Pitkän linjan erikoismiehen muistelmat.

Posted on February 7, 2014 by epamuodikkaitaajatuksia

Tervetuloa ensimäiseen kirja-arvosteluuni.

Kirjallisuus on aina ollut lähellä kylmää, mutta kovaa sydäntäni. Nyt kun olen tällaiseen blokkaamiseen ryhtynyt, ajattelin kertoilla muillekin lukemistani kirjoista, ja mitä niistä ajattelin. Pääpaino on tietenkin sotaa ja sodankäyntiä koskevissa kirjoissa mutta saatan tehdä syrjähyppyjä tiedustelun maailmaan.

Dennis Croukamp: The bush war in Rhodesia

Croukamp on todella pitkän linjan jefraitteri, joka aloitti oman palveluksensa jo ennen varsinaista Rhodesian sotaa asepalveluksella kotimaassaan. Varsinaisen sotapalveluksensa hän aloitti Rhodesian Light Infantryssä, kun sota maahantunkeutuvia kommunistisissejä kohtaan alkoi.  Sodan alkuajan hän toimi nimenomaan partioissa Sambesin laaksossa.

Hauska pieni yksityiskohta on, että RLIssä palveli ainakin yksi suomalainen. Asetoverit epäilivät häntä NL:n vakooojaksi.
Kuten sanottu, Croukamp oli palveluksessa koko puskasodan ajan, ja siirtyi Rhodesiasta melkein suoraan Etelä- Afrikan puolustuvoimien palvelukseen. Muistelmat koskevat kylläkin varsinaista Rhodesian aikaa.

Mielenkiintoisinta kertomaa ovat Croukampin kertomukset ajastaan Selous Scouteissa, Rhodesian erikoisjoukkojen yksiköistä erikoisimmassa. KO pumppu harrasti toimintaa sekä oman maan rajojen sisällä ns valeterroristioperaatioissa (pseudo-ops), ja erilaisissa tiedustelu, ja iskutehtävissä lähi-ulkomailla, lähinnä Mosambikissa. Nämä kertomukset operaatioista ovat ehkä kirjan parasta antia. Henkilökohtaiset elämäntapahtumat ovat tietenkin hauskoja anekdootteja, mutta varmaan suuri osa lukijoista tarttuu kirjaan nimeomaan tuon sodan kovan maailman kuvausten takia.

Koko homman raakuus välittyy kyllä tarinoista, ja myös siitä mitä jätetään kertomatta. Ennen kaikkea siitä, miten Croukamp kertoo kouluttajana että “koska olemme rhodesiassa emme voi ampua tätä vakia, koska meillä on lait voimassa, jos olisimme rajan ulkopuolella, niin ampuisimme vangin.” Tämä tapahtui hänen kouluttaessaan varusmihiä oman maan sisäpuolella, kun harjoitusleiriin käveli vanha mies, ilmeisesti paimenessa.

Varsinaisilla sissien tai turvallisuusjoukkojen tekemillä raakuuksilla ei mässäillä, mutta turvallisuusjoukkojen miehen sissejäkohtaan tuntema viha tulee vahvasti esiin.

Eli lopullisena tuomiona kirjasta: Kannattaa lukea, ja miettiä miten kirjan opit sopivat suomalaiseen kaukopartiotoimintaan, ja vastasissitoimintaan.

Posted in Uncategorized | Tagged , , , , | 1 Comment

Olisiko omien varusteiden ostamisessa mitää järkeä?

Posted on January 30, 2014 by epamuodikkaitaajatuksia

Rahalla saa kaikkea, mutta kaikkea mitä rahalla saa ei kannat ostaa.

Mietin tässä eräänä päivänä, miten jokainen voisi sekä parantaa omaa osaansa maanpuolustuksessa, sekä auttaa armeijaa samaan aikaan. Nopeasti tuli mieleeni, että omien varusteiden osto olisi sellainen. Älkää naurako. Itse tykkäisin siitä, että minulla olisi sopivat hyvät varusteet, joista olen itse pitänyt huolta, ja tiedän missä ne ovat olleet ja mitä niillä on tehty. Jos tästä saisi lisäksi työvaatteiden tapaisesti verovähennyksen, olisi se mielestäni kaikkien etu. En rasittaisi PVn resursseja, tällä tavalla, ja saisin sotavarustelistalta sellaiset varusteet kun minulla olisi varaa maksaa.

Esimerkiksi suojaliivi olisi sellainen asia, johon varmaan haluaisin panostaa. Se jos mikä olisi sellainen varuste josta tietäisi oman henkikullan olevan joskus kiinni. Samoin TST liivi olisi hyvä, koska laittaisin sen kuntoon, josta itse pitäisi, ja harrastaisin sitten SRAta omin sotilaskamoin. Siirtovaikutus olisi siis mahdollisimman tehokas molempiin suuntiin.

Pimeänäkölaitekin olisi kiva, mutta tuskin se eka ostos jonka ostaisin.

Mitä PV saisi tästä? NOH ainakin epäsuorasti omaan käyttöönsä, ilman kustannuspaineita sotavarustetta. maastopukuja, liivejä ja elektroniikkaa. Jos PV toimisi vielä jotenkin ostajana, ja edelleen myyjänä, saisi se omat varusteensa halvemmalla suurempien hankintaerien kautta. Enkä ainakaan itse pistäisi pahaksen vaikka joku 5€-10€ käsittelymaksu otettaisiin välistä pois, jolloin vermeistä tulisi tuloakin.

Ainoa joka ei tästä tykkäisi olisi varmaan Valtionvarainministeriö, se joutuisi luopumaan osasta tulojaan, jos ne menisivät ressuille vähennyksinä. Varusteleka möi Armeijan MOLLE-liiviä pakettina hintaan 425€ muistaakseni enne vuodenvaihdetta. Nyt saattaisi päästä pikkusen huokeammalla. Kunnollisen suojaliivin hinnasta minulla ei ole yhtä tarkkaa kuvaa, mutta 500€ perusliivi ja siihen ballistista levyä, alkaa olemaan lähellä totuutta. Pimeännäkölaitteet sitten saattavat maksaa tonneja.

Eli ihan vähintään VM ajattelisi, että olen varastanut heidän rahojaan 1000€.

Mutta mietitytti silti..

Posted in Reserviläiset, varusteet | Tagged , , , | 1 Comment

Mikä olisi hyvä uusi kaliberi SA-Intin rynnäkkökivääreihin?

Posted on January 30, 2014 by epamuodikkaitaajatuksia

Maailmassa on tällähetkellä kolme standardia kiväärikaliberia. Venäjän 5,45×39 ja 7,62×39, NATOn 5,56×45, niin no kai Kiinan 5,8mm on standardikaliberi myös, mutta en ota ota nyt tarkasteluun. Tämän postin tarkoituksena on vähän vertailla näitä standardikaliberejä, ja verrata niitä tulevaisuuden länsikalibereihin eli 6,5mm Grendeliin ja 6,8mm SPChen. Jonkinlainen vertailun yläpää on NATOn pitkä 7,62 kivääripatruuna, mutta se ei nyt ole muuten mukana kuin referenssinä.

Teen arvioni patruunoista parhaan kykyni mukaan laskemalla niiden Riemann-integraalit, matkan jolla patruuna on ylisooninen, eli käytännön maksimi kantaman, ja arvioiden niiden haavaballistiikkaa. Tästä tulee sitten “LOPULLINEN TOTUUS” ™. Jos sellaista on edes olemassa.

Homman ongelma Suomen kannalta on se, että RK-62 perillisineen alkaa käydä kaliberinsa puolesta kuriositeetiksi maailmalla. Suomen nykyinen RK patruuna on meidän oloissamme hyvä 7,62 lyhyt patruuna, jota pitkän linjan veteraanit Afrikan Puskasodista pitivät parempana vaihtoehtona, kuin naton kevyttä 5,56mm patruunaa. Juurikin tuon levollisemman pehmeän esteen läpäisyn takia.

Nyt kun uutta kaliberia on alettu valkkailla, ja ensimmäiset varovaiset katseet kulmain alta on luotu NATOn pöytiin, suomalaisten täytyy pohtia mikä vaihtoehto tulevaisuudessa olisi paras, tai edes siedettävä Suomeen.

Sekä Britit että jenkit ovat todenneet 5,56mm NATOn olevan riittämätön yli 300m ampumamatkoilla. Sen haavaballistiikkakin on riittämätön yli 100m ampumamatkoilla. Tämä johtuu siitä, että 14,5 tuuman tai lyhyemmistä piipuista ammuttuna, v0 jää niin alas, että kevyt luoti kestää osuman ihmiseen, eikä pirstoudu kudoksessa. Jopa se nopeus jossa pirtoutuminen tapahtuu on laskettu, ja on noin 750-760 m/s hieman riippuen luodin seinämän paksuudesta ja tulokulmasta ja painosta. Vielä Vietnamissa 20 tuuman piipuista tuo räjähdysvaikutus toteutui noin 200m ampumamatkoille saakka, mutta on nyt noin neljännes siitä. Tätä haavaballistista aneemisuutta on yritetty parantaa kehittämällä, esimerkiksi reikäpääluoteja, mutta nämä tällaiset eivät oikein käy sovussa KV sopimusten kanssa kiväärien ampumatarvikkeista.

Toisaalta 5,56 ei läpäise yli, eli pelkkä normaali gyprok seinä yleensä riittää lähitaisteluissa pysäyttämään kevyen luodin, joka siis yleensä pirtoutuu ensimäiseen seinään, ja sirpaleet pysähtyvät toiseen seinään. Kuitenkin läpäisy panssarissa on nopeuden ja pienemmän halkaisijan takia parempi, kuin meikäläisessä patruunassa. Eli vaikka 5,56×45 patruunassa on paljon toivottavia ominaisuuksia, se ei ole vastaus kaikkiin kysynyksiin. Nimenomaan tuo riittämätön haavaballistiikka pitkillä matkoilla tekee sen, että NATOlaiset ovat hätää kärsimässä Afganistanissa. Britit ottivat käyttöönsä tätä varten kiireellisesti Amerikkalaisen Lewis Machine and Toolin AR-10 konstruktion vanhassa 7,62×51 kaliberissa. Jenkeillä oli edelleen käytössä takkuuskivääri em kaliberissa, joten siirtymä ei heillä ollut yhtä pitkä.

Kun Länsi siirtyi kevyeen nopeaan patruunaan 60-luvulla, alkoi siirtyminen idässä vuonna 1974, kun uusi AK malli ja sen patruuna tulivat käyttöön. 5,45 on loistavan suunnittelun tulos, ja sillä on, puutteistaan huolimatta, muutamia erittäin hyviä ominaisuuksia. Haavaballistiikaltaan tämä Idän Ihme on parempi kuin NATO kilpailijansa, koska luodin etuosaan on jätetty tyhjä tila, joka osumassa lytistyy, ja samalla tyhjän takana oleva metallikappale syöksyy eteenpäin, ja leikkaa epäsymmetrisesti kiinni luodin seinämiin. Lopputulos tästä on kudoksessa hyvin epävakaa luoti, joka pystyy tuottamaan luotettavasti ammottavan haavakanavan myös pitkille empumamatkoille. Saman rakenteen takia läpäisy ei yllä länsikilpailijan tasolle suojaliiveissä. Samat kevyen ja nopean luodin ongelmat toistuvat tässä venäjän standardi patruunassa, jopa niin että Tsetsenian sotien aikoina otettiin käyttöön vanhoja AK-47 aseita, että saatiin kaupunkitaisteluun riittävä läpäisy. (Sivumennen sanoen, Ruotsissa kaupunkialueilla toimivat Hemvernitin jampat saivat edelleen 7,62 NATO kiväärit, vaikka muut olivat jo siirtyneet FN kivääreihin 5,56mm kaliberissa)
5,45 Sovietista on sittemmin tullut myös monenlaista panssariläpäisyluotia, joten läpäisy liiviin ja muutenkin on saatu parannettua. Tosin jos saat valita luodin jolla haluat tulla ammutuksi, niin valitse se panssaria läpäisevä. Erittäin hyvät mahdollisuudet selvitä osumasta hengissä.

