Brittiläinen ajatushautomo RUSI (Royal United Services Institute) on laskeskellut että Armeijalla on selkeä puute tykistöstä taistelukentällä. Samoin tänään (4.12.2019) on ilmestynyt tukimus Brittiarmeijan roolista Virossa. (Linkki varsinaiseen tutkimukseen) Myös USAssa on havahduttu nimeomaan epäsuoran tulen puutteisiin, jotka ovat päässeet muodostumaan 2001 vuoden jälkeen COIN ja terrorin vastaisen sodan aikana. Vaikka ilmavoimaa on käytetty paljon operaatioissa Lähi-Idässä, niin kuitenkin epäsuhta, joka on ollut länsimaissa olemassa ilmatuen käytön ja maalien havaitsemiskyvyn välillä ei ole muuttunut miksikään.
US Army ja Brittiarmeija ovat heränneet tilanteeseen, jossa heidän tykistöaseensa eivät vastaa laadussa, kantamassa tai määrässä Venäjän, Kiinan (ja vaikkapa Pohjois-Korean) asettamaan haasteeseen. Kyse on nimeomaan putkitykistöstä, MLRS tai kotoisemmin 298 RsRakh 06 on soiva peli, mutta NATO käyttää asetta pääosin vastatykistöaseena ja pitkän kantaman sovelluksiin, esimerkiksi SEAD tehtävissä, ei varsinaiseen tulitukeen maajoukoille. Tykistön tarvetta ja hyvää asiaa ei pidä käsittää väärin: Ilmatuki on ihan jees homma kun:
Oma jalkaväkiryhmä on partiossa COIN operaatiossa jossakin A-maan takaperukoilla, ja lähimpään tykistöyksikköön on pitkä matka.
löydetään vihollisen armeijakunnan huoltotukikohta ja esikunta ja pirrastetaan ne kunnolla
hyökkäävän pantsukkiprikaatin tie pitää katkaista ennekuin ne pääsevät levittäytymään hyökkäykseen.
Vaikka ylimmässä kohdassa jalkaväki tuntuu saavan tukea taisteluunsa, niin suuremassa kuvassa, kun niitä jv ryhmiä taistelee vaikkapa 30, maaleja tulee niin paljon ja niin nopeasti, että ilmavoimien kyky tuottaa suoritteita loppuu. Käytännössä hävittäjä ajaa kolme (viimeisessä hädässä ehkä jopa viisi) kiekkaa vuorokaudessa, jolloin voidaan tietää aika tarkkaan kuinka monella pommilla mitäkin ryhmää tuetaan: JOS vaikka prikaatia (3 pataljoonaa tulessa, eli noin 90-100 ryhmää taistelee) tuetaan neljällä hävittäjällä ja jokaisella on jalkaväen tukemiseen tarkoitettuja SBD (eli GBU-39 pommeja a’ 100kg) pommeja paikat täynnä, on yhdellä HX-koneella noin 24 pommia mukana. sen lisäksi kyytiin saadaan kaksi lähi-ilmataistelu ohjusta. Yhteensä siis 96 paukkua. Eli noin yksi per tuettava ryhmä.
Näin tärkeällä suorituksella on paljon hyödyllisempää kolata jotain semmoista pois, jota maavoimien oma tulituki ei voi hoitaa. Esimerkiksi juuri esikunnat, ja huoltokeskukset, jossa on pienellä alueella paljon herkkiä maaleja. Tällöin vaikka tuommoinen sadan pikkupommin rysäys saattaa saada suuria aikaan. Puhumattakaan, jos voidaan puhua ns “interdiction” eli pääsynesto toimista. Tällöin tuhotaan hyökkäävien joukkojen edestä siltoja, ja kulutetaan samalla niitä joukkoja jotka ovat matkalla. Tällöin vaikkapa neljän koneen 72 Brimstone ohjusta saa hyökkäävän panssariprikaatiin (noin 100 vaunua, suunasta ja ajasta riippuen) aika surkeaan kuntoon.
Edelleen VAIKKA ilmatuella on totisesti paikkansa ja aikansa, NATO armeijat kaipaavat nyt juuri kykyä sotaan “near peer” vihollista vastaan. “Near peer” tarkoittaa lähinnä lähes yhtä kyvykästä vastustajaa kun itse ollaan. Britit ja jenkit katsovat siis ongelmakseen juuri maavoimien tulien käytön taistelussa. Kykyjen kehitystä ja miehistön koulutusta on lyöty laimin pitkään, ja nyt pitää pienellä kiireellä rakentaa menetettyä kykyä. Tämä johtuu lähinnä terrorisminvastaisesta sodasta; tykistöyksiköistä on imuroitu kynnellekykeneviä taistelijoita paikkaamaan puutteita jalkaväessä. Lupaavimmat nuoret upseerit ovat lähteneet hakemaan kenraalihissiä erikoisjoukoista, jalkaväestä ja panssarijoukoista, joissa voi saada taistelukokemusta, koska mikään ei näytä CVssä niin hyvältä kuin oikeiden taistelutoimien johtaminen. Edelleen kaluston kehittely on jäänyt aika vähälle.
Suomessa tykistöä on toki koulutettu koko ajan, mutta juuri sopivasti marraskuun lopussa meiltäkin siirtyi 130 K 54 kanuuna historiaan. Sinänsä ase oli aika vanha, ja uudempia vastaavia on käytössä, mutta tässä varsinaisesti ongelmana on putkien menetys: Ollaanko ostamassa korvaavia umpiputkia näiden tilalle? Lännestä toki löytyy hyviä 155mm asejärjestelmiä, jotka täyttävät samaa puutetta kuin poistuvat vedettävät kanuunat. Uudemmat ns panssarihaupitsit, kuten 155 K9 Moukari, (joka ei kylläkään ole haupitsi vaan kanuuna) ovat taktisesti liikkuvampia, ja sekä panssarointinsa että liikkuvuutensa takia huomattavan taistelunkestäviä vedettävään kalustoon verrattuna, mutta sitten vastaavasti operatiivisen liikkumisen kannalta huomattavan paljon kankeampia kuin mainitut 122mm haupitsit. Hinattavan kaluston kanssa taistelukestävyyttä koetetaan saavuttaa hajauttamalla patteristot niin suurelle alueelle, että tykit joudutaan tuhoamaan yksitellen.
Logistisesti putkitykistö on helpompaa kuin rakettitykistö: Ajatellaan vaikka 122mm aseita, vaikka BM-21:n ja 122 H 63:n kranaatit eivät ole ihan samat. 122 H 63 sirpalelaukaus OF-462 painaa 22 kg ja täyspanos ruutia painaa 3,8kg. Ruudin tiheys on noin 1,5 g/cm^3, eli kyseisen laukauksen ruutipanoksen tilavuus on 5,7 litraa. Sinänsä laukauksen pituudella ei ole väliä, koska hylsyn pituus määrää laukausyhdistelmän pituutta tässä tapauksessa. (155 K 83 ja siitä eteenpäin on hieman erilainen juttu.) 122mm raketinheitin taas ampuu 18,4 kilon M-21OF kranaatin, ja laukauksen ruudin paino 42,8 kg. Pituutta kyseisellä rakettiyhdiustelmällä on myös miehekkäät 2,87 metriä (uudemmat ovat “vain” reilun kahden metrin pituisia). Kantama raketinheittimellä on hieman pidempi, 20km, mutta lähikatvealue on 5km. 122 H 63:lla taas ei, periatteessa, lähikatvetta olekaan, vaan ase pystyy myös suora-ammuntaan. Maksimi epäsuoran tulen kantama on kuitenkin vain 14 km. On siis helppo nähdä miksi logististisesti on järkevämpää ampua putkitykistöllä suurinta osaa maaleja, ja varata raketiheitinten iskut erikoismaaleille ja tulivalmisteluihin. Länsikalustolla 155mm putkitykistö ja 160mm raketinheitin tilanne on hyvin samankaltainen.
