Jännittävä heinäkuu maailmalla

Ilmeisesti lämmin kesä on saanut pääkopat kuumenemaan eri puolilla maailmaa. Sekä Israelin tilanne Gasassa HAMASin kanssa on nyt päässyt kulminaatiopisteeseen. Samoin Itä-Ukrainassa tilanne on saanut uuden käänteen.

Ukrainan sisällissota

Itä-Ukrainassa joku “strateginen kasakka” ampui epähuomiossa alas matkustajakoneen. En usko että tämä oli määrätty/tarkoituksellinen/tai edes haluttu tilanne. Nyt vaan sattui niin. Erityisen kuvaavaa on venäläisten maskirovka ja vesien sumentamisoperaatio, joka on käynnissä. Tarkoitushan on päästä hinnalla millä hyvänsä vastuusta, ja saada se Kiovan Ukrainan harteille.Tästä syyllisyyden siirtämisestä todisteena/osoituksena erään Sinettäläisen miehen bloki aiheesta. Erikoisen jännittävä oli muuten minusta väite “espanjalaisen lennonjohtajan havaitsemista ukrainalaisista hävittäjistä”. Eli suomennettuna ESPANJASTA toiselta puolelta Eurooppaa havaittiin SIVIILI tutkilla kaksi UKRAINALAISIKSI HÄVITTÄJIKSI tunnistettua kohdetta. Tämä ei onnistu. Ei mitenkään.

Vaikka lukuisat ykstiyiset tahot ovat todistaneen separatisteillä olevat BUK järjestelmiä, ja niitä on koettu piilottaa Venäjän puolelle turvaan on ilmiselvää ja monella toisistaan riippumattomalla tavalla (puhelinkeskustelut, yksityisten valokuvat, USAn startegisen tiedustelun lähteet, Venäjän toiminta asiassa) todistettu, että juuri separatisteille tämä vahinko sattui. Korpaali Fisk on kirjoittanut hyvän pätkän aiheesta kolmannella kotimaisella. Samoin toinen suomalainen sotilasasioiden blokien Mahtisonni James Mashiri on kirjoittanut aihepiiristä. Kehotan lämpimästi tutustumaan.

Kaikista raskauttavinta on minusta ollut separatistien ja virallisen Venäjän toiminta. Lenin sanoin: ” Älä kuuntele mitä suu sanoo, katso mitä kädet tekevät”. Suu on puhunut kaikenlaista järkevää ja yleisesti hyväksyttävää, sekä sellaista joka voidaan katsoa haluksi saada “maailmankylän” hyväksyntä Itä-Ukrainan miehitykselle ja sitä luonnollisesti seuraavalle kaappaukselle. Tähän tähtää myös B-mänin bloki Suomessa ja hänen toimintansa Venäjän, tai no ainakin Putinin, etujen ajajana Suomessa, ja toisaalta Suomen etujen, toimien ja näkökantojen mustamaalaus Venäläisessä mediassa. Backmanin selityshän hänen harrastamastaan suomalaisten viranomaisten ja koko kansan mustamaalaamisestaan on ollut että “venäläisessä mediassa käytetään värikästä kieltä”.

Strateginen kasakka siis asetti Itä-Ukrainen haltuunottaneet Venäläiset joukot johtajineen ikävän ja ennaltasuunnittelemattoman tilanteen eteen. Nyt pitäisi näyttää siltä että haluaa auttaa malesialaiskoneen alasampumisen tapahtumien tutkinnassa, ja samalla kuitenkin haudata/tuhoja/siirtää kaikki mahdolliset todisteet ja samalla levittää mahdollisimman paljon sumuverhoa ja syyttää kaikkia mahdollisia muita tahoja tapahtuneesta. Presidentti Putin joutui hyvin ikäävään ulkopoliittiseen tilanteeseen, joka ei ainakaan auta tilanteen ratkaisemista Ukrainassa hänen haluamallaan tavalla. Lähinnä hänen pyrsitelynsä vaikuttaa länsimaissa naurettavalta. Parempi olisi ollut hoitaa asia tyylillä “rapatessa roiskuu”.

Venäjän Yleisesikunta on järjestänyt eilettäin tiedotustilaisuuden siitä mitä se uskoo tapahtuneen. Suomen Sotilaan FB sivuilta löytyy asiasta retostelua. Linkki tässä

Kyseessä nyt ei ole kuitenkaan se, että siviilikoneita olisi tahallaan ammuttua alas ilmatorjuntaohjuksella, kuten esimerkiksi Rhodesiassa 1978 tapaukset Air Rhodesia 825 ja helmikuussa 1979 827. Syyskuussa 1978 tapahtuneessa 825 tapauksessa separatistit/sissit/vapaustaistelijat tylysti teloittivat matkustajakoneiden pakkolaskuista selviytyneet noin kymmenen matkustajaa. Jälkimäisessä tapauksessa kukaan ei selvinnyt maahansyöksystä.

Gaza ja raketit

Israel kyllästyi HAMASiin ja päätti ratkaista tilanteen taas muutamaksi ajaksi järkevällä tavalla. Minusta täysin oikein. Jos kerran HAMAS haluaa käyttää siviiliasutusta suojana, ja siviilit sen sallivat, ei oheisvahingoista voi syyttää ketään muuta kuin HAMASta ja Gasalaisia. Gasassakin olisi varmaan paras aloittaa “spontaani kansannousu” ja arabikevät HAMASta vastaan, nyt kun kerran Israel on sen jo laittanuyt valmiiksi polvilleen ja lähteä sitten rakentamaan uutta Gasaa ja rauhaa Israelin kanssa. Ei ole Itä-Suomesta, eikä Länsi-Suomestakaan, ammuttu raketteja Venäjälle, ja ihan järkevä niin. Voitte kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos niin olisi 1950-70 luvuilla tehty. Venäjällä ei tietenkään semmoisia ongelmia ole ollut, ja onhan sitä joitain ilmataisteluja ja takaa-ajoja Suomenkin ilmatilassa touhuiltu kylmän sodan aikana. Niin ja lipsahtihan sieltä Neuvostoliitosta ohjuskin Inarinjärveen joskus aikoinaan. Myös takaa ajoja Suomen lapissa oli, mutta koskapa Lapissa ei ainakaan ilmapuolustusta ennen Lennostone perustamista ollut, niinstäei paljon tiedetä, ja vielä vähemmän puhutaan. Etelä-Lapissa käytiin jonkinmoinen ilmataistelu MiG-17 koneiden ajaessa takaa RB-47 tiedustelukonetta.
Lyhyesti siis olisi parempi palestiinalaistenkin aloittaa oikean rauhan rakentaminen Israelin kanssa, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Ei se varmaan ollut suomalaisillakaan rauhanajatukset koko ajan mielssä kun NL touhuja katseli, mutta pakko oli.

Israel on hoitanut maasotansa Gasassa ammattimaisesti ja ilmeisen hyvin siviiliuhreja välttäen. Näyttäisi siltä että ensin miehistöä kouluteltiin viikko, ja sitten ryhdyttiin tositoimiin. videomateriaalissa, joka tietenkin on suodatettua, näkyy nuorehkoa ja hyvinkoulutettua taistelijaa uusimalla kalustolla (Tavor-21, näyttää olevan valta kiväärinä osastoissa.)

Posted in Tilanne päällä, voimapolitiikka | Tagged , | 4 Comments

Rakasta, kärsi ja unhoita, eli reaali- ja voimapolitiikan vastaisku.