Artikkelissa esiteltyjen luotien haavaballistiikkaa.
Suomessa, ja muuallakin vielä laajassa käytössä oleva 7,62mm Soviet on varsinkin uudessa, ns M68 mallissan hyvä haavoittaja. Se tekee sangen hyvän haavakanavan, jos kudosta on noin 15cm. Sitä matalimmissa haavoissa luoti ei ehdi kaatua, joten se tekee melko helposti hoidettavan “sukkapuikon tökkäisyhaavan”. Läpäisy pehmeissä materiaaleissa ja Suomessa tärkeä lentorataesteiden sieto on hyvä. Oikestaan ongelmat liittyvät enemmän liivinläpäisyyn ja 690m/s olevaan lähtönopeuteen. Alhaisempi lähtönopeus tekee sen, että luodin lentorata muistuttaa enemmän paraabelia kuin suoraa. Tätä ei ainakaan auta kalibeeriinsa nähden lyhyt luoti.

Uudet kaliberit 6,8mm SPC ja 6,5mm Grendel ovat sitten yrityksiä rakentaa sotilaspatruunaa, joka olisi jossain nykyisten NATO patruunoiden välimaastossa ja toisi jotain molemmista jalkaväen kiväärimiehen kätösiin. USAlaiset erikoisjoukot kehittivät 6,8mm Special Purpose Catridgen omiin tarkoituksiinsa, kun halusivat M-16 kokoisen aseen, joka tarjoaa parempaa terminaaliballistiikkaa aina 500m päähän. Keitys lähti 6,5mm ja 7mm väliltä ja 6,8 mm väljyys antoi parhaan kompromissin keveyden, kantaman ja terminaaliballistiikan suhteen. Patruuna on erikoisjoukkojen käytössä USAn erikoisjoukoilla, mutta Merijalkaväki ja Armeija eivät ole ottaneet sitä, ainakaan vielä käyttöön. Itse asiassa 2007 tehtiin päätös että uuteen patruunaan ei siirrytä hinnan ja logistiikkaongelmien takia.

Tuohon 6,8mm SPC käyttöönottoon, tai sen puutteeseen vaikutti myös se että tuubeista oli tulossa ulos 6,5mm Grendel. 6,5mm tarjoaa parempaa tarkkuuttaa yli 500m matkoilla, ja sillä on itse asiassa 1000m kohdalla ENEMMÄN kineettistä energiaa ja läpäisyä kuin verokkipatruuna 7,62×51 NATOlla. Suomen oloissa energiat peuraan olisivat riittävät, mutta hirvi olisi liian iso. Haavaballistiikka näyttää hyvältä ainakin gelatiinitesteissä, mutta pirtoutumista ei ollut niissä havaittavissa. Haavaballistiikan osalta 6,8mm SPC näyttää olevan hieman parempi.

6,5mm Grendelissä on suomalaisille mieluinen juonne siinä, että se on alumperin Lapuan patruunatehtaan Alexander Armsille toteuttama konstruktio. Wikipedia kertoo lisää. Itselläni himoittaa ostaa/rakentaa/laittaa AR-15 6,5mm Grendel kaliberissa 18 tai 20 tuuman piipulla, mutta saapa nähdä tuleeko haaveesta joskus totta.

Ideaali rynnäkkökiväärin luodin lentorata olisi kuin lasersäde: se jatkaisi äärimmäisen nopeasti äärimmäisen suoraan äärimmäisen pitkälle. Menisi käytännössä yhtä putkea ikuisesti valonnopeudella. Tietenkään tämä ei fysiikassa meillä onnistu, koska kun lähtönopeus on A, niin se hidastuu ilmanvastuksen mukaan riippuen luodin ilmavastuskeroimesta, eli ballistisesta arvosta. Herr Rieman integraaleineen tulee tässä kuitenkin avuksemme, arvioidessa lentoradan suoruutta ilmakehässä. Käytännössä tässä lasketaan kahdenkymmenviiden metrin välein matka, jonka luoti on tähtäyslinja ylä- tai alapuolella (itseisarvona) ja lasketaan ne yhteen. Näin saadaan pinta-ala, joka kertoo meille kuinka paljon luoti on kulkenut tähtäyslinjan ylä tai alapuolella. Mainitulla lasersäteellä arvo olisi jotain hyvin lähellä nollaa, jos kuvitellaan, että aseen tähtäyslinja olisi välittömästi lasersäteen päällä.

Luodin putoaminen eri kalibereillä matkoilla

Luodin putoaminen eri kalibereillä matkoilla

Kaavio kuvaa luotien tippumista eri matkoilla, kun ase on kohdistettu 200 jaardiin. Vaikka m80 7,62 NATO patruuna onkin pudonnut eniten, on se edelleen ylisooninen kilometrissä, eli hyvinkin tappava. 5,56 NATO taas on pudonnut alisooniseksi noin 600 jaardin kohdalla, eli ei ole enään kovin vaarallinen. 6,8mm SPC putoaa alisooniseksi noin 850 jaardin kohdalla. 6,5mm Grendel on myös edelleen ylisooninen kilometrissä. Ja huomattavaa on, että lentorata on huomattavan laaka muihin verrattuna. Eli 6,5mm Grendelillä on helppo osua. Lisäksi sillä on, kuten mainittu enemmän kineettistä menergiaa ja läpäisyä kilomerissä kuin 7,62 NATOlla. Tämä asia tosi kääntyy raskaammalle patruunalle parissasadassa metrissä.

Jos niitä mainittuja Rieman summia haluaa käyttää osviittana, niin m80 summa on 1 446 251, SS109 summa on 840 218, 6,8mm SPC summa on 811 999 ja 6,5mm Grendelin summa 607 537. Tämä kertoo vain sen mikä kuvasta jo näkyi. 6,5mm Grendel lentää lähimpänä tähtäyslinjaa.

Eli sitten Lopullinen totuus:

Koska tavallisen ampujan maksimikantama taistelukentälle sopivan optiikankin kanssa loppuu aikalailla 500 metriin, niin kumpi tahansa 6,8mm SPC tai 6,5mm Grendel sopivat loistavasti käyttöön. Toisella, SPCllä on parempi haavaballistiikka, ja Grendelillä on helpompi osua. Koska grendelkin on haavaballistiikaltaan kuitenkin aivan riittävä, ja koska Lapualla on sormensa pelissä, päätyisin suosittelemaan 6,5mm Grendeliä.

Posted in armeija, varusteet | Tagged , , , , , , , , | 5 Comments

OHO, nyt tarvittiin “partiorynnäkkökivääri”

Posted on January 27, 2014 by epamuodikkaitaajatuksia

Eli Suomeen hankitaan 2015 uusi asejärjestelmä. erikoisjoukkojen partiorynnäkkökivääri. Sinällään erittäin perusteltua, koska silloin käyttöön saadaan täysin NATO yhteensopiva asejärjestelmä.

Koko reservin asetta tästä järjestelmästä ei tule, vaan nyt hankitaan noin 200-300 asetta ja lippaita sekä joka neljänteen-joka kuudenteen aseeseen 40mm kranaattilaukaisin. Poliisilla ja Rajavartiostolla on jo käytössään G-36 aseita, joten sinällään Heckler & Kochilla olisi jo ns pää auki Suomeenpäin.

Suurin ongelma missä tahansa tämän päivän NATO stanussa asessa on juurikin tuo 5,56mm kaliberi. Haavaballistiikka on erinomainen alle 100m matkoilla ja riittävä noin 300m metriin. Läpäisy on hyvä, ja patruuna keveä ja nopea, joten se on laakean ratansa vuoksi helppo ampua. MUTTA ko konstruktio ei ole sellainen 500m patruuna, jota suomalaiset esim Afganistanissa tarvitsisivat. Kyllä se sinne kantaa, mutta kun haavaballistiikka on noin sukkapuikolla jauhelihaan, ei varsin iskuvoimaisesta patruunasta voida puhua.

NATO muuttaa JV kaliberinsa suurella todennäköisyydellä joko 6,5mmX39 eli Grendelliksi tai 6,8mmx43 SPCksi. Molemmat ovat suunniteltu sinne noin 5,56 ja 7,62 NATOn välimaastoon, niin että pidemmille matkoille on enemmäbn iskuvoimaa ja lyhyemmällä hieman litteämpi lentorata. Ainakaan koko reservin välineistöä ei kannata muuttaa ennenkuin tuo standardipatruuna on päätetty.

Tarkempaa tietoa ei tästä kaupasta ole, mutta itse aseita tärkeämpiä lienevät asiat mitä aseiden picatinnykiskoihin saa kiinni. Tietoa niistä odotellessa.

Posted in armeija, puolustusvoimauudistus | Tagged , , , , , , | Leave a comment

Unelmien SA-int, eli maanpuolustus 2025 osa 3/3

Posted on January 22, 2014 by epamuodikkaitaajatuksia

Eli millaiseksi siis armeijan pitäisi muuttua seuraavassa kymmenessä vuodessa?

Tapahtumien todennäköisyyden ja vakavuuden arviointia

Tapahtumien todennäköisyyden ja vakavuuden arviointia

Tuossa yllä on hieman exelsheettiä siitä, millaisesta todennäköisyys-vakavuus kentästä minusta puhutaan maanpuolustuksessa. Samoin kuin palovakuutuksessa, pahin mahdollisuus on se, että kaikki menee ja sen mukaan vakuuttaudutaan. Eli se taso on se mille armeija mitoitetaan. Muut “pikkukriisit” ovat hoidettavissa sitten pois.

Samalla pitäisi pitää huolta siitä, että ei käy niinkuin muinaisen NL:n KAIKKI fyffet meni tavalla tai toisella sotilaskompleksin ylläpitoon ja ennenpitkää homma kaatui omaan painoonsa. Samoin USA on nyt aikalailla muniaan myöten kiinnitetty ja korviaan myöten veloissa, ja jatkaa porskutustaan pitkälti lainoittajien armosta. Riittämättömillä panoksilla maanpuolustukseen pääsee vain osallitumaan jommankumman puolen sotaponnistuksiin rahoittajan ja tuottajan ominaisuudessa, mikä sekään ei ole oikein älykästä toimintaa. Tästä käynevät esimerkkeinä Tanska, Norja sekä Islanti pohjoismaista toisen maailmansodan vuosilta ja Balttiasta kaikki Balttian maat. Puola taas sopii esimerkistä siinä kuinka huono juttu on, jos liittolaiset ovat kaukana ja viholliset molemmin puolin lähellä.

Ilmavoimat

Suomen ilmavoimat ovat liian pienet. Siitä ei päästä mihinkään. Jotakin etuja saadaan siitä, että vihollinen joutuu tulemaan kohti sisälinjoja, joka lisää koneiden painoa polttoaineen ominaisuudessa, ja auttaa vastaavasti samassa suhteessa suomalaisia. Lentoajat oat toiminta-alueelle suomalaisilla lyhyemmät ja siksi vähemmillä koneilla voidaan lentää suhteessa enemmän suorituksia päivässä.