Vaikka poliittinen johto teki käsittämättön päätöksen olla hankkimatta kuorma-ammuksia ja rypäleaseita MLRS (tai 155mm kalustoon), on näitä kuitenkin maailmalta saatavilla. Nimenomaan vastatykistötoimintaan tarkoitetuilla rypäleaseilla saadaan melko kivasti tuhottua myös ns panssarihaupitsit. Modernejakaan panssarihaupitseja ei ole panssaroitu kestämään onteloräjähdystä vaunun katolla. Vastatykistötoiminnan alla näitä pikku ontelopanoksia saattaa mäjähtää vaunuun useitakin, joten edelleen paras mahdollisuus selvitä tykistön vastatoiminnasta on olematta paikalla kun kranaatti paikalle saapuu. Suomalaisella MLRS raketinheittimellä on tällä hetkellä noin 30km kantama. Samaan ainkaan 155 K 89 kalustolla on 39 kilometrin kantama, joten on hieman vaikea ymmärtää miksikranaatteja joilla saataisiin 45km kantama ja hyvä vastatykistövaikutus ei oteta käyttöön? Suomella on myyntilupa M30A1 kuorma-ammuksille joilla on 70km kantama. (Arto Pulkki ja Suomen Sotilas aiheesta), mutta en nopealla hakemisella löytänyt onko tarvikkeita tilattu/hankittu Suomeen MLRS kalustolle.
Eli noin yleisellä tasolla Suomen tykistön ongelma tuntuu olevan erikoisampumatarvikkeiden vähäisyys ja putkien väheneminen.
Youtube treated me for an unexpectedly good generalization of Finland’s position in cold war era. I do realize it is hard to find Finland specific info about these things away from Finland. The video was product of the user/channel “Cold War” (Link HERE) and as noted gave a rather good general picture of Finland’s unenviable position in Cold war era. As it happened Finnish Broadcasting Corporation’s Swedish language (YLE Svenska) side released a spotlight into the Finnish reincarnation of Gladio network: Heroes of Cold War.
One more happening in the soup was daily “Ilta Sanomat” piece of military planning in Finland in 1950’ies onward. “Secret plans reveal how FDF was preparing for Soviet Unions surprise attack” Which discusses broadly preparations done for the soviet threath in military side particulary in eastern command at that time the 3rd Division.
Of course the “cold war” was 45 years of history, so there were different phases in it. For example right after the war before the spy satellites and U2 and SR-71 flights came into being, Norwegians, with MI6 money, recruited former Finnish long range patrol men to make spy excursions into Russia and Kola peninsula in late 1940’ies and early 1950’ies. They had firefights with Russian border guards and some Finns who took the money and went reconnoittering we lost without trace in Kola, and Russian border guards were killed and wounded in these. In one particular case the former LRPG operator was shot in Finnish side. This activity died down when easier ways to get intel from Soviet Union came available as western aerospace engineering advanced by leaps and bounds. There is a bit of this in above in YLE video, but as I said no English text available.
One of the main sources of the period in Finland is Jukka Rislakki’s book “Paha Sektori”. (unfortunately only in Finnish) The book tell the story of nuclear weapon development and how “the great game” in Cold War evolved in Finland. There are stories like how finland got top notch western seismic technology in exchange of the data with Americans, which was of use when calculating the power of Soviet nuclear tests. And also about simple things about getting photo paper and film particularly color photo paper to Finland. (in “olden days pre 1990” you needed the film to get the picture, and special paper to print it out. In fact this technology may still produce somewhat more accurate pictures.)
Sweden and the NATO saw Finland primarily as the forward battle area of the democracy, and Swedish ground attack pilots, for example, did a lot of “tourism” in Lapland and eastern Finland to see the choke points and bridges they would need to bomb on the spot. Also Swedes did mothball some of their old SAAB J-35 F Drakens for Finns to use (for some reason Finns trained more than 120 fighter pilots for our 64 fighters). As the Swedes were transitioning into SAAB J 37 Viggen. It would have been a relatively simple matter to take pilots over to Sweden and fly the fighters over.
CIA did a lot of work with Finnish political parties to stem the Communist 5th column in Finland. particularly with Social Democrats. DIA or SHAPE and MI6 were more involved with “Gladio” in Finland. The use of name “Gladio” is not really accurate, as Finnish organisation was doing more counter spying on KGB residents in Finland and building an organization of getting downed NATO pilots back to the west than active action against leftist parties in Finland. In 1950-60 bomber routes to Northwestern USSR ran over Finland and some of the bomber would have been shot down here.
So summa summarum the “Cold War” made video well worth watching about Finland in Cold War, so do check it out!
There are great differences between Baltic, Nordic Poland, or BNP9, countries. Baltic countries Estonia Lithuania and Latvia ha too little manpower and too small economies to have really 1st rate national defense, and they thus need NATO to bolster them up. On the same time they are too close for comfort to Russia, and without vast tracts of land to wage efficient maneuver warfare. Poland has manpower and hefty martial tradition to pull from, but are not yet financially in position to be the powerhouse of eastern NATO countries it is destined to be. Swedes and Norvegian decided to drive their national defenses to the ground in 1990’ies when it seemed possible to fund all the pet projects from “monees” that didn’t go to upkeep of national defense any more.
Swedes, Norwegians and Estonians (along with other Balts) view the Finns mostly as retarded cousins in best of times, but now that “History’s end” and “eternal peace” proved to be hoaxes they are now looking toward Finland to fill their security deficiency. Finnish Broadcasting corporation YLE wrote a piece about Norway’s fears of escalating conflicts in upper North. (Same in VIDEO) Another Finnish web media picked up the ball, and wrote THIS about the same topic.
So when in 1990’ies Soviet Unions Evil Empire collapsed there was significant Reduction In Force in “old” NATO countries. for example Belgian air force has gone from 260 fighters into 50. Sweden changed conscription laws and tried to go professional with disappointing results. Finland didn’t follow suit. Finland armed up by getting surplus from former East Germany and Nederlands. Finland reduced reserves too from 700 000 to 250 000, so we are not entirely without fault in this.
So are Norway, Estonia Latvia and Lithuania and by extension NATO wishing for Finns to pick the chestnuts out of the fire for them? To some extent yes. So in the other hand would Finland benefit from participation in NATO and would there be benefits for taking active part in NBP9 defence planning? Definately. In hard situations Finns would not be there alone, Swedish and Norwegians would provide depth into defense. Swedish Navy and Finnish navy could operate very effectively in Baltic sea with Polish and Baltic three forces. This planning on the other hand does not really take into consideration the geography of the region:
Norway is maybe looking more of a backstop against blackmail and co-operation than real defense assets from Sweden and Finland: Their war with Russia will be on sea and in air. Danes will most likely help Norwegians in north, but Sweden is more of a Baltic power than North Sea power. Danish Air force is also not insignificant, but would it fly north to east to help her allies is a question. Sweden, sitting in the middle, could be seen as helping out all around: Land forces and Air force to east, air force to north and Navy helping to deal with Kaliningrad and Baltic Fleet of Russia.
Baltic sea would indeed become BNP9 inner sea that would allow transport from country to country fast and in great force. BUT there will be a long border, without natural barriers I might add all the way from Arctic ocean to Ukraine. This kind of planning become feasible only if Danes and Norwegians are ready to shift their ground forces into Eastern regions of the area. Finland would need help too, but could maybe benefit more from additional Airforce than, maybe, from additional ground forces, but would still be having hard fight along southern coast. In fact this years main exercise of the FDF is just against this kind of eventuality. (Unfortunately in Finnish)
Also sea lift capabilities of Nordic countries are quite limited, so forces would need to be stationed in Baltics. but however you look at this in the end “big boys of the block” Britain and USA would have to be in situ for favorable outcome in long run. I have no reseervations about Baltics will to fight, but limits in manpower and air force would mean inevitable loss in a fight without allies. Thus I would IMHO cousel Baltic countries to set up their joint air force. Estonian island of Saaremaa would be in rather central position in south of Estonia. Also as an Island, it is not in immediate danger of being overrun by Russian armor from east. There is also room to have a size able air force base there. As finland is now evaluating the new fighters to replace the Hornet fleet, it would benefit both Finns and Balts to get fighters from the same bid. You could sort of see a Baltic wing, with three squadrons of (so every state would get one 12 plane squadron with common support organization.) With higher level maintenance organized with Finland (or possibly with Sweden) with common weapon packages and common training as part of Nordic co-operation, and possibly with Poland if they want to join in.
