Kuvat ovat SteelsBeasts pelin Wikiasta, ja noudattavat julkisten lähteiden konsensusta aina KO panssarivaunun panssaroinnista. Missä on listattu kaksi arvoa, vaikkapa 765KE ja 1231 HE tarkoittaa KE arvo juuri panssarointia nuoliammusta vastaan. Nuoliammus on nykyään Panssareiden pääasiallisin ampumatarvike. Edelleen panssari on listattu LOS eli näkösuunnasta, ikäänkuin kuvitellen, että ammus tulee vaakasuorassa panssariin. Tietenkin oikeasti kranaatti tulee ballistisella radalla, ja siitä on sitten hyötyä tai haittaa senmukaan mihin se tulee ja mikä on sitten panssarin kulma siinäkohtaa.

Vilkaistaan ensiksi vähän “Wanhoja Waunuja”
T-72 M1
T72M1T-72 M1 oli NL ulkomaanmyyntiin tarkoitettu versio. Sitä Suomikin sai ostaa. Erona NL versioon heikompi panssari. Nykyään vaunuun saadaan lisäksi aktiivi, tai ulkomaalaisittain ERA panssarointia, joka heikentää sekä ontelo- että nuoliammusten läpäisyä varsinaisessa panssarissa. Sekä Israelilaiset että venäläiset lupaavat läpäisyn putoavan puoleen ilmoitetusta Tykki käyttää samaa A-tarviketta kuin NL/venäjä vaunut, joten tykkinsä puolesta T-72 M1 on sangen soiva peli. Pahimmat ongelmat ovat ilmeisesti A-tarvike sijoittelussa, jota Groznyn katutaistelussa tsetseeniseparatistit pystyivät käyttämään hyväkseen. Johtojärjestelmien ja ammunnanhallinnan suhteen vaunu on toimiva. mutta varmaankin ikä alkaa näkyä laitteissa.

Samaa sukupolvea länsimaailmassa oli M60 Patton josta on nyt kuvissa A3 versio.
M60 Patton A3
M60A3

Kuten huomaamme, on panssari melko aneeminen, mutta ainakin Israelilaiset ovat käyttäneet lisänä Blaser aktiivipanssari eli RHA elementtejä. Israel on myös modernisoinut omat M60 vaununsa moneenkin kertaan. Nimenomaan panssaroinnin osalta. Sivumennen sanoen aktiivipanssarointi on kaikenkaikkiaan vinkeä keksintö. Ensimäiseksi asialla olivat Venäläiset 1949, mutta ensimäisenä käyttöön reaktiivipanssarinsa saivat Israerilaiset Länsi-Saksalaisten avustuksella. Ideana on se että kahden metallilveyn väliin pakattu räjähdysaine laukea kun onteloammuksen suihku sytyttää se, jolloin räjänhys työntää metallilevyä kauemmas, jolloin onteloammuksen metalliporkkana joutuu etenemään enemmän ja enemmän ikäänkuin vastavirtaan, joka heikentää läpäisyä vastaavasti varsinaisessa panssarissa. Nuoliammuken tapauksessa räjähdys vääntää nuolta, joka joko katkeaa, tai nuoli joutuu etenemään panssarissa huonommassa kulmassa kuin ilman ERA panssaria.
Tykki on 105 millinen, ja alkaa olla kehityskaarensa huipussa, eli suunnattomia lisäläpäisyjä siitä ei tulla saamaan, edustaahan se jo kuitenkin noin viisikymmenvuotiasta tekniikkaa. Tykki on kuulemma kuitenkin tarkempi kuin 120mm vaunukanuuna.

Nykysukupolven vaunut.

Ensiksi Challenger 2
challenger2
Challenger 2 on, kuulemma, tällähetkellä maailman parhaiten panssaroitu tankki. Ja kyllähän nuo RHA paksuudet ovat kieltämättä kunnioitettavia. Kanuuna on 120mm, mutta eri kuin muilla NATO mailla, koska britit luottavat monipuolisempaan ammuskokoelmaan kuin muut. Persianlahden sodan pisin tuhoaminen tuli kylläkin juuri tällä L30 kanuunalla, joten usko ei välttämättä aivan perusteeton ole. Britit uskovat edelleen HESH, eli tärykranaattiin.

Suojastaan huolimatta Challenger on samoissa painoissa muiden länsivaunujen kanssa, joten liikkuvuus on samaa luokkaa niiden kanssa. Ammunanhallinta ja johtojärjestelmä on samaa luokkaa muiden länsivaunujen kanssa. Eniten vaikutusta laitteiden käyttöön on koulutuksella, joten siinämielessä elektroniikan vertailu ei ole aivan mielekästä. Tietenkin uudet tasitelunhallintakokonaisuudet antavat etulyönnin semmoisia vaunuja vastaan, joilla ei sellaista ole. Mutta sinänsä elektroniset järjestelmät ovat riittäviä nos ne toimivat yhtä nopeasti kuin vastustajankin omat. Siis eivät “paljon hitaammin”. Suurin hitaus laitteistossa on kuitenkin aina ihmisessä.