Nyt monissa “oikein ajattelevissa”-piireissä on alkanut kauhea hätä siitä, että voimapolitiikka on palannut Eurooppaan. Samoin ministeri Tuomiojan hengenheimolaisissa on jälleen herännyt kova tarve “ymmärtää Venäjää” Tuomioja siis kärsii Virtahepo olohuoneessa syndroomasta. Ulkoministerimme meni tölväisemään , noin ulkopolitiikan johtohahmoksi, aika rajusti Viron Tasavallan Presidenttiä Toomas Ilvestä. Tästä on kerrottu muuallakin, mutta itse ihmettelen tätä Vasemmistopiirien  rakkautta Venäjään. Venäjä ei ole “rauhanvaltio Neuvostoliitto”- joka tarpeentullen hellästi rauhanpanzukeilla palautti väärinajattelevat itäeurooppalaiset “oikeiden mielipiteiden pariin” DDRssä -47, Unkarissa -56 ja Tsekkoslovakkiassa -68. Sekä tietenkin osallistuin sotiin “USAn kätyriä Isaraelia” vastaan, kun Egyptiläiset kämmelsivät itse omat asiansa. Venäjä ei ole kommunistinen maa, ei edes sosialistinen maa, joten on vaikea ymmärtää näiden vasemmistoviikareiden haikailua ja rakkautta Venäjän kleptokratiaa kohtaan. Wahlroosilta sen kyllä ymmärtää, hänhän luopui aatteesta ja alkoi tehdä rahaa kun kynnelle kykeni, tosin hän ei ole kauhean positiivisia Venäjästä puhutkaan.

Mutta se Voimapolitiikan paluu.

Voimapolitiikka on nollasummapeliä, eli kaikki mikä on itselle lisää on joltakulta muulta pois, ja se on hyvä se.

Tämä kuuluu vähän samaan kastiin kun se että “suuria asevelvollisuusarmeijoilla käytäviä sotia ei enää tule” Missä siitä on tehty päästös? Ketkä päättivät? Kuka ratifioi? Kyse on vain muutaman, yleensä vassarin, Yliopiston norsunluutornissa työskentelevän proffan ajatus. Se että proffa ajattelee, ei tarkoita sitä, että tosimaailman pikku faktat mitenkään sekoittaisivat sitä ajattelua. HÄNESTÄ tuntuisi kivalta, että voimapolitiikkaa ei enään ole, ja samoin hänestä tuntuisi kivalta, että asevelvollisuusarmiejoita ei enää ole. Kyse ei ole sen kummemmasta asiasta. Euroopassa on juuri nyt käynnissä tommoinen “asevelvollisuusarmeijoiden sota” joita ei enää tule. Eikä pitänyt tulla 2008 Gruusiassakaan. Joo, Ukrainan sota alkoi Venäjän erikoisjoukkojen operaationa Krimillä, mutta sitä ennen tapahtui kansannousu, jota Venäjä yritti toimillaan pahentaa, ja nyt tapahtumat Krimin jälkeen ovat muuttuneet sisällissodaksi Ukrainassa. Saamme nähdä ehkä vielä ihan oikeita panssaritaisteluitakin.

Missään ei ole päätetty että voimapolitiikkaa ei ole. ja että keskinäisriippuvuus estää sen. Energia on ase, sitä Venäjä on heilutellut jo aika pitkään Itä-Euroopassa, ja koittanut palautella entisiä satraappeja ruotuun. Itse en ole kuvitellut että se olisi mitäään muuta kuin omien etujen ajamista. Miksi sen muuta pitäisi ollakaan. Samoin USA ajaa omia etujaan niillä keinoin millä se halluaa ja katsoo voivansa käyttää, ja siellä missä se katsoo voivansa niitä käyttää, ja missä katsoo OMIEN etujensa niin vaativan. 

Venäjän Liittolaisverkko on päässyt pahasti murenemaan sekä lähi-idässä, että koko afrikan alueella. Kiina on korvannut Venäjän Eteläisen Afrikan alueella voimapolitiikan pelaajana. Kiinalla on melkoinen kuristusote esimerksi Zimbabven ja Mosambikin talouselämässä ja politiikassa. Kiina tarvitsee resursseja ja pelaa voimapolitiikkaa siellä missä pystyy. Libya menetettiin 2012 ja Syyrian menettämiseen Venäjällä ei ole varaa. Krim on tärkeä laivastotukikohdan takia ja muuetnkin jonkinnäköinen lukko keskellä Mustaamerta. Iran on korvaamassa Irakia Venäjän tärkeimpänä liittolaisena keski-idän alueella, ja siksi Venäjä tulee pitämään huolta siitä, että USA tai Israel ei pysty, liikaa, uhkaamaan Iranin valtaapitäviä. Venäjä toimittaa, esimerkiksi, ydinreaktorin Iranilaisiile. Iranin ydinpommin jatkokehtiys jää nyt toistaiseksi nähtäväksi. Samoin yhteisiä asekehitysprojekteja Iranilla ja Venäjällä on muutamia.

Keskinäisriippuvuus on leikisti kiva juttu, mutta jos jostakjusta, esim Venäjästä, tuntuu että Gayrooppalaiset tarvitsevat enemmän halpaa kaasua ja öljyä, kuin venäläiset BMWitä ja Mersuja, niin keskinäisriippuvuutta ei ole. TAI ainakin toinen on riippuvaisempi kuin toinen. Samalla voi hajoittaa EUn yhtenäisyyttä, hoitamalla juttuja kahdenvälisesti ohi EUn, jolloin pakotteet jäävät haistapaskan tasolle. Tämäkin on venäjän voimapolitiikan mukasita. Meilläkin uutisoidaan mitä merkel on nyt sanonut ja Sarkozy on sanonut, mutta sen pitäisi olla mitä EUn ulkokomissaari on sanonut. Eli EU itsekin haluaa hoitaa suhteensa ulos kahdenvälisesti, ei yhtenäisesti. Tämä tarkoittaa sitä että EU on mahdollista saattaa päättämättömyyden tilaan sopivalla voimapolitiikalla.     

Venäjä on tukenut Syyrian hallintoa kapinallisia vastaan, koska sillä on laivastotukikohta Syyriassa. Venäjä käyttää kaikkia keinoja, poliittisia ja sotilaallisia saavuttaakseen haluamansa edut Syyriassa. Se on näköjään kannattanut ja kun länsi on huomannut, että Arabikevät tuo Muslimiveljeskunnan valtaan, niin ei ehkä kannatakaan. Pojot siis Venäjälle erän voittamisesta. 

Kaikki Suurvallat pelaavat voimapolitiikkaa joko näkyvämmin tai piilossa, mutta niin aina tehdään. Siksi Suomen olisi, yhtenä tämän voimapolitiikan Afrikan tähti pelilaudan topaasina, parempi päättä minkä pelaajan leiriin haluaa kuulua, ja alkaa toimia senmukaisesti. Tämä tietenkin ministeri Tuomiojasta henkilökohtaisista mielihyvistä välittämättä.  

Se että “ymmärtää” venäjää, siis tietää mitä peliä venäjä pelaa,  ei tarkoita sitä että haluaa auttaa Venäjän voittoon. Toivottavasti Tuomiojakaan ei ole tähän halukas. Olisi ehkä parempi että Tuomojan tilalle vaihdettaisiin joku reaalimaailmaa enemmän ymmärtävä kaveri, ja vaihdettaisiin UMssäkin suurin osa 80-luvun jäänteistä uudempiin ja vähemmän vasemmisto-idealistisiin miehiin, ja miksei naisiinkin. 