Norjalainen ForsvarsForum kommentoi Suomen NATO salarakkautta kirjoituksessaan 10.10.2019. Norjalaisten ajatukset ovat, sekä Ruotsin että Suomen osalta, että molempien kannattaisi kuulua läntisten maiden kollektiiviin. Suomen ei katsota haikailevan NATOn perään, mutta kannattaisi miettiä sitäkin mahdollisuutta osana omaa puolustusratkaisua. Tämä on totta. VAikkakin Suomi on mieslukuinen puolustuksessa, on Suomen kyvyissä melko paljon puutteita, jotka NATO paikkaisi.
Ranskan presidentti Macron loihelausui alkuviikosta seuraavat kirosanat NATOn päätöksentekokyvystä. Tämä on aiheuttanut hengenahdistusta takaisin “peoplekindiin” pääsyä yrittävissä saksalaisissa Angela Merkeleissä. Enemmänkin Macronin halusta vallita Eurooppaa voi lukea myös Helsingin Sanomain pääkirjoituksesta. NATOn seuraava kokous on joulukuussa Lontoossa, ja kieltämättä koko NATO näyttää nyt hieman huteralta. USA on kiinni kriiseissään Kiinan, Pohjois-Korean ja Lähi-Idän kanssa. Britannia tuijottaa sisäänpäin BREXIT meluissaan. Saksasta ei ole ottamaan vastuuta, koska “syyt”. Ja Ranska ajaa omaa etuaan Euroopan puolustusratkaisussa.
USAn presidentti Donald Trump on puhunut fiksuja ja tyhmiä Eurooppalaisten liittolaisten vastuunotosta NATOssa. Tästä on myös Angela Merkel ja Emmanuel Macron olleet samaa mieltä. ja Euroopassa on havahduttu panostamaan taas puolustukseen. Jo aikoinaan NATOssa määriteltiin riittävän kyvykkyyden vaativan noin 2% panostusta BKTstä puolustukseen. Monet eurooppalaiset jäsenmaat ovat paisutelleet lukujaan ymppäämäällä sisälle esimerkiksi entisten sotilaiden eläkkeitä, mutta raaka totuus on, että sotavoimat tarvitsevat edelleen sotilaita, kamppeita ja aseita. Kaikki maksavat. Sotilaat palkkaa, eri kamppeet rahaa ja aseet tutkimusta tuotantoa ja rahaa. USA on kyllästynyt kustantamaan eurooppalaisten NATO jäsenten vapaamatkustamisen ja asetti ukaasin tuon 2% rajan täyttämisestä. Siihen pystyvät tällähetkellä vain NATON itäisen osan maat. Etunenässä kiitettävästi Viro.
EDIT 25.11.2019 Virolaisille on annettu NATOn huippukokouksen kulmilla ohjetta NATOn suunnalta ilmapuolustuksen järjestämiseen. Tässä lainaus suoraan edellisestä artikkelista:
“– Viron, Latvian ja Liettuan on oltava valmiita ottamaan ilmapuolustuksensa rakentamisessa johtava ja aloitteellinen rooli. Niiden tulee osoittaa oma sitoutuneisuutensa tämän haasteen ratkaisemiseen, neljänkymmenen vuoden uran Britannian kuninkaallisissa ilmavoimissa tehnyt Harper toteaa virolaisessa Diplomaatia-lehdessä.
Baltian maiden on hänen mukaansa syytä myös tiivistää keskinäistä turvallisuus- ja puolustusyhteistyötään yhteisten ratkaisujen löytämiseksi kaikkialla, missä se on mahdollista. Esimerkkeinä yhteistyöalueista hän mainitsee järjestelmähankinnat, koulutuksen, ylläpidon ja logistiikan.“
Eli siis: Kehotetaanko tässä Baltialaisia perustamaan ilmavoimat? Nyt olisi kieltämättä hyvä aika päästä samaan kilpailutukseen Suomen kanssa. Ja valita samoista koneista vaadittavat vaikkapa 48-60 konetta omiin tai yhteisiin ilmavoimiin. EDIT loppuu
On tietenkin turha kuvitella, että Viron kokoisen maan olisi (noin 1,3 miljoonaa asukasta noin 10 pataljoonaa, ei ilmavoimia, ei strategista syvyyttä) tai vaikka yhdessä muiden Baltian maiden kanssa helppoa, tai edes mahdollista, taistella Venäjää vastaan. Kuitenkin osana suurempaa liittoumaa, NATO joukkojen täytyy pärjäillä vain siihen asti kuin täydennyksiä alkaa tulla Puolan kautta etelästä, tai lännestä meren yli. Tämä luottamus Länsi-Eurooppalaisten perinteisten NATO maiden haluun puolustaa Baltiaa, onkin ollut Kremlin Putinin jatkuvan hyökkäyksen kohteena.
Tästä pääsemmekin NATOon, ja sen lihaksiin puolustuksessa: Ilman USAn mahti kykyjä ja Britannian sangen huomattavia kykyjä NATO on melko lailla erilainen mahti: NATOmaat ovat riemusta kiljuen luopuneet aseistaan ja hassanneet rahansa monikulttuurisuusfantasioihin. Esimerkiksi Hollanti myi KAIKKI ja vieläpä uudenkarheat tankkinsa pilkkahinnalla (tästä hyötyi Suomikin). Samaan aikaan Belgia on pudottanut taistelukoneidensä määrän noin 230stä 34 F-35A hävittäjään. Noin esimerkinomaisesti mainiten. Samaan aikaan on kolmansista maista tuotettu potentiaalisia turvallisuusuhkia pilvin pimein, jolloin sisäinen turvallisuus vaatii huomattavasti enemmän resursseja kuin 90-luvulla. Tämä tulee Euroopassa pahenemaan, elleivät eurooppalaiset ota haltuunsa omaa aluettaan. Hyvä alku olisi pistää takaisin laittomat maassaoleilijat.
Sen lisäksi että Saksan asevoimien valmius on edelleen itkettävän ja naurettavan rajamailla, vaikkakin paranemaan päin, on perinteinen Suurvalta haluton olemaan suurvalta. Saksa on kuin hakattu koira, joka pelkää ottaa vastuutaan EUn johtavana suurvaltana. On tietenkin totta, että nykykunnossa Saksa ei kelpaa Euroopan johtavaksi suurvallaksi: sinänsä laadukkaista asejärjestelmistä ja asetuotannosta huolimatta maalla on huonompi kyky projisoida voimaa kuin vaikkapa Espanjalla (tai Italialla). Halusimme tai emme, juuri kyky projisoida voimaa ON suurvallan kykyjen ytimessä. Sitä ei saksalla ole. Saksalle ei ole myöskään ajatusta hommata itselleen projisointikykyä muussa kuin erikoisjoukkojen ja iskujen mittakaavassa: Aijetta omalle lentotukialukselle ja suuremmalle laivastolle ei ole.