Mutta 60 taistelukonetta EI OLE mikään kymmenestä käskystä napattu “lopullinen totuus” tai edes insinööritieteiden käsikirjasta napattu “oikea mitoitus tähän kohtaan”. 60 konetta on Toveri Stalin ajatus siitä määrästä koneita, että voidaan sanoa että ilmavoimat on, mutta jotka ovat niin pienet, että niillä on helppo pyyhkiä tarvittaessa pöytää. Lapin ilmatilassa on käyty pikkuisia ilmataisteluita kun jenkit kävivät katselemassa mitä Venäjällä puuhaillaan, ja saivat MiGejä peräänsä. Eli se puolueettomuuden valvonta ei ole oikein onnistunut 50- ja 60-luvuilla.

Kylmän sodan vuosina Ruotsin ilmavoimat olivat sekä laadullisesti että määrällisesti maailman neljänneksi vahvimmat. Nykyäänkin ilmavoimilla on 130 ensilinjan hävittäjää. “Ylimääräiset” koneet varastoidaan, niin että tarpeen vaatiessa on vielä mistä ottaa. Venäläisten mennä pääsiäisen ydinhyökkäysharjoittelun ja muun profiilinnoston jälkeen en oikein usko, että svedut pienentävät ilmavoimansa 100 hävittäjään niinkuin aiottiin.

Jos Ruotsin kokoa, ja väestömäärää pitää jonkinlaisena osviittana, niin tuo noin 100 konetta olisi melko oikea mitoitus Suomen ilmavoimille. F-18 C/D mallia ei enää valmisteta, joten lienisi luonnollista katsoa muita, länsimaisia koneita kaveriksi. Todennäköisesti hyvä kaveri Horneteille, jotka ovat enemmän rynnäkköhävittäjiä kuin ilmaherruuskoneita, olisi Eurofighter Typhoon. Samat ohjukset kävisivät, ja molemille on yhteneväiset maalaitteet, koska NATO yhteensopivuus. Näitä ilmaherruushävittäjiä tulisi siis ostettavaksi se noin 40 konetta, joilloin ilmavoimiin tulisi tietenkin myös roolijakoa. Typhoonit suojaa kauempaa ja Hornetit toimivat lähempänä. Rynnäkköaseitahan Hornetteihin on osteltu, ja ilmasta-maahan ohjukset eivät ainakaan liikehtimiskykyä ja kinematiikkaa koneessa paranna, joten ei ilmeisesti ajateltu, että honeteilla koko ajan ilmataisteluja käydään. Kaukovaikutuskyky on tärkeä osa ilmavoimaa, eli olen hankinnoista samaa mieltä, mutta parempi pitää roolit selvillä mitä tekee ja mitä yrittää saavuttaa.

Kansainvälisiin operaatioihin kannattaa mennä, jos niissä saa taistelukokemusta. Se on ainoa asia mitä ei saa kotimaasta, onneksi. 5 laivueen ilmavoimat mahdollistaisivat myös kierrätystä kv-operaatioissa, niin että kokemusta saataisiin laajemmalla rintamalla. Kaikenkaikkiaan tuo noin 100 konetta toisi paremmat mahdollisuudet toimia koko Suomessa varsinkin sota-aikoina. Asiaa voi suhteuttaa sillä, että Suomen pinta-ala on se noin 337 000 km^2 yhden hornetin AMRAAMien kanssa peittämä ala on 105km^2*pii eli 34 646km^2. Eli leikisti, jos ilmavoimilla olisi 10 hornettia ilmassa, riittäisi ohjusten peitto koko maan alueelle. NOH tilanne ei ole tietenkään ihan näin hyvä. Raytheonin ilmoittama 105km kantama AMRAAM C mallille olettaa että päästään jytkäisemään pahaa-aavistamatonta hiljempaa ja matalammalla lentävää lentsikkaa suoraan pleksiin maksimikantamalta. Aikuisten oikeasti näin ei tapahdu: koneet liikehtivät, ja yrittävät pysyä hengissä. Itse asiassa yli näkömatkoilla AMRAAM ohjuksen osumatodennäköisyys on noin 50%.

Lisäksi koneet eivät toimi yksin vaan pareina, joten tälläkin periaatteella koneita pitäisi olla 20. Koskapa koneet eivät ilmataisteluvarustuksessakaan ole tuntitolkulla ilmassa tarvitaan vaihtokoneita. Yksi kone pystyy NATO ohjeen mukaan lentämään 5 tehtävää päivässä, joten itseasiassa, nuo noin 100 konetta riittäisivät valtion alueen ilmapuolustukseen noin suurinpiirtein koko ajaksi. Mutta huomattavaa on että silloin kaikki mitä tehdään olisi pillurallin ajoa ilmatilassa. Todellinen tarve saattaisi siis olla suurempi kuin tuo 100 konetta.

Kylmän sodan huippuvuosina Ruotsalaisilla oli sentää Drakeneita varastossa suomalaisillekin. Ne olisi sitten noudettu Suomeen käyttöön kun iso pilli puhaltaisi. Tämä oli mahdollista, koska sama kone oli käytössä. Nykyään pitäisi kouluttaa uudelle koneelle.

Sinänsä minusta Venäjältä löytyisi loistavia ilmaherruusmasiinoita, joissa olisi Länsimaisia paremmat ohjukset, mutta liennytys ei ole niin pitkällä, että Hornetista voisi R-77 ohjuksen ampua. Kantama tällä NATO kielessä AA-12 Adder nimellä kulkevalla ohjuksella on todennäköisesti hieman pienempi, mutta hakupäävalikoima on suurempi. Tämä hakupäämäärä vaikeuttaa puolustavan koneen vastatoimia siellä vastaanottavassa päässä. Samlla ohjuksella voi olla erilaisia lämpö tai tutkahakuisia päitä loppuliikehdintää varten.

Merivoimat

Suomi on Euroopan kannalta saari. Jotain varmaan voidaan ajatella kuljetettavaksi Tanskan ja Ruotsin läpi Suomeen, mutta kyllä taraa mieluummin tuodaan maahan laivoilla, kuin kuormureilla tai edes junilla. Tämä tarkoittaa, että täytyy valmistautua suojaamaan meriliikennettä Itämerellä Tanskan salmilta Suomeen saakka. En usko, että ruotsalaiset hyvää hyvyyttään suojaisivat Suomen kauppalaivoja, siinä oli jo aivan liikaa ongelmia jatkosodankin aikana, vaan suomalaiset joutuisivat itse kantamaan pitkälle vastuun suojaamisesta merellä.

Pitäisi siis ajatella, että kaukana Itämerellä on kuutisen alusta suojaamassa saattuetta(4 SuTo ja 2 ITo). Ja kotimaan Etelärannikkoa suojelee toiset kuusi, meritaisteluvarustuksessa. Eli laivoja pitäisi olla muutamia lisää. Tarkoitan nimenomaan taisteluyksiköitä. Lisäksi laivasto tarvitsee omat helikopterinsa, jos se aikoo torjua sukellusveneitä tehokkaasti. Ei ole oikein tehokasta saattotoimintaa, jos suklari päästetään upottamaan laivat kauempaa kuin itse voidaan mokomaa paattia edes havaita.

Sukellusveneet VOISIVAT olla lisä Suomen Merivoimiin, mutta ainakaan ihan Suomen rannikoilla niistä ei ole paljon iloa. Kauempana Itämerellä enemmän. Lisäksi Suomelle suunnitellun aluksen pitäisi olla todellakin enemmän tuota “vene” luokkaa, kuin “laiva” luokkaa. Meret Suomen rannikolla eivät ole kovin syviä, joten ei oikein auttaisi sukelluslaivaston hengissäpysymistä, jos tukikohdasta pitäisi siirtyä pinta-ajossa 50km syvemmille vesille. Siis mieluummin noin 50m pitkiä kuin 70m pitkiä aluksia. ja syväykseltään myös pieniä. niin että sukeltaminen ja piilossa pysyminen onnistuu vähän vähemmissäkin vesissä.

Miinanraivaus ja miinoituskyky vaikuttaa minusta olevan riittävällä tasolla.

Maavoimat

Mitä enemmän olen asiaa miettinyt sitä enemmän minusta alkaa vaikuttaa järkevältä malli, jossa asevelvollisuus on edelleen käytössä, ja reservi koulutetaan niinkuin nytkin, mutta jossa olisi lisänä muutamia ammattilaimuodostelmia. Erikoisjoukkojen osalta tilannehan on jo nyt melkeimpä kuvatun kaltainen, mutta niin että konsepti laajennettaisiin myös laajemmin armeijaan.

Olen muualla tarjonnut 2 prikaatia ammattilaisia ja erikoisjoukkojen rykmenttiä, johon kuuluisivat sekä Sotilaspoliisitehtäviä hoitavat antiterroristijoukot, eli AnTEROt, että varsinaiset erikoisjoukot, siis taistelusukeltajat ja laskuvarjojääkärit. Ammattilaisia on helppo lähettää ulkomaille palvelukseen ja harjoituksiin ja saada näin hyötyjä yhteistyöstä.

Kaksi muuta prikaatia olisivat lähinnä mekanisoituja prikaateja, joita käytettäisiin esimerkiksi, rauhanturvatehtävissä ulkomailla ja kotimaassa hoitamassa nuorisotyöttömyyttä, ja parantamassa reservin laatua. Tässä olisi sekin hyvä puoli, että ei tarvitsisi pelätä niitä sinkkiarkkuja Lähi-Idästä tai Afrikasta, koska riskit olisivat tietenkin ammattilaisilla tiedossa ja hallussa. Rauhanturvaajiksi haluavien määrässähän on tapahtunut laskua, voisi siis olla hyvä voida pistää jannuja komennuksille kotimaasta.

Tämä nostaisi hieman armeijan hintaa, mutta imisi työttömiä nuoria pois kortistosta melkein 15 000 kappaletta, jolloin kustannukset eivät olisi niin suuret. Ammattilaiset vaatisivat tietenkin parempaa varustusta, mikä olisi heidän kannaltaan tietenkin täysin ymmärrettävää, jos kerran joutuu ainoansa pistämään peliin EUn puolesta Afrikan sodissa.

Strateginen ase

Uskon että Suomen strategiseksi aseeksi jää edelleen suuri reservi, joka halutessaan voi tehdä maasta perin ikävän kenelle tahansa viholliselle. Parempi kuitenkin olisi jokin asejärjestelmä: likainen pommi tai ydinase. Suomi on kyllä jo maalitettu molempien supervaltojen toimesta, joten sillä että hommaamme oman aseen emme menetä mitään, mutta saisimme immuniteettiä painostukselle ja hyökkäyksiltä. Asiasta kannattaa käysä lukemassa hieman The Ulkopolitistista kohdasta”Mitä jos Suomella olisi ydinaseita?”

Toinen strateginen ongelma Suomella on miten vaikuttaa esim Pohjois-Itämerelle parkkeerattuun tukialusryhmään, tai miten toimia vihamielisten ilmatorjuntajäerjestelmien kanssa, jotka peittävät melkein koko Suomen alueen. Tutkaan ohjautuvia ohjuksia, ja ElSO taistelukoneita Suomessa ei ole…

Posted in ammattiarmeija, armeija, Armeija 2020, Laivasto, merivoimat, puolustusvoimauudistus | Tagged , , , , , | 1 Comment

Maanpuolustus 2025, mikä on kehityssuunta? osa 2/3.

Posted on January 10, 2014 by epamuodikkaitaajatuksia

Tänään siis jatkokertomuksen aiheena seuraavat asiat: Meinataanko sota voittaa ja jos meinataan niin yksin vai jonkun kanssa? Mennäänkö raha edellä vai suorituskyky edellä? Millaista yhteiskuntaa puolustetaan? 