Mutta loppukaneetiksi siis: KAIKKI, aivan kaikki, pelaa AINA ja KAIKKIALLA voimapeliä, Jos joku on niin heikko että ei voi osallistua, niin on kuitenkin aina yksi pelimerkki laudalla. Sillä niin on aina ollut ja niin on aina oleva. Suomi on enemmän noita pelimerkkejä kuin pelaajia, mutta parempi on meilläkin tottua ajatukseen että asjopuukin voi ohjailla itseään edes siihen leiriin mihin se haluaa, että ei joudu siihden mihin EI halua.   

EU, USA ja Venäjä peleevat voimapolitiikkaa, tai suurta peliä, ne tekevät sen Ukrainassa, ja niin ne tekevät Suomessakin. Suomeakin kosiskellan ja tökitään niin että osaamme mennä sopivaan suuntaan kauppapolitiikalla ja esimerkiksi sillä mitä aseisa saamme USAsta ja sen NATO liittolaisilta ostaa. TAI mitä me saamme myydä minnekin sen perusteella mitä osia tarvikkeissa on mukana, tai kenelle niitä haluamme myydä. 

Posted in Suomi ja Ruotsi, Tilanne päällä, voimapolitiikka | Leave a comment

Kultarantaa, NATO-keskustelua ja yleistä Ukrainaa

Valitettavasti en päässyt heti tuoreeltaan seuraamaan tämänvuotista Kultarantasatoa lomamatkan vuoksi, mutta olen kotiutumisen jälkeen katsellut retostelut aiheesta. Koskapa itse Tasavallan Presidentti on kehottanut osallistumaan keskusteluun, kannanpa itsekin, ehkä ominaispainoltaan hieman kevyemmän korren, kekoon.  

En oikein pysty ymmärtämään Keskustapuolueessa esiintyvää “virtahepo olohuoneessa” ajattelua. Tämä tuli mieleeni kun seurasin Paula Lehtomäen  esiintymistä A-studion ja aamutelevision Kultarantaosioissa (8. ja 9.6.2014).  Minusta tämä kertoo jonkinlaisesta puolueen sisällä olevasta ajatuksesta TurPo politiikasta. Sanoisin sitä jonkinlaiseksi ulkopoliittiseksi denialismiksi. Tyyliin: Lapiota ei saa sanoa lapioksi, se on maataloustyökalu.  Ulkopoliittisessa kontekstissa siis karhu ryyppää ja rällää olohuoneessa, ja keskusta kollektiivisesti kiistää sen olevan karhu, tai ainakin että se ryyppää ja rällää, ja toivoo samalla, että karhu ei huomaa ja vetäise kuantaloon ohimennen. Kyllä tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin se ensimäinen poliittinen hyve, mitä pitää ulkopolitiikassa harrastaa.

Eli vaikka suomalaisia on “syytetty” ulkopoliittisestä pragmatismistä ja arvopohjan unoahtamisesta, minusta parasta on olla pragmaattinen ja katsella maailmaa hyvin värittömien silmälasien takaa. Jostakin syystä Länsi ei ole antanut meille anteeksi omaa heikkouttaan toisen maailmansodan aikana. Pragmaattisuus ei ole sama asia kuin myöntyväisyys tai suomettuminen. Pragmaattisuuteen kuuluu se, että tiedetään asiat mistä pidetään kiinni ja kuinka siitä pidetään kiinni.

Kun Suomi nyt vihdoin viimein on saanut NLn romahduksen jälkeen toimintavapautensa takaisin, täytyy ulkopoliittisen johdon pitää kiinni tuon toimintavapauden ylläpidosta.(JOO teidän, että osa vallasta on annettu Brysselin peikoille, mutta ainakin nyt siitä mitä siitä on edelleen jäljellä.) Jos emme liity NATOon tulkitsee Venäjä sen kutsuksi, tai vähintään mahdollisuudeksi, itselleen ottaa poliittista vaikutusvaltaa Suomessa.  Euroasialismi, Putinin Venäjän ulkopoliittinen viitekehys, katsoo Suomen kuuluvan  tiukasti Venäjän etupiiriin. Liittyminen NATOon tekisi Suomen immuuniksi tällaisille spekulaatioille. Vai uskotteko siihen että Suomen venäläisvähemmistöstä ei voi tehdä samankaltaista keppihevosta kuin esimerkiksi ukrainassa, jolla puuttua Suomen asioihin, esimerkiksi Karjalassa ja Itä-Lapissa? Ajatelkaapa vaikka Kiprusofin perhettä, he ovat olleet Suomessa niin alistetussa asemassa, että ovat, käsittääkseni, luopuneet venäjän käytöstä kotikielenä, ja ovat siten menettäneet identiteettinsä. (Tähän sitten vastuuvapautuskalusuuli, että minulla ei ole mitään tietoa kenekään Kiprusoffin Miikan tai Markon, puhumista kielistä, mutta päättelin etunimistä, että ihan suomalaisista kavereista taitaa olla kyse. Samoin Reijo Ruotsalaisen ruotsinkielentaitoon en ota kantaa.)

MUTTA homman kauneus Venäjän lausutun ulkopolitiikan kannalta on se, että he, virallinen venäläinen ulkopolitiikka, katsovat oikeudekseen ajaa myös Markon ja Miikan asiaa Suomessa, ihan ilman KO henkilöiden mielipiteiden kysymistä. 

Siksi siis nopeasti NATOon. 

Hienoa Kultarantakeskusteluissa oli myös realismin paluu puolustusvoimakeskuteluun. Edes vihreät miehet eivät usko omaan hahmotelmaansa Suomen puolustamisesta, tai eivät ainakaan kehtaa enää tuoda omaa unelmahöttöistä paperiaan ihmisten naurettavaksi julkisuuteen. 

Suomella ei ole strategista asetta, ja en usko että olisimme nähtävillä olevassa tuleviasuudessa sellaista hankkimassa. Siksi reservistä, koko puolenmiljoonan ukon armeijasta, on syytä pitää kiinni ja unohtaa kaavailut reservin pienetämisestä. Jos Ukraina on mitään opettaa, niin “separatistien” käytön tämän harmaan vaiheen aikana info sodan alun ja varsinaisten taisteluiden alkamisen välillä. Lähinnä siten että tällöin reserviläiset joutuvat ottamaan yhteen vihollisen erikoisjoukkojen kanssa, jolloin ainakin varusteiden ja koulutuksen pitäisi olla lähellä samaa tasoa vihollisen kanssa. Muuten ollaan taas tilanteessa, että täytyy toivoa että paikalla on muutama reserviläinen hirvikiväärin kanssa, kun ei ole paikalle lähettää edes sitä puoliksi tapettua ryhmää. Parasta turvallisuustyötä juuri nyt on kouluttaa reserviä, että siitä sitten on hyötyä kun sitä tarvitaan.
Ja ehkäpä tätä infosotaa ollaan aloittamassa Suomeakin vastaan koskapa Rossiskaja Gaseta kirjoittaa
sisällissodan mahdollisuudesta Suomessa. Jäämme siis kuuntelemaan mitä ihmeellistä idästä taas kuuluu.