Tästä pääsemmekin tapaus Macroniin: Hän haluaa lisää valtaa itselleen ja Ranskalle. Siksi myös Suomessa kehotettiin katsomaan ekaksi eurooppalaisia hävittäjävaihtoehtoja, ja miettimään lähtemistä mukaan erilaisiin kehityssuunnitelmiin ja joukkoihin. Dassaultin Rafale ei ole millaan lailla huono vaihtoehto HX koneeksi, vaikka Dassault vähiten melua itsestään pitääkin. Ei huonoja ole myöskään Typhoon tai Gripen. Mitään vikaa ei ole myöskään Amerikkalaisisa kilvoittelijoissa. JOS Ranska tavoittelee johtoasemaa Euroopassa, joutuu se tavoittelemaan myös suurempaa asemaa maailmanpolitiikassa, jolloin oma vahva aseteollisuus on vähimmäisvaatimus. Siksi 60-100 koneen myyminen Suomeen olisi erittäin hyvä buusti Rafalen vakavastiotettavuudelle. (Suomi olisi silloin toiseksi suurin Rafalen käyttäjä, joka lisäisi myös Suomen painoarvoa Rafalen kehitystyössä.) Gripen kohdalla Suomi olisi kolmanneksi suurin ja Typhoonin kohdalla yksi “niistä pienemmistä”.
Ranska on myös perinteisesti hyvin omanarvontuntoinen ja voisi sanoa ylpeä tai kovakourainen ulkopolitiikassaan, joten Suomea painostetaan varmasti EUssa, ja EU asioilla kun valinnan aika tulee lähemmäksi vuonna 2021-22.
Baltian maissa on herännyt voimakasta keskutelua siitä, mitä tai minkälainen NATOn rooli on baltian puolustukselle, ja JOS Macronin puheet pitävät paikkaansa, mikä on se keino jolla Baltia takaa itsenäisyytensä. Tässä vaiheessa katseet kääntyvät tietenkin Puolaan, Ruotsiin ja Suomeen. Olisi mielenkiintoista tietää mitä Viron vaihtoehto B pitää sisällään, mutta AIVAN varmasti se pitää sisällään Suomen, Ruotsin ja Puolan osallistumiset Baltian puolustukseen. Kuten USAlainen RAND ajatushautomo osoitti Baltian puolustusta on vaikea suorittaa ilman Suomen ja Ruotsin ilmatilojen käyttöä.
Suomalainen yhteiskunta on valitettavasti liikkumassa kohti ehkä väkivaltaisempia aikaa En tosin tiedä pitääkö tämä loppujen lopuksi paikkaansa koska kyllä Suomessa on “seitsemästä surmanluodista” alkaen kuitenkin väkivaltaa aina esiintynyt, mutta on ollut islamistinen tai Jihadistinen väkivalta joka on pesiytynyt Suomeen vuoden 2015 jälkeen. Jossakin määrin nurinkurinseksi tämän tekee, että esimerkiksi linja-auto kuskin rattiin kiinni käynyt mies, joka huutaa “Allah akbar” katsotaan paniikkihäiriöiseksi. Vaikka kyseessä on ilmiselvä auton tieltäsuistamisyritys, katsoi oikeus asiakseen uskoa “paniikkihäiriöön”, eikä tuomita raskaimman mukaan. Näin luotiin hyvin vaarallinen ennakkotapaus, jossa terrori-iskussa epäonnistuva saa painettua tekonsa villaisella ja paniikkihäiriönä ja pääsee yrittämään paremmalla onnella uudelleen. Se, että suomalainen yhteiskunta sietää tällaista on minun mielestäni hyvin vaarallinen trendi: Oikeuslaitoksen pitäisi toimia niin, että moisia paniikkikohtauksia ei ole varaa saada. Näitähän ei ole Suomessa ennen 2015 pakolaishyökyä ollutkaan; Joko suomalaiset sitten kestävät ahdistusta paremmin tai sitten tässä on takana jotakin muuta. Semminkin kun samantapaisia iskuja tapahtui, muistaakseni, muutaman päivän sisällä kaksi.
Sisäministeri Maria Ohisalohan (vihr) tutkii mahdollisuutta ruveta tuomaan Suomeen samanlaista puukkojen kielto lainsäädäntöä, jota ollaan nyt ajamassa kuin käärmettä pyssyyn Britanniassa. Muistatte varmaan kuinka presidentti Trump sai Lontoon pormestari Sadik Khanin vihat päälleen toteamalla että “New York on nykyään paljon turvallisempi kuin Lontoo”. Lontoossa ovat puukkohyökkäykset päässeet riistäytyvän käsistä ja syyllisinä on yleensä niin sanotusti “etniset nuoret”. Khan kyllä ottaa mielöellään kantaa Trumpin valtiovierailua vastaan, mutta ei ole onnistunut Lontoon puukkohyökkäysongelmaa ratkaisemaan. Puukkohyökkäsyten pysäyttäminen on Sadiki Kahanin homma, kommentointi valtiovierailuista ei, hoitaisi hommansa ja puuttuisi sitten vasta muiden tekemisiin.
Maria Ohisalo haikailee Suomeen Englannin ja Lontoon tapaista puukkokieltoa. Sisämisteri Ohisalon mukaan kaikilta tavan ihmisiltä pitäisi siis kerätä pois kokkiveitset, leipäveitset, paistiveitset ja kaikki muut “terävät työkalut” jotka ovat yli 10 cm pitkiä. Elikkä jälleen logiikan kukkanen sieltä maailman vihreämmästä nurkasta. Tämä siis siksi että joku nuori mies päätti ruveta hillumaan miekan kanssa koulussa. Tämä tietenkin asettaa Ohisalon ja muiden vihreiden puheet “huumeiden vapauttamisesta” hieman outoon valon. Huumeisiin kuolee Suomessa kuitenkin huomattavasti paljon enemmän ihmisiä vuodessa kuin miekkoihin. NOH vihreäthän haikailevat myös lähisukulaisten välisen seksin sallimista.
Epäonnistuttuaan puoliautomaattiasekiellossa EUn Komissio havittelee lyijykieltoa koko Euroopan alueelle. Perusteluna on, että joitakin vesilintuja vuosittain kuolee lyijymyrkytysiin. (Vähemmän kuin vaikkapa ikkunaan törmäämisiin) USAlaisessa tilastossa KAIKKIIN myrkytyksiin (hyönteismyrkyt jne) kuolee 72 miljoonaa lintua, kun erilaisiin törmäyskiin kuolee 845 miljoonaa lintua ja kissat tappavat noin kaksi ja puoli miljardia lintua, eli 2400 miljoonaa.
Eli komissio ajaa taas aivan sekundäärisillä tilastoilla asioita eteenpäin. Puhumattakaan siitä, että kielto yritettiin ujuttaa liitteen kautta sisälle. Edelleen saman määritelmän mukaan Suomessa olisi pinta-alasta senjälkeen noin 70% kosteikkoja. SA-Int ilmoitti jo jäävänsä tämmöisistä hullutuksista pois, ja aikoo käyttää edelleen lyijyä luodeissaan.
Suomessa vesistöalueella lyijyhauleilla metsästäminen on ollut kiellettyä jo jonkin aikaa, mutta en usko metsänomistajien ja metsäteollisuuden haluavan Suomessa siirrytävän teräshaulien käyttöön myös metsässä ammuttaessa. Kas kun sahalla sahaa puutja jossa on hauleja tai sirkkelillä leikkaa puussa olevaa teräskuulaa on tuloksena ainakin tylsä terä sekä mahdollisesti myös vaaratilanne, kun viiden millin kokoinen teräspallero alkaa sinkoilla holtittomasti ympäriämpäri tiloja, niinkuin eskarilainen pikku pärinöissä.
This is instalment two of the HX FRP scenarios. It is a deep strike/OCA/interdiction mission into Neva and Tver. You can read the basic info from the link before. Also, SAAB’s bid had two SAAB’s “mini awacs” type of planes. The Global Eye (you can read more wikipedia HERE) is indeed a gamechanger for Finnish Airforce that has relied on command centers in deep rock and ground based radars. Also SAAB brings into the table the AREXIS-jamming pod. In truth jamming pods are not really anything new, (And can be taken aboard in any HX candidates in all probability)
The Global Eye will indeed be a big factor in defensive and offensive counter air, but in this kind of deep strike/interdiction the value is less, but not insignificant.
