Maanpuolustus 2025, mikä on kehityssuunta? osa 2/3.

Posted on January 10, 2014 by epamuodikkaitaajatuksia

Tänään siis jatkokertomuksen aiheena seuraavat asiat: Meinataanko sota voittaa ja jos meinataan niin yksin vai jonkun kanssa? Mennäänkö raha edellä vai suorituskyky edellä? Millaista yhteiskuntaa puolustetaan? 

Mutta ensiksi: Kannattaa seurata J. Mashirin blokia jossa käsitellään tänä viikonloppuna Sälenin turvallisuuskonfrenssia. Itsellä ainakin on ruotsin opinnoista jo niin pitlkä aika, että vähintään kaikki nyanssit kielestä menetetään, ja ehkä pahimmillaan jotain merkityksestäkin. Eli Tsemppia ja Propsit blokistille!! Linkki Jamesin sivuille on TÄSSÄ

 

Meinataanko siis voittaa vai ei?

Tai pikemminkin: Mikä riittää hyväksyttäväksi sodan lopputulokseksi? Jos tavoite on saada Karjala ja käsivarsi takaisin Muurmanskin radalle asti, on armeija huomattavan erinäköinen kuin silloin jos riittää että valtiojohto ehtii paeta kultavarannon kanssa Ruotsiin ja siitä Britteihin. Näiden ääripään keskivälillä lienee optio: “Tehdä maan miehittäminen ja hallitseminen mahdottomaksi”. Se ei ole oikein hyvä, Se näet lähtee ajatuksesta että miehitys TULEE tapahtumaan jos ei heti niin nopeasti. Samalla varmistetaan että sissisodan vihan ruoskat tulevat kurittamaan kansaa laajalla rintamalla; niitä jotka lähtevät metsäveljiksi, ja niitä jotka tukevat heitä, niitä isänmaanpettureita jotka alkavat yhteistyöhön miehittäjän kanssa, sekä niitä jotka vain yrittävät selvitä päivästä päivään. Jos haluaa lueskella millainen tilanne maassa silloin olisi, kannattaa tutustua  Algerian vapaussotaan ja Rhodesian sotaan. Sekä Sissit että hallitus käyttivät varsin kovaa kättä ja eniten kärsivät siviilit. Eli opittava asia tässä lienee se, että ÄLÄ joudu sissisodan väliin ilman asetta. 

Parempi tavoitetaso maanpuolustukselle on vihollisen haluaman hyödykkeen hinta niin saatanallisen suureksi että kukaan täysjärkinen ei sitä halua maksaa. Tämä vaatii rahaa, miehiä ja ajanmukaista kalustoa niin että kenekään mieleen ei tule lähteä kokeilemaan kepillä jäätä. Se merkitsee myös henkistä muutosta: On parempi näyttää tyhmältä ja voimakkaalta, kuin fiksulta ja heikolta. Paras olisi tietenkin näyttää fiksulta ja voimakkaalta.  

Tässä on minusta puolustusvoimien suurin ongelma: PVllä ei ole strategista asetta. Suuri kenttäarmeija on ainoa asia joka lähestyy strategista asetta, mutta sekään ei ole se. Helpoin ase olisi kukaties Suomelle kemiallinen tai biologinen ase, mutta ne ovat vähän nou-nou nykymaailmassa, jotan tavoiteltava ase tässä kategoriassa on ydinase. Tai vähintään likainen pommi. Teknisesti sellaisen hankkiminen ei Suomelle ole mahdotonta. Esimerkiksi Japanilla ja Saksalla olisi noin vuodessa valmiina ydinase, jos sen tarve tulee, mutta ei liene historiallisista syistä mitenkään epäselvää miksi heillä ei ole sitä.

Poliittisesti Suomen lienee mahdotonta hankkia ydinasetta: Venäjä ei sallisi sitä. Oma ydinase tekisi Suomen pitkästi immuuniksi kaikelle painostukselle. Koska loppujen lopuksi Suomella olisi aina mahdollisuus tuhkata Pietari ja Murmansk. Varmasti myös kansainvälinen yhteisö itkisi asiasta ja Suomi rikkoisi ydinsulkusopimusta ja muuta mutta loppujen lopuksi kyse on Suomen sisäisestä asiasta. Samoin uskon että Vihreiden ja SDPn olisi mahdotonta niellä tällaista asetta, vaikka se kuinka järkisyillä olisikin perusteltavissa.

Mahdoton asia ydinaseen omatoiminen hankkiminen ei ole: Israel on hankkinut oman autonomisen ydinaseen. Mutta aivan helppoa ydinaseenvalmistus ei tietenkään olisi. Lähinnä saataisiin aikaan vapaasti putoava pommi, siivillä tai ilman. Oman ballistisen ohjuksen kehitys viesi lisäksi aikaa vaikka mahdotonta sekään ei tietenkään ole.

Järkevänä ja kestävänä tavoitteena pitäisi olla puolustuvoimat, jotka kestävät sotaa suurvaltaa vastaan noin kaksi-kolme kuukautta, niin että on mahdollisita saada täydennyksiä ja mahdollisia liittolaisia ulkoa (jos siis hyökkääjän haluama etu on niin tärkeä jollekulle toiselle, että sen haluamin kilpailijan käsiin halutaan estää). Tavoite on siis saada edelleen ulkopolitiikalle liikkumatilaa, ja mahdollistaa ajan ostaminen. Koska pitkittyessään sota kyllä mutkistuukin.   

Yhdessä vai yksin?

Ruotsalaiset ovat antaneet “Solidaarisuuslauseensa” samoinkuin EU, mutta kuinka paljon selkänojaa nämä antavat on sitten toinen juttu. Ruotsi todennäköisesti osallistuisi sotaan Suomessa, mutta tällähtkellä, ja todennäköisesti tulevaisuudessakin Ruotsin kyky antaa tukea tai apua on hyvin rajoittunut. Ilmavoimaa on, laivastovoimaakin jonkinverran, mutta maavoimaa ei enää ole.

Vaikka Eu onkin taloudellinen suurvalta, sillä ei ole yhtenäsitä puolustuspolitiikkaa tai puolustusta. Perinteisiä suurvaltoja EUssa on monin kappalein, mutta niiden kyvyt ovat kohtuullisen heikot nykyään. Jos Eu muodostuu liittovaltioksi on se ainoa ajateltavissa oleva “liittolaisuus” siinä tapauksessa, mutta tässä tilanteessa EU jättää turvallisuusapparaattina paljon toivomisen varaa. 

NATO on siinä mielessä looginen liittolainen, että siihen kuuluvat kaikki eurooppalaiset demokratiat. USAn vetäytyminen Euroopasta kylläkin herättää kysymyksiä NATOn kyvyistä turvata jäsenmaidensa koskemattomuus tulevaisuudessa. Länsi Eurooppa on ajanut puolustukykynsä niin alas, että amerikkalasia ei enää kiinnostanut olla turvallisuuden tuottajina Länsi-Euroopassa. (Lisäksi tietenkin USAn kiinnostus on siirtynyt Aasiaan ja lähi-itään). Eräs indikaattori tästä NATOn liettymisestä on Visegrad maat, jotka ovat Puolan johdolla alkaneet rakentaa omaa kykyä NATOn sisällä. Visegrad maat ovat huolissaan NATOn rapautuvasta kyvystä Euroopassa. 

Venäjä olisi siinämielessä mielenkiintoinen liittoutumisen kohde, että kaikki muut ovay pyrkineet eroon Venäjän vaikutusvallasta. Varmaankin hyvästä syystä. Se tietenkin poistaisi sodanuhan aika lailla totaalisesti, mutta kaventaisi Suomen ulkopolitiikan lähinnä Putinin myötäilyksi ja Venäjän hännystelyksi.

Samantapainen yllätysveto liittolaiseksi olisi Kiina. Varmaankin riittävän kaukana, että jonkinlaisen rauhan saisi, mutta sijoittaisi todennäköisesti joukkoja Suomeen, jos katsoisi omienkin etujensa sitä vaativan. Kiinalainen sotatekniikka on mielenkiitoinen sekoitus itää, länttä ja omaa kiinalaista tavaraa, mutta  heidän panostuksensa sotilasteknologiaan tuo heidät västämättä joskus muiden supervaltojen rinnalle. Kiina on nouseva mahti, joten siinämielessä Kiina saattaisi olla hyvä panostus tulevaisuuteen, mutta silloin joutuisimme varmasti USAn mustalle listalle. Tämä USAn viha painaa ehkä nyt vaakakupissa enemmän.

Ruotsin ja Suomen valtioliitto OLISI paras, JOS Ruotsalaiset laittaisivat asevelvollisuuden uudelleen käyttöön ja muutenkin vähän katsosivat asioita käytännön ja realismin kautta. Tämä valtio olisi edelleen Euroopalainen valta, joka pystyisi vaikuttamaan asioihin  tehokkaasti omalla lähialueellaan. Tapahtuisiko tämä? No ei.

Onko rahaa?

On, jos niin päätetään. Jos Suomessa ollaan valmiita laittamaan jokseenkin tarpeettomaan terveydenhuollon tietojärjestelmään yhden avaruussukkulan hinta, OLISI meillä, niin halutessamme, varaa laittaa asiat hyvään kuntoon. NATO kehottaa sijoittamaan 2% BKTstä maanpuolustukseen (tämä säilyttää jo rakennetun kyvyn, ei kehitä sitä) Joten Suomen pitäisi uhrata 15 vuotta noin 3-4,5% BKTstä rakentamaan maanpuolustusta. Silloin kyvyt olisivat uskottavalla tasolla.

Rahaa ei määrättömiin ole, mutta eipä sitä KASKOa ostettaessa mietitä vain sitä mitä se kasko maksaa, vaan sitä millaisen onnettomuuteen voisi joutua.  

Yhteiskunta 2025?

Yhteiskunta on todennäköisesti samankaltainen kuin tänäänkin. Toivottavasti yhteiskunnan polarisaatio saadaan kuriin ja ymmräätetään että AnarkoMarkon ja KokkariKertun sekä PersuPetterin pitää sopia samaan maahan. Mielipiteitä saa olla ja niistä täytyy keskustella, mutta poliittinen väkivalta on erittäin Nou-nou.

Syrjäytyminen on turvallisuusriski: se saa erityisesti nuoret miehet puihin. Siksi Asepalvelukseen pitäisi saada se 90% ikäluokan pojista. Saahan sinne tyttöjäkin tulla, mutta jos ajatellaan naisten pakollista asepalvelusta, niin se on siinämielessä turha, että 275 000 henkilön kenttäarmeija ei oikeastaan tarvitse lisää henkilöstöpoolia. Minun aikanani kenttäarmeijan vahvuus on laskenut 700 000 miehstä 350000 kautta nykyiseen. Se tarkoittaa, että melkein puoli miljoonaa reserviläsisä on vapautunut sodanajan tehtävistä. Minusta Palokuntien ja Poliisin pitäisi/kannattaisi ottaa koppi näistä vapautuvista reserviläisisitä, ja kouluttaa apupoliisit ja apupalomiehet heistä kriisiajan tarpeisiin. Olisi tietenkin hyvä kouluttaa tytöistä apuhoitajareserviä ja muuta huoltoreserviä, mutta minun laskimeni mukaan siihenkään ei ole oikeastaan kauheaa tarvetta.