Ukraina ja Irakin tilanne ovat molemmat tietenkin huolestuttavia mutta hieman eri tavalla. Ukraina tuntuu läheisemmältä, koska siinä on Eurooppalaisen valltion aluetta ja koskemattomuutta loukattu diktatuurin toimesta. ISIS siksi että ties kuinka monta “lomailijaa” Pohjois-Irakissa on itse asiassa osallistumassa taisteluihin, ja kuinka moni kuulemassa propagandaa aiheesta. tämä lisää terroriuhkaa Suomessa, vaikkei ehkä suoraan meihin kohdistuvana.

Ainakin Ukraina osoittaa sen että ennen sitä “papin aamenta” ei ole avioliittoa ja turvatakuita. EUssa ollaan jo, mutta edelleen on kiire pyrkiä kohti NATOa. EUn yhteinen puolustus olisi meille hyvä, mutta kuten Kultarannassa todettiin, voipi olla että 22/28 katsoo sen tarpeettomaksi, ja siksi se on tarpeeton ja vain paperilla. Tulevaisuus voi muuttaa asian, muta epäilen sitä vahvasti.

Posted in NATO keskustelu, puolustusvoimauudistus | Tagged , | Leave a comment

Uusi kylmä sota itämerellä.

Suomen kuvalehdessä oli loistelias kirjoitus uudesta itämerestä ja Suomen asemasta siinä. Kirjoituksen linkitti Suomen Sotilas facebookissa. Täytyy tässä itse nostaa hattua paremilleen, ja toivoa että pääsee näiden veikkojen kanssa joskus edes pöydän alapäähän kuuntelemaan juttuja.

Uusi kylmä sota alkaa olla fakta vanhassa iloisessa Euroopassa. Rajalinjat, joita ei pitänyt enää olla, on nyt vedetty uudelleen, ja veljeskansan, ja muun balttian onneksi idemmäs kuin ne ennen olivat. Suomi vain jähmettyi samaan paikkaan tämän suvikauden aikana, ja nyt joudutaan miettimään, että mitä nyt sitten tehdään. Pitää pelätä että etsikkoaika meni ohi, ja nyt ollaan jämähdetty idän etupiiriin toistaiseksi. Siksi pitäisi toimia NYT.

Minusta Euroopan liittovaltio olisi parempi, ja erityisesti pidempiaikainen, ratkaisu kuin NATO, mutta ikävä kyllä se ei taida olla enää meidän käsissämme. Tai no sehän oli, mutta jostakin minulle käsittämättömästä syystä Suomi halusi vesittää kaikki vähänkin turvatakuuta muistuttavat rakenteet EUsta. Tämä NATO skeptisyys johtuu minulla lähinnä seikasta, että erilaiset kauppakiistat tulevat johtamaan vääjäämättä monenlaisiin ongelmiin tulevaisuudessa maailman kahden suuriimman talouden välille. Kauppasotiakin on ollut syntymässä, ja USA koittaa tietenkin tukahduttaa EUn taloudellista kasvua, koska se on uhka USAn vaikutuvallalle maailmassa, ja ehkä muutenkin. Vaikkapa vimeaikaiset lähi-idän sodat ovat johtuneet USAn tarpeesta turvata itselleen strategisen hyödykkeen saatavuus, siis öljyn, Britit ovat koittaneet itselleen kahmia siitä osuuden, mutta muu Eurooppa ei ole saanut tehtyä mittän. Eu joutuu neuvottelemaan energiastaan vihamielisen suurvallan Venäjän kanssa. Se varmaankin nyhtää itselleen kaiken mitä se voi saada: rahaa, vaikutusvaltaa ja tekniikkaa.
Vahva liittovaltio EU olisi siis ollut paremmassa asemassa vastustamaan USAn vaatimuksia, jotka eivät ole EUn intressien mukaisia.

Tämä ei nyt vaan ole tapahtumassa, viime viikonlopun vaalit todistivat sen, joten pitää valita se toiseksi paras vaihtoehto, eli NATO. Tykkäisin itse enemmän vanhemmasta, kovemmasta NATOsta kuin tästä nykyisestä, mutta beggers can’t be choosers. Vaikka edelleen Suomea puolustavat suomalaiset, niin edes apu liittolaisten ilmavoimilta olisi tervetullut.

Jännittävää minusta henkilökohtaisella tasolla on NATO vastustajien argumentaatio aiheesta. Se on suoraan kuin Hellstenin “Virtahevosta olohuoneessa”: Jos me ei tehdä mitään sellaista että se juopppo isä ei suutu, niin ehkä se jättää meidät rauhaan. Jos kyseessä olisi perhe, kehotettaisiin vieämään se juoppo äijä hoitoon, ja muut mennä vähintään terapiaan. Kansainvälisissä suhteissa on viidakon lait, se joka voi tekee kaiken sen mihin se pystyy muita niinpaljon suututtamatta, ettei napsahda omaan nilkkaan.

Suomi-neidon kannattaisi unohtaa se helevetin huono parisuhde sen karhun kanssa, jota on vietetty jo kohta 70 vuotta, ja katsella vähän muutakin elämää. Ehkä siihen kuuluu jotain muutakin kuin EU, jospa siihen kuuluisi myös yksi vakasvastiotettava NATO.

Posted in NATO jäsenyys | Tagged , , , , | Leave a comment

Häivekoneet nykypäivän ilmasodassa.

Muistan nuormamiehenä lentäneeni monta missiota microprosen f-19 stealth fighterillä, joka tuntui silloisesta sotanörtistä uskomattoman etevältä ja hienolta sotakoneelta. Sitähän ei saanut ala millään, ja se teki kaiken ja risat. Ampui ilma- ja maamaalit, ja kukaan ei voinut sille mitään. NOH totuushan oli aikalailla toisenlainen

Häiveominaisuus ei tietenkään ole puijausta, mutta nykytietämyksen valossa se vain riippuu voimakkaasti tutkan aallonpituudesta. Tähän aallonpituuteen ja lentokoneen kokoon ei voi muotoilulla paljonkaan vaikuttaa, vaan pitkät aallot eivät heijastu koneen pinnasta haluttuun suuntaan, vaan heijastuvat takaisin yleensä koneen rakenteista. Samoin multistaattiset, eli monikeskiöiset tutkat, Amerikaksi multistatic, pystyvät kokoamaan tiedot useasmmasta vastaanottimesta ja rakentamaan niistä kokonaiskuvan. Jos meidän “f-19” koneemme lentää suoraan kohti pahiksen tutkaa, ja säteet heijastuvat nokasta sivuille, lähettävä tutka ei välttämättä havaitse “F-19” konetta, mutta viereinen tuka havaitsee, koska nokka heijasti tutkan radioaallot sopivasti tutkaa kohti. analogiana voisi puhua “tutkaverkosta” jossa on usemapia säteilijöitä, ja vilä useampia vastaanottimia. Säteilijä on se “halpa” osa, Jonkinmoiset osat säteilijän valmistamiseen saat vanhasta mikroaaltouunista, ja vastaanottaja kallis, se sisältää valtavan määrän komponentteja, ja niihin liittyvää elektroniikkaa. Etuna tästä on, että tutkatuhooja, eli HARM ohjukset voivat kyllä tuhota säteilijöitä, joita on helppo tehdä lisää, mutta eivät tiedä mitään varsinaisista vastaanottimista, ne ovat passiivisia, ja siksi erittäin vaikeita löytää ja siten tuhota.
Ranskalaiset, matematiikan hallitsevina, ovat suunnitelleet tällaisen systeemin. Se käyttää säteilijöinä ihan tavallisia FM-radioasemia. Myös GSM asemiin pohjautuva systeemi on briteillä jo olemassa.