GlobalEye 1 Hugin, will take off with fighter escort (two fourships) prior to the raid for AWACS/EW capabilities. Protection elements fly behind and before Hugin out 100km and 50 km east at 15km height.
AWACS/EW patrol (Staying in Finland, approximately 150km from border @ 7km) From KAUHAVA AFB
HUGIN GlobalEye AWACS/EW
CAP N 4xGripen E with 2x 450 Gal droptanks, 6x METEOR, 2x IRIS-T,
CAP S 4xGripen E with 2x 450 Gal droptanks, 6x METEOR, 2x IRIS-T,
Hugin and protection
Strike packages will be as follows:
Strike package west St. Petersburg (From Kymi about 200km out, low-low-low, Gripen E )
NO 4: 2x IRIS-T, 4x METEOR 2X JDAM BLU-109, AREXIS
Combat air patrol north 1 (Rovaniemi hi-hi-hi) (Gripen E)
CAP lead 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 2, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 3, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 4, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
Combat air patrol east 1 (Kuopio, hi-hi-hi)
CAP lead 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 2, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 3, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 4, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
Combat air patrol east 2 (Kuopio, hi-hi-hi)
CAP lead 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 2, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 3, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 4, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
Combat air patrol south 1 (Vantaa, hi-hi-hi)
CAP lead 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 2, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 3, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
NO 4, 2xIRIS-T, 8xMETEOR, 2×290 Gal tank
Flights to Karelia as part of deep strike.
Wild Weasel South lo-lo-lo from Vantaa (Gripen F+E)
Wild Weasel lead 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS-EAJP, 290 gal tank
NO 2 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS, 290 gal tank
NO 3 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS-EAJP, 290 gal tank
NO 4 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, RecceLite, 290 gal tank
Wild Weasel North (lo-lo-lo) from Kajaani
Wild Weasel lead 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS-EAJP, 290 gal tank
NO 2 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS, 290 gal tank
NO 3 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS-EAJP, 290 gal tank
NO 4 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, RecceLite, 290 gal tank
Wild Weasel Middle 1 (lo-lo-lo) from Kuopio
Wild Weasel lead 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS-EAJP, 290 gal tank
NO 2 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS, 290 gal tank
NO 3 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS-EAJP, 290 gal tank
NO 4 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, RecceLite, 290 gal tank
Wild Weasel Middle 2 (lo-lo-lo) from Kuopio
Wild Weasel lead 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS-EAJP, 290 gal tank
NO 2 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS-hi, 290 gal tank
NO 3 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, AREXIS-EAJP, 290 gal tank
NO 4 2xIRIS-T, 4xMETEOR, 8xSPEAR EW, RecceLite, 290 gal tank
Notes. I do not know if SPEAR EW will be part of HX offering, but it would seem as a logical choise because MBDA is the European weapon provider. I’m not privy to any information about the HX program, but relatively light SPEAR 3 EW would fill the bill for SEAD/DEAD weapon for Gripen as well. In so far as the four position launch rails can be integrated to space available.
Conclusion: Global Eye gives FAF opportunity of going about the OCA and CAP taskings with less four ships. The Finns can keep up with the developing situation with enemy fighter movements and plan and execute countermoves much better than with land based radar support. This is the force multiplier in action here. On the other hand, compared to capabilities of dedicated SEAD/DEAD platform of F/A-18 G Growler more emphasis is needed on SEAD mission. Platform in itself, preferably Gripen F with AREXIS pods and kinetic weapons (in this example SPEAR 3 EW), is at least “good enough” but it is not a dedicated platform. One part of this formula is plain ole physics: AREXIS-pod and, its newest installment Electronic Attack Jammer Pod, with approx 5 kW of sending power, is not as powerful as current AN/ALQ-99 pods with 7,5 kW of sending power. This is more evident in extreme ranges, but is never the less a factor in SEAD missions. Also IMHO the backseater is really needed to efficiently pursue a SEAD mission. SAAB has come around in this from 2016 onward. EAJP brings Gripen E ability to jam long wavelength search radars in S-300/400 family. In essence EAJP pod is collection of sizable AESA elements (and most likely diagnostics) that are then married to Gripen E’s self protection or EW system. It can also be bolted to Global Eye platform. but still I expect the Gripen E/F to be a bit weaker in SEAD/DEAD regimen as dedicated F/A-18 Growler. And I do not know by a long stretch HOW much difference there is, but hey, I’m doing best guesstimate work I can.
As strike ranges in this scenario are quite limited (<450km) Gripen E has plenty of combat radius to do strikes in Svir river area. (Even though the loads are pretty much at max 4x BLU 109 is around 4000kg, with 4X METEOR about 800 kg, and two IRIS-T for about 200kg, so approx 5000 kg out of 6000 kg). If strikes were to be done further afield, the bomb carrying hard points (heavy/wet) would be needed for drop tanks, which would cut into the bomb carrying capability of the flights. Here it is not a factor.
In CAP capability Gripen gets up good load of METEORS and IRIS-T with two drop tanks, so Gripen is very much capable of going into offence. that coupled with GlobalEye is a formidable combination for DCA and OCA missions. As four missiles are good enough for self defence, but six or more is deemed enough for offensive operations, Gripen can fill the bill for offensive operations just fine, with endurance to stay in CAP for goodly times.
Again this kind of strike might not be too feasible, because it would tie up most of the available air assets of FAF. (60 out of 64) But as basis of scenario it will do very well. In the end after the initial rush, bomb droppers would have to do douple time as missile shooters as well to allow the CAP elements to return from the indian country.
Saimme eilen lukea ja kuulla kuinka Fingridin pääjohtaja Jukka Ruusunen otti kantaa puolustusvoimien tutkien- ja tuulivoimaloiden sijoituksista. Ruusunen ei, tietenkään, ottanut suoraan kantaa asiaan, mutta halutessaan rakentaa lisää tuulivoimaa suurinpiirtein minne vaan, hän tuli niin tehneeksi.
SAAB, joka on mukana HX hävittäjäkorvausohjelmassa, tarjoaa Suomeen osana hävittäjäkauppoja kahta Global Eye mini AWACS konetta. Käytännössä Global Eye on Bombadierin Global 6000/6500 koneen päälle pultattu SAABin (tai entisen Ericssonin) ERIEYE tutka. Kun tutka ei olekaan enää maanpinnassa niinkuin Suomen KEVA tutkat ovat, vaan siinä 7 kilometrin korkeudessa, ei tuulivoimaloiden propellien aiheuttama välke enää haittaa mittaamista. Jos ajatellaan että tutka on sijoitettuna mäelle noin 5m korkeuteen mutta naapurimäillä on tuulivoimaloita jotka nousevat yli 100m korkeuteen, on helppoa huomata, että tuulivoimalat aiheuttavat valtavan katveen taakseen mittaussuunnasta katsottuna. Vaikka nykytutkien resoluutio on parempi kuin aikaisemmillä tutkilla, aiheuttavat edessä pyörivät ropellit välkettä ja häiriötä tutkiin.
Kun tutka on sitten a) liikkuva ja b) muutaman kilometrin korkeudessa, ei tuulivoimaloiden sijoitus enää avaa selkeitä hyökkäyreittejä Isänmaan sydämeen. Tämä koska takakatve tuulimyllyllä on enää muutamia kymmeniä metrejä koska niitä katsotaan yläviistosta ja tutkakoneen nopea liike tekee mahdottomaksi välkkeen taakse piiloutumisen. Jos, esimerkin omaisesti, otetaan tilanne että GLOBAL EYE lentää 7km korkeudessa 200km päässä, aiheuttaa 100m korkea tuulimylly taakseen 2857m katveen (oletetaan tasamaa, ja maapallon kaarta ei oteta esimerkissä huomioon) Maastakatselukulma kohti Global EYEtä on maakulman tangentti 7km/200km eli 0,035. Tämä vastaa 2 asteen kulmaa. Tästä saadaan edelleen, että 100m/x=0,035, josta pyörähtää normaalimenettelyllä esiin 100m=0,035x eli 2857m. Jos tilannetta pohtii toisinpäin, niin vaikkapa 15km päässä oleva 100m korkea torni aiheuttaa taakseen katveen joka on 200km päässä 1,4km korkea. (0,1km/15km=0,007 edelleen x/200km=0,007 eli x=200km*0,007 eli 1,4km)
Global Eye on todellakin vempain, joka parantaa huomattavasti ilmavoimien toimintakykyä luomalla loistavan kyvykkyyden, mutta luo myös kriittisen kyvyn, jota täytyy suojella. Fingrid otti siis tavallaan kantaa Lentävien johtokeskusten ja tutkien puolesta. En tiedä painaako tämä paljonkaan vaa’assa, mutta onpa kuitenkin asia, jota kannattaa myös harkita HX päätöstä tehdessä.