Mutta ensiksi: Kannattaa seurata J. Mashirin blokia jossa käsitellään tänä viikonloppuna Sälenin turvallisuuskonfrenssia. Itsellä ainakin on ruotsin opinnoista jo niin pitlkä aika, että vähintään kaikki nyanssit kielestä menetetään, ja ehkä pahimmillaan jotain merkityksestäkin. Eli Tsemppia ja Propsit blokistille!! Linkki Jamesin sivuille on TÄSSÄ

 

Meinataanko siis voittaa vai ei?

Tai pikemminkin: Mikä riittää hyväksyttäväksi sodan lopputulokseksi? Jos tavoite on saada Karjala ja käsivarsi takaisin Muurmanskin radalle asti, on armeija huomattavan erinäköinen kuin silloin jos riittää että valtiojohto ehtii paeta kultavarannon kanssa Ruotsiin ja siitä Britteihin. Näiden ääripään keskivälillä lienee optio: “Tehdä maan miehittäminen ja hallitseminen mahdottomaksi”. Se ei ole oikein hyvä, Se näet lähtee ajatuksesta että miehitys TULEE tapahtumaan jos ei heti niin nopeasti. Samalla varmistetaan että sissisodan vihan ruoskat tulevat kurittamaan kansaa laajalla rintamalla; niitä jotka lähtevät metsäveljiksi, ja niitä jotka tukevat heitä, niitä isänmaanpettureita jotka alkavat yhteistyöhön miehittäjän kanssa, sekä niitä jotka vain yrittävät selvitä päivästä päivään. Jos haluaa lueskella millainen tilanne maassa silloin olisi, kannattaa tutustua  Algerian vapaussotaan ja Rhodesian sotaan. Sekä Sissit että hallitus käyttivät varsin kovaa kättä ja eniten kärsivät siviilit. Eli opittava asia tässä lienee se, että ÄLÄ joudu sissisodan väliin ilman asetta. 

Parempi tavoitetaso maanpuolustukselle on vihollisen haluaman hyödykkeen hinta niin saatanallisen suureksi että kukaan täysjärkinen ei sitä halua maksaa. Tämä vaatii rahaa, miehiä ja ajanmukaista kalustoa niin että kenekään mieleen ei tule lähteä kokeilemaan kepillä jäätä. Se merkitsee myös henkistä muutosta: On parempi näyttää tyhmältä ja voimakkaalta, kuin fiksulta ja heikolta. Paras olisi tietenkin näyttää fiksulta ja voimakkaalta.  

Tässä on minusta puolustusvoimien suurin ongelma: PVllä ei ole strategista asetta. Suuri kenttäarmeija on ainoa asia joka lähestyy strategista asetta, mutta sekään ei ole se. Helpoin ase olisi kukaties Suomelle kemiallinen tai biologinen ase, mutta ne ovat vähän nou-nou nykymaailmassa, jotan tavoiteltava ase tässä kategoriassa on ydinase. Tai vähintään likainen pommi. Teknisesti sellaisen hankkiminen ei Suomelle ole mahdotonta. Esimerkiksi Japanilla ja Saksalla olisi noin vuodessa valmiina ydinase, jos sen tarve tulee, mutta ei liene historiallisista syistä mitenkään epäselvää miksi heillä ei ole sitä.

Poliittisesti Suomen lienee mahdotonta hankkia ydinasetta: Venäjä ei sallisi sitä. Oma ydinase tekisi Suomen pitkästi immuuniksi kaikelle painostukselle. Koska loppujen lopuksi Suomella olisi aina mahdollisuus tuhkata Pietari ja Murmansk. Varmasti myös kansainvälinen yhteisö itkisi asiasta ja Suomi rikkoisi ydinsulkusopimusta ja muuta mutta loppujen lopuksi kyse on Suomen sisäisestä asiasta. Samoin uskon että Vihreiden ja SDPn olisi mahdotonta niellä tällaista asetta, vaikka se kuinka järkisyillä olisikin perusteltavissa.

Mahdoton asia ydinaseen omatoiminen hankkiminen ei ole: Israel on hankkinut oman autonomisen ydinaseen. Mutta aivan helppoa ydinaseenvalmistus ei tietenkään olisi. Lähinnä saataisiin aikaan vapaasti putoava pommi, siivillä tai ilman. Oman ballistisen ohjuksen kehitys viesi lisäksi aikaa vaikka mahdotonta sekään ei tietenkään ole.

Järkevänä ja kestävänä tavoitteena pitäisi olla puolustuvoimat, jotka kestävät sotaa suurvaltaa vastaan noin kaksi-kolme kuukautta, niin että on mahdollisita saada täydennyksiä ja mahdollisia liittolaisia ulkoa (jos siis hyökkääjän haluama etu on niin tärkeä jollekulle toiselle, että sen haluamin kilpailijan käsiin halutaan estää). Tavoite on siis saada edelleen ulkopolitiikalle liikkumatilaa, ja mahdollistaa ajan ostaminen. Koska pitkittyessään sota kyllä mutkistuukin.   

Yhdessä vai yksin?

Ruotsalaiset ovat antaneet “Solidaarisuuslauseensa” samoinkuin EU, mutta kuinka paljon selkänojaa nämä antavat on sitten toinen juttu. Ruotsi todennäköisesti osallistuisi sotaan Suomessa, mutta tällähtkellä, ja todennäköisesti tulevaisuudessakin Ruotsin kyky antaa tukea tai apua on hyvin rajoittunut. Ilmavoimaa on, laivastovoimaakin jonkinverran, mutta maavoimaa ei enää ole.

Vaikka Eu onkin taloudellinen suurvalta, sillä ei ole yhtenäsitä puolustuspolitiikkaa tai puolustusta. Perinteisiä suurvaltoja EUssa on monin kappalein, mutta niiden kyvyt ovat kohtuullisen heikot nykyään. Jos Eu muodostuu liittovaltioksi on se ainoa ajateltavissa oleva “liittolaisuus” siinä tapauksessa, mutta tässä tilanteessa EU jättää turvallisuusapparaattina paljon toivomisen varaa. 

NATO on siinä mielessä looginen liittolainen, että siihen kuuluvat kaikki eurooppalaiset demokratiat. USAn vetäytyminen Euroopasta kylläkin herättää kysymyksiä NATOn kyvyistä turvata jäsenmaidensa koskemattomuus tulevaisuudessa. Länsi Eurooppa on ajanut puolustukykynsä niin alas, että amerikkalasia ei enää kiinnostanut olla turvallisuuden tuottajina Länsi-Euroopassa. (Lisäksi tietenkin USAn kiinnostus on siirtynyt Aasiaan ja lähi-itään). Eräs indikaattori tästä NATOn liettymisestä on Visegrad maat, jotka ovat Puolan johdolla alkaneet rakentaa omaa kykyä NATOn sisällä. Visegrad maat ovat huolissaan NATOn rapautuvasta kyvystä Euroopassa. 

Venäjä olisi siinämielessä mielenkiintoinen liittoutumisen kohde, että kaikki muut ovay pyrkineet eroon Venäjän vaikutusvallasta. Varmaankin hyvästä syystä. Se tietenkin poistaisi sodanuhan aika lailla totaalisesti, mutta kaventaisi Suomen ulkopolitiikan lähinnä Putinin myötäilyksi ja Venäjän hännystelyksi.

Samantapainen yllätysveto liittolaiseksi olisi Kiina. Varmaankin riittävän kaukana, että jonkinlaisen rauhan saisi, mutta sijoittaisi todennäköisesti joukkoja Suomeen, jos katsoisi omienkin etujensa sitä vaativan. Kiinalainen sotatekniikka on mielenkiitoinen sekoitus itää, länttä ja omaa kiinalaista tavaraa, mutta  heidän panostuksensa sotilasteknologiaan tuo heidät västämättä joskus muiden supervaltojen rinnalle. Kiina on nouseva mahti, joten siinämielessä Kiina saattaisi olla hyvä panostus tulevaisuuteen, mutta silloin joutuisimme varmasti USAn mustalle listalle. Tämä USAn viha painaa ehkä nyt vaakakupissa enemmän.

Ruotsin ja Suomen valtioliitto OLISI paras, JOS Ruotsalaiset laittaisivat asevelvollisuuden uudelleen käyttöön ja muutenkin vähän katsosivat asioita käytännön ja realismin kautta. Tämä valtio olisi edelleen Euroopalainen valta, joka pystyisi vaikuttamaan asioihin  tehokkaasti omalla lähialueellaan. Tapahtuisiko tämä? No ei.

Onko rahaa?

On, jos niin päätetään. Jos Suomessa ollaan valmiita laittamaan jokseenkin tarpeettomaan terveydenhuollon tietojärjestelmään yhden avaruussukkulan hinta, OLISI meillä, niin halutessamme, varaa laittaa asiat hyvään kuntoon. NATO kehottaa sijoittamaan 2% BKTstä maanpuolustukseen (tämä säilyttää jo rakennetun kyvyn, ei kehitä sitä) Joten Suomen pitäisi uhrata 15 vuotta noin 3-4,5% BKTstä rakentamaan maanpuolustusta. Silloin kyvyt olisivat uskottavalla tasolla.

Rahaa ei määrättömiin ole, mutta eipä sitä KASKOa ostettaessa mietitä vain sitä mitä se kasko maksaa, vaan sitä millaisen onnettomuuteen voisi joutua.  

Yhteiskunta 2025?

Yhteiskunta on todennäköisesti samankaltainen kuin tänäänkin. Toivottavasti yhteiskunnan polarisaatio saadaan kuriin ja ymmräätetään että AnarkoMarkon ja KokkariKertun sekä PersuPetterin pitää sopia samaan maahan. Mielipiteitä saa olla ja niistä täytyy keskustella, mutta poliittinen väkivalta on erittäin Nou-nou.

Syrjäytyminen on turvallisuusriski: se saa erityisesti nuoret miehet puihin. Siksi Asepalvelukseen pitäisi saada se 90% ikäluokan pojista. Saahan sinne tyttöjäkin tulla, mutta jos ajatellaan naisten pakollista asepalvelusta, niin se on siinämielessä turha, että 275 000 henkilön kenttäarmeija ei oikeastaan tarvitse lisää henkilöstöpoolia. Minun aikanani kenttäarmeijan vahvuus on laskenut 700 000 miehstä 350000 kautta nykyiseen. Se tarkoittaa, että melkein puoli miljoonaa reserviläsisä on vapautunut sodanajan tehtävistä. Minusta Palokuntien ja Poliisin pitäisi/kannattaisi ottaa koppi näistä vapautuvista reserviläisisitä, ja kouluttaa apupoliisit ja apupalomiehet heistä kriisiajan tarpeisiin. Olisi tietenkin hyvä kouluttaa tytöistä apuhoitajareserviä ja muuta huoltoreserviä, mutta minun laskimeni mukaan siihenkään ei ole oikeastaan kauheaa tarvetta.

Lopuksi

Viimeisessä osassa maalailen isolla pensselillä millainen se Unelmien SA-int olisi, sekä teen jonkinmoisen yhteenvedon koko hässäkästä ja koetan parhaani mukaan vakuutella lukijaa omista näkemyksistäni tässä asiassa.  

Posted in Armeija 2020, puolustusvoimauudistus | Tagged , , , , | Leave a comment

Maanpuolustus 2025, mikä on kehityssuunta? osa 1/3.