Eli ei ole aivan niin helppoa kuin oli vuonna 85.

Ilmassa tutka ei enää ole tärkein sensori vaan sen rinnalla on tehnyt renesannssi IRST, eli infrapuna anturi. Koska sensorit ovat kehittyneet huomattavasti sitten vaikka 70-luvun, pystytään häivekoneet havaitsemaan hyvinkin luotettavasti infrapunajälkensä perusteella. Eurofighterin PIRATE havaitsee hävittäjänkokoisen maalin 90km päästä, siis prosyyrin mukaan. NO tämähän on hyvä, koska häivekoneissa lämpöä kehittyy ilman kitkan vaikutuksesta siiven ja rungon etuosiin, ja tietenkin takaa loistaa iso kynttilä, jos sieltä pääsee kurkistamaan (jopa niin, että PIRATE lupaa 140km havaintoetäisyyttä). Tässä vaiheessa etu on siirtynyt sille jolla on parempikantamaiset ohjukset, eli juuri tällähetkellä venäläisille. Tuleviasuudessa länsi-Euroopasta, jos aikataulu pitää niin vuonna 2015, tulee Meteor ohjus, jonka kantama on jo noin 200km. Tämä ohjus on jo integroitu Gripeniin. Suomen kannattanee seurata perässä, tai ilmavoimin Hornetit muuttuvat pelkiksi kalliiksi maalitauluiksi.

Toki Suomessakin on käytössä liteningpod sensorit, mutta se näyttää valmistajan prosyyrin mukaan olevan lähinnä ilmasta maahan toimintaan. Se kyllä havaitsee ilmakohteita, mutta ei, ilmeisesti, pysty tuottamaan tarvittavaa maalidataa ilmamaaleille. Tietenkin jos ajatellaan että meillä on tilanne, jossa meillä on muutama kone, ja joku havaitsee vihulaisen liteningillä, niin silloin kaveri voi laittaa tutkan päälle sopivassa paikkaa ja ampua, ja varsinainen havaitseva kone pystyy pysymään paremmin piilossa. Noin teoriassa, ja olettaen että on parempikantamaiset ohjukset.

Eli tämä edelleen alleviivaa tarvetta olla hankkimatta huona hävittäjää häiveominaisuuden takia, vaan hakea hyvinliikehtivää hävittäjää, jolla on hyvä sensoripaketti ja aselasti. F-35 ei siis edelleenkään ole Suomen valinta. Vaikka sillä on sama israelilaispodi, se ei edelleenkään liiku ja lennä juuri mitenkään. Niin F-35 ei myöskään lennä tarpeeksi, ts se on liian kauna maassa verrattuna siihen mitä se on ilmassa, joten konemäärä, ja sitäkautta taistelulentomäärä jäisi Suomessa, kuten myös USAssa liian pieneksi. Joten joku muu kone, vaikkapa seuraava Gripenin versio voisi olla se uusi kone Suomeen. Niitä saataisiin järkevä, yli sadan koneen, määräkin.
On haihattelua kuvitella, että Suomi tuhoaa talvisodan hengessä 62 oman koneen menetyksin yli 200 vihollisen konetta. NO omat tappiotha ovat korkeintaan se 64 konetta, mutta paljonko saadaan vihollista alas on toinen juttu.

Posted in Armeija 2020, ilmavoimat, Sodanajan joukot, Sodanajan toiminta, teknologia | Tagged , , | Leave a comment

Miksi Suomen seuraava hävittäjä ei ole F-35?

 

Jätetäänpä NATO ja Ukraina&Krim hetkeksi siihen juupas-eipäs, meidän isä on pahempi kuin teidän isä-tilaan missä keskustelu on valitettavasti tällähetkellä ja puhutaan vähän välineistä välillä. Olen ihan varma, että palaan tähän NUK keskusteluun vielä.

Nythän ainakin pienenet, ja vähän isommatkin pojat, näkevät märkiä unia siitä että pääsevät lentämään F-35 joint strike fighterillä livenä. NO onneksi on olemassa lentosimut, joissa ei välttämättä tarvitse liikaa realismia käyttää. Nyt on vaan niin, että F-35 on erittäin huono kone, oikeasti ja peruuttamattomasti. 

Tämä johtuu siitä, että koneesta yritettiin tehdä USAssa kolmen eri puolustushaaran kolmea eri tehtävää tekevä superkone. Siinä on kahdeksan asiaa liikaa. Merijalkaväki halusi koneen joka voi nousta pystysuoraan, ja rynnäköidä, Ilmavoimat halusivat pikaliikkujan, joka osaltaan tukee maavoimia ja osaltaan on mukana ilmatasiteluissa ja osaltaan tekee syviä hyökkäyksiä puolustettuun ilmatilaan. Laivasto halusi ilmaherruushävittäjän, joka voi nousta ja laskeutua tukialukselta. NO NIIN. kuinkas kävi? Ensinnäkin pystysuoraan nouseva kone on paksu, että rungon sisään sopii iso turbiini, tai oiekastaan “tuuletin”, jolla saadaan pystysuoraan nousemiseen tarvittavaa ilmaa. Suihkumoottorin suihkua ei parane ohjata alaspäin, koska se on “aika kuumaa”  ja tekee pahaa kannelle, ja tietenkin lähettyvillä oleville ihmisille. Samlla tällaisen koneen siivistä kannattaa tehdä lyhyet, koska se auttaa pystysuoraan nousussa.

Nyt vaan kävi niin, että paksu runko, sen tuulettimen takia, lisää heittovarjoa ja siten ilmanvastusta, eli hidastaa konetta. Ilmanvastuksen kaava on F = ½ s v² A Cv. Missä A on se heittovarjo tai otsa-ala, kummaksi sitä nyt haluaa kutsuakaan, s on ilman tiheys ja Cv on esineen aerodynaaminen kerroin, v on kappaleen nopeus. Ja kuten huomataan niin v, eli nopeus on toisessa potenssissa. Kun A kasvaa kaksinkertaiseksi, niin samoin käy ilmanvstukselle. Eli mootori joutuu tekemään enemmän työtä- hitaampi kone ja huonompi polttoainetalous. Sitten ne lyhyet siivet. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen neliömetri siipeä joutuu kannattamaan enemmän painoa. Siipikuorma on kulloinenkin paino jaettuna nostavan osan, eli siiven, pinta-alalla. Nykyään runkokin muotoillaan niin että se antaa nostetta, mutta ymmärrätte periatteen. Tämä taas pakottaa koneen liikkumaan nopeammin, koska muutoin siivistä ei saada riittävästi nostetta että kone pysyy ilmassa, Samasta syystä kone ei voi tehdä kovin nopeita liikkeitä. 