Törmäsin tuossa Helsingin Yliopiston Kriminaali tutkimuksen laitoksen katsaukseen. Täältöä löytyi suomalaisia pyssymieheiä kiinnostavia tietoja paljon. Lainaan tässä tutkimuksesta sivuilta 17 eteenpäin tekovälineestä kertovaa statistiikkaa:
3.5 Tekovälineet ja väkivallan tyypit Yleisin tekoväline katsauskauden henkirikoksissa (niin miesten kuin naistenkin) oli teräase ja yleisin teräase keittiöveitsi, jota oli käytetty 25 prosentissa rikoksia (56 % rikoksissa käytetyistä teräaseista). Miesten tekemistä henkirikoksista joka neljäs oli tehty ilman asetta, pahoinpitelemällä tai kuristamalla uhri kuoliaaksi. Miehet käyttivät myös ampuma-asetta rikoksissaan selvästi naisia yleisemmin. Erityisesti naisille ominaisia tekovälineitä olivat puolestaan myrkyt ja pehmeät tukahduttamisvälineet. Runsaassa puolessa rikoksia (57 %) tekijä oli käyttänyt tekopaikalta käteen sattunutta välinettä, teräaseella tehdyistä rikoksista osuus oli 67 prosenttia ja tylpällä lyömäaseella tehdyistä 75 prosenttia. Rikoksissa käytetyistä ampumaaseista käsituliaseet olivat lähes aina (82 %) tekijän mukanaan tuomia, metsästysaseista huomattava osa (46 %) oli sen sijaan tekopaikalta käteen otettuja.
Ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat 14 prosenttia jakson henkirikoksista. Uhreittain laskien rikoksissa käytetyistä ampuma-aseista 28 prosenttia oli luvallisia.9 Osuus on viime vuosina ollut huomattavasti pienempi kuin vuosina 2003– 2009, jolloin ampuma-aseella surmatuista 46 prosenttia surmattiin luvallisella aseella (huomioimatta Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhia osuus oli 39 %). Tekijäpohjaisesti laskien luvallisella aseella surmanneiden osuus on pienentynyt 28 prosenttiin 41 prosentista (taulukko 4b). Taulukko 4b Luvallisella ampuma-aseella surmanneiden osuus asetyypeittäin 2003– 2009 ja 2010–2017 (% kuvaa luvan omanneiden osuutta kyseisellä asetyypillä surmanneista; tekijäkohtaiset tiedot)
2003–09 epäiltyjä
2003–09 luvallinen ase
2010–17 epäiltyjä
2010–17 luvallinen ase
Käsituliase
60
30%
39
26%
Haulikko/ yhdistelmäase
42
62%
16
44%
Kivääri
6
50%
4
50%
Pienoiskivääri
8
50%
11
45%
Katkaistu haulikko/kivääri*
6
0
11
9%
Konetuliase
–
–
3
0%
Ilmakivääri
–
–
1
–
Taljajousi
1
–
3
–
Kaikki ampuma-aseet
123
41%
88
28%
Lupa aseeseen, jonka myöhemmin katkaissut.
9 Luvallisella ampuma-aseella tarkoitetaan tässä asetta, johon asetta käyttäneellä henkilöllä oli voimassa oleva lupa. Martti Lehti Katsauksia 34/2019
Taulukosta 4b on havaittavissa, että muutos on tapahtunut erityisesti käsituliaseella ja haulikolla tehdyissä rikoksissa ja toisaalta johtunut epätyypillisillä ampuma-aseilla tehtyjen rikosten lisääntymisestä. Ampuma-asesurmissa tapahtunut rikollisuuden lasku ajanjaksojen välillä on tapahtunut ensisijaisesti laillisilla aseilla tehdyissä rikoksissa (–57 %), toisaalta myös laittomilla aseilla tehtyjen rikosten määrä väheni tekijäkohtaisesti laskien 23 prosenttia. Teräaseella tehdyissä henkirikoksissa tekijän sukupuolella oli vaikutusta väkivallan intensiivisyyteen. Miesten teräaseella tekemistä rikoksista 24 prosentissa uhri oli surmattu yhdellä pistolla ja 35 prosentissa yli kymmenellä pistolla. Naisten teräasetapoista yhden piston rikoksia oli 59 prosenttia ja yli kymmenen piston rikoksia 15 prosenttia. Ero syntyi pääasiassa lähisuhteessa tehdyistä rikoksista. Naisten teräaseella tekemistä parisuhdetapoista yli 80 prosenttia oli yhden piston rikoksia, miesten tekemistä vain joka neljäs (taulukko 4 c).
Eli käytännössä siis: Ampuma-aseilla tehtiin 14% henkirikoksista, joista luvallisilla vehkeillä 28%. Koskapa kokonaismäärä henkirikoksissa oli 709, niin luvallisilla vehkeillä saatujen kylmien määrä olisi siis 7 vuoden tarkastelussa 709*0,14*0,28=27,79 kalmoa. Eli 3,9 per vuosi. Suomessa siis luvallisilla aseilla tehdään henkirikoksia vähemmän kuin yksi kolmessa kuukaudessa. Siis ns “kerran kesässä.”
Kuitenkin viimeisetkin aselain kiristykset myytiin Suomeen henkirikosten estämisellä ja turvallisuuden lisäämisellä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Tarkoituksena on varmistaa sosiaalidemokraattisen diktatuurin syntyminen. Edelleen kannattaa muistaa että “Sosialistisen työväenpuolueen” ja kansallissosialistisen työväenpuolueen ero on vain internationalistinen aate. Perus “mikä tahansa”sosialisti on ihminen, joka haluaa päättää puolestasi mitä syöt, mitä ajat, ja mitä saat muutenkin tehdä. Siksi heillä on alitajuinen ymmärrys siitä, että pakottaakseen muut tekemään tahtonsa mukaan, heillä täytyy olla väkivallan monopoli. SDPn kapina 1918 ei ollut mitään sattumaa: Se oli yritys saada valta itselle, ja sitä myöten kaikki muukin maallinen mukava. Saat vapaasti todistaa minun olevan väärässä antamalla yksinkin esimerkki valtiosta,
joka toimii
on tasa-arvoinen
vapaa
sosialistinen.
Eli lyhyesti: “aseväkivalta” Suomessa on vain syy ajaa eteenpäin Euvostoliiton agendaa aseettomista, poliittisen eliitin armoilla olevista hallintoalamaisista. Samaan tähtää “luontoarvojen” varjolla meille ajettava lyijykielto.
Äänislinnan valloittamisen muistopäivän yhteydessä Karjalan FSB on julkaissut muutamia suomalaisten julmuuksista (Tässä Helsingin Sanomien juttu) kertovia dokumettejä. Nämä dokumentit kuuluvat samaan sarjaan kuin tarinat, joissa suomalaisia syytetään sotavankien hautaamisesta KGBn 1930-luvulla likvidoimien ihmisten päälle Sandarmohissa. Vaikka jutussa kerrotaankin, että venäläisetkin tutkijat pitävät väitteitä tuulesta temmattuina, ei tällä ole väliä. TÄRKEÄÄ asiassa on kuinka tavallinen Katjusha tai Ivan asian kuulee ja käsittää. Koskapa Venäjän hallinto on kunnostautunut kovasti suomalaisten tölvimisessä viimevuosina. Tämä tuskin tapahtuu ilman syytä. Tarkistin Sputnik.comin ja RT.comin, joissa asiaa ei oltu käsitelty, joten tämä uutinen on todennäköisesti tarkoitettu vain Venäjän sisäiseen kulutukseen.