Lopuksi

Viimeisessä osassa maalailen isolla pensselillä millainen se Unelmien SA-int olisi, sekä teen jonkinmoisen yhteenvedon koko hässäkästä ja koetan parhaani mukaan vakuutella lukijaa omista näkemyksistäni tässä asiassa.  

Posted in Armeija 2020, puolustusvoimauudistus | Tagged , , , , | Leave a comment

Maanpuolustus 2025, mikä on kehityssuunta? osa 1/3.

Posted on January 2, 2014 by epamuodikkaitaajatuksia

EntinenPohjois-Karjalan sotilasläänin komentaja Jouko Hälvä, EVP, oli antanut YLElle haastattelun joka herätti kysymyksiä maanpuolustuksesta. Juttu on luettavissa täältä. Lopputulema oli, että liittoutua on pakko, jos ei NATOn kanssa, niin sitten Venäjän. Samoin Eversti Hälvä mainitsee hivuttautumisen kohti valikoivaa asevelvollisuutta: Lääkärintarkastusrajoja kiristettiin niin, että 85% ikäluokasta koulutuksesta on siirrytty 70% ikäluokasta koulutukseen.

Blokissa uusimmanpuolustus ja random thoughts on käsitelty samoin asevelvollisuuden ja maanpuolustuksen tulevaisuutta. Hieman eri kannoilta, mutta jäsennellysti ja järkevästi joka tapauksessa.

Minusta sitä minkälainen maanpuolustus tarvitaan 10v kuluttua kannattaa miettiä. Sen miettimiseksi pitää ajatella muutamia seikkoja: Kuka on vihollinen? Millaista sotaa ajateltiin käydä? Kuinka todennäköistä se on? Meinataanko voittaa ja jos meinataan niin yksin vai jonkun kanssa? Mennäänkö raha edellä vai suorituskyky edellä? Millaista yhteiskuntaa puolustetaan? Sitten voidaan esittää melko hyvä arvio siitä millainen puolustusvoima Valtakunnan turvaa.

Kuka on siis vihollinen?

Suomen turvallisuuspolitiikan keskuksessa on ja tulee aina olemaan Venäjä. Naapurissa olevan suurvallan intressit on aina pakko ottaa huomioon. Venäjä on puolittainen uhka Suomelle: Venäjä haluaa ohjailla Suomen ulko- ja puolustuspolitiikkaa haluamaansa suuntaan ja itselleen mieluisaksi riippumatta siitä mikä on Suomen etu. Tällähetkellä Suomessa ja Suomella ei ole mitään sellaista elintärkeää, jota Venäjä ehdottomasti tarvitsisi, mutta Suomalaiset antoivat laskea kaasuputken alueelleen, joka luo Venäjälle taloudellisen intressin meidän aluevesillemme. No, on se sama intressi Saksallakin, mutta saksalaisilla on hyvin rajoittunut kyky toimia näin kaukana emämaastaan. Venäjällä on kyky toimia Suomen merialueilla ja ilmatilassa, mutta ainakaan julkisuudessa ei ole kerrottu Suomeen suuntautuneista hyökkäysharjoituksista. Uskon että sellaisia on ollut, mutta PVn tiedotuspolitiikka näissä asioissa on ollut perinteisesti aika “sulkeutunut”.

NATOlla on Balttian ja Norjan takia intressiä toimia täällä päin. Mutta myös NATOlla on leikkausten jälkeen melko olematon kyky meidän lähialueillamme. Ei ole mitenkään tavaton ajatus, että NATO toimisi Venäjää vastaan Balttiasta tai Norjasta, joka saattaisi laajentua koskemaan meitäkin. Voimme tällaisessa konfliktissa joutua imetyksi mukaan konfliktiin samaan tapaan kuin Norja ja Tanska 1940, koska ne eivät osoittaneet kykenevänsä puolustamaan puolueettomuuttaan.

Ruotsi on tietenkin tuossa naapurissa, mutta NO Ruotsilla ei ole tulevaisuudessa oikein maavoimia, joten todennäköisesti emme Ruotsia VASTAAN joudu sotaan, Yhdessähän käydään sotaa nytkin Afganistanissa.

Muut mahdolliset viholliset ovat terroristit ulkomailla Suomen intressejä kohtaan, kotimaahan pesiytynyt tai tuotu terrorismi. Jos osallistumme NATOn tai EUn rangaistusretkikunnissa tai siirtomaasodissa toimivat joukot kaukana kotimaasta COIN ympäristössä ja säännöillä. ja vasttaan saattavt asettua oikeastaan millaiset joukot tahansa.

Siinä siis minun mieleeni tulevat mahdolliset viholliset jonkinnäköisessä järjestyksessä.

Millaisen sodan SA-Int voi joutua käymään?

Nytkin suomalaiset ovat mukana Afganistanin operaatiossa, jota ei saa sanoa sotaan osallistumiseksi. Kyse on COIN, eli counter insurgent, operaatiosta, jossa partioidaan ja pyritään rauhoittamaan aluetta. eli siis karkeasti vastasissitoiminnasta. Afganistanissa on kyseessä ns pikkusota, jossa tappioita ei juuri tule, mutta jossa niiden uhka on jatkuvasti läsnä partioidessa. Suomalaiset ovat enemmänkin olleet sivustakatsojina, kuin mukana varsinaisissa sotatoimissa, mutta jonkinlaista kokemusta äksönistä on silti saatu.

Tämä samalainen COIN operaatio voi tapahtua toki Suomessakin. Jos yhteiskunnasta syrjäytyy riittävästi riittävän vihaisia nuoria, niin heidän vihansa purkautuu väistämättä johonkin suuntaan. Ohjaavana ideologiana voi olla uusnatsismi, islam, saamelaisten vapautusrintama, “aktivismi” tai jokin muu väkivallan keinojensa edistämiseksi hyväksyvä aatesuunta. Tällaisten aatesuuntien uhkaan voidaan vastata neuvotteluilla, mutta järkevämpää on vastata pahaan pahalla.
Tällöin armeijasta tulee jonkinlainen santarmialitos, joka poliisin jatkeena hoitaa vaikeammat tehtävät. Ainakaan yleisön luottamusta tällaiset operaatiot eivät tapaa saada aikaan. Esimerkki tämmöisestä sodasta olisi vaikka 1970-80 lukujen Pohjois-Irlannin tilanne. Armeija joutui tukemaan poliisia tilanteen vakauttamiseksi.

Tästä laajempana saattaisi joukkoja Suomesta joutua osallistumaan sotatoimiin jossain, niin että paikalle lähetettäisiin nimenomaan kokonaisia yhtymiä. Vähän niinkuin Muukalaislegioona ja Peters Tsadiin. Samaan tapaan kuubalaiset tukivat eteläisen Afrikan vapaustaistelijoita Etelä-Afrikkaa vastaan. (Suurimmaksi osaksi tietenkin “neuvonantajilla”, mutta kokonaisia yhtymiäkin kävi paikan päällä.) Neuvostoliitto tuki tietenkin sekä Pohjois- Koreaa, että -Vietnamia lentäjillä, jotka osallistuivat tasiteluihin. Samoin kävi Egyptissä 1967. Nämä olisivat sitten EUn tai NATon sotia joihin olisi pakko lähteä halusi tai ei. Tappioita saattaa tulla yllättävän paljon, mutta omalle maalle ei ole vaaraa.

Sitten on tietenkin mahdollista joutua suurempiin sotiin. Esimerkiksi joutua suojelemaan Suomen puoluettomuutta, kun NATO ja Venäjä kalistelevat sapeleita vähän isommin. Skenaariona vaikkapa Balttian maihin kohdistuntu painostus, johon NATO joutuu vastaamaan, ettei muutu sotilasliitosta entiseksi liittoumaksi. Silloin erityisesti ilma ja merivoimat olisivat tulessa, ja joutuisivat vastaamaan aggressiivisesti ja nopeasti kaikkiin alueloukkauksiin. Maavoimia tarvittaisiin vähemmän, mutta kyllä puskissa pitäisi olla miehiä antamassa selkänojaa Ilma- ja Merivoimien toiminnalle sekä maan hallitukselle. Tappioita tulee hieman, ja kalusto kuluu, mutta varsinaista vaaraa ei Suomelle tai maan kansalaisille aiheudu, jos toimitaan päättäväisesti kaikkia vastaan.

Starteginen isku Suomea vastaan on myös mahdollinen, joskin se vaatii sitä että Suomelta on saatavilla jokin sellainen etu jota varten kannattaa käyttää suoranaista väkivaltaa oman tahdon läpi saamiseksi. Kyseessä siis vaikkapoa sähkö-ja liikenneverkon lamauttaminen, rajoitetut pommitukset ja erikoisjoukkojen toiminta maassa. Esimerkiksi yllätysisku ilmavoimien tuhoamiseksi maahan, että ne eivät pääse häiritsemään omia operaatioita muita vastaan. Etelä-Afrikka (no ei kylläkään jäänyt tempusta kiinni, eli todennäköisesti EA) tuhosi Zimbabven alkutaipaleella suuren osan Zimbabwen lentokoneista maahan, että Robert Mugabe ei erehtyisi tukemaan Namibialaisten taistelua Etelä-Afrikkaa vastaan. Samalla suunnalla Rhodesian (eli Zimbabwen, silloinkuin valkoisilla oli valta) ilmavoimat ottivat haltuunsa Mozambikin ilmatilaa ja tekivät iskuja yhdessä maavoimien kanssa syvälle Mosambikiin tuhotakseen sekä sissejä, että Mosambikilaisia joukkoja.

Pahin skenaario olisi tietenkin se, että maa joutuu suoran hyökkäyksen kohteeksi, jolloin tosiaankin veri punnitaan. Tällöin olisi kyseessä pitkälle samankaltainen sota kuin Jatkosota laajoine maataisteluineen ja pitkine kuluttavine aikoineen, jolloin tappioita tulee ja paljon.

No mitkä on todennäköisyydet?
Arvioin todennäköisyydet asteikolle mahdoton-hyvin epätodennäköinen-epätonnennäköinen-mahdollinen-todennäköinen-varma. Ajatellen että mahdollinen on noin 50% tsäännssi.

Suomi on jo nyt mukana COIN operaatiossa, joten siltäkohdalta voi todennäköisyyden ilmoittaa kohtaan 100% Syyrian laajat sotakentät odottavat vain interventioita, ja Egyptinkään tilanteesta ei oikein ota selvää mihin se lähtee. Luultavaa on että ainakin jotenkin joudutaan sekaantumaan näiden konfliktien ratkaisuun. Arvoin todennäköisyyden kohtaan todennäköinen-varma.