Itse asiassa 50-luvun suunnittelua olevat MIG-21 ja Mirage III koneet repivät F-35det kappaleiksi, kunhan ne pääsevät näköyhteydelle F-35een. eli ei puhuta BVR taistelusta. F-35 ei ole yksinkertaisesti aerodynaamisesti ja liikehtimiskyvyltään sellainen kone, että se pystyisi käymään kaartotaistelua KO koneiden kanssa. Uudemmista puhumattakaan. Se ei myöskään näinollen pysty loppupelissä juurikaan väistelemään ohjuksia, vaan on pahasti niiden armoilla. Mutta eihän se haittaa, konehan on häivekone. NO ei nyt niinkään. Itse asiassa ne  Helsingin ilmapuolustuksen 1944 kaksi m/39 Raijaa (Freya) tutkaa havaitsisivat oikein näppärästi häivekoneet. Tämä johtuu tutkan käyttämästä taajuudesta, tässä tapauksessa 250MHz. Itse asiassa brittien Chain Home havaitsisi häivekoneet jopa paremmin, mutta ei antaisi kovin hyvää suunta tai etäisyystietoa. mutta kuitenkin. Serbit käyttivät juuri tätä keinoa ampuessaan ala F-117 pommittajan silloin Kosovon sodan aikoihin. He laittoivat ohjukset seuraamaan paljon pitempää aaltoa kuin nykyään on tapana, ja tulokset ovat serbian ilmailumuseossa näytillä. Ainoa ongelma tässä lähestymistavassa oli se, että tarvitaan tietokone poistamaan häiriöt kuvaputkjelta. Alle 1GHz taajuusalueellahan toimivat säätutka, jotka siis havaitsevat vesipisaratkin ilmasta, ja siis häivekoneet myös. Venäläiset ovat teinneet tämän ja tarjoavat tällaisia tutkia myyntiin kaikille jolla on rahaa. Jos asia jäi kiinnostamaan, niin voit käydä katsomassa vaikka artikkelin täältä. Eli siis F-35 ei oikein tuollaiseen valvottuun ilmatilaan voi mennä. Lentokoneisiin tällaisia alle 2GHz tutkia on vähän vaikea rakentaa, koska ne vaativat suuret antennit, mutta siksihän tietovuot on kehitetty: Laitetaan tiedot maasta torjuntahävittäjään.

Naamioitu tankki puhumattakaan jalkaväestä on vaikeaa havaita, erityisesti nopeasti liikuttaessa, ja siksi tuo huono liikehtimiskyky haittaa toimintaa myös lähituessa. F-35 ei pysty liikehtimiään niin terävästi, että se voisi toimia tehokkaasti lähituessa, ja samalla tämä kankeus tekee siitä hyvin haavoittuvaisen IT tulelle. Taas sen rungon muodon takia polttoainetta kuluu paljon, ja kone ei voi jäädä suojaamaan jalkaväkeä kovin pitkiksi ajoiksi. Maksimissaan noin tunniksi-puoleksitoista. Tämähän käy ilmi jo siitä etää USAF katsoo tarvitsevansa erillisen lähitukikoneen Afganistaniin ja Irakiin, Brasilialainen A-29 Tucano on kuulemma kisassa vahvoilla.

Australiassa oli pitkään vallalla käsitys, että F-35 olisi ainoa RAaF kone, joka pystyisi hoitamaan kaikki vaaditut tehtävät. Kun huomattiin, että  JSFn hinta nousee ja nousee ja edelleen nousee, todettiin että pysytään kahden koneen mallissa ja hankittiin F/A-18 E/F malleja ilmavoimille, ja väitettiin, että tämä oli suunnitelmakin. Valitettavasti sotapelit vaan ovat paljastaneet, että Kiinan ilmavoimat, se on vihollinen, jonka Australia katsoo joutuvansa voittamaan, pyyhkii F-35 Aussi-ilmavoimilla pöytää menne tullen ja palatessa. Lockheed väitti että sotapelin laatijalla ei ollut kaikkia tietoja käytössään, ja siksi sotasimulaatio ei ollt tarkka. NOH vaikkei se olisi ollut kaan tarkka, niin Australialla oli ensimäisen taistelun jälkeen KAKSI F-35 konetta jäljellä. Muut oli tuhottu, pienin tappioin kiinalaisille. Liittyen juuri liikehtimiskykyyn, lyhyeen lentoaikaan ja kiinalaisten  häivekoneiden löytämiseen suunniteltuihin tutkiin.

Lisäksi, häiveominaisuuksien kannalta pitäisi koneen aseistus pitöää rungon sisällä olevissa kaukaloissa. Jos koneen pinnalle ripustetaan tavaraa, se näkyy loistavasti tutkassa. Koneen siipien ja ripustimien väliin jää paljon koloja, joista tutkasäde otta mielellään kimmokeen takaisin lähettäjälleen. Eli kun pitäisi niille syville iskureissuille ja SEAD tehtäville lähteä, ei oikein ole konetta joka voisi lähteä. Ei ole oikein kantamaa, ei ole oikein riittävää asekuormaa, eikä ole mahdollisuutta päästä karkuun vihulaisia, kun ne on saatu kerran perään.

JSF on lisäksi osoittaunut erittäin epäonniseksi koneeksi kehityskaressaan, siinä on jatkuvia lastentauteja ja ongelmia, joita ei ole vielä ratkaistu. Hinta tulee kasvamaan niin suureksi että USA tuskin ostaa yhteensä enempää kuin 500 konetta, ja se tarkoittaa, että kenelläkään ei ole sitten enää varaa ostaa suuria määriä omaan tarpeeseen. Itse asiassa tässä jutussa haastateltu konesuunnittelija mainitsi Gripenin vaihtoehtona F-35 JSFlle.  KOneen ongelmista ja “ominaisuuksista” kertovia juttuja on muitakin. Siitä vaan tekemään Youtbe ja Google hakuja, älkää minua uskoko.

Loppujen lopuksi, 

F-35 ainoa tarkoitus on…. Tuottaa rahaa Lockheedille, aivan saatanallaisesti, ja samalla naittaa ostajat locheedin asiakkaiski seuraavaksi 30 vuodeksi, jolloin kellään muulla ei ole varaa tuottaa kilpailevaa konetta markkinoille. 

Posted in Armeija 2020, ilmavoimat, teknologia | Tagged , , , , | Leave a comment

Miten nämä kansalliset jäätiköt liikkuu? Liitto Ruotsin kanssa?

YLE, ja ehkä sen valveutunut siipi tarjoaa NATO vaihtoehdoksi sotilasliittoa Ruotsin kanssa. Kiva ajatus, mutta ei oikein käytännöllinen. OK, Ruotsilla on kaikkea semmoista kivaa teollisuutta ja kykyä mitä suurvalloilla tapaa olla, mutta ei vaan tarpeeksi, ei ainakaan enää. Ruotsin aseteollisuus on hyvässä kunnossa ja teollisuutta muutenkin kivasti, mutta ihan raaka väestömäärä, ja siten sen tuoma attritionsietokyky puuttuu. Sota on aina ollut ja tulee aina olemaan attritionsietoa, tarkoitushan on tuottaa maksimaaliset vahingot viholliselle mahdollisimman pienillä omilla tappioilla, materiaalisesti, rahallisesti tai muutenkaan.  

Jos ajatellaan historiaa, niin Ruotsi kävi 1721 vuoden jälkeen venäjän kanssa 1740 luvulla Hattujen sodan ja 1788-90 Kustaan sodan, sekä vielä Suomen sodan 1809.  Valtakunnan resurssit vuoden 1721 jälkeen eivät olleet riittävät Venäjää vastaan, eivät ne ole vieläkään, eivätkä tule enään olemaankaan. Suomen ja Ruotsin yhteenlaskettu väestömäärä, about 15 miljoonaa, on noin 10% Venäjän väkimäärästä, about 140 miljoonaa. Teollisuutta on suhteessa enemmän, mutta Venäjällä on absoluuttisesti enemmän. Öljyä ei ole omasta takaa, ja ruokaomavaraisuus on vähän niin ja näin.

