Tasmanian Tiger Platecarrier mk II, se pikkusen parempi platecarrieri.

täktikalOperitöIITämä arvostelu on ensimäinen osa sarjaa, jossa tarkastelen platecarrierin, normaalin korsettiliivin sekä chestrigin soveltuvuutta SRA-ammuntaan. Toki puhun eri varustetyypeistä ja niiden ominaisuuksita muutenkin20150306_115936 kuin vain SRAn kannalta, tietenkään oikeaa suojauskäyttöä unohtamatta. Jatkan SRA-sarjaa todennäköisesti ase, optiikka ja muilla mielestäni kiinnostavilla artikkeleilla. En tietenkään kuvittele että minulla on käytössäni lopullinen tie, totuus ja elämä, mutta annanpa nyt kuitenkin kaikille lukijoille ajatukseni kustakin käsiteltävissä olevasta asiasta. Samaa mieltä ei tarvi eikä pidäkään olla, eihän tämä mikään Venäjä ole, mutta en ehkä kaikkein räiskyvämpiä ulostuloja palstalle luettavaksi päästä.

Suomen suurin ja kaunein armeijavarusteiden verkkokauppa Varusteleka.fi tuo maahan armeijaylimäärän lisäksi myös uutta tavaraa. Sain heiltä arvosteltavaksi Tasmanian Tiger  Platecarrier MARK II:en. Varustelekan Suojavarusteet osiosta löytyy kymmenisien kappaletta erilaisia konffauksia platecarrieristä: kevyempää ja raskaampaa, peittävämpää ja minimalistisempaa, ja kallimpaa ja kotimaisempaa kamaa.

Platecarrierit on suunniteltu, noin yleisellä tasolla, kahden luotisuojalevyn kantamiseen mahdollisimman kevyessä laitteessa. Edut jotka tällä saavutetaan ovat toiminnan helppous ja alhainen lämpökuorma taistelijalle. Yleensä platecarrierin pintaan sijoitetaan nykyään jotain tartuntapintaa, joka velcroa, tai MOLLE tikapuuta. Tasmanian Tiger etenee tässä kiinnitusjutussa MOLLE kylki edellä ja sekä liivin etu- että takaosa on tikapuun peitossa.20150306_115951

Kiinnitysmahdollisuutta pidetään tärkeänä että välttämättömät ammukset ja muuta tarpeet solahtavat automaattisesti päälle samalla kuin itse suojauskin. Tästä on tietysti hyviä ja huonoja puolia: hyvä puoli on tietenkin se, että pohjaan saadaan kiinni juurikin nuo tarvittavat perustarvikkeet kiinni, 2-4 pitkän aseen lipasta ja kaksi pistoolin lipasta. Samoin lippaiden päälle tikkaiden yläosaan voi laittaa admin taskun kiinni, mutta se ei ole välttämätöntä. Pikkuinen pätkä velcroa on kiinni käyttäjän20150306_115942 leuan alla niin että välttämättömät moraalipätsit ja nimi ynnä veriryhmäkyltit saadaan näkyviin. Evakuointilenkki löytyy takaosan niskasta.

Tasmanian Tiger Platecarrier ulkoisesti.

Koskapa Tasmanian Tiger on ns. Parempi merkki, odotin että työn jälki on kauttaaltaan hyvää ja ratkaisut loppuunasti mietitty. En joutunut pettymään. Tikkaat eivät repsota valmiiksi kuin erään toisen saksalaisen, hieman kustannustietoisemman valmistajan jäljiltä. Tikkaat ovat myös mittatarkat, joten niihin on helppo kiinnittää taskuja. Kun pääsen tetsaamaan SRA-karkeloihin, voin kertoa tarkemmin kuinka kestävästi kaikki pysyy kasassa. En kylläkään kampetta tutkittuani epäile, etteikö Tasmanian Tigerin työ pysy kuosissaan kevyessä, ja pikkasen sotaisemmassakin tetsauksessa.20150306_110822

Paketissa tulee cummerbundit, eli leveämpi vyö, johon voi kiinnittää normi MOLLE taskuja kiinni. Lisäksi mukana tulee tavallinen 50mm vyö, johon nyt ei aivan suoraan saa mitään kiinni. Cummerbundit ovat kevyttä tyyppiä, eli kaksi 12mm nauhaa on laitettu vastakkain, ja laitettu määrävälein toisiinsa kiinni. 20150306_110454Rakenne selviää kuvista. Tämäkin on aika ilmava rakenne, joka ei lämpökuormaa juurikaan aiheuta. Paketissa oleva 50mm vyö on siten vieläkin ilmavampi kiinnitystapa.

Molemmat sivukiinnitysvaihtoehdot tulevat takapalaan kiinni samanlaisella muovisysteemillä: Kahdessa sileässä muovihihna palasessa on noin 25mm välein rakoja, josta varsinainen kiinnitysvelkro voidaan pyöräyttää ympäri. 20150306_110509Takapala avautuu kahdella nepparilla paneelin alaosasta, josta löytyy myös neppari jolla luotisojalevyn mukanapysyminen varmistetaan. Samantapainen värmistussysteemi ja levypaikka ovat myös carrierin etupuolella. Molemmat on suunniteltu tavalliselle 300mmx250mm suojalevylle.20150306_110537

Kun nepparit on avattu, aukeaa molleläppä, joka suojaa edelläkuvattua sivukiinnikkeiden kiinnistystä, että olkahihnojen säätöä. 20150306_110623Olkahihnojen säätö on normaali muovilenkki, jonka läpi olkahihna on pujotettu ensin läpi ja sitten vielä lukkoon takaisinpäin. Kaikki säädöt ovat siis kohtuullisen hyvässä suojassa mollepaneelin takana selässä. Ne eivät myöskään tuntuneet istuessa selkään pehmusteiden läpi, joten laitos on mukava päällä. Ainakin niin mukava, kuin tämmöinen systeemi voi mukava olla.

Sovitus

Carrierin takapaneelista löytyy sekä olkahihnojen että vyötärön säädöt, kuten edellä kuvattu. Niillä pitäisi säätää paneelit niin, että paneelin yläreuna on mahdollisimman tarkkaan soliluiden päättymispoisteen ja rintalastan yläosan kohdalla. Tällöin suojalevy suojelee kehon elintärkeimpiä osia, sydäntä, aorttaa ja keuhkoja, mahdollisimman tarkasti. Edelleen miehekkääm.. mahakkaammalla taistelijalla, kuten minulla, istuttaessa pötsi ei aja koko carrieria kurkkuun asti. 20150306_121953(2)Toinen tärkeä seikka on se, että kun platecarrier on noinkin ylhäällä, vyökoteloiden tai battlebeltin käsittely onnistuu helpommin. Toki pistooli voidaan kiinnittää myös poikittain rintaan, mutta SRA säännöt eivät tämmöistä hyväksy. Myös kiväärin olkapäänvaihdot vaikeutuisivat tästä tarpeettomasti. Teleperä kannattaa myös mitoittaa tällöin lyhyemmälle, niin että ampuminen onnistuu hyvin normaalista asennosta.