Kotimainen antiterroristioperaatio on mielestäni todennäköinen. Se ei välttämättä ole kovin paha, mutta ikävä se joka tapauksessa on. Merkkejä on puoleen ja toiseen ilmassa, joten kun toinen puoli aloittaa toisenpuolen harvennuksen vastaa toinen puoli samalla mitalla. Lähinnä kyse on rikollisjengeistä, mutta laajentuessaan tilanne voi laajentua kansanryhmien väliseksi vihanpidoski. Arvioin todennäköisyydeksi mahdollinen-todennäköinen

Siirtomaa sodat maailmalla. Näihin voi jonkinverran tietenkin valtiovalta vaikuttaa, mutta jos EU kasvattaa munat, ja alkaa ajaa etujaan, tulee västämättömästi aika, jolloin suomalaiset joutuvat mukaan. Todennäköisyydeksi arvioin hyvin epätodennäköinen-epätodennäköinen. Jos EU saa rivinsä kokoon ja alkaa muodostua enemmän valtioliitoksi nousee mahdollisuus “mahdolliseen“-asti.

Puolueettomuuden loukkausta ei voi oiein todennäköisenä pitää, koska Venäjällä ja NATOlla on liikaa pelissäjos sota alkaa ja vähän voitettavaa Suomessa. Siksi arvioin todennäköisyyden mahdottomasta-hyvin epätodennäköiseen.

Strateginen isku on samaa mahdoton-hyvin epätodennäköinen, luokkaa, mutta koska se on vakavampi uhka niin sinisilmäinen ei saa olla että sen mahdollisuuden laskee pois. Tällaisen tilanteen materialisoituminen vaatisi laajaa suursotaa, tai muuten järisyttäviä muutoksia Euroopan politiikan mannerlaatoissa. Sellainen syyhän olisi, jos vaikka Norjalaiset haluaisivat tai tarvitsevat ns Causus Bellin NATOlle: 1992, muistaakseni kuitenkin ennen -94 vuotta, Lapin kolme pohjoisinta kuntaa ilmaisivat halunsa liittyä Norjaan. Puolileikillään, juu mutta nykyisessä politiikassa yksin TÄMÄ riittää syykksi aloittaa sota noiden alueiden ihmisten tahdon toteuttamiseksi. Ajatelkaapa Kosovoa, Pohjois-Irlantia, ja Georgian kapinallisia maakuntia 2008. Aika pelottavaa vai mitä?

Tästä päästäänkin sitten vaihtoehdoista pahimpaan eli sodasta Suomen valloittamiseksi. Erittäin epätodennäköistä, ehkä jopa mahdotonta, mutta pahin vaihtoehto meidän kannaltamme. Tämä vaihtoehto johtaisi noin 100v aikana koko kansan katoamiseen maailmasta.

Posted in Armeija 2020, puolustusvoimauudistus | Tagged , , | 4 Comments

Reserviläisarmeija ja ammattiarmeija tappeli, kumpi voitti?

Posted on December 30, 2013 by epamuodikkaitaajatuksia

Ohi on-kampanja yrittää herättää keskustelua asevelvollisuudesta luopumisesta ja siirtymisestä “johonkin muuhun”. Mikä se muu olisi, ollaan sitten aika montaa mieltä: haluttaisiin aseetonta valtiota, ammattiarmeijaa, tai NATOa pelastamaan.
Näissä ajatusleikeissä unohdetaan perusasiat sodankäynnistä: se että sota on toisen pakottamista omaan tahtoon ja mahdollisesti hyödykkeiden uudelleen jakoon, sota on rajoittamatonta väkivaltaa ja että melkein kaikki keinot ovat sallittuja ja tyylistä ei saa pisteitä.

Eli leikkikentän termeillä, sulla on jotain, mitä mä haluan, ja mä voin ottaa sen voimalla, ja otan sen siksi.

Mistä se on?

Eli käytännössä kyse on ryöstöstä ja joskus ryöstö-murhasta. Toisella valtiolla on jotain, mitä suurempi valtio tarvitsee, haluaa, tai haluaa estää jotakuta toista saamasta. Silloin katsotaan onko omilla voimilla mahdollisuutta saada oma tahto läpi vai ei. Jos tahdon toteuttaminen ei ominvoimin onnistu, pitää miettiä liittoumaa saaliinjakoon, tai luopua yrityksestä. Jos omat, ja mahdollisten liittolaisten voimat riittävät tahdon läpiviemiseen, päästään miettimään sitä, paljonko se haluttu asia, öljy, kultakaivos, viljelymaa, tukialue, tai vaikkapa merenranta maksaa tässä yhtälössä. Jos hinta on pieni tai siedettävä, niin eikun hommaamaan.

Vaikkapa Georgian, tai Gruusian, niinkuin se minun kouluaikoinani oli, sota käy esimerkistä tästä ajattelumallista. Venäjä kyykytti Georgiaa 77-0. Georgia oli laittanut parhaat joukkonsa Irakiin ansaitsemaan NATO guudvilliä, mutta sai hätinä joukot takaisin, ja opetuksen siitä, että NATO ei pysty operoimaan Venäjän lähialueella, jos Venäjä ei anna lupaa. Sota vei viisi päivää, ja paransi Georgian NATO kuumeesta. Varsinaisen sodan syy oli öljypuken reitti maassa, causus belli saatiin parista separistimaakunnasta.

Miesmäärän merkitys, eli suuremmat pataljoonat… ja enemmän.

Asia joka helposti ihmisiltä unohtuu, on että sota ei ole urheilua; ei tarvi olla reilu ja pelata tasakentällisin. Ajatellaan vaikkapa, että Montreal Canadiens tulee pelaamaan Tampereelle. Se varmaan voittaa Tapparan, kun pelataan tasakentällisillä 5 vs 5 3x20min. Se ehkä pärjää Tapparalle ja Ilveksellekin jos pelataan 10 vs 5 6x20min. Mutta sillä ei ole mitään mahkuja, kun se pelaa vaikkapa Tapparan ja Ilveksen edustus- ja A-junnu joukkueita vastaan, 20 vs 5 suhteella 12x20min. Sota on samanlaista. Tietenkään loputtomasti hyötyä ei tästä saada: Rajattomasti väkeä ei kannata ajaa samaan aukkoon, ne ovat vain toistensa tiellä.

Materiaaliylivoima tekee mieslukuisemmalle puolelle mahdolliseksi tehdä asioita, joihin miehistöpulaa kärsivä osapuoli ei pysty vastaamaan. Eli Napoleonin sanoin, “Jumala on suurempien pataljoonien puolella.” Eli kannattaa olla vähän enemmän kaikkea. Rhodesian puskasodassa, Rhodesian security Forces voitti oikeastaan kaikki taistelunsa, mutta ei sotaa, vaikka RSF onnistui tuottamaan noin keskimäärin kolmikymmenkertaiset tappiot sisseille. Loppujen lopuksi sissejä oli vain liikaa, ja sissit onnistuivat lisäksi sokaisemaan hyvin pitkälle rhodesialaisten tiedustelun, joka aiheutti sen että lopuksi Rhodesialaisilla ei ollut yleensä muuta mahdollisuutta kuin toimia reaktiivisesti sissien toimien jälkeen.

Attritio

Suuremmat lukumäärät tarkoittavat erityisesti attrition sietoa: Se puoli jolla on enemmän miehiä kestää enemmän kulutusta ja menetyksiä. Suomen reserviläisarmeijan tapauksessa tämä aiheuttaa lisäksi sen että armeijan miehistön suhteellinen laatu nousee samalla kuin ammattiarmeijan miehistön laatu laskee. Otetaanpa tästä esimerkki: ammattilaisryhmä sanotaan vaikkapa 10 hemmoa on 100% koulutettu, eli teho on siis noin 1000% jos mennään raakasti kertolaskulla. Samantapaisesti meillä on 10 reserviläsitä, jotka ovat vaikkapa 75% noitten ammattilaisten tasosta, samalla tavalla laskettuna siis 750%. Molemmat ryhmät menettävät sanotaan vaikkapa puolet miehistöstään ja saavat täydennyksiä.

Ammattilaisilla tahtoo yleensä olla täydennysongelmia isommissa skaboissa, jollainen tämä Suomeen tunkeutuminen olisi, joten he saavat kaksi juuri palveluksesta eronnutta kaveria tehoiltaan 100% ja kolme juuri PK kaudelta tullutta kaveria, joiden tehot ovat vaikkapa 50. Eli ryhmän taso on laskenut 1000% 850%iin. Samoja reserviläisiä tulee kyllä Suomesta eli tehot pysyvät siinä 750% tasolla, tai mieluummin nousevat, jos ihmiset eivät aivan tyhmiä ole. Seuraavalla kiekalla menetetään taas väkeä ammattilaisten newbiestä kuoli kaksi, ja kolme “vanhaa” nyykähti tienposkeen: Mitä seuraa?

NO nyt on kaikki juuri palveluksesta päässeet imuroitu takaisin palvelukseen, eli tarjolla on vain noita 50% newbieitä, ja niitäkin saadaan vain neljä. Eli ammattilaiset ovat tilanteessa, jossa 5*100% +4*50% tekee 700%. Reservistä nostetaan edelleen porukkaa, ainakin sillä 75% tasolla, eli Reserviläisryhmä on ainakin tasolla 750%. “Ainakin” siksi, että luultavasti reserviläiset, jotka tietävät/luulevat/pelkäävät joutuvansa rintamalle alkavat valmistautua siihen omaehtoisesti tai ohjatusti. He lukevat ehkä netistä sotilaan käsikirjan, käyvät pikkuisen lenkillä ja mahdollisesti jopa käyvät treenamassa MPKn tai paikallisten reserviläisorganisaatioiden tilaisuuksissa.

liikkuvuus,

Ammattiarmeijan liikkuvuus on yleensä parempi kuin reserviläsiarmeijalla. On ollut mahdollisuus hommata pelit ja vehkeet rauhan aikana, ja käyttää niitä sittenkuin tarvitaan. Ainakin jossainmäärin. Ammattiarmeijatkin ovat edelleen sangen riippuvaisia maanteista ja silloista. Helikoptereita on toki käytössä, mutta niiden käyttö ei aivan jokapäiväistä herkkua ole. Helikopterit tuovat huomattavasti liikkuvuutta armeijoille, mutta ne ovat edelleen melko herkkiä kapistuksia, joita yhä edelleen, saadaan helpohkosti pois pelistä jopa ihan RK varustuksella, puhumattakaan vaikkapa ilmatorjuntakonekivääreistä, tykeistä tai ohjuksista. HeKoa ei välttämättä pudoteta rklla, mutta muutama reikä helikopterin lapojen läpi ja ylärunkoon laittaa moisen kapistuksen huoltoon muutamaksi päiväksi. Maa-ajoneuvojakin tietenkin on, mutta ne eivät ole oikestaan sen kummempia kuin reserviläisarmeijallakaan. Lisäksi reserviläsiten ei tarvi lähteä läänin toisesta päästä toiseen päähän helikopterilla, vaan riittää että kokoaa muutaman lähikunnan taistelijat paikalle. Molemmilla menee aikaa pari tuntia päästä paikalle, muta reserviläisillä huomattavasti vähemmän. Falklandeilla britit voittivat miehistön laadun ansiosta, ja siksi että he pystyivät kriittisillä htekillä siirtämään joukkoja helikoptereilla painopisteiden välillä. Tosin joutuivat pojat marssimaankin jalankin ihan hyökkäykseen asti. Ja tämä silloin kun Britannia oli syvässä rauhan tilassa, ja pystyi irrottamaan hyvin joukkoja operaatioon. Argentiinalaiset tyytyivät odottelmaan brittejä asemissaan, eli eivät olleet aktiivisia oikeastaan millään tasolla. Esimerkki liikkuvasta asevelvollisuusarmeijasta olkoon vaikkapa IDF.