Leopard 2 A4
leo2A4

Suomi osti noin 10 vuotta sitten Saksata ylijäämävaunuja 124 kappaletta. Näistä osa purettiin varaosiksi, ja osasta tehtiin pioneerivaunuja, mutta taisteluvaunuiksi jäi vielä 100 kappaletta näitä vaunuja. Uudemmat, eli Hollanista ostetut A6 tason vaunut alkavat tulla maahan lähivuosina. Uudempi ja “paksumpi” panssari lisää taistelukestävyyttä, ja tietenkin muutakin laitteistoa on parannettu. Tykki on pidentynyt 44 kaliberisesta 55 kaliberiseksi, joka näkyy tykin parempina läpäisyinä.

Kuten huomataan, kestää Leo 2 A4 nuoliammusta melkoisen hyvin. Erikoista leopardin panssarissa on, että se ei ole samaa Chobham tyyppistä panssaria kuin briteillä ja amerikkalaisilla, vaan reijitetty. Kun reijän koko panssarilevyssä valitaan sopivasti, kääntyy nuoliammus kitkan takia siinä hieman, jolloin saadaan samantapainen efekti aikaan kuin aktiivipanssaroinnilla.
M1A2 Abrams

Abrams on Amerikkalaisten näkemys toimivasta panzukista, ja on ainakin siinämielessä onnistunut konsepti, että laajennettavutta on ollut paljon. Vaunu aloitti 105mm L7 kanuunalla, mutta on nyt saanut 120mm Rheimetallin kanuunan, elikä saman joka on käytännössä muissakin länsivaunuissa.M1AbramsA2 Muutoin vaunusta voi sanoa sen olevan hyvin suojattu, ja aikoinaan painavaksi moitittu. Uudenpi panssarointipaketti eli TUSK on olemassa.

Venäläisten vaunujen nykysukupolvi

Myös venäjällä on edelleen panssaraointi tehostettu, ja pääaseena on edelleen 125mm kanuuna ja sen kehitysversiot. Panssari on suoraan edestä juurikin tuo 750mm RHA. Tosin tarina ei kerro onko tuossa jo otettu huomioon aktiivipanssarin vaikutus. Oletan että on, koskapa aktiivielementit näkyvät vaunun päällä. T80UJOS näin ei ole, kasvaisi tehollinen panssari noin 1000mm-1500mm RHA, joka ei kyllä kuulosta nykyaktiivipanssarissa oikein realistiselta. Seuraavan polven NERA panssarit laukaistaan sitten tutkan antaman herätteen perusteella ENNENKUIN varsinainen kranaatti osuu panssarointiin. Tämä parantaa ERAn suorituskykyä huomattavasti. Näissä sovellutuksissa venäläisillä on teknologia etumatkaa länteen. Lännessä suositaan “paksumpaa” peruspanssaria. Ranskalaisilla on Le Clerck vaunussa modulaarinen panssarointi, jota voidaan kehittää eteenpäin samalla kun tekniikka paranee.

T90S

Ja Suomen vaunutarpeet tässä kehyksessä?

Ilmeisesti Leo 2 A4 riittäisi hyvin vielä, koska se pystyy tuhoamaan kaikki vaunut Suomen ampumamatkoilla suhteellisen varmasti. Tosin niin pystyisi T-72M1 uusimmilla ampumatarvikkeilla. JOS omaa vaunua haluttaisiin harkita, kannattaisi tehdä suhteellisen kevyt vaunu, tuossa vaikkapa 35t luokassa, laittaa kevyt panssari ja ainakin tuo Rheinmetallin 120mm L44 kanuuna. Tämä siksi että vaunu olisi huomattavan kevyt ja siksi liikkuva. Käytännössä vaunuun ei voi sellaista panssaria laittaa, että se olisi immuuni vastustajan tulelle alle kilomerin matkoilla(tai voidaan, mutta sitten vaunu onkin jo oikeastaan bunkkeri, eikä liiku juuri mihinkään), joten siihen immuniteettiin ei ehkä kannata edes pyrkiä. Riittävä tykki tuhoamaan kaikki oletettavissa olevat vaunut ja hyvä maastoutumis/kätkeytymiskyky, niin että päästään ampumaan se eka laukaus, ja sitten karkuun, voisi olla se SUOMI-vaunun resepti.

Posted in armeija, Armeija 2020, simulaatio, Sodanajan joukot, teknologia, varusteet | Tagged , , , , , , | 3 Comments

kvkk-62, ryhmän automaattiaseen ongelmat.