Lisäksi huomioon kannattaa ottaa oman aseen sijoitus, erityisesti yksipistehihnaa käytettäessä. Yksipistehihnaa varten platecarrierin olkahihnan pehmusteeseen kannattaa laittaa karbiinihaka, niin että aseen hihna saadaan kulkemaan karbiiniha’an läpi, niin että aseen siirtely ei kärsi, mutta hihna ei myöskään pääse hankaamaan käyttäjän niskaa.

Säätöjen jälkeen varsinainen käyttökiinnitys tapahtuu avaalla platecarrierin etuosan, sen missä on ylhäällä muutama rivi velcroa, alaosasta mollepaneeli. Tämä aukeaa ihan repimällä velkro auki. Senjälkeen laitetaan cummerbundin tai vyön velkropää paneelin ja levytaskun väliin, ja painamalla mollepaneeli taas kiinni. Tiukkuuden pitäisi olla sellainen, että hengittäminen onnistu, mutta että liivi otta jokapuolelta kiinni kehoon.

Pro Tippinä voisi miettiä, miten tuonne taakse saisi jonkinmoisen kumiköysivirityksen, niin että kiinnityksen saisi todella tiukalle, eli varusteet päälläkään ja carrieri täynnä tavaraa ei kombo liikuttaessa häiritsevästi heilu ja hölsky, vaan pysyy napakasti paikoillaan. Luulisin, että jollakin 35mm solkivirityksellä, jossa kumiköysi välissä voisi päästä pitkälle.

Taskut ja lastaus

Carrierissä on tietenkin tilaa sekä edessä että takana, mutta ainakin, jos joutuu istuskelemaan, niin on parempi että liivin selkä jätetään paljaaksi. Helpompaa heittää patrolbag tyyppinen reppu selkään, ja ottaa pois, kun nousee ajoneuvoon, kuin veksalata platecarrierin kanssa. Sanomattakin selvää, että silloin jos suoja otetaan pois päältä vaikkapa ajoneuvoon noustessa, ne eivät suojaa jos sitten jotain tapahtuu. Jos toimitaan jalan, niin selänkin voi lastata vaikka vesirepulla ja leipälaukulla, mutta muu lienee liikaa.

Etuosa kannattaa varata pienelle määrällä ammustarviketta. Tuommoin max 4 kiväärin ja 2 sivuaseen lipasta pitäisi olla se “oikea määrä” platecarrierissä kannettavaksi. Tähän lisänä vain sidetarvike, niin platecarrienrin TST täyttö on tehty. Ylös rintaan voi laittaa matalan admintaskun, mutta ei mitään sellaista, joka häiritsee aseen siirtoa oikealta puolelta ampumaasentoon vasemmalle, ja päinvastoin. Edelleen taskut rinnan puolella pitäisi pitää mahdollsimman matalana, niin että mahaltaan ampuminen onnistuu kunnolla. Samoin makuu asennosta on vaikea saada lippaita suoraan ruhon alta. Siksi lipastaskut cummerbundin vasemmalla kyljellä eivät ole varsinaisesti huono asia.Vaikka paikka ei ole oikein optimi sielläkään.

Lopuksi

Varmasti laadukas saksalainen platecarrier, joka on 139€ hintansa väärti. Hyvät säädöt, tarkat ja kestävät ompeleet, kestävät materiaalit. Suosittelen platecarrieriä tarvitsevalle.

JOS vertaat tätä kilpailijan 500€ kamppeisiin, niin tottakai Tasmanian Tigerin tuotos on “huonompi” Mutta se ei ole kolmea kertaa huonompi. Tämä on hyvä peruscärrieri, Älä odota liikoja, mutta jos suhteutat nämä asiat, niin tiedät mitä saat: Et saa porshea, mutta bemarin kylläkin.

Tasmanian Tigerin pojat VOISI minusta miettiä jotakin kumiköysijuttua vyön ja cummerbundin kiinnitykseen. Sitä en tiedä kuinka “hyvä” tämmöinen olisi. Pitää itse väsätä jonkinmoinen proto, että osaa sanoa. Muuta siitä joskus toiste.

Posted in Aseet ja varusteet, Kangastavara, Reserviläiset, SRA | Tagged , , | Leave a comment

Suomen kuvalehden skenaariopaperin 1. pallonpalautus.

Suomen kuvalehdessä oli kovatasoinen joukko, Moberg, Mashiri & Salonius-Pasternak, miettinyt skenaarioita, ja sitten antoivat pallon meille tavallisille ihmisille kriisin jatkosta. JOs et ole lukenut vielä niin HETI lukemaan täältä Kyseessä on eräänlainen Crowdsourcing, kun riittävä määrä ihmisiä pohtii asiaa, saadaan löydettyä todennäköisiä oikeita vastauksia. Tiedän ainakin matematiikassa käytettävän tällaista metodia, ja mikä ällistyttävintä, tulokset ovat äärimmäisen lähellä oikeita tuloksia. Tästä crowdsourcing asiasta voi katsella pätkän BBC dokumenttia TÄÄLTÄ

Tilanne alkaa maanataina noin puoleltapäivin.

Epäilessään poliittisen johdon joutuvan päättämättömään tilaan, ovat muutamat Rannikko prikaatin ja Uudenmaan prikaatin upseerit jo ryhtyneet toimiin Suomen toimintakyvyä säilyttämiseksi. Jo sunnuntaina taistelusukeltajat on määrätty siirtymään varusteineen Ahvenanmaan alueelle, ja valmistautua toimittamaan tiedustelutietoja mannermaalle koko Ahvenanmaan alueelta. Noin 60 miestä siirtyi sunnuntaina autolautoilla varusteet siviiliautoissa mukanaan Ahvenanmaalle ja valmistautuivat hajautettuun toimintaan. Pääasiallisesti alueelle siirtyneet olivat hyvin ruotsia puhuvia tai suomenruotsalaisia, joten heitä pitäisi olla vaikeaa erottaa paikallisväestöstä kohdealueella.

Valmiusyhtymien lisäksi palvelukseen kutsuttiin kaikki rannikkopuolustukseen koulutetut joukot, sekä kaksi jääkäriprikaati-90 prikaatia Etelä-Suomeen, sekä yksi Lappiin

Suojelupoliisi ei ole onnistunut löytämään OFFää, mutta saa tiedon poikkeuksellisesta toiminnasta erään “Saaristomeren Aarre” nimisen yrityksen omistamista kiinteistöistä paikallispoliisilta. Samalla paikallispoliisilta tulee tukipyyntö sisäministeriöön. Karhu-ryhmä tukenaan Turun VaTi-ryhmä siirtyy Ahvenanmaalle ja valmistautuu tekemään rynnäkön yrityksen tontille. Maanatai illan tai alkavan yön aikana.

Katanpää palaa takaisin Turun Saaristoon, koska yhden aluksen uhraaminen ei hyödytä mitään. Merivartioston merivartioalus lähtee sensijaan etsimään miinoja Venäläistroolarin ilmoittamalta alueelta.