Jonkinlainen hapuileva yhteenveto

Luin tuossa välipäivinä erinomaisen kirjoituksen resilienssistä. blokistaJäähyväiset turvallisuudelle. Kannattaa käydä vilkaisemassa, vähän akateeminen mutta silti.

Tämä resiliennssi kuvaa käsitykseni mukaan enemmänkin toipumista erilaisista iskuista, traumoista ja sotatilanteesta, on pidempikestoista kuin attrition sieto. Reserviläisarmeijalla on attritionsietoa paljon enemmän kuin ammattilaisarmeijoissa. Siksi kaikki ammattiarmeijamaat, myös Englanti, pitää taskussaan lakia, joka mahdollistaa asevelvollisuuden. Juuri siksi että joskus se suuri armeija pitää saada aikaiseksi, jos oma kyky rajoitettuihin sotiin ulkomailla ei riitä. Eli Isolla maalla on pidemmän päälle resilienssiä. Resilienssi liittyy tähän sikäli, että ajatuksena on että kaikkeen ei voi, eikä kannata varautua, vaan pitää olla kunnossa jossa toipuminen erilaisista häiriötiloista onnistuu. Tämä tarkoittanee minun sitä, että Raptoreita on määrä X ja niitä ei saada lisää, ehkä koskaan, tai ainakaan alle puolen vuoden varoitusajalla. Eli sota käydään niillä mitä on ja sitten mietitään ratkaisuja sen tuotantolinjan uudelleenkäynnistämiseksi. Venäjällä lienee tähän maailman aikaan eniten resilienssiä.

Attrition sieto tarkoittaa sitä kuinka paljon voidaan sietää tappioita ennenkuin joutuu alistumaan. Sitä on ainakin Afgaaneilla ja Irakilaisilla.

“Oikeaan” “isoon” sotaan reserviläsiarmeija sopii paremmin, mutta loputtomiin ei sekään attritiota siedä: Jokainen menetetty ihminen on tuotannosta pois, joka alkaa näkyä pidemmän päälle kaikkialla yhteiskunnassa. Kyynisesti voisi todeta että Suomi sietää attritiota ainakin työttömien määrän verran, eli abouttia rallaa 200 000 ihmisen tappiot tuotannon kärsimättä. Mutta on raja jossa ihmisten toivo muuttuu vihaksi ja edelleen epätoivoksi ja itsetuhoisuudeksi. Siis tunnelmaan Hitlerin Bunkkerissa.

Eli noin karkeasti: Ammattilaiarmeija on hyvä nopeissa rajoitetuissa sodissa, sitten keskipitkällä välillä valmis reserviläsiarmeija, kuten Suomella tai Sveitsillä, pyyhkii ammattilaisilla pöytää. Pitkällä aikavälillä ratkaisevat ne “kansalliset ressurssit” ja tahto, kuinka sodassa oikeasti loppujen lopuksi käy.

Eli “Isosti se iso hevonen pieree“, loppujen lopuksi.

Posted in ammattiarmeija, armeija, Reserviläiset, Sodanajan joukot, Sodanajan toiminta | Tagged , | 2 Comments

Laivasto osa II

Posted on October 11, 2013 by epamuodikkaitaajatuksia

Postattuani edellesen vuodatuksen laivastosta, lueskelin asiasta hieman lisää. Asia näyttää olevan niin, että laivastoa ollaan tosiaankin kehittämässä myös avomerikykyyn. Suomi luopuu toisesta ohjusvene laivueesta ja miinalaivoista, ja rakentaa tilalle ilmeisesti kuusi MTA 2020 laivaa.

Mikä tässä on mielenkiintoista on se, että suomi kehittää KO paatit yhdessä Saksan ja USAn merivoimien kanssa. Mallia haetaan ilmeisesti Tanskasta, Saksan MEKO sarjan laivoista sekä Hollannissa suunnitelluista SIGMA laivoista. Yhteistä näille laivoille on modulaarisuus, eli monikäyttöisyys.

Mennään ensin Tanskaan. Tanskalaiset, legoista innostuneina, kehittivä StanFlex konseptin merivoimilleen. Aluksissa on standardikokoisia: 3m pitkiä, 3,5m leveitä ja 2,5 m korkeita paikkoja, joissa on virrantulolle, datalle, lämmölle, vedelle ja ilmalle on standardit liitäntäpaikat. Aseet tulevat ylläripylläri katolle. Stanflex modulit voidaan nostaa paikoilleen 15t nosturilla noin puolessa tunnissa. Moduulit on helppo modernisoida ja korjata maalla mikä säästää, ja ne voivat olla käytössä kun itse alus on huollossa, ja alus olla merellä kun modulit ovat huollossa. Taistelunjohdossa on myös stadardipaikat kulloisenkin modulin ohjauskonsolille. Joten uudelleenkonfiguroiminenkin tapahtuu tunneissa. Ja mikäs oli tietenkin johtava ajatus: SÄÄSTÄÄ.

Tällä StanFlex systeemillä aluksen suunnittelukulut putoavat noin puoleen vastaavasta perinteisestä paatista. Sensorit ovat edelleen pääsääntöisesti rakennettu kiinteästi laivaan, poikkeuksena ELINT/SIGINT modulit. Samoin omasuojajärjestelmät ont asennettu kiinteästi. Olemassa on erilaisia ohjus (sekä ITO, että merimaali), tykki ja torpedomoduleita, siis kaikkea jota laiva saattaisi tarvita. Tuommoisille suomalaisen ohjusveneen kokoiselle, noin 300t alukselle, näitä StanFlex “ammeita” on laitettu yksi eteen ja kolme taakse, tuommoiselle 80m korvetille on viitisen kappaletta, ja isoille fregateille siinä noin 120m luokassa sopisi noin kuusi ammetta. Otetaan siis carlsberkit tanskalaisille.

Saksassa on Blohm und Voss:in telakoilla rakennettu MEKO tuotemerkin alla laivoja jo hyvä tovi. Tuo MEKO tulee sanoista Mehrzweck-Kombination, eli monikäyttö-yhdistelmä. Ajatuksena tässäkin modulaarisuus. Saman kokoluokan laivat voivat käyttää erilaisia aseistus ja sensorivaihtoehtoja. Kokoluokkia näissä laivoissa on noin 90m pituudesta ylöpäin aina 150m luokkaan asti, leveyden ja tonniston tottakai kasvaessa samaan aikaan. Eli voidaan ottaa Octoberin kunniaksi myös saksalaisille pienet.

Hollannissa taas on keksitty Ship Integrated Geometrical Modularity Approach eli laivan integroitu geometrinen modulaarisuus lähestymistapa. SIGMA lyhyesti. Sigmassa ilmoitetaan laivan pituus metreissä ja leveys, joka kertoo sitten tämän alustan koon. esim SIGMA 9313 rungonpituus 93metriä ja leveys 13m. Vielä hollantilaisille pienet, niin päästään asiaan.

No mitä tämä tarkoittaa sitten MTA 2020 kannalta? Mitkä ovat vaatimukset?
1) aluksen pitää pystyä SAATTAMAAN kauppamerenkulkua.
3) aluksen pitää pystyä merisotatoimiin
2) Avustaa KV operaatioissa
3) Pystyä toimimaan koululaivana
5) muut vaatimukset

Matka Tanskan salmille on alle 500 meripeninkulmaa, joten edestakaiseen matkaan riittäisi siis 1000 meripeninkulman käyttömatka. KV operaatiot taas vaativat noin 4000 meripeninkulman kantamaa, se näyttää olevan jonkinmoinen alan standardi, alusluokasta ja koosta riippumatta. Pohjanmaalla kantama oli 3500 mpk. Suomalaisen kauppa merenkulun suojaamisen kannalta tuollainen kantama on liioiteltua, ellei sitten olla suojaamassa aika pitkälle Atlantille saakka. Suojaamisen kannalta kantamaa tarvitsee olla noin 1500-2000 mpkn verran, koska suojatessa joudutaan liikehtimään paljon, ja suurilla nopeuksilla. Tietenkin muut tähän vaikuttavat seikat ovat miehistön koko, kuinka pitkä aika merellä aiotaan olla, sekä makeanveden määrä joka silloin otetaan mukaan. Oikeastaan aiottu kantama, ja miehistön määrä osoittaa sen kuinka paljon makeaavettä ja ruokaa täytyy olla mukana.

Aseistuksen määrää sitten tehtävä: JOs tehtävä on oma ja saattueen ilmasuoja, täytyy olla paljon ilmatorjuntaohjuksia, mielellään sellaisia, jotka pystyvät aluesuojaukseen. MASS systeemit eivät nyt auta, pitää pystyä ampumaan alas merimaaliohjuksia, ja mahdollisesti rynnäköiviä koneita. Kahdeksan ohjusta ei riitä,
36 on aika hyvä alku, mutta mitä ylemmäs päästään niin sen parempi. Yhteen StanFlexiin menee 12 evolved sea sparrow ohjusta. Kuinka monta Denelin pojat saavat samaan tilaan on vielä näkemättä.

Seuraava ongelma: Jos ITO ohjuksia on maksimi määrä, niin silloin alus ei ole uhka sukellusveneille. Lisäksi siis saisi olla torpedot, ja syvyyskranaatinheittimet. Niin ja helikopteri, jos niitä sukellusveneitä on oikeasti tarkoitus jahdata. Nykytorpedolla on kuitenkin kantamaa noin 50km, eli ei niitä kauppalaivoja tarvitse aivan äärestä ampua. Jos se suojalaiva on siellä 50km päässä, niin silloin se ei suojaa niitä kauppalaivoja meritorjuntaohjuksilta. eli merilmavoimat napsivat aika helppoja tappoja. Helikopteri taas vaatii vähän isomman aluksen. Sigma 9813 kokoiseen korvettiin saa hangaarin ja laskeutumispaikan helikoperille. Toki samantapaisia UAV – helikoptereita on, mutta ne ovat niin pieneiä etttä ne eivät nykymuodossaan kanna aseita. Pääset siis katsomaan kuinka se torpedo lähtee, mutta mitään et voi tehdä. Niin ja ampuvat ne suklarit nykyään ohjuksiakin.