Posted on January 2, 2014 by epamuodikkaitaajatuksia

EntinenPohjois-Karjalan sotilasläänin komentaja Jouko Hälvä, EVP, oli antanut YLElle haastattelun joka herätti kysymyksiä maanpuolustuksesta. Juttu on luettavissa täältä. Lopputulema oli, että liittoutua on pakko, jos ei NATOn kanssa, niin sitten Venäjän. Samoin Eversti Hälvä mainitsee hivuttautumisen kohti valikoivaa asevelvollisuutta: Lääkärintarkastusrajoja kiristettiin niin, että 85% ikäluokasta koulutuksesta on siirrytty 70% ikäluokasta koulutukseen.

Blokissa uusimmanpuolustus ja random thoughts on käsitelty samoin asevelvollisuuden ja maanpuolustuksen tulevaisuutta. Hieman eri kannoilta, mutta jäsennellysti ja järkevästi joka tapauksessa.

Minusta sitä minkälainen maanpuolustus tarvitaan 10v kuluttua kannattaa miettiä. Sen miettimiseksi pitää ajatella muutamia seikkoja: Kuka on vihollinen? Millaista sotaa ajateltiin käydä? Kuinka todennäköistä se on? Meinataanko voittaa ja jos meinataan niin yksin vai jonkun kanssa? Mennäänkö raha edellä vai suorituskyky edellä? Millaista yhteiskuntaa puolustetaan? Sitten voidaan esittää melko hyvä arvio siitä millainen puolustusvoima Valtakunnan turvaa.

Kuka on siis vihollinen?

Suomen turvallisuuspolitiikan keskuksessa on ja tulee aina olemaan Venäjä. Naapurissa olevan suurvallan intressit on aina pakko ottaa huomioon. Venäjä on puolittainen uhka Suomelle: Venäjä haluaa ohjailla Suomen ulko- ja puolustuspolitiikkaa haluamaansa suuntaan ja itselleen mieluisaksi riippumatta siitä mikä on Suomen etu. Tällähetkellä Suomessa ja Suomella ei ole mitään sellaista elintärkeää, jota Venäjä ehdottomasti tarvitsisi, mutta Suomalaiset antoivat laskea kaasuputken alueelleen, joka luo Venäjälle taloudellisen intressin meidän aluevesillemme. No, on se sama intressi Saksallakin, mutta saksalaisilla on hyvin rajoittunut kyky toimia näin kaukana emämaastaan. Venäjällä on kyky toimia Suomen merialueilla ja ilmatilassa, mutta ainakaan julkisuudessa ei ole kerrottu Suomeen suuntautuneista hyökkäysharjoituksista. Uskon että sellaisia on ollut, mutta PVn tiedotuspolitiikka näissä asioissa on ollut perinteisesti aika “sulkeutunut”.

NATOlla on Balttian ja Norjan takia intressiä toimia täällä päin. Mutta myös NATOlla on leikkausten jälkeen melko olematon kyky meidän lähialueillamme. Ei ole mitenkään tavaton ajatus, että NATO toimisi Venäjää vastaan Balttiasta tai Norjasta, joka saattaisi laajentua koskemaan meitäkin. Voimme tällaisessa konfliktissa joutua imetyksi mukaan konfliktiin samaan tapaan kuin Norja ja Tanska 1940, koska ne eivät osoittaneet kykenevänsä puolustamaan puolueettomuuttaan.

Ruotsi on tietenkin tuossa naapurissa, mutta NO Ruotsilla ei ole tulevaisuudessa oikein maavoimia, joten todennäköisesti emme Ruotsia VASTAAN joudu sotaan, Yhdessähän käydään sotaa nytkin Afganistanissa.

Muut mahdolliset viholliset ovat terroristit ulkomailla Suomen intressejä kohtaan, kotimaahan pesiytynyt tai tuotu terrorismi. Jos osallistumme NATOn tai EUn rangaistusretkikunnissa tai siirtomaasodissa toimivat joukot kaukana kotimaasta COIN ympäristössä ja säännöillä. ja vasttaan saattavt asettua oikeastaan millaiset joukot tahansa.

Siinä siis minun mieleeni tulevat mahdolliset viholliset jonkinnäköisessä järjestyksessä.

Millaisen sodan SA-Int voi joutua käymään?

Nytkin suomalaiset ovat mukana Afganistanin operaatiossa, jota ei saa sanoa sotaan osallistumiseksi. Kyse on COIN, eli counter insurgent, operaatiosta, jossa partioidaan ja pyritään rauhoittamaan aluetta. eli siis karkeasti vastasissitoiminnasta. Afganistanissa on kyseessä ns pikkusota, jossa tappioita ei juuri tule, mutta jossa niiden uhka on jatkuvasti läsnä partioidessa. Suomalaiset ovat enemmänkin olleet sivustakatsojina, kuin mukana varsinaisissa sotatoimissa, mutta jonkinlaista kokemusta äksönistä on silti saatu.

Tämä samalainen COIN operaatio voi tapahtua toki Suomessakin. Jos yhteiskunnasta syrjäytyy riittävästi riittävän vihaisia nuoria, niin heidän vihansa purkautuu väistämättä johonkin suuntaan. Ohjaavana ideologiana voi olla uusnatsismi, islam, saamelaisten vapautusrintama, “aktivismi” tai jokin muu väkivallan keinojensa edistämiseksi hyväksyvä aatesuunta. Tällaisten aatesuuntien uhkaan voidaan vastata neuvotteluilla, mutta järkevämpää on vastata pahaan pahalla.
Tällöin armeijasta tulee jonkinlainen santarmialitos, joka poliisin jatkeena hoitaa vaikeammat tehtävät. Ainakaan yleisön luottamusta tällaiset operaatiot eivät tapaa saada aikaan. Esimerkki tämmöisestä sodasta olisi vaikka 1970-80 lukujen Pohjois-Irlannin tilanne. Armeija joutui tukemaan poliisia tilanteen vakauttamiseksi.

Tästä laajempana saattaisi joukkoja Suomesta joutua osallistumaan sotatoimiin jossain, niin että paikalle lähetettäisiin nimenomaan kokonaisia yhtymiä. Vähän niinkuin Muukalaislegioona ja Peters Tsadiin. Samaan tapaan kuubalaiset tukivat eteläisen Afrikan vapaustaistelijoita Etelä-Afrikkaa vastaan. (Suurimmaksi osaksi tietenkin “neuvonantajilla”, mutta kokonaisia yhtymiäkin kävi paikan päällä.) Neuvostoliitto tuki tietenkin sekä Pohjois- Koreaa, että -Vietnamia lentäjillä, jotka osallistuivat tasiteluihin. Samoin kävi Egyptissä 1967. Nämä olisivat sitten EUn tai NATon sotia joihin olisi pakko lähteä halusi tai ei. Tappioita saattaa tulla yllättävän paljon, mutta omalle maalle ei ole vaaraa.

Sitten on tietenkin mahdollista joutua suurempiin sotiin. Esimerkiksi joutua suojelemaan Suomen puoluettomuutta, kun NATO ja Venäjä kalistelevat sapeleita vähän isommin. Skenaariona vaikkapa Balttian maihin kohdistuntu painostus, johon NATO joutuu vastaamaan, ettei muutu sotilasliitosta entiseksi liittoumaksi. Silloin erityisesti ilma ja merivoimat olisivat tulessa, ja joutuisivat vastaamaan aggressiivisesti ja nopeasti kaikkiin alueloukkauksiin. Maavoimia tarvittaisiin vähemmän, mutta kyllä puskissa pitäisi olla miehiä antamassa selkänojaa Ilma- ja Merivoimien toiminnalle sekä maan hallitukselle. Tappioita tulee hieman, ja kalusto kuluu, mutta varsinaista vaaraa ei Suomelle tai maan kansalaisille aiheudu, jos toimitaan päättäväisesti kaikkia vastaan.

Starteginen isku Suomea vastaan on myös mahdollinen, joskin se vaatii sitä että Suomelta on saatavilla jokin sellainen etu jota varten kannattaa käyttää suoranaista väkivaltaa oman tahdon läpi saamiseksi. Kyseessä siis vaikkapoa sähkö-ja liikenneverkon lamauttaminen, rajoitetut pommitukset ja erikoisjoukkojen toiminta maassa. Esimerkiksi yllätysisku ilmavoimien tuhoamiseksi maahan, että ne eivät pääse häiritsemään omia operaatioita muita vastaan. Etelä-Afrikka (no ei kylläkään jäänyt tempusta kiinni, eli todennäköisesti EA) tuhosi Zimbabven alkutaipaleella suuren osan Zimbabwen lentokoneista maahan, että Robert Mugabe ei erehtyisi tukemaan Namibialaisten taistelua Etelä-Afrikkaa vastaan. Samalla suunnalla Rhodesian (eli Zimbabwen, silloinkuin valkoisilla oli valta) ilmavoimat ottivat haltuunsa Mozambikin ilmatilaa ja tekivät iskuja yhdessä maavoimien kanssa syvälle Mosambikiin tuhotakseen sekä sissejä, että Mosambikilaisia joukkoja.

Pahin skenaario olisi tietenkin se, että maa joutuu suoran hyökkäyksen kohteeksi, jolloin tosiaankin veri punnitaan. Tällöin olisi kyseessä pitkälle samankaltainen sota kuin Jatkosota laajoine maataisteluineen ja pitkine kuluttavine aikoineen, jolloin tappioita tulee ja paljon.

No mitkä on todennäköisyydet?
Arvioin todennäköisyydet asteikolle mahdoton-hyvin epätodennäköinen-epätonnennäköinen-mahdollinen-todennäköinen-varma. Ajatellen että mahdollinen on noin 50% tsäännssi.

Suomi on jo nyt mukana COIN operaatiossa, joten siltäkohdalta voi todennäköisyyden ilmoittaa kohtaan 100% Syyrian laajat sotakentät odottavat vain interventioita, ja Egyptinkään tilanteesta ei oikein ota selvää mihin se lähtee. Luultavaa on että ainakin jotenkin joudutaan sekaantumaan näiden konfliktien ratkaisuun. Arvoin todennäköisyyden kohtaan todennäköinen-varma.

Kotimainen antiterroristioperaatio on mielestäni todennäköinen. Se ei välttämättä ole kovin paha, mutta ikävä se joka tapauksessa on. Merkkejä on puoleen ja toiseen ilmassa, joten kun toinen puoli aloittaa toisenpuolen harvennuksen vastaa toinen puoli samalla mitalla. Lähinnä kyse on rikollisjengeistä, mutta laajentuessaan tilanne voi laajentua kansanryhmien väliseksi vihanpidoski. Arvioin todennäköisyydeksi mahdollinen-todennäköinen

Siirtomaa sodat maailmalla. Näihin voi jonkinverran tietenkin valtiovalta vaikuttaa, mutta jos EU kasvattaa munat, ja alkaa ajaa etujaan, tulee västämättömästi aika, jolloin suomalaiset joutuvat mukaan. Todennäköisyydeksi arvioin hyvin epätodennäköinen-epätodennäköinen. Jos EU saa rivinsä kokoon ja alkaa muodostua enemmän valtioliitoksi nousee mahdollisuus “mahdolliseen“-asti.

Puolueettomuuden loukkausta ei voi oiein todennäköisenä pitää, koska Venäjällä ja NATOlla on liikaa pelissäjos sota alkaa ja vähän voitettavaa Suomessa. Siksi arvioin todennäköisyyden mahdottomasta-hyvin epätodennäköiseen.