Ruotsinkielinen YLE ja bloggaajakollega Korpraali Frisk ovat kirjoittaneet kvkk-62:en onglemista YLE toisella ja Korpraali kolmannella kotimaisella. Kahlasin YLEn jutun läpi, mutta pahoin pelkään, että virkamiesruotsista on jo niin pitkä aika, että ymmärsin sen että ammunnoissa oli sattunut vahinko ja ihmisia oli loukkaantunut. Muistaakseni 80-luvulla on kuoltukin juuri kvkkn kanssa, kun se saattaa laueta tärähdyksestä, ja saattaa heittää muutamaan ylimääräistä kuulaa matkaan, jos senpään ottaa. Siinämielessä kvkk saattaa hyvinkin olla PVn vaarallisin ase.

Sinänsä asessa ei ole kauheasti vikaa. siinä ei vain ole oikein riittävästi hyviä ominaisuuksia, että se olisi loistava ase. Itse olen varusmiesaikana kysesitä letkapyssyä kannellut, ja tiedän ainakin sen että se ei varsinaisesti kovin kevyt konekivääri ole. painoa on kertynyt 8,3 kg, kun esimerkiksi PKM painaa tyhjänä 7,5kg. 800g kantaa jo aika paljon paukkuja. Toinen ongelma on se että kvkkseen saa vain 100 patruunan vyölippaita ja vöitä. Kun ottaa huomioon aseen hyvän tulinopeuden 1100ls/min, niin voi laskea, että vyö on läpi noin kuudessa sekunnissa. Sinänsä ei siinä mitään, mutta nyt on sitten aika vaihtaa vyö, ja siinä menee noin 10 sekuntia. Eli vähän huonolla ammunta/lataus suhteella pelataan. Jos vyöt olisivat 200 niin suhde muuttuisi edes about 1:1.

Kuten sanottu, niin tulinopeus on kyllä hyvä, suorastaan erinomainen, mutta itse patruuna ei tuo suurta etua RKsta ammuttuun patruunaan verrattuna. Kvkkn piippu on vain noin 5 senttiä pidempi kuin rk:n piippu, joten huikeaa ballistista eroa aseilla ei ole. Tietenkin ammuttaessa sinne 500m päähän, kvkkn tuli on aika “tiheää”, eli pienellä alueelle tulee paljon kuulaa, joka nostaa osumahdollisuuksia pitkillä matkoilla. Samoin nopeat noin 5ls sarjat onnistuvat kvkklla aika kivasti. Toisaalta painavaan aseeseen rekyyli vaikuttaa hieman vähemmän, joten nopeilla sarjoilla saadaan hieman enemmän osumia kuin keveillä aseilla ammuttaessa. (Eka osuma alhaalla vyönsoljessa, toinen torson keskuksen tienoilla ja kolmassa olkapäissä.)

Jatkuvan tulen tehoa heikentää myös se että kvkkn piippua ei voi vaihtaa nopeasti: eli pikatulena ammuttaessa piippu kuumenee, ja on ennepitkää käyttökelvoton. (niinkuin Rokan kp-31 tuntemattomassa) Jos olisi vaihtopiippumahdollisuus, niin nopealla salvan avuksella vanha opiippu jäähtymään ja uusi kylmä tilalle. Tämä on ollut saksalaisilla arkipäivää jo ainakin MG-42 kksta eteenpäin ja on PKMnkin ominaisuus. Tämä olisi jatkuvaa tulta varten tärkeä ominaisuus.

Oikeastaan kvkk on lähinnä “ryhmän automaattiase” eikä oikein täysiverinen yleiskonekivääri. Siksi PVn siirtyminen PKM aseisiin on hyvä asia. Pitkä 7,62 sotilaskiväärin patruuna antaa iskuvoimaa aina kilometriin ja ylikin. Vaikkakin tulinopeus on noin puolet siitä mikä kvkklla saadaan PKMlläkin hyvä tulen peitto alueella, nimenomaan vakauden ja bipodin ansiosta, sekä tietenkin raskaamman ja iskuvoimaisemman patruunan ansiosta. Eli lopputuloksena ryhmän tulen ulottuvuus kasvaa, ja samoin tulen vaikuttavuus on yli 500m matkoilla paljon parempi kuin ennen.

Kvkk ei sinänsä ole huono ase, paperilla, hieman varmatoisempana ja turvallisempana se kyllä edelleen täyttäisi paikkansa ryhmän tukiaseena, mutta PKM täyttää tämän paikan paremmin. Kvkk on edelleen hyvä esimerkiksi tykistössä tykkiryhmän raskaana aseena, jolloin se voi hieman vähemmällä ryynäämisellä (lisää toimintavarmuutta ja poistaa huoltamisen tarvetta) tarjota lähitorjuntaan ja lähi-ilmatorjuntaa hyvin tulivoimaisen aseen.

Posted in Sodanajan joukot, teknologia, varusteet | Tagged , , , , | Leave a comment