Maanataina UTVA kokouksessa todetaan, että Venäjän toiminta on uhka Suomen suverenetieetille ja pakottaa Suomen rikkomaan tekemiään KV sopimuksia, joten Suomella ei jää muuta mahdollisuutta kuin toimia. UTVA päättää aloittaa osittainen liikekannallepanon, turvatakseen toimintavapautensa kriisissä. Edelleen päätetään aloittaa neuvottelut, edes ajan voittamiseksi, Hangon sataman ottamisesta yhteisoperaatioiden tukikohdaksi. Merivoimat määrätään siirtymään merelle, Turun Saaristoon, ja valmistautua maihinnousun torjuntaan Ahvenanmaalla ja Suomen Etelärannikolle. Samoin Ilmavoimat määrätään hajautettavaksi maantietukikohtiin.

Koska UTVA tietää olevansa jo myöhässä, määrätään Puolustuvoimat valmistautumaan Ahvenanmaan suvereenisuuden palauttamiseen. Samalla Ahvenanmaan ympärille määrätään 50 kilometrin NO-GO alue ja lentokieltoalue. Ilmavoimat ryhtyvät valvomaan Ahvenanmaan ilmatilaa. Valitettavasti Horneteilla ei ole merimaaliohjuksia, joten Suomen on pakko pyytää Ruotsalaisilta apua NO-GO alueen valvontaan. Kun Ahvenanmaan NO-GO aluetta lähestyy neljä venäläiskonetta otetaan koneisiin heti tutkalukitus ja siten estetään koneiden pääsy Ahvenanmaan ilmatilaan. Venäläiset eivät ilmeisesti olleet valmistautuneet päättäväiseen vastatoimintaan, ja määräävät hävittäjänsä poistumaan takaisin Kaliningradiin.

Ruotsalainen sukellusvene varjostaa edelleen kahdesti punalippuisen Itämeren laivaston maihinnousuryhmää sen seilatessa kohti pohjoista, ilmeisesti Itämeren Laivaston merijalkaväkiprikaati mukanaan.

UTVA kokoontuu uudelleen maanatai-iltana, ja joutuu pohtimaan tilanteen kehitystä ja erityisesti sitä antaako se Venäjän ottaa Ahvenanmaan haltuunsa ilman taistelutoimia. Äänestyksen jälkeen annetaan määräys puolustaa NO-GO aluetta kaikin mahdollisin keinoin. Samalla mietiään pyydetäänkö Ruotsilta apua Ahvenanmaan puolustukseen, mutta päädytään pyytämään vain tiedustelutietoja.

Tiistai aamuyö

Karhuryhmän isku Ahvenanmaalla johtaa tulitaisteluun tontilla olijoiden kanssa. Paikalta löytyneet aseet ovat sekalainen kokoelma Itä-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa valmistettuja rynnäkkökiväärejä ja konepistooleja. Myös räjähdysainetta paikalta löytyy sangen mittavia määriä. Kolme haavoittunutta saadaan vangiksi, mutta nämä kieltäytyvät puhumasta. Lisäksi paikalta löytyy englanninkielistä materiaalia. Tulitasitelun aikana poliisit olivat kuulleet venäjänkielisiä komentoja. Poliisi ehdottaa laivaston joukkojen siirtymistä saarille.

UTVAn vielä kiistellessä tilanteesta aamuyöllä Ilmavoimien Hornetit ja SU-27 käyvät Ahvenanmaan lentokieltoalueella ilmataistelua, josta ei kuitenkaan kummallekaan tule tappioita. Venäläinen alusosasto seilaa edelleen pohjoiselle Itämerelle.

Tiistaina aamupäivällä Venäläiset nousevat maihin Ahvenanmaalla, ja Suomalaiset esittävät asiasta nootin. Ahvenanmaa Saarilla olevat tiedustelijat alkavat lähettää tietoja Venäläisten sijoituksista saarilla. Ilmavoimat joutuvat väistymään saarilta, ja kuusi SU-27 hävittäjää pääsee laskeutumaan Maarianhaminan lentokentälle. Venäläiset katkaisevat tietoliikenneyhteydet saariulle, ja ilmoittavat aloittaneensa terrorisminvastaisen operaation saarilla. UtVa toteaa toimineensa liian reaktiivisesti ja joutuvansa maksamaan hitaasta toiminnastaan suomalaisella verellä.

Puolustuvoimat saavat haluamansa valtuudet, ja pääsee vihdoin aloittamaan vastatoimet:
Erikoisjoukkoja ja tiedustelijoita lähetetään saarille sabotoimaan venäläisten toimintaa ja keräämään tiedustelutietoja saaristosta. Merivoimat kahakoivat Baltian laivaston kanssa Saaristomerellä. Suomen ulkomaankauppa menee ohutta pilliä pitkin Ruotsin rannikkoa pitkin Pohjanlahden satamiin ja maanteitse Norjan kautta maailmalle, mikä nostaa Suomessa kustanuksia, mutta nälkää ei Suomessa nähdä.

Kaksi viikkoa myöhemmin Puolustuvoimat on valmiina aloittamaan saarihypähtelyn kohti Ahvenanmaan mannerta. Samaan aikaan Sallassa ja Lappeenranna alueella alkaa esiintyä levottomuuksia, joissa “tavalliset kansalaiset” ovat tyytymättömiä hallituksen toimintaan, ja haluavat Suomen luovuttavan Ahvenanmaan Venäläisten hallintaan Terrorisminvastaisen sodan ajaksi. Tämä aiheuttaa väkivaltaisia yhteenottoja alueilla. Samalla Venäjä ilmoittaa tarvittaessa suojelevansa venäjän kansalaisten omaisuutta ja turvallisuutta mellakka-alueilla.

Maavoimat aloittaa ilma- ja merivoimien tukemana saarihyppäykset kohti Ahvenanmaan mannerta, ja onnistuu puolessatoista viikossa saamaan jalansijan Ahvenanmaan mantereelta. Venäjä uhkaa Suomea ydinaseen käytöllä, ja neuvotellaan tulitauko. Ahvenamaa jää jäätyneeksi konfliktiksi.

Posted in hybridisota, hypoteesitilanne, informaatiosota, sotapelit, Suomi ja Ruotsi, Tilanne päällä | Tagged , , , , , , , | 5 Comments

New guns for the Army Special forces and caliber wars

Helsingin Sanomat reported last week that Army has bought 300-500 FN SCAR L assault rifles for the (Army) special forces in Utti. It was stressed a number of times that this was only to increase the inter operability of SF with foreign counterparts, and was not in any way an indication of what service rifle Finland will be adopting for army use in future. It may still be that army just decides to revamp the RK-62/76/95 family with new fore-ends with picatinny rails and telescoping stocks. A good measure, but does no adress the problem that rifles are beginning to show their ages and may need more thorough seeing to. Even though reservists and conscripts do not shoot thousands of rounds in their training the rounds still add up, and oldest RK-62s are over 50 years old.

Also this FN rifle will help with logistics in the field as STANAG magazines and common ammunition. Rifles are meant to be shot until they fall apart and then be discarded.

Concerning the “big army” it might be prudent to start look for replacement for RK family along the lines Beretta, Bushmaster, and FN to get modern polymer-aluminium constructed assault rifle with all the rail space you will ever need in the view of “close future NATO alliance” or maybe “NATO light Alliance” with Sweden. Of course one might even start producing AR-15 clones in Finland but this might not be smart.