Strateginen isku on samaa mahdoton-hyvin epätodennäköinen, luokkaa, mutta koska se on vakavampi uhka niin sinisilmäinen ei saa olla että sen mahdollisuuden laskee pois. Tällaisen tilanteen materialisoituminen vaatisi laajaa suursotaa, tai muuten järisyttäviä muutoksia Euroopan politiikan mannerlaatoissa. Sellainen syyhän olisi, jos vaikka Norjalaiset haluaisivat tai tarvitsevat ns Causus Bellin NATOlle: 1992, muistaakseni kuitenkin ennen -94 vuotta, Lapin kolme pohjoisinta kuntaa ilmaisivat halunsa liittyä Norjaan. Puolileikillään, juu mutta nykyisessä politiikassa yksin TÄMÄ riittää syykksi aloittaa sota noiden alueiden ihmisten tahdon toteuttamiseksi. Ajatelkaapa Kosovoa, Pohjois-Irlantia, ja Georgian kapinallisia maakuntia 2008. Aika pelottavaa vai mitä?

Tästä päästäänkin sitten vaihtoehdoista pahimpaan eli sodasta Suomen valloittamiseksi. Erittäin epätodennäköistä, ehkä jopa mahdotonta, mutta pahin vaihtoehto meidän kannaltamme. Tämä vaihtoehto johtaisi noin 100v aikana koko kansan katoamiseen maailmasta.

Posted in Armeija 2020, puolustusvoimauudistus | Tagged , , | 4 Comments

Reserviläisarmeija ja ammattiarmeija tappeli, kumpi voitti?

Posted on December 30, 2013 by epamuodikkaitaajatuksia

Ohi on-kampanja yrittää herättää keskustelua asevelvollisuudesta luopumisesta ja siirtymisestä “johonkin muuhun”. Mikä se muu olisi, ollaan sitten aika montaa mieltä: haluttaisiin aseetonta valtiota, ammattiarmeijaa, tai NATOa pelastamaan.
Näissä ajatusleikeissä unohdetaan perusasiat sodankäynnistä: se että sota on toisen pakottamista omaan tahtoon ja mahdollisesti hyödykkeiden uudelleen jakoon, sota on rajoittamatonta väkivaltaa ja että melkein kaikki keinot ovat sallittuja ja tyylistä ei saa pisteitä.

Eli leikkikentän termeillä, sulla on jotain, mitä mä haluan, ja mä voin ottaa sen voimalla, ja otan sen siksi.

Mistä se on?

Eli käytännössä kyse on ryöstöstä ja joskus ryöstö-murhasta. Toisella valtiolla on jotain, mitä suurempi valtio tarvitsee, haluaa, tai haluaa estää jotakuta toista saamasta. Silloin katsotaan onko omilla voimilla mahdollisuutta saada oma tahto läpi vai ei. Jos tahdon toteuttaminen ei ominvoimin onnistu, pitää miettiä liittoumaa saaliinjakoon, tai luopua yrityksestä. Jos omat, ja mahdollisten liittolaisten voimat riittävät tahdon läpiviemiseen, päästään miettimään sitä, paljonko se haluttu asia, öljy, kultakaivos, viljelymaa, tukialue, tai vaikkapa merenranta maksaa tässä yhtälössä. Jos hinta on pieni tai siedettävä, niin eikun hommaamaan.

Vaikkapa Georgian, tai Gruusian, niinkuin se minun kouluaikoinani oli, sota käy esimerkistä tästä ajattelumallista. Venäjä kyykytti Georgiaa 77-0. Georgia oli laittanut parhaat joukkonsa Irakiin ansaitsemaan NATO guudvilliä, mutta sai hätinä joukot takaisin, ja opetuksen siitä, että NATO ei pysty operoimaan Venäjän lähialueella, jos Venäjä ei anna lupaa. Sota vei viisi päivää, ja paransi Georgian NATO kuumeesta. Varsinaisen sodan syy oli öljypuken reitti maassa, causus belli saatiin parista separistimaakunnasta.

Miesmäärän merkitys, eli suuremmat pataljoonat… ja enemmän.

Asia joka helposti ihmisiltä unohtuu, on että sota ei ole urheilua; ei tarvi olla reilu ja pelata tasakentällisin. Ajatellaan vaikkapa, että Montreal Canadiens tulee pelaamaan Tampereelle. Se varmaan voittaa Tapparan, kun pelataan tasakentällisillä 5 vs 5 3x20min. Se ehkä pärjää Tapparalle ja Ilveksellekin jos pelataan 10 vs 5 6x20min. Mutta sillä ei ole mitään mahkuja, kun se pelaa vaikkapa Tapparan ja Ilveksen edustus- ja A-junnu joukkueita vastaan, 20 vs 5 suhteella 12x20min. Sota on samanlaista. Tietenkään loputtomasti hyötyä ei tästä saada: Rajattomasti väkeä ei kannata ajaa samaan aukkoon, ne ovat vain toistensa tiellä.

Materiaaliylivoima tekee mieslukuisemmalle puolelle mahdolliseksi tehdä asioita, joihin miehistöpulaa kärsivä osapuoli ei pysty vastaamaan. Eli Napoleonin sanoin, “Jumala on suurempien pataljoonien puolella.” Eli kannattaa olla vähän enemmän kaikkea. Rhodesian puskasodassa, Rhodesian security Forces voitti oikeastaan kaikki taistelunsa, mutta ei sotaa, vaikka RSF onnistui tuottamaan noin keskimäärin kolmikymmenkertaiset tappiot sisseille. Loppujen lopuksi sissejä oli vain liikaa, ja sissit onnistuivat lisäksi sokaisemaan hyvin pitkälle rhodesialaisten tiedustelun, joka aiheutti sen että lopuksi Rhodesialaisilla ei ollut yleensä muuta mahdollisuutta kuin toimia reaktiivisesti sissien toimien jälkeen.

Attritio

Suuremmat lukumäärät tarkoittavat erityisesti attrition sietoa: Se puoli jolla on enemmän miehiä kestää enemmän kulutusta ja menetyksiä. Suomen reserviläisarmeijan tapauksessa tämä aiheuttaa lisäksi sen että armeijan miehistön suhteellinen laatu nousee samalla kuin ammattiarmeijan miehistön laatu laskee. Otetaanpa tästä esimerkki: ammattilaisryhmä sanotaan vaikkapa 10 hemmoa on 100% koulutettu, eli teho on siis noin 1000% jos mennään raakasti kertolaskulla. Samantapaisesti meillä on 10 reserviläsitä, jotka ovat vaikkapa 75% noitten ammattilaisten tasosta, samalla tavalla laskettuna siis 750%. Molemmat ryhmät menettävät sanotaan vaikkapa puolet miehistöstään ja saavat täydennyksiä.

Ammattilaisilla tahtoo yleensä olla täydennysongelmia isommissa skaboissa, jollainen tämä Suomeen tunkeutuminen olisi, joten he saavat kaksi juuri palveluksesta eronnutta kaveria tehoiltaan 100% ja kolme juuri PK kaudelta tullutta kaveria, joiden tehot ovat vaikkapa 50. Eli ryhmän taso on laskenut 1000% 850%iin. Samoja reserviläisiä tulee kyllä Suomesta eli tehot pysyvät siinä 750% tasolla, tai mieluummin nousevat, jos ihmiset eivät aivan tyhmiä ole. Seuraavalla kiekalla menetetään taas väkeä ammattilaisten newbiestä kuoli kaksi, ja kolme “vanhaa” nyykähti tienposkeen: Mitä seuraa?

NO nyt on kaikki juuri palveluksesta päässeet imuroitu takaisin palvelukseen, eli tarjolla on vain noita 50% newbieitä, ja niitäkin saadaan vain neljä. Eli ammattilaiset ovat tilanteessa, jossa 5*100% +4*50% tekee 700%. Reservistä nostetaan edelleen porukkaa, ainakin sillä 75% tasolla, eli Reserviläisryhmä on ainakin tasolla 750%. “Ainakin” siksi, että luultavasti reserviläiset, jotka tietävät/luulevat/pelkäävät joutuvansa rintamalle alkavat valmistautua siihen omaehtoisesti tai ohjatusti. He lukevat ehkä netistä sotilaan käsikirjan, käyvät pikkuisen lenkillä ja mahdollisesti jopa käyvät treenamassa MPKn tai paikallisten reserviläisorganisaatioiden tilaisuuksissa.

liikkuvuus,

Ammattiarmeijan liikkuvuus on yleensä parempi kuin reserviläsiarmeijalla. On ollut mahdollisuus hommata pelit ja vehkeet rauhan aikana, ja käyttää niitä sittenkuin tarvitaan. Ainakin jossainmäärin. Ammattiarmeijatkin ovat edelleen sangen riippuvaisia maanteista ja silloista. Helikoptereita on toki käytössä, mutta niiden käyttö ei aivan jokapäiväistä herkkua ole. Helikopterit tuovat huomattavasti liikkuvuutta armeijoille, mutta ne ovat edelleen melko herkkiä kapistuksia, joita yhä edelleen, saadaan helpohkosti pois pelistä jopa ihan RK varustuksella, puhumattakaan vaikkapa ilmatorjuntakonekivääreistä, tykeistä tai ohjuksista. HeKoa ei välttämättä pudoteta rklla, mutta muutama reikä helikopterin lapojen läpi ja ylärunkoon laittaa moisen kapistuksen huoltoon muutamaksi päiväksi. Maa-ajoneuvojakin tietenkin on, mutta ne eivät ole oikestaan sen kummempia kuin reserviläisarmeijallakaan. Lisäksi reserviläsiten ei tarvi lähteä läänin toisesta päästä toiseen päähän helikopterilla, vaan riittää että kokoaa muutaman lähikunnan taistelijat paikalle. Molemmilla menee aikaa pari tuntia päästä paikalle, muta reserviläisillä huomattavasti vähemmän. Falklandeilla britit voittivat miehistön laadun ansiosta, ja siksi että he pystyivät kriittisillä htekillä siirtämään joukkoja helikoptereilla painopisteiden välillä. Tosin joutuivat pojat marssimaankin jalankin ihan hyökkäykseen asti. Ja tämä silloin kun Britannia oli syvässä rauhan tilassa, ja pystyi irrottamaan hyvin joukkoja operaatioon. Argentiinalaiset tyytyivät odottelmaan brittejä asemissaan, eli eivät olleet aktiivisia oikeastaan millään tasolla. Esimerkki liikkuvasta asevelvollisuusarmeijasta olkoon vaikkapa IDF.

Jonkinlainen hapuileva yhteenveto

Luin tuossa välipäivinä erinomaisen kirjoituksen resilienssistä. blokistaJäähyväiset turvallisuudelle. Kannattaa käydä vilkaisemassa, vähän akateeminen mutta silti.

Tämä resiliennssi kuvaa käsitykseni mukaan enemmänkin toipumista erilaisista iskuista, traumoista ja sotatilanteesta, on pidempikestoista kuin attrition sieto. Reserviläisarmeijalla on attritionsietoa paljon enemmän kuin ammattilaisarmeijoissa. Siksi kaikki ammattiarmeijamaat, myös Englanti, pitää taskussaan lakia, joka mahdollistaa asevelvollisuuden. Juuri siksi että joskus se suuri armeija pitää saada aikaiseksi, jos oma kyky rajoitettuihin sotiin ulkomailla ei riitä. Eli Isolla maalla on pidemmän päälle resilienssiä. Resilienssi liittyy tähän sikäli, että ajatuksena on että kaikkeen ei voi, eikä kannata varautua, vaan pitää olla kunnossa jossa toipuminen erilaisista häiriötiloista onnistuu. Tämä tarkoittanee minun sitä, että Raptoreita on määrä X ja niitä ei saada lisää, ehkä koskaan, tai ainakaan alle puolen vuoden varoitusajalla. Eli sota käydään niillä mitä on ja sitten mietitään ratkaisuja sen tuotantolinjan uudelleenkäynnistämiseksi. Venäjällä lienee tähän maailman aikaan eniten resilienssiä.