Uskokaa pois vaan, Ruotsi-Suomi 2015 olisi sotilaallisesti Venäjää vastaan yhtä huonossa jamassa kuin 1809kin. Oikeastaan huonommassa, koska silloinen valtakunta oli sotateknisesti aika lailla samalla tasolla vihollisen kanssa. Nyt puuttuu monta semmoista kykyä, joita suurvalloilla on, esimerkiksi kyky syviin iskuihin. Toki muutamia taisteluita voitettaisiin ja uudet Vänrikki Stoolit kirjoitettaisiin, mutta todennäköisesti venäläiset eivät enää antaisi takaisin Uumajan pohjoispuolista Ruotsia.

Nyky Ruotsin PV on aika huonossa hapessa, erityisesti maavoimat. Ilmavoimissa lienee laatua ja kukaan ei ainakaan ole sanonut että Gripen olisi huono kone, hintaansa nähden tai muutenkaan. Varsinkin kun NG toimitukset alkavat. Koneita on tällähetkellä vain aika vähän. “Liian vähän” on tietenkin siinä mielessä vähän vaikea määritellä, että puhutaan yhtälöstä montako lentoa per kone per päivä. Laskin tuossa joskus aikaisemmin, että Suomen noin 60 konetta (Hornettiä, Hawkit eivät oikein sovi nyt tähän kategoriaan, ei ole tutkaa) riittävät juuri ja juuri pitämään partioita ilmassa 24/7 kun tarvitaan. Suomelle saattaisi olla se noin 100 konetta hyvä määrä, mutta Ruotsi on noin 30% suurempi maa, joten niitä koneitakin pitäisi olla se noin 30% enemmän, eli varmaan se noin 140 konetta oikeasti.

Laivasto Ruotsissa on kohtuu kivassa kunnossa myös, on omia sukellusveneitä, ja muutenkin alustoja aika mukavasti. Mutta riittävästi suojelemaan yhteistä merenkulkua itämerellä? Ei oikein, huomataan, että Ruotsi saa omat rahdit aika kivasti ulos Göteborgista, ilman itämerellä roudaamisen vaivaa. Suomelle tämä ei ole yhtä helppoa. Vastustamaan hyökkäystä Itämereltä Gotlantiin ja/tai Skooneen? Todennäköisesti, ilmavoimien avulla. Mutta jos vihollinen pääsisi rannalle, niin sota alkaisi olla hävitty. 

NO sitten ne maavoimat: Ruotsin maavoimat pitäisi olla 50 000 miestä. Eivät ole, rekrytointi ei ole onnistunut. Eli Ruotsista ei löydy tällähetkellä joukkoja päättäväisen hyökkäyksen torjuntaan vaikkapa Tukholman eteläpuolelle tai Skooneen. Siihen ne 50 000 miestä saattaisivat juuri ja juuri riittää. Mutta ei muuhun. Ruotsilla olisi siis kyllä käyttöä suomalaisille joukoille, mutta apuja sieltä ei tässäsuhteessa tultaisi enää ikinä nähtävillä olevassa tulevaisuudessa saamaan. Ruotsalaisten PITÄISI pyörtää pyhät sanansa, ja palata asevelvollisuuteen ja reserviläisarmeijaan, mutta kun se taitaa olla mahdontonta, kun silloin tulisi ilmiselväksi että tehtiin rauhanhuumassa pikkuriikkinen moka.

Eli, vaikka Ruotsalaisilta varmasti kannattaa aseita osaa, niin liittolaisuus ei ole järkevää näistä edeltämainituista syistä.

Eli oltaisiin taas kunniakkaasti tilanteessa, että Ruotsi voisi maksaa suomalaisella verellä seikkailunsa, ainakin maalla. (Eei, ei se ole katkeruutta, vaan ihan toteutunut fakta, Esimerkiksi Suomen sota käytiin melkein kokonaan Suomesta kotoisin olevin joukoin. Mutta Suomen sodasta sitten joku toinen kerta)

Eli tällaisen liiton kykyyn käydä se iso sota ei oikein voisi luottaa, Ruotsin, ja Suomen, sotilaalliset tuotantolaitokset olisivat melko helposti venäläisten vihollisen tuhottavissa, ja esimerkiksi omaa tankkituotantoa ei ole. CV90 ei nyt oikein riitä tankiksi, vaikka varmasti 105mm tai 120mm kanuunalla pystyvä tankin tuhoaja olisikin.

Onneksi Suomen ja Ruotsin liittolaisuus kuitenkin toteutuu: Molemmat maat ovat NATOssa ennen vuotta 2020.

 

Posted in Armeija 2020, NATO jäsenyys, Suomi ja Ruotsi | Tagged , | Leave a comment

No MITÄ tässä nyt sitten pitää tehdä?

Turvallisuuspoliittisen keskustelun laineet ovat, vihdoin, alkaneet muuttua myrskyksi. Tilanne näyttää aivan siltä kuin Venäjä HALUAISI ajaa kaikki puolueettomat maat NATOon. Tämä voi tietenkin pitää paikkaansakin, ei KGBn miehistä ikinä tiedä, ainakin se vahvistaisi hallinnon asemaa koti-Venäjällä, ja ei muuten muuttaisi tilannetta miksikään.

Jos nyt pohtii tätä NATOon liittymisasian problematiikkaa vähän, niin lähtökohdat ovat seuraavat:

  1. Meillä on onni olla Euroopan agressiivisimman supervallan naapurissa
  2. EU ei anna turvatakuista
  3. Mikään muu liitto ei tuo vastaavaa turvaa kuin NATO.

Eli siis: Minusta tuli NATO-liittoutumista kannattava sillä hetkellä kun kävi ilmi että, Suomenkin halu oli tämä, EU ei anna turvatakuita. EU olisi ollut turvatakuun antajana parempi, koska EU on jo nyt ollut pariin otteeseen USAn kanssa kauppasodan partaalla. Ajan kanssa tulee käymään niin, että kauppapoliittiset ristiriidat USAn ja EUn välillä tulevat kiristämään välejä. USA suhtautuu jo nyt EUhun parhaimmillaan neutraalina valtana.

Liitto Ruotsin kanssa ei tuo vastaavaa turvaa Suomelle. Itse asiassa nykyisen Ruotsin puolustusratkaisun mukaan kaikki olisi niinkuin ennen. Ruotsalaiset roudaavat suomalaisia käymään sotia tarpeen mukaan, ja keräävät voiton hedelmät. Ihan niinkuin suurvalta-aikaan. Jos ruotsilla olisi ydinase ja suuremmat ilmavoimat, olisi se varteenotettava liittolainen jopa Venäjää vastaan.