In practice aforementioned assault rifles are the same, polymer lower receiver, aluminium upper receiver, quick change barrels, and with collapsible stocks and all the rails you could care to use. They all also sport quick change barrel, so future caliber swaps are much easier to do.

Problem is still the caliber, so it may still be wise to wait a few years to see where NATO turns in her new standard caliber. Both Brits and US army has been dissatisfied with 5,56X45mm performance in sandbox wars. 5,56 NATO has a lot of good qualities, but it is not end all silver bullet. It has commendable wound ballistic performance IF it has enough speed to cause bullet fragmentation, and if the speed is not there, wounding performance drops to sub par. It penetrates body armor well, and yet does not over penetrate in CQB situations, thanks to fragmentation effect. It is fast to shoot, has flat trajectory out to about 300 m, and light to carry. But if engagement ranges grow over 300 meters, 5,56 is over matched by “oldies but goldies”: 7,62 Soviet and 7,62 NATO, not to mention 7,62 Russian.

I mentioned already the unimpressive  wounding characteristics past fragmenting range. Also it does not suppress enemy at those ranges, the flight path noise of 5,56 is too small to inspire awe in enemy combatants. Also the exact ranging in long distance engagements is a must, as the bullet starts to drop rapidly. This is why 7,62N designated marksman’s rifles came into every squad in Afghanistan.

The game on replacement caliber is is still open, and until it is resolved one might do wisely and wait until decisions are made, and then swap to new caliber to get all the benefits from it. Wether the new caliber is 6,5mm Grendel or 6,8mm SPC is about the same difference, but time will tell.

 

Posted in Aseet, varusteet | Tagged , , , | Leave a comment

Kind of a reblog: They might snatch an island

This blog has to give credit for idea to mr Charly Salonius-Pasternak a researcher for Finnish parliaments international institute. in a recent interview he gave a scenario of snatching island as a possible start of escalating hostilities in northern Baltic sea. This blog is a “study” of what kind of islands Baltic fleet  and VDV might be interested in.

And this is so far my first blog in “third local language” so I wish for some leniency concerning my English and mistakes made in it.pohjoisItämeri

It would seem that leading to NATO-Russia conflict in Baltic region it might be prudent for Russia to try snatch an island in northern Baltic and to station some AS and AA missiles there. This to complicate NATO relief missions into thee Baltic states. This would pose some problems for Sweden particularly and to some extent Finnish Defense forces as well.

I picked three islands or sets of islands in the region that might offer reasonable staging area for a battery of anti surface, particularly anti ship missiles, to threat NATO shipping in area. Battalion of long range AA missiles and close in systems that would be needed to protect these assets from respective nation’s Air Forces. Also room would be needed for approximately a battalion of Naval Infantry to safeguard the island against SF or large scale landing operation.

Some distance from close by other islands would be preferable, but farther out islands tend to be smaller, and thus make extended stay in island impossible. There may not be fresh water and certainly there will not be shelter against storms or other foul weather in small islets.

There was two collections of islands that might fill the bill in Åland Islands, namely Båtskär, Huslandet and Östra Mörskär some distance west from Utö in Turku Archipellago sea. Utö itself, being and old Finnish island fort, offers ready fortifications to qualities mentioned before. And finally Lågskär south from Marienhamn.

These all have the disadvantage of being under 20km from sizeable other islands that Finns might use to haul artillery in and start pounding the fragile missile systems to kingdom come in days time or so. Even an artillery battalion with Naval jaegers functioning as observers from nearby islets would make short work from any such missile systems in island. No need to bother Air Force really. Then some mop up done by Army would sort out such island grabbers quite handily. at least in case that there were no support operations done in mainland to help out island and to hinder Finnish response. I have have every faith that there would be operations to destabilize Finland at the same time, as otherwise the operation would go into naught in two short days.

But Gotska Sandön It is rather large, something like 6 km x 6 km. and it is covered in pine forest. Surface is sand, so making of fortifications and quarters would be quite easy. Closest island is Gotland about 40 km to the south to make direct artillery response impossible (as Sweden to my knowledge doesn’t have a MLRS system). I guess Russians know about this island, as they have grabbed it sometime earlier as well.

Also S-400 system would be able to pick all targets that flew over the Gotland itself and be a threat to any planes that started to close. With some other, maybe Pansir system filling the gaps and doing close by work as needed. Because of the Pansir’s highly mobile nature it would nicely defend S-400 system against HARM, and other airborne threats as well. Add to this P-800 Onix as an AS missile and you have rounded the offensive capabilities of this kind of island fort.

S-400 has respectable range of 400 km, and thus can potentially close of aerospace all the way to Riga. In theory that is. In practice there will be gap underneath in extreme range and target at 10 m height would be picked up at 40 km. So it would closely guard Aerospace around Gotska Sandön  Missiles would not fare so well against maneuvering targets either. So in practice it would complicate things, but would not make it impossible for NATO to build up strength in Baltic States.

But then Sweden would still have to evict the squatters from the real estate. How would they accomplish that? They would have significantly less firepower at their call at the time of landing than their Finnish counterparts. Although their infantry would be largely professional. They would have air cover, but someone would still have to go ground and still fight creme of Baltic Fleets Naval infantry in pitched battle. Naval fire support might be a must in operations such as these. Also this would tie up significant proportion of Armen’s infantry for significant time. And thus would open up possibilities elsewhere. Exalibur raound should extend ARHUR systems range out to 65km, which would be sufficient to bombard Sandön, but Arthur is still in tubes, to my knowledge four systems delivered, and other Swedish artillery systems, well.. Currently there are none.

However Sweden, or Finland for that matter, cannot tolerate breaches of neutrality. Look what happened to Norway in 1940. They could not stop belligerents from using their waters to wage war against each other and thus got to reap whirlwind. So decisive and forceful action would be needed immediately without trying for peaceful solution. Think of Margaret Thatcher and Falklands. Nobody believed they could do it, but do they did.

Of course Åland island and Gotland itself would make maybe even more lucrative targets. But then Russia would have to commit VDV into the game as well. Thoughts anyone?

Posted in Buildup to war, hybridisota, hypoteesitilanne, Suomi ja Ruotsi, Suuri peli, Tilanne päällä, War in Baltic Region | Tagged , , , , | 6 Comments

Fireforce, Rhodesialainen tapa tasata puntteja.

Koko Rhodesian puskasodan 1965-1980 ajan Rhodesian turvallisuusjoukoilla oli paha ongelma: Miten saada pienet ammattilaisosastot riittämään taisteluihin reserviläisten tukena koko laajan maan alueella? Tärkeimmäksi vastaukseksi tähän tuli tekniikka nimeltä Fireforce. Fireforcessa havaittujen terroristien kimppuun tuotiin jatkuvassa hälytysvalmiudessa olevan Fireforce osasto, noin komppanjan verran sotilaita, sekä kaikki sellainen tulivoima jonka teollistuneen maan armeija voi paikalle tuoda.