Attrition sieto tarkoittaa sitä kuinka paljon voidaan sietää tappioita ennenkuin joutuu alistumaan. Sitä on ainakin Afgaaneilla ja Irakilaisilla.

“Oikeaan” “isoon” sotaan reserviläsiarmeija sopii paremmin, mutta loputtomiin ei sekään attritiota siedä: Jokainen menetetty ihminen on tuotannosta pois, joka alkaa näkyä pidemmän päälle kaikkialla yhteiskunnassa. Kyynisesti voisi todeta että Suomi sietää attritiota ainakin työttömien määrän verran, eli abouttia rallaa 200 000 ihmisen tappiot tuotannon kärsimättä. Mutta on raja jossa ihmisten toivo muuttuu vihaksi ja edelleen epätoivoksi ja itsetuhoisuudeksi. Siis tunnelmaan Hitlerin Bunkkerissa.

Eli noin karkeasti: Ammattilaiarmeija on hyvä nopeissa rajoitetuissa sodissa, sitten keskipitkällä välillä valmis reserviläsiarmeija, kuten Suomella tai Sveitsillä, pyyhkii ammattilaisilla pöytää. Pitkällä aikavälillä ratkaisevat ne “kansalliset ressurssit” ja tahto, kuinka sodassa oikeasti loppujen lopuksi käy.

Eli “Isosti se iso hevonen pieree“, loppujen lopuksi.

Posted in ammattiarmeija, armeija, Reserviläiset, Sodanajan joukot, Sodanajan toiminta | Tagged , | 2 Comments

Laivasto osa II

Posted on October 11, 2013 by epamuodikkaitaajatuksia

Postattuani edellesen vuodatuksen laivastosta, lueskelin asiasta hieman lisää. Asia näyttää olevan niin, että laivastoa ollaan tosiaankin kehittämässä myös avomerikykyyn. Suomi luopuu toisesta ohjusvene laivueesta ja miinalaivoista, ja rakentaa tilalle ilmeisesti kuusi MTA 2020 laivaa.

Mikä tässä on mielenkiintoista on se, että suomi kehittää KO paatit yhdessä Saksan ja USAn merivoimien kanssa. Mallia haetaan ilmeisesti Tanskasta, Saksan MEKO sarjan laivoista sekä Hollannissa suunnitelluista SIGMA laivoista. Yhteistä näille laivoille on modulaarisuus, eli monikäyttöisyys.

Mennään ensin Tanskaan. Tanskalaiset, legoista innostuneina, kehittivä StanFlex konseptin merivoimilleen. Aluksissa on standardikokoisia: 3m pitkiä, 3,5m leveitä ja 2,5 m korkeita paikkoja, joissa on virrantulolle, datalle, lämmölle, vedelle ja ilmalle on standardit liitäntäpaikat. Aseet tulevat ylläripylläri katolle. Stanflex modulit voidaan nostaa paikoilleen 15t nosturilla noin puolessa tunnissa. Moduulit on helppo modernisoida ja korjata maalla mikä säästää, ja ne voivat olla käytössä kun itse alus on huollossa, ja alus olla merellä kun modulit ovat huollossa. Taistelunjohdossa on myös stadardipaikat kulloisenkin modulin ohjauskonsolille. Joten uudelleenkonfiguroiminenkin tapahtuu tunneissa. Ja mikäs oli tietenkin johtava ajatus: SÄÄSTÄÄ.

Tällä StanFlex systeemillä aluksen suunnittelukulut putoavat noin puoleen vastaavasta perinteisestä paatista. Sensorit ovat edelleen pääsääntöisesti rakennettu kiinteästi laivaan, poikkeuksena ELINT/SIGINT modulit. Samoin omasuojajärjestelmät ont asennettu kiinteästi. Olemassa on erilaisia ohjus (sekä ITO, että merimaali), tykki ja torpedomoduleita, siis kaikkea jota laiva saattaisi tarvita. Tuommoisille suomalaisen ohjusveneen kokoiselle, noin 300t alukselle, näitä StanFlex “ammeita” on laitettu yksi eteen ja kolme taakse, tuommoiselle 80m korvetille on viitisen kappaletta, ja isoille fregateille siinä noin 120m luokassa sopisi noin kuusi ammetta. Otetaan siis carlsberkit tanskalaisille.

Saksassa on Blohm und Voss:in telakoilla rakennettu MEKO tuotemerkin alla laivoja jo hyvä tovi. Tuo MEKO tulee sanoista Mehrzweck-Kombination, eli monikäyttö-yhdistelmä. Ajatuksena tässäkin modulaarisuus. Saman kokoluokan laivat voivat käyttää erilaisia aseistus ja sensorivaihtoehtoja. Kokoluokkia näissä laivoissa on noin 90m pituudesta ylöpäin aina 150m luokkaan asti, leveyden ja tonniston tottakai kasvaessa samaan aikaan. Eli voidaan ottaa Octoberin kunniaksi myös saksalaisille pienet.

Hollannissa taas on keksitty Ship Integrated Geometrical Modularity Approach eli laivan integroitu geometrinen modulaarisuus lähestymistapa. SIGMA lyhyesti. Sigmassa ilmoitetaan laivan pituus metreissä ja leveys, joka kertoo sitten tämän alustan koon. esim SIGMA 9313 rungonpituus 93metriä ja leveys 13m. Vielä hollantilaisille pienet, niin päästään asiaan.

No mitä tämä tarkoittaa sitten MTA 2020 kannalta? Mitkä ovat vaatimukset?
1) aluksen pitää pystyä SAATTAMAAN kauppamerenkulkua.
3) aluksen pitää pystyä merisotatoimiin
2) Avustaa KV operaatioissa
3) Pystyä toimimaan koululaivana
5) muut vaatimukset

Matka Tanskan salmille on alle 500 meripeninkulmaa, joten edestakaiseen matkaan riittäisi siis 1000 meripeninkulman käyttömatka. KV operaatiot taas vaativat noin 4000 meripeninkulman kantamaa, se näyttää olevan jonkinmoinen alan standardi, alusluokasta ja koosta riippumatta. Pohjanmaalla kantama oli 3500 mpk. Suomalaisen kauppa merenkulun suojaamisen kannalta tuollainen kantama on liioiteltua, ellei sitten olla suojaamassa aika pitkälle Atlantille saakka. Suojaamisen kannalta kantamaa tarvitsee olla noin 1500-2000 mpkn verran, koska suojatessa joudutaan liikehtimään paljon, ja suurilla nopeuksilla. Tietenkin muut tähän vaikuttavat seikat ovat miehistön koko, kuinka pitkä aika merellä aiotaan olla, sekä makeanveden määrä joka silloin otetaan mukaan. Oikeastaan aiottu kantama, ja miehistön määrä osoittaa sen kuinka paljon makeaavettä ja ruokaa täytyy olla mukana.

Aseistuksen määrää sitten tehtävä: JOs tehtävä on oma ja saattueen ilmasuoja, täytyy olla paljon ilmatorjuntaohjuksia, mielellään sellaisia, jotka pystyvät aluesuojaukseen. MASS systeemit eivät nyt auta, pitää pystyä ampumaan alas merimaaliohjuksia, ja mahdollisesti rynnäköiviä koneita. Kahdeksan ohjusta ei riitä,
36 on aika hyvä alku, mutta mitä ylemmäs päästään niin sen parempi. Yhteen StanFlexiin menee 12 evolved sea sparrow ohjusta. Kuinka monta Denelin pojat saavat samaan tilaan on vielä näkemättä.

Seuraava ongelma: Jos ITO ohjuksia on maksimi määrä, niin silloin alus ei ole uhka sukellusveneille. Lisäksi siis saisi olla torpedot, ja syvyyskranaatinheittimet. Niin ja helikopteri, jos niitä sukellusveneitä on oikeasti tarkoitus jahdata. Nykytorpedolla on kuitenkin kantamaa noin 50km, eli ei niitä kauppalaivoja tarvitse aivan äärestä ampua. Jos se suojalaiva on siellä 50km päässä, niin silloin se ei suojaa niitä kauppalaivoja meritorjuntaohjuksilta. eli merilmavoimat napsivat aika helppoja tappoja. Helikopteri taas vaatii vähän isomman aluksen. Sigma 9813 kokoiseen korvettiin saa hangaarin ja laskeutumispaikan helikoperille. Toki samantapaisia UAV – helikoptereita on, mutta ne ovat niin pieneiä etttä ne eivät nykymuodossaan kanna aseita. Pääset siis katsomaan kuinka se torpedo lähtee, mutta mitään et voi tehdä. Niin ja ampuvat ne suklarit nykyään ohjuksiakin.

Isompi alus ei tietenkään uppoa yhtä helposti, joten se on hyvä meritaistelun kannalta. Ohjuvene kokoluokan alus ei kestä montaa osumaa, ilman että toiminta kärsii. Isompi alus kestää jo ihan kokonsakin puolesta enemmän kuritusta. Ollen toki samalla suurempi, ja helpompi maali. Mutta siksi on omasuoja, ja häiveominaisuudet. Näillä aluksillahan pitäisi pystyä miinoittamaankin. Mitenkähän tällaiset eri vaatimukset saadaan sopimaan samaan runkoon?

Veikkaan siis että: MTA 2020 on noin 100m pitkä ja noin 13m leveä korvetin ja fregatin kokoluokan välille sijoittuva tyyppi. Luokassa on todennäköisesti hangaari ja helikopteri, ja se voidaan aseistaa StanFlex tyyppisesti ilmatorjunta, sukellusvenetrjunta tai alustorjunta konfiguraatioihin, Aseistuksena tulee olemaan ITO 2004 Umkhonto, joko nykyisessä muodossan tai extended range versiona. Meriohjuksena jatkaa RBS 85. Samoin tykkinä tulee edelleen olemaan 57mm Bofors. Modulaarisena tai muuten. CIWS systeemi tulee todennäköisesti omasuojaan mukaan MASS omasuojasysteemin tueksi. Torpedot palaavat merivoimien arsenaaliin ainakin helikopteriaseina. KV tehtävät saattavat vaatia lisämiehistötilaa, jota saadaan atrpeen vaatiessa hangaarikannelle. Sensorisysteemit tulevat olemaan samantyyppiset kuin esimerkiksi Hamina ohjusveneissä.

Posted in Laivasto, merivoimat, Sodanajan joukot, Sodanajan toiminta | Tagged , | 1 Comment

Armeija, Puolustusvoimien iso keppi.

Posted on May 31, 2013 by epamuodikkaitaajatuksia

Puolustusvoimien suurin osa, ja ehkä tärkein osa kokonaisuudesta on armeija. Sekä ilmavoimat että merivoimat ovat enemmänkin tukiaselajeja armeijan toimintaan, kuin kovin itsenäisiä toimijoita. Tämä on loogistakin, koska Suomi on varautunut pahimmassa skenaariossa laajamittaisen maahyökkäyksen torjuntaan. Se vaatii laajan reservin ja paljon joukkoja. Samalla reservi toimii jonkinlaisena strategisena aseena; vaikka sota päättyisikin miehitykseen, on maassa runsaasti koulutettuja joukkoja jotka voivat jatkaa vastarintaa sissisodan keinoin. Lopputulos saisi miehittäjän todennäköisesti kaipaamaan Afganistanin helppoja ja mukavia aikoja.