Isompi alus ei tietenkään uppoa yhtä helposti, joten se on hyvä meritaistelun kannalta. Ohjuvene kokoluokan alus ei kestä montaa osumaa, ilman että toiminta kärsii. Isompi alus kestää jo ihan kokonsakin puolesta enemmän kuritusta. Ollen toki samalla suurempi, ja helpompi maali. Mutta siksi on omasuoja, ja häiveominaisuudet. Näillä aluksillahan pitäisi pystyä miinoittamaankin. Mitenkähän tällaiset eri vaatimukset saadaan sopimaan samaan runkoon?

Veikkaan siis että: MTA 2020 on noin 100m pitkä ja noin 13m leveä korvetin ja fregatin kokoluokan välille sijoittuva tyyppi. Luokassa on todennäköisesti hangaari ja helikopteri, ja se voidaan aseistaa StanFlex tyyppisesti ilmatorjunta, sukellusvenetrjunta tai alustorjunta konfiguraatioihin, Aseistuksena tulee olemaan ITO 2004 Umkhonto, joko nykyisessä muodossan tai extended range versiona. Meriohjuksena jatkaa RBS 85. Samoin tykkinä tulee edelleen olemaan 57mm Bofors. Modulaarisena tai muuten. CIWS systeemi tulee todennäköisesti omasuojaan mukaan MASS omasuojasysteemin tueksi. Torpedot palaavat merivoimien arsenaaliin ainakin helikopteriaseina. KV tehtävät saattavat vaatia lisämiehistötilaa, jota saadaan atrpeen vaatiessa hangaarikannelle. Sensorisysteemit tulevat olemaan samantyyppiset kuin esimerkiksi Hamina ohjusveneissä.

Posted in Laivasto, merivoimat, Sodanajan joukot, Sodanajan toiminta | Tagged , | 1 Comment

Armeija, Puolustusvoimien iso keppi.

Posted on May 31, 2013 by epamuodikkaitaajatuksia

Puolustusvoimien suurin osa, ja ehkä tärkein osa kokonaisuudesta on armeija. Sekä ilmavoimat että merivoimat ovat enemmänkin tukiaselajeja armeijan toimintaan, kuin kovin itsenäisiä toimijoita. Tämä on loogistakin, koska Suomi on varautunut pahimmassa skenaariossa laajamittaisen maahyökkäyksen torjuntaan. Se vaatii laajan reservin ja paljon joukkoja. Samalla reservi toimii jonkinlaisena strategisena aseena; vaikka sota päättyisikin miehitykseen, on maassa runsaasti koulutettuja joukkoja jotka voivat jatkaa vastarintaa sissisodan keinoin. Lopputulos saisi miehittäjän todennäköisesti kaipaamaan Afganistanin helppoja ja mukavia aikoja.

Puolustusvoimia pitäisi uudistaa, siitä on jopa vihervasemmisto samaa mieltä. He haluaisivat jonkinlaiset humanistijoukot käytettäväksi siellä minne Eurooppalaiset sisarpuolueetkin menevät. Heille valitettavasti, mutta muiden onneksi puolustusvoimien fokus täytyy olla oman maan puolustamisessa, ja resurssit on kohdennettava siihen. Ulkomailla sotiminen on kallista puuhaa, kaipa siihen voi suostua, jos rahat otetaan sieltä minne hyötykin menee, eli ulkomailta ja kehitysyhteistyörahoista.

Koska ajatus on minulle sydäntä lähellä, ja muutenkin tärkeä, niin ole koonnut muutamia ajatuksia aiheen tiimoilta. Annankin tässä nämä ajatteluni hedelmät kaikille ihan ilmaiseksi käytettäväksi siihen miten armeijaa pitäisi OIKEASTI uudistaa.

Kehitysehdotus 1. Puolustuvoimien perusmalli. Parhaan vastineen rahoille ja hyvän pohjan myös ulkomaanseikkailuihin antasi niinsanottu Rhodesian malli: Asevelvollisuuspuoli pyörisi niinkuin tähänkin asti, mutta lisänä olisi kaksi-kolme ammattilaisrykmenttiä tai prikaatia. Nämä ammattilaiprikaatit olisivat yksi erikoisjoukkojen prikaati, johon keskitettäisiin ammattimaisia erikoisjoukkoja, sekä sotilaspoliiseja. No taistelusukeltajat pitäisi nyysiä siihen laivastolta, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Erikoisprikaatin lisäksi kaksi jotakuinkin valmiusprikaatin näköistä mekanisoitua prikaatia, niin siinä se armeijan ammattikomponetti varmaan olisi.

Nämä kolme prikaatia olisivat valmiina käytettäväksi missä tarvitaan NATOn tai EUn yhteisen puolustuksen mandaatilla. Malli hoitaisi erityisesti nuorisotyöttömyyttä, koska henkilöstö pitäisi näihin prikaateihin jostakin imuroida. Miehistöä mekanisoitu prikaati vaatii semmoisen 5000-6000 miestä, nämä tietenkin suurimmaksi osaksi 20-25v ikähaarukasta, esimerkiksi 5-vuoden sopimuksilla. Alle 25-vuotiaita työttömiä oli huhtikuussa 2013 noin 35000, joten jos tuosta joukosta imaistaisiin 10000 pois, niin kyse olisi jo huomattavasta siistimisestä tilastossa. Ja nuoret pääsisivät tekemään työtä jolla on tarkoitus. Erikoisjoukkoprikaati olisi tietenkin vähän pienempi, mutta imaisisi osan jannuista sisään sekin. Sanotaan vaikka 1500 henkilöä. Yhteensä tämä ammattikomponentti imaisisi siis 10000-15000 äidin pikku simasuuta pois kortistosta ammattisotilaiksi.

Meneekö läpi eduskunnassa? Tuskin menisi, koska vihervasemmisto alkaisi itkeä militarisoinnista ja ainakin siitä, että maksaa liikaa. Heistähän on paljon parempi tehdä jotain muuta “työtä” tukityöllistettynä, sensijaan että tarjolla olisi ihan oikeaa työtä ja koska sehän olisi aivan liian järkevää työllistämisrahojen käyttöä.

Kehitysehdotus 2. Reservin asema Vuonna 1945 Suojeluskunta kiellettiin, koska se oli liian hyvä. Tai siis se tuotti liian hyviä sodanajan joukkoja. Siksi Isä Aurinkoinen, Stalin, vaati niiden lakkauttamista. Näin oli tietenkin siinä tilanteessa suomalaisten pakko tehdäkin. Lyhyellä, noin viiden vuoden tähtäimellä tällä ei ollut Suomessa mitään merkitystä, maassa oli puoli miljoonaa juuri sotakokemusta saanutta miestä, mutta entäs nyt? Viimeiset sotakokemusta saaneet jäivät pois puolustusvoimista 90-luvun alkuvuosina. Tarvittaisiinko tämmöistä Suomessa? Kyllä tarvittaisiin. Kaikissa sivistysvaltioissa, paitsi Suomessa, on olemassa jokin Suojeluskuntien kaltainen organisaatio. Briteissä se on “territorial army” ja Pohjoismaissa Hemvärnet. Monissa muissa kulkee sitten muilla nimillä, mutta perusjuttu on sama: Aktiiviset isänmaalliset ihmiset harjoituttavat sodanajan tehtäviään omalla ajallaan. Ainakin Ruotsissa saadaan jotain korvaustakin osallistumisesta, voisi olla hyvä täälläkin.

Hyvä olisi sitten myös että näille territoriaaleille olisi varusteet kotona, ja harjoitusta käyttää niitä. Sanotaan vaikka, että varusteita saisi armeijasta kuitille, niinkuin nykyäään Maakuntakomppanioissa. Toinen mahdollisuus olisi Suojeluskuntamalli, jossa varusteita sai ostaa itselle, ja kuittia vastaan veronpalautuksina takaisin. Itse hommaisin varmaan 05 tamineet itselle, ja muutakin varustusta. Suojeluskuntamallissa aseenkin saisi ostaa oman. Harjoitusta sun muuta militäärihenkistä toimintaa järjestettäisiin sitten joko omalla organisaatioilla, kuten ennen, tai yhdessä PVn kanssa. Paukkuja sun muuta saisivat reserviläiset PV:ltä niipaljon kun pystyvät ampumaan.

Tämäkään ei tietenkään vihervasemmistolle sovi, koskapa heitä siihen käskyttää “punainen tähti”, ja ideologia edelleen määrää vahingoittamaan omaa maata. Rahana tämäkään ei oikeastaan maksaisi mitään kenellekkään, mitä nyt mielipahaa vasemmalla siivellä kun “militarisaatio vaan etenee”. Miettikääpä kuinka paljon vuosittain HÄVITETÄÄN A-tarviketta Pokassa. Ja miten sen voisi käyttää koulutuksessa, ainakin osittain, ennekuin “parasta ennen” tulee täyteen.

Vähintäänkin kertausharjoituspäivät pitäisi käyttää loppuun asti: Kun perusjantteri pääsee noin 20 vuotiaana armeijasta ja pääsee valtion rullilta nostoväkeen 40 vuotiaana, niin siinä välissä on 20 vuotta ja 40 KH päivää. Leikisti siis 2 per vuosi käytettäväksi. Jos pidettäisiin se 5pv harjoitus aina kahden ja puolenvuoden välein, niin olisivat päivä piikissä kun tuo 40 kolahtaa itsekullakin lasiin. Tähän tietysti että “ei ole rahaa” ja “Puolustusvoimilla ei ole resursseja”

Valtiolla rahaahan olisi laittaa vaikka millaiseen tietojärjestelmään se “yhden avaruussukkulan hinta” eli 1,8 miljardia euroa, eli siis 1800M€ kymmen vuoden ajalla, eli vuosittain 180M€. Mitä maksaa reserviläisvuorokausi? Risto EJ Penttilä heitti, että 150€/vrk. Epäilen että se on halvempi, mutta käytetään tuota lukua. Sillä pyörittää 180000000€/150€ eli 1200000 vuorokautta kertauksia. Jos aliupseerit ja upseerit edelleen kertaa sen noin 10vrk/kerta ja miehistö 5vrk ja otetaan suhteeksi ups:au:m 15:30:105. Tämä suhde on vähän hihasta puristettu, koska eri aselajeissa on suhteet vähän erilaiset.

Eli Ups ja Aut käyttäisivät 450vrk ja miehistö 525 vrk eli pyöreästi 1000 vuorokautta per komppania. Eli tuolla rahalla koulutettaisiin 1200 komppanian kokoista perusyksikköä. Siis 1200*150 miestä. OHO sehän on 180000 miestä vuosittain. Jos ajatellaan tuota 2,5v väliä niin samalla rahalla reserviä koulutettaisiin 450000 miehen pompsia. OHO! sehän on enemmän kuin tämä nykyinen “helevettiin säästetty” reservi. Eli jos joku sanoo että rahaa ei ole, hän valeh.. puhuu muunnettua totuutta, tai haluaa muutoin laittaa rahaa johonkin mitä ei oikeasti tarvita.