Jalkaväki lensi paikalle pienikapasiteettisilla Aulette III helikoptereilla, johon mahtui lentäjän lisäksi ryhmänjohtaja ja kolme miestä. Osasto saatoi tulla paikalle usealla eri nostolla niin, että asemapaikalta, joltain toimintaalueen keskeiseltä lentokentältä, lähdettiin myös kuorma-auto letkassa kohti toiminta aluetta, ja helikopterit poimivat stickejä, eli lähinnä puolirymiä, mukaansa aina kun edelliset oli toiminta-alueelle saatu. (riippuen tietenkin toiminnan laajuudesta kohteessa. Paljonko väkeä loppujen lopuksi tarvittiin.) Jalkaväen toiminta tapahtui näissä stickeissä, joiden konsepti on hyvin lähellä NATO aremijoiden käyttämää fireteam kokoonpanoa. Rj, Kk, ja kaksi Rk miestä muodosti stickin. Aseina muilla oli FN-fal ja Kk-miehellä FN-MAG. Loppuaikoina, kun koko vakituinen jalkaväki oli hyppykoulutettu, tuli osa stickeistä paikalle hypäämällä DC-3 Dakotasta.

Jalkaväen lisäksi ainakin paikalla oli kaksimoottorinen potkurikone Lynx, joka konekiväreillä ja raketeilla tuki maanpäällä käytävää taistelua. Lisäksi ilmatukeen yritettiin saada hävittäjäpommittajia raketteineen ja kanuunoineen. Koko palettia ohjasi Aulettesta ilmasta kompanjanpäällikkö. KomentoHeKossa oli lisäksi 20mm kanuuna, joka oli sijoitettu poikittain hyttiin niin, että se pystyi ampumaan sisäkaarelle helikopterin kiertäessä laiskaa ympyrää noin 250m korkeudessa.
FireForce
Kun terroristi/vapaustaistelija/vihollisosasto oli paikannettu, alkoi päällikkö asettaa HeKoilla osastoja mahdollisille vihollisen poistumisreiteille.. Jokainen heko teki useita nousuja ja laskuja, niin että oikea sijoituspaikka jäi viholliselta mahdollisimman paljon hämärän peittoon. Sitten ryhmät lähtivät joko ajamaan vihollista pysäytyslinjaa kohti, tai odottamaan vihollisen pakoyritystä pussista. Tässä edettiin aivan normaalin jv partiotaktiikan mukaan: miehet näköetäisyydellä toisistaan avorivissä kohti partioalueen keskustaa. Kontakteissa Rhodesian Turvallisuusjoukkojen parempi koulutus ja suurempi tulivoima auttoi heitä hoitamaan vastarinnan hengiltä nopeasti. Ampumakoulutus ja kissapolut olivat jatkuvaa turvallisuusjoukkojen koulutusta, jossa ei aikaa ja patruunoita säästelty.

Kun tilanne olisaatu hoidettua, kerättiin vihollisen aseet ja ruumiit keskeiselle paikalle, josta ne siirettiin tunnistettaviksi ja tuhottaviksi. ja hoidettiin muutenkin jälkihoitoa tilanteessa.

Kun normaali siisryhmä oli 8-16 taistelijaa, saatiin fireforcea käyttämällä paikalle nopeasti 2-3 kertainen ylivoima. Tämä auttoi Ehodesian Security Forcesia saavuttamaan 80-1 tappiosuhteen viholliseen. JOukot olivat niin nopeasti liikuteltavissa että vaikeinpina aikoina yksi fireforce saatoi hoitaa jopa kolme kontaktia päivässä. Tämä aiheutti tietenkin nopeasti sotaväsymystä ja PTSDtä joukoille. Huumeitten ja alkoholin yltiökäyttö oli tavallista.

Posted in Afrikan sodat, Historia | Tagged , , , , , , | 1 Comment

“Voisi olla esimerkiksi kaapata saari..”

pohjoisItämeriLähdin tuossa autoillessani pohtimaan MILLAISTA saarta ja MISTÄ kahdesti punalippuinen Itämeren Laivasto ja Läntinen Sotilaspiiri voisivat haluta pohjoiselta Itämereltä. Tämä ajatus lähti liikkeelle Charly Salonius-Pasternakin maininnasta että tallainen kaappaus saattaisi olla tempaus, jossa Suomi nykytilanteessa joutuisi NATO-Venäjä konfliktiin mukaan. JOtain samatapaista kirjoittelin NATO kaappauksesta Ahvenanmaan mantereelle nimellä Tapaus Sininen. Pitääpä jatkaa sitäkin vihdoinkin. Tämä voisi sitten olla ajatusharjoituksena “Tapaus Punaiseen”

  • Kokoa saarella pitäisi olla riittävästi kaukoilmatorjunta patteriston, ja lähi-ilmatorjunta patteriston sekä meritorjuntaohjuspatterin toiminnalle. Mieleen tulisi lähijärjestelmäksi Pantsir, joka on kuorma auto lavalla liikulteltava, eli siis ilmatyynyaluksella melko helposti rantaan tuotavissa. Pitemmän kantaman ohjuksena S-400 tai S-300 järjestelmä. Meritorjuntajärjestelmänä vaikkapa P-800 Oniks.
  • Näitä sitten suojaamaan lisäksi ainakin kaksi komppanjaa, mieluummin pataljoona merijalkaväkeä.
  • Saaren pitäisi olla kohtuullisen ulkoinen, että valvonta Itämeren suuntaan onnistuisi mahdollisimman helposti.
  • Saari saisi mieluusti olla niin yksinäinen, että vastatoimet olisivat ainakin vaikeita, elleivät suorastaan mahdottomia Suomen tai Ruotsin puolelta.

Kaivoin sitten kotona Google earthin ja pari karttaohjelmaa esiin koneelta ja aloin katsella Itämeren saaria sillä silmällä.

  • Gotska Sandön vaikuttaa lupaavalta. Pohjois Gotlannista matkaa saarelle on 38km, eli aivan puskista lähestyttävä saari ei ole. Kokoa on mukava 36 neliökilometria, ja pohja hiekkaa ja se on luonnotilassa, joten sinne saisi helposti maasteuttettua ja kaivettua isommankin pumpun. Vikana ainoastaan pitkä siirtymäaika Kaliningradista tai Pietarista. Tietenkin jos lähtee pääsiäisenä liikkeelle, niin Ruotsin ilmavoimat ehkä ovat snikkersiä syömässä, joten paikalle voi päästä aika helposti. Matkaa Viron rannikolle jotain 150-200 kilometriä, joten ohjusten kantama riittää mainiosti estämään liikkumista. Lisäksi se on joskus ollut Venäjän hallussa, joten jonkinmoinen revanssikin tulisi kyseeseen.
  • Utö Suomalainen linnakesaari Turun saariston Eteläosassa. Kokoa kanssa aika mukavasti, lisäksi saaria on lähekkäin aika monta, joten väistöihinkin on jonkinverran tilaa. Lisäksi saaressa on asutusta, joka ainakin vaikeuttaa vastatoimia, ja helpottaa majoittumista saarelle. Tietenkin olemassaolevat linnakkeet saattavt myös houkuttaa kaappaammaan saaren.
  • Noin 15 kilometria länteen Utöstä on Båtskär ja Huslandet sekä Östra Mörskär. Aika pieniä, mutta kuitenkin paiklata löytyy ainakin makeaa vettä. Samoin kohtuullisen kokoiset selät erottavat  idän ja lännen puolelta saaret muista. Pohjoisesta saaria tulee lähemmäs.
  • Lågskär Maarianhaminan eteläpuolella on jo pieni muutaman saaren kokoelma, jolla ei oikeastaan edes puuta kasva. Eli saattaisi olla liian pieni, ja ainakin talvellapaikalla olijoiden elämä olisi yhtä helvettiä.