Puolustusvoimia pitäisi uudistaa, siitä on jopa vihervasemmisto samaa mieltä. He haluaisivat jonkinlaiset humanistijoukot käytettäväksi siellä minne Eurooppalaiset sisarpuolueetkin menevät. Heille valitettavasti, mutta muiden onneksi puolustusvoimien fokus täytyy olla oman maan puolustamisessa, ja resurssit on kohdennettava siihen. Ulkomailla sotiminen on kallista puuhaa, kaipa siihen voi suostua, jos rahat otetaan sieltä minne hyötykin menee, eli ulkomailta ja kehitysyhteistyörahoista.

Koska ajatus on minulle sydäntä lähellä, ja muutenkin tärkeä, niin ole koonnut muutamia ajatuksia aiheen tiimoilta. Annankin tässä nämä ajatteluni hedelmät kaikille ihan ilmaiseksi käytettäväksi siihen miten armeijaa pitäisi OIKEASTI uudistaa.

Kehitysehdotus 1. Puolustuvoimien perusmalli. Parhaan vastineen rahoille ja hyvän pohjan myös ulkomaanseikkailuihin antasi niinsanottu Rhodesian malli: Asevelvollisuuspuoli pyörisi niinkuin tähänkin asti, mutta lisänä olisi kaksi-kolme ammattilaisrykmenttiä tai prikaatia. Nämä ammattilaiprikaatit olisivat yksi erikoisjoukkojen prikaati, johon keskitettäisiin ammattimaisia erikoisjoukkoja, sekä sotilaspoliiseja. No taistelusukeltajat pitäisi nyysiä siihen laivastolta, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Erikoisprikaatin lisäksi kaksi jotakuinkin valmiusprikaatin näköistä mekanisoitua prikaatia, niin siinä se armeijan ammattikomponetti varmaan olisi.

Nämä kolme prikaatia olisivat valmiina käytettäväksi missä tarvitaan NATOn tai EUn yhteisen puolustuksen mandaatilla. Malli hoitaisi erityisesti nuorisotyöttömyyttä, koska henkilöstö pitäisi näihin prikaateihin jostakin imuroida. Miehistöä mekanisoitu prikaati vaatii semmoisen 5000-6000 miestä, nämä tietenkin suurimmaksi osaksi 20-25v ikähaarukasta, esimerkiksi 5-vuoden sopimuksilla. Alle 25-vuotiaita työttömiä oli huhtikuussa 2013 noin 35000, joten jos tuosta joukosta imaistaisiin 10000 pois, niin kyse olisi jo huomattavasta siistimisestä tilastossa. Ja nuoret pääsisivät tekemään työtä jolla on tarkoitus. Erikoisjoukkoprikaati olisi tietenkin vähän pienempi, mutta imaisisi osan jannuista sisään sekin. Sanotaan vaikka 1500 henkilöä. Yhteensä tämä ammattikomponentti imaisisi siis 10000-15000 äidin pikku simasuuta pois kortistosta ammattisotilaiksi.

Meneekö läpi eduskunnassa? Tuskin menisi, koska vihervasemmisto alkaisi itkeä militarisoinnista ja ainakin siitä, että maksaa liikaa. Heistähän on paljon parempi tehdä jotain muuta “työtä” tukityöllistettynä, sensijaan että tarjolla olisi ihan oikeaa työtä ja koska sehän olisi aivan liian järkevää työllistämisrahojen käyttöä.

Kehitysehdotus 2. Reservin asema Vuonna 1945 Suojeluskunta kiellettiin, koska se oli liian hyvä. Tai siis se tuotti liian hyviä sodanajan joukkoja. Siksi Isä Aurinkoinen, Stalin, vaati niiden lakkauttamista. Näin oli tietenkin siinä tilanteessa suomalaisten pakko tehdäkin. Lyhyellä, noin viiden vuoden tähtäimellä tällä ei ollut Suomessa mitään merkitystä, maassa oli puoli miljoonaa juuri sotakokemusta saanutta miestä, mutta entäs nyt? Viimeiset sotakokemusta saaneet jäivät pois puolustusvoimista 90-luvun alkuvuosina. Tarvittaisiinko tämmöistä Suomessa? Kyllä tarvittaisiin. Kaikissa sivistysvaltioissa, paitsi Suomessa, on olemassa jokin Suojeluskuntien kaltainen organisaatio. Briteissä se on “territorial army” ja Pohjoismaissa Hemvärnet. Monissa muissa kulkee sitten muilla nimillä, mutta perusjuttu on sama: Aktiiviset isänmaalliset ihmiset harjoituttavat sodanajan tehtäviään omalla ajallaan. Ainakin Ruotsissa saadaan jotain korvaustakin osallistumisesta, voisi olla hyvä täälläkin.

Hyvä olisi sitten myös että näille territoriaaleille olisi varusteet kotona, ja harjoitusta käyttää niitä. Sanotaan vaikka, että varusteita saisi armeijasta kuitille, niinkuin nykyäään Maakuntakomppanioissa. Toinen mahdollisuus olisi Suojeluskuntamalli, jossa varusteita sai ostaa itselle, ja kuittia vastaan veronpalautuksina takaisin. Itse hommaisin varmaan 05 tamineet itselle, ja muutakin varustusta. Suojeluskuntamallissa aseenkin saisi ostaa oman. Harjoitusta sun muuta militäärihenkistä toimintaa järjestettäisiin sitten joko omalla organisaatioilla, kuten ennen, tai yhdessä PVn kanssa. Paukkuja sun muuta saisivat reserviläiset PV:ltä niipaljon kun pystyvät ampumaan.

Tämäkään ei tietenkään vihervasemmistolle sovi, koskapa heitä siihen käskyttää “punainen tähti”, ja ideologia edelleen määrää vahingoittamaan omaa maata. Rahana tämäkään ei oikeastaan maksaisi mitään kenellekkään, mitä nyt mielipahaa vasemmalla siivellä kun “militarisaatio vaan etenee”. Miettikääpä kuinka paljon vuosittain HÄVITETÄÄN A-tarviketta Pokassa. Ja miten sen voisi käyttää koulutuksessa, ainakin osittain, ennekuin “parasta ennen” tulee täyteen.

Vähintäänkin kertausharjoituspäivät pitäisi käyttää loppuun asti: Kun perusjantteri pääsee noin 20 vuotiaana armeijasta ja pääsee valtion rullilta nostoväkeen 40 vuotiaana, niin siinä välissä on 20 vuotta ja 40 KH päivää. Leikisti siis 2 per vuosi käytettäväksi. Jos pidettäisiin se 5pv harjoitus aina kahden ja puolenvuoden välein, niin olisivat päivä piikissä kun tuo 40 kolahtaa itsekullakin lasiin. Tähän tietysti että “ei ole rahaa” ja “Puolustusvoimilla ei ole resursseja”

Valtiolla rahaahan olisi laittaa vaikka millaiseen tietojärjestelmään se “yhden avaruussukkulan hinta” eli 1,8 miljardia euroa, eli siis 1800M€ kymmen vuoden ajalla, eli vuosittain 180M€. Mitä maksaa reserviläisvuorokausi? Risto EJ Penttilä heitti, että 150€/vrk. Epäilen että se on halvempi, mutta käytetään tuota lukua. Sillä pyörittää 180000000€/150€ eli 1200000 vuorokautta kertauksia. Jos aliupseerit ja upseerit edelleen kertaa sen noin 10vrk/kerta ja miehistö 5vrk ja otetaan suhteeksi ups:au:m 15:30:105. Tämä suhde on vähän hihasta puristettu, koska eri aselajeissa on suhteet vähän erilaiset.

Eli Ups ja Aut käyttäisivät 450vrk ja miehistö 525 vrk eli pyöreästi 1000 vuorokautta per komppania. Eli tuolla rahalla koulutettaisiin 1200 komppanian kokoista perusyksikköä. Siis 1200*150 miestä. OHO sehän on 180000 miestä vuosittain. Jos ajatellaan tuota 2,5v väliä niin samalla rahalla reserviä koulutettaisiin 450000 miehen pompsia. OHO! sehän on enemmän kuin tämä nykyinen “helevettiin säästetty” reservi. Eli jos joku sanoo että rahaa ei ole, hän valeh.. puhuu muunnettua totuutta, tai haluaa muutoin laittaa rahaa johonkin mitä ei oikeasti tarvita.

Varmaan PVkin VOI palkata lisää väkeä kouluttamaan, jos se sitä oikeasti haluaa, mutta perseelleen sieläkin on kaikki säästetty, ja unohdettu mikä se SUOMEN PUOLUSTUSVOIMIEN tarkoitus on. MPKYn kautta kaikki tulisi vielä PALJON halvemmaksi, reserviläiset maksaisivat silloin osan kuluista ja vieläpä olisivat työvoimana paikalla

Kehitysehdotus 3. Toiminnan fokusointiTuolla edellä jo mainitsin että PV on unohtanut tärkeysjärjestyksensä. Nykyään tärkeintä on saada “KV kokemusta” ja silleen kaikkea kivaa. Oikeastaan se ei tuo meille paljonkaan hyvää, tietenkin jotakin, mutta koko rahalla? Tuskimpa. Jos lähdetään siitä mikä on lain Suomen puolustusvoimien tarkoitus? Lain mukaan se on Suomen sotilaallinen puolustaminen:

Sotilaalliseen puolustukseen kuuluvat:

    maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen
    kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen
    sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen
    Muiden viranomaisten tukeminen
    virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi
    pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja
    osallistuminen avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta
    Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan
    sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistuminen

Huomasitteko? Nuo kiihottavat KV jutut ovat tärkeysjärjestyksessä vikana. Se tarkoittaa sitä, että niitä hoidetaan jos muilta töiltä aikaa ja resurssia jää. Mutta nykyään niitä hoidetaan ekana. Voisi kuvitella, että tämä tapahtuu siksi että valtiojohto saa/haluaa lisää prestiisiä ulkomailla. NATO ei oikeasti edes halua meitä mukaan. NATOn näkemys asiasta on, että voi olla joko sisällä tai ulkona mutta ei yhtäaikaa molempia. Tämä siis liittyen tähän ilmavalvontajudanssiin Islannissa.

Oikeastaan tarvitsee vain korjata rahoitus sille tasolle jolle se kuuluisi, noin 2% BKTstä. Nyt joutuisimme lisäämään pottia, siksi että viimeisen 20 vuoden laiminlyönnit voidaan korjata, sanokaamme vaikka 2,5% BK:stä, jolloin suorituskykyjen kiinniajaminen ei vie enää kohtuuttoman kauan. Lisäksi unohtaa suuri osa noista KV hommista, jos niihin ei ole meillä mitään syytä. Eikä edes kansallista intressiä. Sitten jos on tarvetta niin toki niihin voi lähteä sotakokemusta saamaan. Jos liitytään NATOon niin sitten liitytään, ja toimitaan sen puitteissa, jos ei liitytä niin toimitaan yksin.

Liittoa Ruotsin kanssa on kyllä esitetty, mutta se on vielä aika kaukana tulevaisuudessa. Nyt näyttäisi siltä, että Suomi saisi toimittaa armeijan, ja Ruotsi toimittaisi muun. Kun sota alkaisi, idealistinen ja vähän naiivi Suomi-neito siis maksaisi liitosta verellä ja realistinen ja rikas Svea-mamma rahalla. Ei välttämättä sellainen tulevaisuus johon haluaisin sitoutua. Tätä aijon kuitenkin hieman pohtia jatkossa.

Posted in ammattiarmeija, armeija, puolustusvoimauudistus, Reserviläiset, Sodanajan joukot | Tagged | Leave a comment