Varmaan PVkin VOI palkata lisää väkeä kouluttamaan, jos se sitä oikeasti haluaa, mutta perseelleen sieläkin on kaikki säästetty, ja unohdettu mikä se SUOMEN PUOLUSTUSVOIMIEN tarkoitus on. MPKYn kautta kaikki tulisi vielä PALJON halvemmaksi, reserviläiset maksaisivat silloin osan kuluista ja vieläpä olisivat työvoimana paikalla

Kehitysehdotus 3. Toiminnan fokusointiTuolla edellä jo mainitsin että PV on unohtanut tärkeysjärjestyksensä. Nykyään tärkeintä on saada “KV kokemusta” ja silleen kaikkea kivaa. Oikeastaan se ei tuo meille paljonkaan hyvää, tietenkin jotakin, mutta koko rahalla? Tuskimpa. Jos lähdetään siitä mikä on lain Suomen puolustusvoimien tarkoitus? Lain mukaan se on Suomen sotilaallinen puolustaminen:

Sotilaalliseen puolustukseen kuuluvat:

    maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen
    kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen
    sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen
    Muiden viranomaisten tukeminen
    virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi
    pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja
    osallistuminen avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta
    Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan
    sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistuminen

Huomasitteko? Nuo kiihottavat KV jutut ovat tärkeysjärjestyksessä vikana. Se tarkoittaa sitä, että niitä hoidetaan jos muilta töiltä aikaa ja resurssia jää. Mutta nykyään niitä hoidetaan ekana. Voisi kuvitella, että tämä tapahtuu siksi että valtiojohto saa/haluaa lisää prestiisiä ulkomailla. NATO ei oikeasti edes halua meitä mukaan. NATOn näkemys asiasta on, että voi olla joko sisällä tai ulkona mutta ei yhtäaikaa molempia. Tämä siis liittyen tähän ilmavalvontajudanssiin Islannissa.

Oikeastaan tarvitsee vain korjata rahoitus sille tasolle jolle se kuuluisi, noin 2% BKTstä. Nyt joutuisimme lisäämään pottia, siksi että viimeisen 20 vuoden laiminlyönnit voidaan korjata, sanokaamme vaikka 2,5% BK:stä, jolloin suorituskykyjen kiinniajaminen ei vie enää kohtuuttoman kauan. Lisäksi unohtaa suuri osa noista KV hommista, jos niihin ei ole meillä mitään syytä. Eikä edes kansallista intressiä. Sitten jos on tarvetta niin toki niihin voi lähteä sotakokemusta saamaan. Jos liitytään NATOon niin sitten liitytään, ja toimitaan sen puitteissa, jos ei liitytä niin toimitaan yksin.

Liittoa Ruotsin kanssa on kyllä esitetty, mutta se on vielä aika kaukana tulevaisuudessa. Nyt näyttäisi siltä, että Suomi saisi toimittaa armeijan, ja Ruotsi toimittaisi muun. Kun sota alkaisi, idealistinen ja vähän naiivi Suomi-neito siis maksaisi liitosta verellä ja realistinen ja rikas Svea-mamma rahalla. Ei välttämättä sellainen tulevaisuus johon haluaisin sitoutua. Tätä aijon kuitenkin hieman pohtia jatkossa.

Posted in ammattiarmeija, armeija, puolustusvoimauudistus, Reserviläiset, Sodanajan joukot | Tagged | Leave a comment

Laivasto, joka oikeasti pystyisi siihen mitä laivaston tarkoitukseksi sanotaan.

Posted on May 20, 2013 by epamuodikkaitaajatuksia

Puolustusvoimien sivuilla on laivaston tehtäviksi määritelty:
“Suomen sotilaalliseksi puolustamiseksi Merivoimat valvoo merialuetta, torjuu alueloukkaukset merialueella, suojaa meriyhteydet sekä torjuu mereltä suuntautuvat hyökkäykset.”

No olemassa olevilla aluksilla tuo valvominen, ja ALUEloukkausten torjunnan yrittäminen saattaa onnistua, mutta tuo osa “Meriliikenteen suojeleminen” ei kyllä näillä alusmäärillä ja alustyypeillä onnistu. Ohjusvene on tyypissään hieno alus, ja varmasti iskukykyinen, mutta meriliikenteen suojaamiseen se ei oikein sovellu. OK, on uudenaikaiset syvyytettävät kuuntelusysteemit Simradilta, ja on syvyyspommita ja jopa syvyyskranaatinheittimet.(Kaikki Clancynsä lukeneet nyt varmaan huokaavat, että miksei meillä ole M-48 torpedoita tai edes stinraytä, mutta tuo sysvyysraketinheitin on Suomen rannikon tienoilla todella hyvä peli: se ampuu kuvion raketteja jota osuessaan sukellusveneeseen räjähtävät, saaden aikaa tietysti reikiä suklareihin ja sielläolijoille monenlaista mielipahaa.)

Ensinnäkin: Ohjusvene EI OLE saattaja, eli Korvetti. Se on OHJUSvene, tarkoitettu toimimaan pääasejärjestelmänsä, eli RBS-15, nykyinkarnaattiossaan mark III, lavettina. RBS-15 on hyvä ohjus, joka on kelvannut Saksankin arsenaalin. Hyvä ja tukevasti iskevä ohjus, mutta MERImaaliohjus. Sillä siis torjutaan pinta-aluksia, ja voidaan iskeä rajoitetusti maaleihin sisämaassa. Ellei meriliikenteen häiritsijä aio tehdä iskua pinta-aluksilla saattueena kulkeviin aluksiin, ei ko asejärjestelmästä ole juuri iloa kauppamerenkulun suojaamiseen. Ohjusveneet siis soveltuvat kyllä hyvin alueloukkausten estämiseen ja merihyökkäyksen torjuntaan, mutta eivät tältäosin saattueiden suojaamiseen.

Toisekseen: Umkhonto, eli ItO 2004 kotoisemmin on myös aivan kelpo ohjus ja pystyy varmasti, ainakin jossainmäärin, torjumaan esimerkiksi merimaaliohjuksia, mutta riittävätkö rahkeet muiden alusten suojaamiseen avomerellä, tässä versiossa esitteen mukaan eivät. Siis skenaariossa, jossa saattue on matkalla Suomesta kohti Itämeren eteläosia, ja ilkeämielinen vihollinen ampuu muutamasta lentokoneesta meritorjuntaohjusta kohti kauppalaivoja, ei umkhontosa ole juuri muuta iloa, kuin että ohjusveneet eivät saa osumaa. Sitten voidaan vielä torjuntaa yritellä Bofors kanuunalla, mutta ei kohtiliikkuvaa ohjusta on sitten jo vähän vaikeampi torpata kranaateilla. Nykyohjukset, kun pelkurimaisesti yrittävät vähän väsitellä loppumatkasta, ja kranaatit eivät ole ohjattavia, eli ison pilven joutuu ampumaan torjunnassa.

Uusimaa ja Hämeenmaa on ajateltu toimimaan myös saattajatehtävissä, kaksi laivaa ynnä ne ohjusveneet kahdesta laivueesta, jotka voidaan uhrata moiseen. Asejärjestelmät samat, eli tuovat lisää alustoja, mutta eivät lisää muuttujia peliin.

Kolmanneksi: Vaikka syvyysraketinheitin on hyvä värkki matalissa vesissä, se ei ole mikään niin KAUHEAN hyvä enää suuremissa syvyyksissä, jossa sukellusveneillä on hieman enemmän tilaa liikkua. Sinne tarvittaisiin ne torpedot. Eli kun se saattue on matkalla tuolla suurinpiirtein Gotlannin korkeudella alkaa vettä olla enemmän kuin Suomen- ja Pohjanlahden muutamakymmenen metriä. Vettä alkaa olla parisataa metriä. Sukellusveneet eivät sielläkään nyt Aivan valtavissa vesissä ole, mutta on kuitenkin enemmän tilaa kätkeytyä etsijöiltä. Olisi hyvä, jos olisi asejärjestelmä, jolla voidaan siivota tietä vähän laajemmin kuin miinanraivasumenetelmillä. Torpedonkin kantama on nykyään siinä viidentoista-kahdenkymmenen kilsan huittelilla minimissään, Sakemannien DM2A4 esim pääsee 50km kantamiin. Aika kaukaa saa ampua, kauppalaiva ei ainakaan karkuun pääse.

Eli Miten olisi jos laivastolle kehitettäisiin jostain semmoinen saattajaryhmä, Esimerkiksi neljä SuTo korvettia ja kaksi Ito Fregattia?
Korveteilla olisi helikopteri ja torpedo varustus, Tietenkin myös RBS-15 varustus, mutta ei päätaisteluvälineenä. Samantapainen ilmatorjuntajärjestelmä kuin ohjusveneilläkin, mutta useammalla laukaisualustalla. Ja ne syvyysraketinheittimetkin vielä. Mahdollisesti vielä tehokkaalla lähitorjunta-aseistuksella kuten vaikka denelin kaksois 35mm kanuuna, tai edelleen se Boforsin 57mm tykki. Korvettien tehtävä olisi se sukellusvenetorjunta ja hekoilla sitä voisi tehdä vähän edenpääkin saattueesta. Korvetin ei tarvitse olla suuren suuri: Riittää että tarvittaessa selvitään matkasta Juutinraumaan ja takaisin. Kolmesti maapallon ympäri olisi liioittelua. Semmoin 100m pitkä ja 10m leveä paatti.

ItO fregatti on jo sitten ISO paatti 150m pitkä ja 18m leveä. Pitää olla, koska laivat on vastuussa KOKO saattueen ilmasuojasta. Erilaisia ItO ohjuksia olisi jo kolmea tyyppiä alkaen 100km kantamista alaspäin. Mukaan sopisi sitten se uusin versio umkhontosta, kunhan se saadaan valmiiksi. Eri laukaisualustoja siis tulisi jo aika miehekkäästi. Ohjuksia olisi 24 kaukotorjuntaan, 32 välimatkoille ja vielä lähitorjuntaan 42 ohjusta. Sitten vielä RBS-15 laivoja vastaan ja lähitorjuntaa varten tykistöaseistusta. Maailmalla olisi vielä helikopterit ja torpedolaukaisimet, kaippa ne kannattaisi meilläkin olla.

Alleviivaan nyt tässä vielä että nykyään Suomen laivasto miinoittaa ja raivaa miinoja oikein hvyini. Se on tärkeää, jos niitä kauppalaivoja meinaa saada satamista ulos, ja häiritä vihulaisen sukellusveneiden toimintaa lähialueilla, mutta SAATTAmaan laivoja tukholmaa kaueemas ei Laivastosta tänäpäivänä ole.

Voi teitenkin olla, että Ruotsalaisten kanssa on yhteisymmärrys siitä, että he saattavat suomalaiset saattueet tanskan tasolle asti, mutta en oikein tähän luottaisi. Saattaa olla kädet täynnä työtä Atlantilla, jossa punalippuinen Pohjoinen laivasto toimii. En usko että Svea-mamman pojat olsiivat mielellään tukemasssa Suomen taistelua, jos suomalaiset eivät pysty edes jollain panoksella osallistumaan saattueiden suojaamiseen Kahdesti punalippuista Itämeren laivastoa vastaan.