Kokonaisedullisin kaapattava olisi ehkä Gotska Sandön, ja toisena Utö. Molempien huoltaminen saattasi tulla ongelmaksi, samoinkuin tukeminen sitten kun Suomi ja Ruotsi päättäisivät valloittaa alueensa takaisin. Ruotsalaisten olisi vaikeaa tukea ilmavoimilla Gotska Sandön takaisinvaltausta, ja riittävä pitkän matkan muita asejärjestelmiä heillä ei liiemmin ole. Ruotsin tykistö ei ARCHERilla aivan yllä saarelle asti (noin 35km kantamaa), joten aika rauhassa saataisiin saaressa olla. Ilmavoimat olisivat käytänössä koko ajan ITOn vaikutusalueella, joten Gripeneistä ei suunnatonta tukea olisi. Ainoa mahdollisuus saaren takaisin valtaamiseen lienisi saturaatiohyökkäys monelta suunnalta yhtä aikaa suoritettuna, ja toivoa, että jossakin päästäisiin rantaan asti ja sitten aloittamaan taisteluita itse saarella. PERIAATTEESSA paseilla ja veneillä pääsisi hyvässä kelissä ajamaan rantaan asti, mutta suosisiko hyvä keli muuten moista operaatiota?

Suomalaisille ongelma olisi helpompi. Kaikki saariryhmät saataisiin, ennen pitkää, tehokkaan tykistötulen alle, jolloin maihinnousuhyökkäys olisi paljon helpompi. Tietenkään Hornetitkaan eivät paljon voisi nokkiaan näyttää ITO vaaran takia, mutta jatkuva tykistötuli neutraloisi ennepitkää näistä aiheutuvan vaaran.

Olisiko Suomen/Ahvenanmaan alueella sittenkin paras maali Ahvenanmaan Manner maahanlaskudivisioonilla, ja merijalkaväellä vahvistettuna?

 

Posted in ilmavoimat, Laivasto, merivoimat, Sodanajan toiminta, sotapelit, Sotapelit, Suomi ja Ruotsi, Tilanne päällä, voimapolitiikka | Leave a comment

Taistelukenttien unohdetuin voimavara: koulutus.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak iski säilänsä villakoiran ytimeen puhuessaan  hahmotellessaan millaisen nopean vasteen puolustuksen Suomi tarvitsee. Koko homman ydin mediassa ja muutenkin on ollut kappale. Siteeraan sen tähän: Riippuen ajatusmallista, tarvitaan ainakin pari pataljoonaa tällaisia joukkoja. Joukoilla olisi kaikki paitsi asevarustus valmiina kotona (työpaikalla), ja sen pitää olla sitoutunut koulutukseen samalla intensiteetillä kuin moni kilpaurheilija. Täysi toimintakyky pitää kyetä saavuttamaan vuorokaudessa. Tämä muutos on toteutettavissa suhteellisen pienellä lisäinvestoinnilla, selvästi alle viiden prosentin kohdennettu lisäys puolustusbudjettiin riittäisi.

Eli huomatkaa ennekaikkea Salonius-Pasternak puhuu KOULUTUKSESTA. Uudet asejärjestelmät ovat tietenkin aina mukavia, ja tietenkin aina parantavat jossainmäärin kykyjä, mutta ei saa unohtaa että niiden käyttäminen vaatii koulutusta. JOS järjestelmiä ei ole koulutettu, jää niistä saatu hyöty parhaimmillaankin puolinaiseksi.

Myöskään ilmavoimissa monitoimikoneet, ja niissä lentävät monitoimiohjaajat eivät ole paras mahdollinen ratkaisu koulutuksen kannalta: He joutuvat omaksumaan paljon asioita, ja unohtavat aina jotakin koulutuksestaan. UAVien aikana tämä ehkä poistuu, koska kone ei koskaan unohda mitään, mutta ainakin toistaiseksi kukaan ei ole avannut sitä pandoran rasiaa, jonka sisällä itsenäisesti tappamaan kykenevä autonominen asejärjestelmä on. Sekä Israelissa että USAssa Predatorin ampuman ohjuksen laukaisupäätöksen tekee ihminen. Mutta takaisin asiaan.

PArhaisiin tuloksiin viimeaikaisissa tehtävissä Afganistanissa ja Irakissa eivät ole päässeet seksikkäitä F-15E ja F-16C lentjät monitoimikoneissaan, vaan rumien A-10A maataistelukoneiden lentäjät titaaniammeissaan. Miksi? NO asiantuntija-arvioiden mukaan koska A-10A lentäjät harjoittelevat VAIN lähitukitoimintaa. Eli he ovat aika hyviä siinä. Em monitoimihävittäjien kuskit treenaavat ilmaherruus, lähituki, ilmapuolutus ja ilmahyökkäys skenaaarioita. ELi opittavaa on paljon enemmän ja unohdettavaa samoin.

Kuudenpäivän sodan jälkeen Israelilainen kenraali totesi ilmavoimiensa 80-1 pudotussuhteesta ja lentokoneista: “Vaikka olisimme vaihtaneet koneita, lopputulos olisi ollut sama”. Hän viittasi nimenomaan Israelin ilmavoimien huomattavasti tasokkaampaan koulutukseen. Sama tietenkin heikäläisissä panssarivoimissa, jalkaväessä ja kauttaaltaan puolustusvoimissa.

Nyt palaan taas aiheeseen koulutuksesta. En näe ongelmaa siinä, että kolutusta järjestää suojeluskunta, tai kodinturvajoukot, tai MPK tai mikä vaan kunhan sitä SUomessakin järjestettäisiin. Tiedän nytkin kavereita, joilla saattaa olla yli 300 kertausvuorokautta takana muutaman vuoden ajalta. Ja mikäs siinä, harrastus maanpuolustus on siinä missä joku muukin. Mutta mistä saadaan riittävästi kavereita näille asian harrastajille. Ainakin USojeluskunnissa homma toimi hyvin, että ehkä kannattaisi katsella siitä suunnasta mallia toimintaan.

Edelleen Salonius-Pasternakin kirjoitukseen viitaten: Hänestä aseet voisivat olla kassulla oottamassa, kun muut varusteet ovat kotona. MIKSI? Mikä järki siinä on? Jos kerraan muut henk. koht. vermeet on kotona, niin miksi ei myös ase? Virossa ei ainakaan ole ollut tästä ongelmaa, koskapa he aikovat nostaa kodukaitsen taistelijoiden aseita kotona säilyttävien määrän noin 70%. Tästä linkki Kodukaitsen päällikön haatatteluun ETVssä. Raskaat aseet varmaan kannattaa edelleen säilyttää kootusti varuskunnissa.