Mihin tällaista uutisointia sitten tarvitaan? Kaikkien lokakampanjoiden tarkoitus on, luonnollisesti, aiheutta halveksuntaa tai vihaa lokakampanjan maalia kohtaan. Miksi sitten “perusvenäläiset” pitäisi saada vihaamaan/halveksimaan Suomea ja suomalaisia? Koska silloin on helpompi myydä venäläisille “jonkin konflikti Suomen” kanssa, jossa saattaa kuolla ja vammautua myös venäläisiä. Venäjän rajat ovat Euroopassa ovat aikalailla pullollaan erilaisia isompia ja pienempiä sekä kuumenpia ja jäädytetympiä konflikteja.
Suurvalloilla on käynnissä normaali “Suuri peli”, tai kylmä sota vol 2. Suuressa pelissä Venäjän on tärkeää kaventaa Suomen liikkumatilaa, ja palauttaa Suomi takaisin “refleksiivisen kontrollinen” ja syvän suomettumisen aikaan, jolloin Kremlin kellokkaat saavat päättää kuka Suomessa pitää valtaa ja mitä hän päättää. Tämä ei luonnollisestikaan ole suomalaisille ja Suomelle mikään hyvä juttu.
Suomi tarjoilee venäjälle suorastaan lapaan, kun Suomessa keskustellaan saamelaisten itsemääräämisoikeudesta ja vaaliluetteloista ruokitaan tåässä ajatusta separatismista. Kannattaa muistaa, että Venäjältä löytyy jo 1950-luvulla perustettu “saamelaisten vapautusrintama” RVBFL, jonka voisi nyt päivittää palvelemaan kremlin etuja. Voit lukea lisää TÄÄLTÄ tai TÄÄLTÄ. Tämä palvelisi suoraan “saamelaisten vapaavaltiota” Pohjoiskalotilla, joka tietenkin tekisi onglemia suomalaisille, ruotalaisille että norjalaisille. (Itse kirja “kylmää sotaa Lapissa” on myös lukemisen arvoinen. Mitä nyt lähtee tangenteille Vietnamiin yhtäkkiä.)
Muuan “Helsingin Yliopiston Dosentti” voisi nyt koittaa kritisoida selkeästi valheellista uutisointia Venäjällä. En kuitenkaan pidättele henkeäni sitä odotellessa.
Liitän tähän netistä kaappaamani juttelun uusista 6.8mm ehdokkaista US Armyn uudeksi kevytasepatruunaksi. Alkuperäinen artikkeli TÄÄLLÄ. Retostelen asiaa tarkkemmin luettuani. K’äytännössä ongelma on sama kuin Suomen RK-62 M 1-3 aseissa: terminaaliballistiikan tulee ohjata aseen kehitystä. USAn 6,8mm ohjelmat näyttävät tuottavan noin .308 pituista pakettia. Luoti on 6,8mm mutta hylsy on hieman paksumpi kuin perus .308 patruunassa.
Kritisoin Suomen ohjelmassa riittämätöntä läpäisyä, ja USAn ohjelmassa tähän on paneuduttu: patruunassa on monoliittiseen kupariin upotettu terässydän, jolla toivotaan saatavan riittävä läpäisy vihollisen liiveihin. Ratkaisu ei tietenkään ole täydellinen: hyvin liiveissä uiva luoti ui hyvin lihassakin, ja aiheuttaa suhteellisen helposti hoidetttavia vammoja.
Tarve nostaa lähtönopeuksia on myös ajanut asekehitystä: Etteivät paineet patruunapesässä ja piipussa kasva liian suuriksi, on ase todennäköisesti tulossa bulpub tyyppiseksi. Tällöin saadaan aseen kokonaispituus pidettyä hallinassa, mutta lähtönopeudet ylhäällä. Aseessa ollaan liikkumassa M4 kiväärin 14,5 tuuman piipusta takaisin M-16A1 mallin 20 tuuman piippuun.
jos ajatuksen pohjana pidetään 6,8mm Special Purpose Catridegea, jossa noin 7g luoti ampaisee liikkeelle 880m/s ja 6,5mm Creedmoorilla 8g luoti noin 920m/s voitaneen ennustaa, että lähtönoupeus tulee olemaan tuossa 900m/s huudeilla, ja luodin paino noin 7g. teräksen ja kuparin tiheyksillä ei suunnatonta eroa painoissa tule olemaan.
Inside the Army’s Quest for a Revolutionary New Bullet
This is Textron System’s Next Generation Squad Weapon’s 6.8mm cartridge that features its signature, plastic case-telescoped design. (Military.com/Matthew Cox)
As Army weapons officials near the end of a bold effort to arm close-combat units with Next Generation Squad Weapons, new details have emerged about the program’s elusive 6.8mm ammo, designed to pierce enemy body armor.
The Army’s long-standing effort to develop this revolutionary round, capable of taking on a sophisticated peer enemy on the battlefield, has required gunmakers to challenge design assumptions and innovate. Now that plans to develop and field the bullet are taking shape, it remains to be seen whether it will live up to its promise to transform the fight for infantrymen.Save Big on Military Auto InsuranceCompare & Save with Free, Fast Quotes. Get Free Quotes
Just recently, the three gunmakers selected for the final phase of the effort have presented a much clearer picture of the three distinctly different cartridge designs. Both Army and industry officials have disclosed concrete information on the composition of the 6.8mm projectile and how gunmakers have designed their NGSW auto rifle and rifle candidates to cope with potential problems created by the new high-velocity ammunition.
The New General-Purpose Projectile
Since the program took off two years ago, Army officials have refused to discuss specific details about the new 6.8mm bullet and the performance it’s capable of producing.
“We want to make sure we are not divulging things at some point that would give our adversaries some ideas of the things that we are trying to do,” Brig. Gen. Anthony Potts, the commander of Program Executive Office Soldier, said recently.
The stance is quite different from the openness the Army showed when it unveiled its M855A1 5.56mm Enhanced Performance Round in 2011 and, later, the M80A1 7.62mm EPR. Two Army officials with knowledge of the new 6.8mm General Purpose Projectile confirms to Military.com that it is very similar to the composition of the M855A1 and M80A1, consisting of an exposed steel penetrator that sits on top of a copper slug and is partially encased in a copper jacket.
But so far, neither Army officials or the gunmakers involved in the effort will talk about the muzzle velocity of the 6.8mm round, or the extended range it’s designed to achieve to be lethal against a modern, peer adversary.
This is Sig Sauer’s design for the Next Generation Squad Weapon’s 6.8mm cartridge that features a stainless steel base to save weight. (Military.com/Matthew Cox)
The choice for 6.8mm emerged out of a 2017 research initiative: the Small Arms Ammunition Configuration Study. That report convinced Army leaders that infantrymen need a round that would penetrate enemy body armor much more effectively than the current M855A1 EPR round.
“It was the precursor of the Next Generation Squad Weapon program,” said Brig. Gen. David Hodne, director of the Soldier Lethality Cross Functional Team and chief of infantry at the Army’s Maneuver Center of Excellence at Fort Benning, Georgia. To date, the unclassified version of the study has not been released to the public.
Program officials have said that the NGSW effort is different from past Army small arms programs because it began with the ammunition, and not the design of the weapons.