Posted in Laivasto, Sodanajan toiminta | Tagged , , , , , , , , , , | Leave a comment

Millaiset ilmavoimat pitäisi Suomessa sitten olla?

Posted on March 3, 2013 by epamuodikkaitaajatuksia

Ilmavoimat

Suomessa on ilmavoimat joissa on 60 varsinaista hävittäjää. Tämä ei ole missään ohjekirjassa määritelty “oikea määrä” vaan sen määrän on määritellyt Generalissimo Stalin sellaiseksi määräksi ilmavoimaa, jolla on tarpeenvaatiessa nopea pyyhkiä lattiaa. Siis määrä on ehdottomasti liian pieni, vaikka kuinka yritettäisiin söpöttää pois realiteettejä: Sodassa kuolee ihmisiä ja kamaa tuhoutuu, Suomeen ei saada uusia koneita sodanuhankaan aikan yhtään mistään. Eikä myöskään ohjuksia, niitä on noin 600 Suomessa. Eli “leikisti” puolitoista täyttöä joka koneeseen, jos ajatellaan peruslastia 4x lähitaisteluohjus ja 4xAMRAAM. Jos joka kuti osuisi tulisi tietenkin alas huomattava määrä vihollisen ilmavoimaa, mutta ei taida asia mennä ihan noin hyvin. Tietenkin puolustajalla on hieman enemmän valtteja käsisään, ja on Jominin tarkoittamilla sisälinjoilla, joka edelleen helpottaa tehtävää. MUTTA

Helsinki on edelleen rannikolla, eikä siirry siitä mihinkään. Sitä on puolustettava aikalailla hampaat irvessä. Siellä on sekä valtiojohto, sekä suurin osa väestöstä ja teollisuudesta. Kenttäarmeija tarvitsee ilmasuojaa. Sillä on kyllä ilmatorjuntaa, mutta se tarvitsee siitä huolimatta ilmasuojaa, ja mahdollisesti myös ilmatukea. Merivoimat tarvitsevat oman ilmatorjunnan lisäksi ilmasuojaa. Muuten ollaan siinä tilanteessa, että torjutaan niin kauan kuin ilmatorjuntaohjukset riittävät, ja sitten upotaan. Samalla menee pohjaan se kauppalaivasto jota ollaan suojaamassa.(mutta tästä lisää myöhemmin)

Koneita tarvittaisiin siis lisää, mutta paljonko? Kun hornetteja hankittiin puhuttiin että kaikki määrät alle 100 ovat liian vähän. Tämä pitänee paikkaansa. Toinen huomionarvoinen juttu on se, että USN ei käytä Hornetin c/d versiota torjuntahävittäjänä, vaain suurempaa ja uudempaa (ja itse asiassa ihan uutta konetta, kongressia piti vähän sumuttaa…) versiota Hornetista. Hornet varmasti täyttää paikkansa lähituki ja miksei ilmataistelussakin, mutta todennäköisesti sen kaveriksi vaadittaisiin torjuntahävittäjä, joka olisi optimoitu niihin torjuntatehtäviin, esimerkkinä vaikkapa F-15 tai eurofighter Typhoon.

Sitä kuinka paljon parempi esimerkiksi Typhoon olisi selkeästi torjuntatehtävissä, mutta varmaankin Eurooppalaiset laskivat siitä jotain hyötyä saavansa. Tietenkin on paljon maita jotka laskevat pärjäävänsä yhdellä konetyypillä. Joten pitäisi arvioida riittääkö tämä yksi konetyyppi siihen.

Mutta määristä: En oikein usko, että nykyiset noin 60 konetta voivat vastata koko ilmatilan puolustuksesta JA vielä lisäksi saattaa meriliikennettä välillä kohti Etelä-Itämerta. Jos Suomi joutuu puolustamaan aluettaan, niin voimme olla varmoja ainakin siitä, että meidän kykymme puolustaa omaa ilmatilaamme ja estää sen käyttö jonkun toisen maan ilmavoimilta on havaittu vähintäänkin kyseenalaiseksi.

Oletetaan että on olemassa sodan uhka. siitä seuraa se että valmiutta kohotetaan PVssä. Toivon että Suomessa ei “Lampailla” ja olla niinkuin mitään ei olisi tapahtumassakaan (kuten esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa keväällä 1940, ei jaettu edes lisää patruunoita että ei “provosoida saksalaisia”) vaan valmiutta oikeasti nostetaan. Ilmavoimissa tämä alkaa tarkoittaa vähintään hajauttamisen valmistelua kaikille korpikentille ja varalaskupaikoille, reserviläisiä täytyy alkaa kutsua sisään. Samoin aktiivisempi partiointi ja harjoittelu täytyy aloittaa. Siis esimerkiksi nyt niin että Hämeenlinnan-Helsingin alueen päällä kiertää koko ajan partio ohjukset mukana 24/7, valmiina lähtemään torjuntaan etelärannikolle päin. Kauan ei yksi konepari voi sitä ympyrää kiertää, koska ohjukset ja lisätankit mukana, Hornetin normaali matkalentonopeus on noin 1000km/h, joten yksi konepari kiertelisi ympyrää noin tunnin kerrallaan (eli vuorokaudessa kiertäisi läpi 24 paria elikkä 48 konetta). Semmoista tietoa minulla ei ole millainen huolto-ohjelma näillä koneilla on ja millaiset ovat ilmavoimien lepo-ohjeet, mutta oletan että vähintään viisi paria koneita pitäisi ringissä olla, että tuommoinen pyöritys onnistuisi.

Sama sitten tietenkin Itä-Suomen ja Lapin yläpuolella. Eli kuvittelisin että vähintään 30 konetta 64:stä olisi kiinni ihan torjuntavalmiuden ylläpitämisessä. Tietenkin vähän vuoroja vaihdellen, että ei kellekään tule tylsää. Eli reservissä olisi maksimissaan puolet joukoista KOKO valtakunnan alueella. Periaatteessa tietenkin siirtolento Rovaniemeltä Helsinkiin tapahtuu noin tunnissa, mutta silti Suomessa on kauheasti aluetta kuudellekymmenelle koneelle puolustettavaksi.
Yksi jenkkitukialus, noin vertailun vuoksi, tuo alueelle noin 90 konetta.

En tässä nyt ota tarkasteluun sitä, että pitäisikö Suomessa olla myös noita johto- eli AWACS koneita. Varmasti olisivat hyvä lisä, mutta on se taistelunjohto on laskettu kai tähänkin asti onnistumaan kallion sisästä. Valvontaa semmoinen AWACS tietenkin tehostaa, kun tutka on ilmassa, niin sillä jää vähempi korkeuskatvetta. Lentäminen korkealla on polttoaine taloudellisempaa, mutta sillä ei tietenkään ole niin väliä sotatilanteessa, vaan saattavat pommittajat lentää kohti Suomea pelkurimaisesti maanpinnassa.

Samalla ilmavoimien pitäisi hoitaa kaukotiedustelua ja valmistautua toimimaan rajoille marssivaa vihollista vastaan. se onnistuu helpoiten tuhoamalla suuria siltoja isojen jokien yli. Mutta Suomessa ei kauhean monta JASSM risteilyohjusta ole. Tilattiin muistaakseni seitsemänkymmentä kappaletta.

Riittävän suuret ilmavoimat ehkäisevät mahdollisuutta joutua sodan osapuoleksi kahdellakin tavalla: Hyökkääminen sellaisen maan kimppuun, jolla on riittävä puolustuskyky on niin kallista ajallisesti ja materiaaliltaan että se ei ole kannattavaa.

Posted in puolustusvoimauudistus | Tagged , , , , , , , , , , | Leave a comment

Viimeiset muutoksentuulet puolustusvoimissa; uusi taistelutapa, ja uusi kiväärikaliberi ja rynnäkkökivääri.

Posted on February 20, 2013 by epamuodikkaitaajatuksia

PV teki sitten hienot videot uudesta taistelutavastaan. Taistelutapa sinällään on varmasti hyvä ja näille selkoaille mietitty. Erityisesti kiinnitti huomiotani jv ryhmän muuttuminen. Kolme solua joista yhdessä tarkkuuskivääri, ja kahdessa yleskonekivääri. Ryhmän tulivoima siis kasvoi aika miehekkäästi, ja ulottuvuus samoin. Molemmat hyviä ja kannatettavia asioita. Pitäisi varmaan kouluttaa myös reserville, ja aika nopeasti. Lupaushan on vuodesta 2015 eteenpäin, mutta puhutaan asiasta sitten kun se materialisoituu. Epäilen että silloin on taas uudet säästöt päällä.

Toinen kiinnostava asia on tietenkin pv:n uusi rynnäri. Poliisi on ottamassa käyttöön G36 pohjaista asetta, kaliberissa 5,56Nato. samaa kaliberiä käyttäviä aseita löytyy paljon muitakin, vahvinpina kilpailijoina vaikka FN omalla F2000 tai SCAR L aseillaan. Varmasti hyviä pyssyjä, joihin saa kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat picatinny yhteensopivat optiset tähtäimet ja muut.

Todennäköisesti seuraava rynnäkkökivääri tulee olemaan juuri tuossa 5,56mm nato kaliberissa, ehkä konekivääriä lukuunottamatta. Kaliberi on kohtuullisen hyvä kompromissi, mutta en oikeasti tiedä kannattaako siihen juuri nyt lähteä: Hiekkalaatikkosodat ympäri Keski-Itää ovat osoittaneet juuri tämän kaliberin ballistisen heikkouden. Noin 300m ampumamatkoille se toimii kohtuullisen hyvin, alle 100m mainiosti, mutta kaikki 300m takana on aika toivotonta toimintaa. Tuolla kohtaa luodin nopeus putoaa niin pieneksi, että sillä ei juuri iskuvoimaa enää ole, ja vammat joita sillä saadaan aikaan ovat lähinnä sukkapuikolla tökkäisyjä. Kevyt luoti tarvitsee nopeuttavoidakseen tuottaa räjähdystyyppisen vamman. Pitkillä matkoilla britit ja jenkit joutuvat turvautumaan tarkkuuskiväääreihin 7,62mm Nato kaliberissa. Ilmaan on heitelty ajatuksia uudesta kaliberista tuolta väliltä 6,8mm ja 6,5mm vahvimpina kilpailijoina. (Tuo 6,5mm grendell on muuten Lapuan insinöörien suunnittelema, mutta siitä ehkä joskus toiste.) Erityisesti tuo 6,5mm grendell tarjoaa loistavat pitkänmatkan ominaisuudet jo perus rk aseelle, jos ampuja ja optiikka riittää yli 300m matkoille.