Ilmeisesti kokemukset aseiden säilytyksestä kotona ovat olleet Virossa hyviä. Suomessa hallintoalamaisille ei ilmeisesti voi aseita luottaa. Pitääkö hallitus itseään niin vihattuna vai mikä ihme voi olla syy?

Posted in Uncategorized | Leave a comment

“Roudasta rospuuttoon”, Kylmä sota VOL II

Helsingin Sanomat onnistui yllättämään minut viikonloppuna: Hesari julkaisi hyvän jutun kylmästä sodasta. Itse juttu lienee maksumuurin takana, joten jos teillä ei ole tilausta, niin kipikipi kirjastoon. Hesari siis käsitteli sitä, miltä tämä uusi kylmä sota alkaa näyttää Euroopassa erityisesti Suomesta ja NATOsta katsoen. Sikäli tilanteemme Suomessa on muuttunut, että kolmas maailmasota ei alakaan enää Kolmannen Iskuarmeijan ja 28. Kaartin armeijan syöksyllä kohti kanaalia Fuldan aukon kautta, vaan pikeminkin epämääräisenä tilanteen eskaloitumisena etelä- balttiassa ja itä Puolassa. Samalla tulevan sodan taistelut alkavat lähestyä meidän nurkkiamme.

Taistelut siis nykynäkymin käydään Baltiassa, jossa Venäjän tukeman “Latgallian tasavallan” armeijan Venäläis lomalaiset joutuvat taisteluihin NATO maiden joukkojen kanssa. Kun tilanne eskaloituu, leviävät Taistelut myös etelä Viron alueelle NATOn vastatoimien seurauksena, ja senjälkeen Pohjois-Itämerelle, Suomenlahdelle, ja Balttia rannikkovesille. Kahdesti Punalippuinen Itämeren laivasto estää NATOn tarviketäydennyksien tuontia Baltian ritamalle, ja NATO laivastot, erityisesti Saksan ja Puolan koettavat mahdollistaa sen. MUTTA Kuten Blokisti Petri Mäkelä blokissaan Uudessa Suomessa, ja Suomen Sotilas lehdessään kertoo, on NATO TODELLA heikoilla tavanomasita sotaa ajatellen. NATO, siis myös USA, on rakentanut asevoimistaan NS siirtomaasota armeijat. Niillä on kyllä hyvä käydä kurittamassa kikujuja Afrikassa, mutta niistä ei ole käymään modernia liikuntasotaa Euroopassa.

Esimerkiksi Hollannissa Armeijassa on kaksi mekanisoitua prikaatia ja ilmakuljetteinen prikaati. (Sekä tietenkin Erikoisjoukkojen osasto) Vahvuudeltaan noin 21000 hemmoa. Ilmavoimaa on jäljellä 61 F-16 hävittäjää (aikoinaan hankittiin 213 konetta, loput myyty ja laitettu varaosiksi.) Belgiassa enää keskiraskas, eli mekanisoitu, ja kevyt prikaati (jossa jälleen erikoisjoukot.)F-16 on jäljellä 54, joskin 40 uuden koneen ostamista suunnitellaan. Kylmän sodan aikana koneita oli 154. Lisäksi 100 Mirage 5:sta Saksa on siirtynyt käytännössä ammattiarmeijaan, ja on nyt Euroopan neljänneksi suurin mahti Ranskan Britannian ja Italian jälkeen. Suomen Sotilas on kertonut Saksan madonluvut, suuurinpiirtein puolet lentokoneista ja kalustosta on toimimattomana, tai muuten epäkurantissa kunnossa. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä, mutta toiminta on ollut sama kautta linjan.

Pravdan, kansainvälinen painos on muistaakseni, ilkkunut Länsi-Euroopan armeijoiden kuohitsemisesta. Ja valitettavasti on asiassa aivan oikeassa. Venäjä ei pysty tällähtekellä voittamaan maailmansotaa, mutta pystyy kyllä hoitamaan kotiin paikallisen tai puolipaikallisen sodan Itä-Euroopassa. JOs Venäjää ei pysäytetä, se saa vallattua takaisin pitkän siivun Itäisen Euroopan maiden kustannukselta, samalla rikkoen sopimuksiaan Ukrainan rajoista esimerkiksi. Niin, Venäjä lupasi taata Ukrainan rajojen koskemattomuuden , kun Ukraina luovutti NL:n, jäämistöstä saamansa ydinaseet Venäjälle. On varmaan katunut tyhmyyttään 2014.

Hollannissakin on kuulemma haikailtu takaisin Suomeen myytyjä Leopard 2A6:sia. Nyt kun vielä löytyisi halvalla tai pilkkahintaan toiset 60 F/A-18 C/D konetta, niin Suomen tilanne näyttäisi kohtuullisen kivalta.

Taisteluita siis käytäisiin ainakin Suomenlahden vesillä ja sen yläpuolella. Taistelut leviäisivät todennäköisesti Kaakois- ja Etelä-Suomen taivaille ja siitä edelleen koko maan ilmatilaan. Kaappauksenomaisia hyökkäyksiäö saattaisi tosiaan tapahtua Ahvenanmaalle ja ehkä Eteläiselle Rannikolle. Tietenkin Venäjän Ilmavoimat iskisi, omaa toimintaansa tukeakseen, lentokentille ja tutkiin todennäköisesti koko maassa. Sitten oltaisiinkin jo sodassa. Huomatkaa että tämä kehitys tapahtuisi riippumatta siitä olatisiinko NATOn jäseniä vai ei. Venäjä pitää Suomea vihamielisenä valtiona.

Välttämättä kenttätaisteluita ei käytäisi, muutenkuin siten että Laivasto ja maavoimat joutuisivat valtaamaan Venäläisten valtaamia saaria takaisin. Se ei välttämättä olisi kovin halpaa. Mutta se on PAKKO TEHDÄ, joko NATO maana tai puolueettomana. Jos tälläaiseen alueen loukkaamiseen ei puututa se vie pohjan pois puoluettomuus väitteiltä. Kysäiskää Norjalaisilta, jos tapaatte, miksi sekä britit että saksalaiset hyökkäsivät Norjaan. Nixmannit vaan ehti perille muutamaa tuntia ennen.

Pelipaikalle pitäisi roudata tykistöä, jalkaväkeä ja veneitä, jolla se pääsy sinne saareen onnistuu. Sitten vaan tykistö antaa jumalan vihaa lennokkien tulenjohdossa, ja jalkaväki koittaa päästä mahdollisimman vähin vahingoin saaren herraksi. En usko että siellä saaressa on vain ITO patteristo ja meritorjuntaohjuspatteri. Mahtaa jotakin suojaväkeäkin olla.

Puolueettoman maan tarvitsee suojella ilmatilaansa sekä merta ja maata kaikkia tarvitsijoita vastaan, mutta liittoutuneelle maalle riitää torjunta yhteen suuntaan. Nykytekniikalla eivät enää pommarit lennä, pääsääntöisesti, ilmatilan läpi vihollismaahan tehtävilleen, vaan on helpompi hoitaa homma ohjuksilla. Pommittaja on sitten jo sellainen aluetuhoväline, jolla on tarkoitus kolata kasaan pienempi tai suurempi pala kaupunkia tai lentokenttää tai satamaa. Ohjus hoitaa täsmäiskun paljon halvemmalla ja helpommin.