Kolmas faktori tässä asiassa on Venäjä. Venäjä käyttäytyy juuri niin kuin se haluaa, vaikka norsunluutorneissaan hovia pitävät akateemikot ovat luvanneet, että maailma on muuttunut. No ei ollut. Kannattaa suhtautua varauksella kaikkiin akateemikkojen pohdintoihin siitä, että suuret armeijat ovat historiaa, vähintäänkin erittäin skeptisesti. Missä se on päätetty? Kuka päätti, ja kuka valvoo että näin tehdään? Ei Venäjä operoi tälläviikolla Krimillä parilla komppanialla erikoisjoukkoja. Maassa on vähintää tuhansia venäläissotilaita, mieluummin kymmeniätuhansia. Ja kaikilla heillä on muuten äänioikeus ensi sunnuntain vaaleissa, en usko, että nukkuvia äänestäjiä tuosta joukosta pääsee löytymään. Tämä voisi olla todellisuutta vaikkapa Sallassa ja Savukoskella Lapissa. Siellä “vainotaan venäläisiä” ja “ei anneta käyttää venäjän kieltä”. Argumettejä, jota kuullaan Krimin suunnalta tänään..

Ammattilaiskomponetti, SA-intissäkin, olisi OK, koska sillä voidaan tehdä monta hyvää asiaa: Osallistua siirtomaasotiin, pitää huolta siitä, että res. armeijalla on käytössään laadukasta aliupseeri- ja nuorempaa upseeriainesta. Lisäksi sillä voidaan hoitaa nuorisotyöttömyyttä “kivalla ja kansanterveyttä edistävällä tavalla”. Tämäkään ei viher-vassareille kelpaa, koska vapaat huumeet ja maailmanrauha.

Edelleen niiden jotka ovat “ammattiarmeijakiimassa” kannattaa muistaa, että niillä “Euroopan sivistysmailla” joilla on ammattiarmeija on myös väestö ja talous pitää yllä ammattiarmeijaa, joka on noin Suomen sodan-ajan armeijan kokoinen. Suomella ei ole. Lisäksi niillä on yleensä ydinase, tai kyky hankkia semmoinen about vuodessa. Lisäksi kaikilla on takataskussa laki, jolla kutsunnat pistetään käyntiin, jos maailmantilanne alkaa siltä näyttää. Miksi Suomen siis kannattaisi muuttaa omaa tilannettaan?

Niin. Mitä enemmän asiat näyttävät muuttuvan, sitä enemmän ne pysyvät samoina. Vaihtoedot ovat oikeastaan siinä: Voit liittyä NATOon tai yrittää liittyä kun on liian myöhäistä. Vaikkakaan NATOsta ei saa suuria määriä joukkoja tai ilmavoimia, mutta pitemmässä juoksussa tavaraa ja rautaa löytyy, tarpeeksi isommankin sodan voittamiseen. Siksi liittoutuneena tai liittoutumattomana Suomen on paras pitää ruuti kuivana, ja pitää oma puolustus kunnossa. Ainakin sen kahdenviinkon verran. Myös EUsta löytyisi suunnaton sotapotentiaali, mutta on eri asia saataisiinko tätä potentiaalia koskaan yhtä kohdetta vastaan, niin ja niitä EU takuita ei ole myynnissä.

Venäjällä on, objektiivisesti ajatellen, erittäin hyvät syyt pelätä EUta ja NATOa. Se ei kuitenkaan ole mikään syy Suomen olla liittoutumatta. Kuten ensimäisessä kappaleessa totesin: Putin on NATOn paras myyntimies.

Vaikka en ole tyytyväinen vm. 2015 NATOon, niin mentävä silti on. Vuosimalli 1985 olisi vaan ollut paljon parempi.

LEPO, hauskaa viikonloppua!

Posted in NATO jäsenyys | Tagged , | Leave a comment

Turvallisuuspolitiikkaa tänään ja huomenna YLEllä.

Nyt keskustellaan voimallisesti Suomen TURPO linjasta. Tämä on tietenkin hyvä asia. ja vaikkakin olen melkoisen luutunut omiin näkemyksiini, on aina hyvä kuulla vastaargumenttejä, jos ei muusta syystä, kuin vahvistaakseen omia näkemyksiään pohdinnan kautta.

James Mashiri kirjoittaa tänään blokissaan, tapansa mukaan, erittäin hyvää analyysia aiheesta. Ammattilaisen näkemys on osin erilainen kuin historian ja res. toiminnan harrastajan mutta toivotaan, että jonkin osan totuudesta näen itsekin.

Vaikkakin kaikki hienot jutut, kuten kansainvälinen oikeus, on ihan kivoja, niin ei pidä unohtaa sitä että esim USA ja Venäjä eivät ko puljusta piittaa kuin silloin kuin niistä on omille pyrkimyksille hyötyä. Muuten reaali- ja voimapolitiikka jyllää kuten aina ennekin. On aivan turha kuvitella

Mutta päivän tärkein Turvallisuuspoliittinen uutinen on tässä:

RUL ja Reserviläsiliitto antoivat, pyytämättä, lausunnon EUn seuraavan aseidenkielto kierroksen Suomen osakilpailuun. Katso linkit uutisen alaosasta.

Eli EU katsoo tarpeelliseksi kieltää tavallisilta kansalaisilta puoliautomaattiset pistoolit ja kiväärit. Tämä vaikuttaisi paljon reserviläsiten aseenkäsittely ja mapumataitoon. Tällainen kehitys on ehdottomasti torpattava alkuunsa.

Halu on sama kuin niillä ihan oikeilla pesunkestävillä ruskeilla natseilla: Saada hallintoalamaiset kyvyttömäksi puolustaa itseään mielivaltaa vastaan. Minusta AINOA ja PARAS demokratian tae on runsaat tavallisilla kansalaisilla olevat aseet. Hallinnon pitää pelätä alamaisiaan, ei alamaisten hallintoa.
Mutta kannaattaa huomata myös, että EU yrittää kieltää tai ainakin rajoittaa puoliautomaattisten kivääreiden ja pistoolien saantia. Tämäkin on turvallisuuspoliittinen linjaus. 

Vaikka ei aivan NRAn linjoille lähtisikään, niin jotain hyvin outoa suomalaisessa asepolitiikassa on…

Posted in armeija, Reserviläiset, varusteet | Tagged , | Leave a comment

To NATO Not to NATO, That Is the Question

Nyt kun Venäjän karhu esittelee lihaksiaan, pitää miettiä Suomen asemaa Venäjän luoteiskulmalla. Tällähetkellä Suomi on lähinnä niinkuin hetero, joka ei osaa sanoa ei, leimautumisbileissä ja toivoo että jos jotain sattuu, niin käytetään edes liukuvoidetta. Se kyky sen “ein” sanomiseen on lähinnä kyky hoitaa oma posti. Se että voi itse ja naapurikin voi luottaa siihen, että kulma on turvassa.

Kuitenkin Putinin Venäjä on Suomelle suurempi uhka, kuin päinvastoin. Itärajan puolustaminen vaatii sen noin 700 000 jannua, vaikka reservikin on ajettu tässä ei meitä mikään koskaan missään huumassa alas. Jos katsotaan että omia miehiä ei ole riittävästi, täytyy hakea liittolaisia. Ruotsista ei ole kuin ehkä teollista tukea, mutta NATO on sellainen looginen yhteisö, johon jokaisen jotensakin länsimaisen valtion kannattaa kuulua. Kun Suomi liittyy NATOon, on meille luonnollinen yhteisö siellä ns Visegrad maat: balttia, Puola, Unkari ja Tsekki. Visegrad maat ovat tekemässä itään sanoisinko “kovaa NATOa” jotka antavat takuut toisilleen.

Sitä anomusta kannattaisi ruveta ja väsäämään.

Posted in NATO jäsenyys | Tagged , , | Leave a comment