“If you want to build a new innovative weapon, you start with the ammunition; you don’t start with the weapon and try to back into the ammunition — that is not the most effective means to do it,” Potts said. “In the end … there is no secret, it’s all about energy on target. So, we have to understand the targets that we are going after, we have to understand how much energy it takes to defeat that target at that distance, and we have to build a system that delivers that.”
From the start, this ambitious performance goal created concerns in the firearms community — particularly penetrating body armor would require much higher velocities than the M855A1 EPR’s 2,970 feet per second. Higher velocities often come with higher chamber pressures, which can cause premature parts wear and reliability problems over time.
“If you have a terminal performance objective that includes body armor, there is no doubt you are going to have to raise the pressure to increase velocity because that is a key factor … in overcoming the body armor,” said Trevor Shaw, a retired Army lieutenant colonel who has worked in the firearms industry for more than 15 years. “The more velocity you’ve got, the better armor penetration you are going to have.”
Design Challenges
The three gunmakers selected by the Army for the final phase of the NGSW effort are approaching the problem in different ways.
General Dynamics Ordnance and Tactical Systems Inc. teamed up with True Velocity to produce a composite-cased 6.8mm cartridge. For gun-making expertise, GD joined with Beretta USA, which made the U.S. Army’s M9 pistol for decades before the Sig Sauer Modular Handgun System was chosen in 2017 to replace it.
The team was fully aware of the dangers of higher pressures when it designed its automatic rifle and rifle prototypes, said Dave Stouffer, director of business development for the GD-OTS team.
“Higher pressures in the weapon drive all sorts of unsavory things — barrel wear … the stresses that go back on the bolt face, extraction [problems], premature part wear — there’s all sorts of unfavorable things higher pressure drives,” he said.
The GD team chose a bullpup design — which puts the magazine and bolt-carrier group behind the pistol grip and trigger group — to avoid the problem and still meet the Army’s requirements, Stouffer said.
“One of the benefits of a bullpup-style weapon is that you can run much lower pressures and still achieve the desired velocities because you have a longer barrel,” Stouffer said.
GD’s rifle variant features a 20-inch barrel, while the AR version has a 22-inch barrel, said Kevin Sims, senior director of business development at GD-OTS, adding that the rifle variant is shorter than the M4A1 and the AR is shorter than the M249. Fully extended, the 33-inch M4A1 has a 14.5-inch barrel, and the M249’s 36-inch para version has a barrel length of just over 16 inches.
Without speaking to specifics, Stouffer said, “one of the advantages of this style of weapon is that you can have a much longer barrel in a weapon that is generally shorter.”
“If our magazine was in front of the trigger group, this weapon would be 12 to 13 inches longer than it is right now,” Stouffer said. “So, you can have the lightest-weight, shortest, most compact weapon that gives you greater capability than you would out of a traditional setup.”
True Velocity’s lightweight cartridge is a little shorter than the 7.62x51mm round but slightly fatter, so it will require redesigned magazines, Sims said.
Army’s 6.8mm General Purpose Projectile (Left) compared to the Army’s current M80A1 Enhanced Performance Round (Center) and the M855A1 Enhanced Performance Round from an Army Futures Command event in mid-July. (Military.com/Matthew Cox)
Textron Systems teamed up with Heckler & Koch, the maker of the Marine Corps‘ M27 infantry automatic rifle, and Olin Winchester for its small-caliber ammunition production capabilities.
Textron’s case-telescoped 6.8mm cartridge emerged out of the U.S. Army’s Lightweight Small Arms Technology program. The technology uses a plastic case rather than a brass case to hold the propellant and the projectile, resulting in a 30% weight savings, Wayne Prender, senior vice president for Applied Technologies & Advanced Programs at Textron, told reporters at AUSA.
The operating system in Textron’s prototypes was designed to prevent heat buildup in the system, Prender said.
“Heat and plastic generally don’t like each other; we don’t have a problem because of the design elements that have been put into the system,” he said. “We have a … rising chamber that allows us to take care of any potential latent heat that may exist in the barrel.
“We do not have any sort of heat problems. The systems have gone through extensive testing.”
The CT cartridge is also slightly shorter than the 7.62x51mm round, but because of its cylindrical shape, it will require specially designed magazines for rifle variant.
Sig Sauer developed its 6.8mm cartridge, which is a more traditional design that features a stainless-steel base joined to the brass case to save weight, Paul Snyder, product manager for belt-fed systems at Sig Sauer.
“Since you are making them both independently, you can thin them — that gives you the weight savings that you need, and it also gives you the increased powder charge that you need to go that velocity that you need,” Snyder said. “I can save anybody 20% in weight, case for case; we have patented this technology.”
Sig added steel inserts at certain places inside its M4-style design for the rifle prototype to deal with the higher pressure of the 6.8mm round, he said.
“Everywhere there is a wear point, we have reinforced that wear point with stainless steel — chamber, feed ramp,” said Snyder to deal with that “increased velocity of the bolt carrier group.”
“These things are going a lot faster. It’s a lot more violent. Everything increases when you have a higher chamber pressure round.”
Snyder also said Sig included “barrel advancements” to prevent premature wear caused by the 6.8mm round.
“It’s an abusive explosion right at the chamber, so barrel wear was a challenge for all competitors, not just Sig,” he said.
Sig’s cartridge is the same length as 7.62x51mm and can be used in many existing styles of magazines, Snyder said, stressing that the cartridge — because it’s a traditional design — will not require special machines to produce.
“We can sell the case to anybody and they can load it conventionally, so Lake City [Army Ammunition Plant] does not have to come up with any other tooling to load that cartridge; that is huge,” Snyder said.
An Ammo Producer is Chosen
The 6.8mm ammunition for the NGSW will be produced at the Lake City, Missouri, plant. Aside from being on Textron’s NGSW team, Olin Winchester recently won a $28 million Army contract to manage the plant for the next decade, according to a Sept. 27 contract announcement.
Military.com reached out to the Army and Olin Corporation to discuss the issue but did not receive a response by press time.
Orbital ATK currently manages Lake City until Olin Winchester takes over Oct. 1, 2020. Under these agreements, the Army pays for upgrades to the facility, but the managing firm invests money as well, according to Whitney Watson, spokesman for Orbital ATK.
“As part of the contract, when a bidder comes in, they will say we will invest X number of dollars into the facility as well, so there is government money that goes in and there is the operator money that also is contributed,” said Watson, who added that his firm had invested “a sizeable amount of money” over the past 18 years.
The agreement has allowed Orbital ATK to keep 2,000 people employed while it produces small arms ammo for the U.S. military as well as a sizable amount for the civilian market, Watson said.
Velocity Systems’ Next Generation Squad Weapon’s 6.8mm cartridge that features that has replaced the traditional brass case with a polymer design. (Velocity Systems)
The U.S. military puts in its yearly ammunition orders and awards a contract to the managing firm, which buys the cases, powder and bullets from suppliers to produce the ammo to meet strict government guidelines, Watson said.
The Army announced earlier this year that the service has selected a firm to oversee the architecture and design of the new Lake City facility that will produce the 6.8mm ammunition for the NGSW, Watson said, adding that the Army Corps of Engineers will manage the project.
“Shovels haven’t even turned dirt yet,” he said. “It will be the first new building since the Vietnam era, so Winchester, working with the Corps of Engineers, will be able to determine what that building looks like and the technology that will be required to produce what the government wants.”
Currently, Lake City only has the capability to produce traditional, brass-cased ammunition, said Watson, who added that “as far as what we have been told” the Army has not decided what type of new equipment it will need to produce the 6.8mm ammunition.
Army officials said in July that the service won’t select the winning firm’s weapons and cartridge design until sometime in the first quarter of 2022.
“The ammunition for the Next Generation Squad Weapon will be produced at Lake City, we know that for sure,” he said. “And since Winchester has won contract to operate Lake City, we know Winchester will be producing the ammunition for the 6.8mm.
“The picture will become much clearer once the Army has selected, for sure, the design of the Next Gen Squad Weapon. Once they have picked a design, then the dust will settle, and they will determine what that round is going to look like.”