Molemmat puolet ovat jo maalittaneet ydinaseilleen koko Suomen. Rovaniemellä mätkähtää esimerkiksi kolme asetta. Lentokentälle, Keskustaan ja Oikaraisen kylään katkaisemaan pitkän sillan. Tosin parvi risteilyohjuksiakin riittä katkaisemaan Kemijoen sillat, niin että liikenne estyy.

Joka antaa pelon hallita elämäänsä, häntä hallitaan pelolla. Jos siis antaa “Venäjän etujen” hallita uomen TurPo politiikkaa, ajaa vain ja ainoastaan venäjän etuja, pelosta. JOS päättää tehdä mikä itselle on parasta, seurauksista viis, on vapaa ajamaan omaa etuaan.

Ukraina opettaa sen, kun katsoo EUn solidarisuutta ja muiden maiden toimintaa, että paljon sympatiaa saa, mutta vähemmän apua. Jenkitkin ovat mieltä, että aseapua on turha antaa, koska armeijaa ei ole koulutettu lahjoitusaseisiin jo rauhan aikana. Alex Stubb ei anna aseita Viron Ilves antaisi, mutta paljonko on antaa.

Vetäkääpä siitä korollääriä Suomeen ja Suomen tilanteeseen jos sota tulee.

Posted in hybridisota, NATO jäsenyys, Sodanajan toiminta, Suuri peli, TurPo, voimapolitiikka | Tagged , , , | Leave a comment

Päivän piikki

Miksi Superbowlissa ylilennon suoritti 6 F-16 hävittäjää?

Koska koko maailmasta ei löytynyt kuutta lentokuntoista F-35:sta.

Hihihi..

Posted in Uncategorized | 1 Comment

Informaatio- ja disinformaatio, puolueellisuus ja puolueettomuus, sota ja rauha.

Pekka Haavisto kirjoitti ansiokkaan ulostulon taistelusta tiedon hallinnasta. Voit käydä lukemassa TÄÄLTÄ. Haavisto lyö naulan kantaan keskellä ja lujaa. MAinilan laukaukset ja Terijoen “separatistit” kannattaa muistella, kun arvioi asemaamme “Itämeren Suuressa Pelissä”. Iltasanomatkin julkaisi asiaan liittyen TÄMÄN Twitterissä on samoin ollut asiasta polemiikkiä, mutta en ole tänään ehtinyt kauheasti perehtyä asiaan. Mutta tajuntaani syöpyi twiitti, jossa kerrotiin että “Suomi on pettänyt Venäjän jos liittyy NATOon”. Tuli ihan TurPo for noncombatant loved ones mieleen. Eli kannattaa panoastaa edelleen henkiseen kestävyyteen osanan Infosotaa. Pitää jaksaa pitää puolensa trolliarmeijankin edessä.

Ei kannattane jäädä semmoisen eturiirin sisälle mihin ei halua kuulua. En jaksa uskoa, että sananvapaus on venäjällä missään arvossa, ja en usko että siellä voi avoimesti asettua Ukrainan puolelle infosodassa. Ainakaan venäjäksi. Tuntuu myös että NATO vastaisuus on jonkinäköinen refleksi, johon on ehdollistuttu tiedostavissa piireissä 1970-90-luvuilla, kun Punainen tähti oli valttia ja niin ihq.

Charly Salonius Pasternak on puolestaan valottanut ajatuksiaan tarvittavista joukoista. Uuden Suomen juttu TÄÄLLÄ. Oli taas tietenkin hauskaa saada vahvistusta omille visioilleen, mutta en usko että Salounius-Pasternakin “pari pataljoonaa” riittää oikeastaan mihinkään, mutta askeleiden suunta on edes oikea. Itse hahmottelin erikoijoukkojen prikaatin, sekä kahden mekanisoidun prikaatin sanottaisiinko ammattikomponenttia. Tietenkin vastaava vapaaehtoiskomponetti olisi hyvä, jos reserviläiset saadaan sitoutumaan asiaan. Hemvernetin mukainen monetaarinen korvaus olisi tietenkin vähintään paikallaan.

Edelleen ihmettelen, miksi kaikki muut varusteet on sitten kotona, jos kerran tärkein, eli aseet, pitää sitten lähteä hakemaan kassulta? Eikös se olisi sitten sama hakea ne varusteetkin kassulta? AI niin, piti olla nopean toiminnan joukot. ELI toivoisin Charlyn kertovan minulle MIKSI aseet säilytetään kassulla? NOPEAN toiminnan joukoilla pitäisi olla oma varustus ja aseet heti käsillä nopeaa lähtöä varten, eikä niin, että lähdetään hakemaan kymmenien kilometrien päästä aamuruuhkan toiselta laidalta. Eli joukot eivät ole kovin nopean toiminnan joukot jos tälle tielle lähdetään.

Virossa Ruotsissa ja Sveitsissä ei ole mainittavia ongelmia RK aseistuksesta kotona, niin en näe että sitä tulisi Suomessakaan. Laillisilla aseilla ammuttaan muutenkaan hyvin vähän ihmisiä Suomessa. Pistooleilla keskimäärin kaksi, joten ihmettelen, sivumennen sanoen, miksi kylpyammeet on sallittu mutta pistoolit ei. Juu tiedän vastauksenkin: Piti Jokelan ja Kauhajoen jälkeen näyttää että “tehdään jotain”. Järjestä viis mutta touhu oli iloista!

Ruukinmatruuna laski myös hyvän masuunin, vaikkakin korostaa minusta liikaa rahan merkitystä. Juu, ULKOINEN valuutta on venäjälle ongelma, MUTTA kaikki ne vempeleet joita Ukrainassa tarvitaan on tehty jo aikapäiviä sitten, ja ostettu RUPLILLA. Eli valuuttavaje ei tunnut lyhyellä tähtäimellä missään, jos välttämätöntä sotamateriaalia ja ruokaa ei tarvitse ostaa ulkoa. Vaan ne voidaan hoitaa pois järkjestyksestä mukvasti sotimalla.

Matroona ei myöskään huomioinut sitä, että Venäjän on PAKKO saada esim laivastolleen tiettyjä osia Donetskista, koska tuotantolaitokset jossain maailman ajassa jäi väärälle puolelle venäjan rajaa. Nyt laivaston rakennusohjelma tarvitsee turpiineja, joita tehdään ylläripylläri Donetskissa.

Eli Vaikkei se oikein olekaan niin Putinilla on hyvät TurPo syyt tukea “separatisteja”. Edelleen ihmettelen MIKSI Karjalan tasavallassa esiintyy SUOMALAISTEN tukemaa Separatismia? Onko se vaan ikäänkuin “Ainahan sitä reuna-alueet haluaa itsenäisempää asemaa” tarinaa, vai onko sillä syvemmät ja pitemmälle menevät juoneet takana?

Posted in Armeija 2020, hybridisota, informaatiosota | Leave a comment