No tuohon uuteen taistelutapaan tämä liittyy siten, että pitää miettiä että käyttääkö A2 keltainen interceptor osprey tai mahdollisesti jotain muuta liiviä, vai ei mahdollisesti liiviä ollenkaan. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin 5,56mm NATO läpäisee liiviä paremmin, kuin raskaampi 7,62x39mm Soviet. Samoin taistelija jaksaa kantaa aika paljon enemmän patruunaa kun se on se 5,56mm vaihtoehto. Ampuminen on nopeampaa, koska rekyyli on pienempi. Jopa jonkinmoinen tarkkuus sarjatulella onnistuu. Huonona puolena se, että jokainen oksa pirstoo pienen luodin tai vähintään muuttaa sen suuntaa, samoin jo noin 100m ampumamatkoilla 7,62mm haavaballistiikka on paljon parempi, tai siis pahempi. Kumpi kaliberi palvelee paremmin tätä uutta taistelutapaa.

Minusta, jos päätyy kaliberia vaihtamaan, pitää tietää että ei tarvitse välittömästi vaihtaa uudestaan. Itse odottaisin jonkin päätöksen tästä asiasta ja liikkuisin sitten.

Olisi myös mahdollista tehdä oma ase AR-15 pohjalta. Valita heti lyhytiskuinen kaasumäntä konstruktio, ja pistää omat koneet tekemään niitä aseita koko armeijan tarpeisiin. Se olisi varmaan se halvin tapa hoitaa asia, koska tällä segmentillä kilpailu olisi kova, ja laatua saisi halvemmalla kuin Belgiasta tai Saksasta. AR-15 kun on vapautunut patenttisuojasta, ja jokainen jolla on sorvi ja cnc-kone voi ladata cad kuvat netistä ja alkaa valmistaa aseita. Kovin moni vain ei viitsi moiseen ryhtyä.

Onneksi kiirettä ei ole, nykyiset aseethan piti kestää tuonne 2030-luvulle.

Posted in armeija, Armeija 2020, puolustusvoimauudistus, Reserviläiset | Tagged , , , , , | 3 Comments

Puolustusliitot torjuttu kansan suulla jälleen kerran

Posted on February 14, 2013 by epamuodikkaitaajatuksia

Kansan syvät kurkut ovat taas torjuneet sotilasliitot joka suuntaan, paitsi kohti entistä varsovan liittoa, koska siitä ei kysytty. Kuitenkin se totuus mitä suomalaisessa puolustupolittikassa ei saa sanoa on että: “meillä ei ole oikein uskottavaa omaa puolustusta”. Entinen iso keppi, eli massiivinen kenttäarmeija on ajettu alas, ja mitään muuta isoa keppiä ei ole vaivauduttu hankkimaan tilalle. Tom Packalen ehdotti tarkka-ampujien koulutusta, hyvä niin, laitetaan siihen miinat mukaan, niin alkaa pelotevaikutusta niilläkin olemaan. 

Toinen Tom, tälläkertaa Ries, kyllä kertoi jo aikaa sitten, että emme me NATOsta tule muita apuja saamaan kuin korkeintaan ilmavoimia. Keskieuroopasta ei riitä yhtään miestä näin pohjoiseen. Niitä on sotatilassa lähes mahdoton laivata tänne, koska Venäjän Itämeren laivasto. Niitä ei voi lennättää tänne, koska Venäjän ilmavoimat. Autoilla Ruotsin kautta? No tokkopa  siinä tilanteessa Suomessa on jäljellä enää yhtään yli kymmenmetristä siltaa.

Syy miksi Suomessa on 60 hävittäjää ei ole se, että “se on oikea määrä tämänkokoiseen alueeseen” vaan siksi että rauhansopimusta tehtäessä entinen Neuvostoliitto katsoi, että se on se määrä jolla on helppo pyyhkiä lattiaa tarvittaessa. On kenraalitkin sanoneet, että mikä tahansa määrä torjuntahävittäjiä Suomessa alle 100 on liian vähän (kenraali oli Vesterinen, ja puhetta oli silloin 90-luvulla, kun hävittäjiä oltiin valitsemassa. Hän ehdotti 40 konetta, kun 60 on kuitenkin liian vähän, “niin säästetään”)

NOH, kuitenkin. Uskon kyllä itsekin siihen omalla pohjallaan seisomiseen, mutta erityisesti se ilmavoima olisi kyllä kullaarvoinen apu tänne. Todennäköisesti niitä koneitä tänne liikenisi, koska kyllä kahdesti punalippuinen Itämeren laivasto täytyy nonnata, jos sotaa venäjää vastaan meinataan käydä, ja helpottaa jos Balttian suunnan lisäksi koneita tulee myös Pohjoisempaa, torjuntatehtävä ainakin monimutkaistuu. Tämä kahdesti punalippuisen pohjaan saattaminen vaatii tietenkin myös Kronstatin telakoiden tuhoamista, ja taitaa vaatia paikalle USA:n isoa keppiä, B2 pommikoneita. Muutaman sukellusveneen kohtuullisen keveät maamaali ohjukset eivät riitä. NO riittävät vaurioittamaan telakalla olevia aluksia, mutta telakkahan ei uppoa, eikä säry ihan niin helposti kun ohutrunkoinen sotalaiva.

Euroarmeija olisi aika mielenkiintoinen, ja ehkä järkevin ratkaisu, koska jos haikaillaan Euroopan supervallan perään, niin on sellainen Euroopan kyky jokatapauksessa joskus rakennettava. Jos käy niinkuin supervalloille käy, niin ennenpitkään EU ja USA ovat napit vasttakkain jostakin, ja sitten saatetaan tarvita omaa, NATO riippumatonta lihasta jossain puskasodassa Afrikassa. Semmoinen setä, jolla oli myös iso parta, kuin KArl MArks osui oikeaan sellaisella ajatuksella kuin “Sodat alkavat aina taloudellisistä syistä”. “Hyvä Syy” saadaan jostain muualta, ihmisoikuksista, NBC aseista, tai vaikkapa uskonnosta, mutta syy on se että halutaan ottaa pienemmältä tikkari pois.

NO, Kyllä uskottavamman puolustuskyvyn voi suomeen rakentaa, mutta se kysyy sitten rahaa. Minimi 2% BKTstä. Suomi on harrastanut tätä omaehtoista aseistariisuntaa jo niin kauan, että meille olisi realistisempi taso 2,5% BKTstä noin vuoteen 2030. SITTEN meillä olisi melko uskottava OMA puolustus.

 

Mutta sitäkään kansa, hallintoalamaiset tai vaikka “veronalainen rahvas” ei halua.

Posted in Armeija 2020, puolustusvoimauudistus, Sodanajan toiminta | Tagged , , , , , , | Leave a comment

Reserviläiset, pienet vihertävät miehet siellä sun täällä

Posted on February 13, 2013 by epamuodikkaitaajatuksia

Olet varmaan kuullut joskus reservistä. Saatat jopa itsekin kuulua siihen, mutta nyt ajattelen ns aktiivi reserviläisiä. Niitä kavereita, jotka järjestävät kerhoihin toimintaa ja kaikenmaailman maanpuolustujuhlaa lähinnä veteraanien riemuksi. No niistä juhlista ja niiden tarpeellisuudesta voi olla pariakin mieltä, itseäni ne eivät haittaa, mutta eivät ole sitä, miksi olen joskus ressuhommiin mukaan lähtenyt.

No kuitenkin ongelma on se, että reserviläiset, siis ne joiden pitäisi eniten olla täynnä maanpuolustushenkeä ja tarmoa, alkavat äänestää jaloillaan, ei kiinnosta. Heistä alkaa tuntua siltä, että toiminnalta ollaan viemässä “säästämällä” kaikki mieli pois. 

Aktiivireserviläisitä, siis niistä jotka kulkevat siellä maakuntakomppaniassa ja vapaaehtoisissa harjoituksissa, alkaa tuntua että hommassa ei ole mieltä, koska varusteet ja kertausaika alkavat jäädä niin jälkeen siitä mitä sen pitäisi olla, että ei enää kannata. Näiden mielestä siis, jotka jotain asiasta tietävät. 

Juuu, kapiainen sanoo, työnpuolesta, että riittävät ovat käytetyt ajat ja varusteet ovat huippuluokkaa, mutta valitettavasti reserviläisiä nyt ei vaan voi sumuttaa sillä että tätä sotavarustetta on hommattu valmiusprikaatien käyttöön esim 1000 kpl. NO entäs ne joukot joiden pitäisi suojata sen varsinaisen reservin perustamista. NOH, niille nyt ei ollutkaan mitään.

Olisiko oikeesti järkevää, jos ihan jokainen saisi ostaa 05 puvun itselleen ja vähentää sen verotuksessa? Ainakin armeija saisi omat kamppeensa halvemmalla, kun se saisi ostaa suurempia eriä. Ressut olisivat tyytyväisiä, kun olisi viimeisen muodin mukainen kuosi. Sama varmaan kannatta laajentaa muihinkin soveltuviin varusteisiin. Vaikka pimeännäkölaitteisiin.

Toinen sellainen valitettava asia on kantaväen suhtautuminen samaisiin aktiivisiin reserviläisiä. Tästä kirjoitti Ammattisotilas nimimerkki blokissaan: (Jos et ole jo käynyt, niin kannattaa käydä katsomassa)
Ensiksi esitetty kysymys, ja sitten blokistin vastaus.

LAINAUS ALKAA
Rehellisesti ja kaunistelemetta, onko vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta konkreettista hyötyä Puolustusvoimille tai maanpuolustukselle vai onko se PV:n tukema harrastus ja lähinnä PR-muoto? Onko toiminta tärkeämpää vapaaehtoisille kuin PV:lle? Millainen on näkemyksesi mukaan kollegojesi yleinen käsitys vaapaaehtoisista: nauttivatko he joukkona arvostusta vai pidetäänkö heitä yli-innokkaana riesana?

Tähän asti tärkeämpää vapaaehtoisille, harrastusta ja PR:ää. Minä ja tuntemani kollegat pitävät usein sinilippispäisiä kavereitä vähän kaheleina, ja vähintäänkin vaarallisina. Joudumme kuitenkin ehkä muuttamaan kantaamme, sillä aselain kiristyessä ampumaharrastus yhteiskunnassa vähenee ja vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on yksi keino millä PV:lle tärkeää ampumataitoa voitaisiin paremmin pitää reserviläisillä yllä.

JA Lainaus päättyy.

Ilmeisesti kyse on aika laajasta näkemyksestä PVssä, ikävä kyllä. Ymmärrän näkemyksen siltä kannalta, että en minäkään opetustyöstä, ja opetusta säätelevien ohjeiden tuntemattomuutta osoittavalta vanhemmalta viitsi kauaa höpöhöpöä kuunnella. Erona on se, että minä en saa, enkä kuvittele saavani, näitä vanhempia mukaan opetustapahtumaan, niinkuin ammattisotilaille ehkä käy.

Ehkä sellainen Kodukaitse/hemvernet/suojeluskunta tyyppinen ratkaisu olisi sittenkin parempi.

Posted in armeija, Reserviläiset, Sodanajan joukot | Tagged , , | Leave a comment